Yhteenveto vuodesta 2016 – Parhaat palat nettisivutoimituksen silmin

Vuosi 2016 jää historiaan jälleen yhtenä tapahtumarikkaimmista Atletico-kausista. 12 kuukauteen mahtui tuttuun tyyliin niin iloja kuin surujakin, mutta kokonaisuudessa taivuttiin kuitenkin positiivisen puolelle.

Seuraavassa nostetaan esille vielä vuoden merkittävimmät tapahtumat ja vedetään yhteen, että mistä asioista vuoden 2016 kukin kuukausi tullaan muistamaan Atletico-leirissä.

Tammikuu

Pre-season käynnistyi totutusti heti tammikuun alussa ja joukkue palasi Kartanon tekonurmelle valmistelemaan huhtikuun lopulla alkavaa kautta. Timo Kinnusen johtama Tico-ryhmä avasi treeniotteluputkensa murskaamalla ASM:ään karsineen KäPan 7-2 ja vain viikkoa myöhemmin eteni Suomen Cupin kolmannelle kierrokselle tiputtamalla sarjatasoa alempana pelanneen HJK/Laajasalon 8-1-voitolla.

Pelaajarintamalla ei juuri muutoksia nähty, sillä edelliskauden joukkue pysyi kasassa lukuun ottamatta oikeastaan vain Jani Hannulan ja Pauli Saastamoisen siirtoja Atletico Akatemiaan. Uusina miehinä mukaan liittyivät Vitosen FC Hiehosta tullut Niko Eriksson sekä Ketosen veljeksiä KoiPS/Cold Starsista seurannut Mika Tenkanen. Kumpainenkin nousi heti debyyttikaudellaan avainrooliin ja sai vastuuta läpi kauden.

Helmikuu

Helmikuu tarjoili puolestaan jatkoa hyvin alkaneelle pre-seasonille. Haastavista talvikeleistä huolimatta Atletico nähtiin pelikentillä kolmesti. Treenipeleissä hävittiin viime minuutin takaiskulla Kakkoseen nousseelle PKKU:lle 0-1, tiputettiin Suomen Cupissa Kasiysi/Rocky (4D) yllättävänkin tasaväkisen kamppailun jälkeen lukemin 2-1 ja haettiin vielä kelpo päänahka kauden päätteeksi Kakosesta pudonneelta FC Kontulta 4-2.

Harjoituspelien lisäksi kuukautta rytmittivät tiukka fyysinen harjoittelu, taktinen valmistautuminen sekä kauden ensimmäinen saunailta.

Maaliskuu

Viimeinen ns. talvikuukausi oli hyvinkin tapahtumarikas. Joukkue valmistautui Suomen Cupin 4. kierroksen otteluunsa Gnistania vastaan kohtaamalla toisenkin kakkosdivarinipun heti perään; tuliaisina Espoosta oli vakuuttava 2-0-voitto EsPasta ja sitä kautta hyvä kenraaliharjoitus ennen seuraavan viikon taistoa Mosassa.

Gnistania vastaan pelattu cup-ottelu keräsi Tapanilan tekonurmelle mukavasti kolminumeroisen määrän katsojia, jotka saivatkin todistaa jonkinlaisen Daavid vs. Goljat -tyyppisen taistelun. Paperilla heikommaksi povattu mutta kentällä ennakot alas ampunut Atletico otti maalivahti Elis Rintala viimeisenä lukkonaan hienon 1-0-voiton kauden päätteeksi Ykköseen nousseesta Gnistanista. Edes G-ikoni Mikko Huupposen puuttuminen tai Atletico-fanien sydämiin lähtemättömän vaikutuksen pari kautta takaperin tehneen Miro Kautin esiintyminen vierailijan paidassa eivät voineet estää sitä, että Atletico eteni näin cupin viidennelle kierrokselle ja sai myöhemmin tietää kohtaavansa Veikkausliigassa pelaavan FC Lahden, toistamiseen vain reilun vuoden sisään.

Cup-viikonloppua seurasi eräs pre-seasonin surkeimmista esityksistä, kun laiskalla jalalla liikkunut vajaamiehinen Tico koomaili Hämeenlinnassa 1-1-tasapelin paikallista Härmää vastaan. Hurrattavaa ei jäänyt myöskään viikkoa myöhemmin, kun liigamestari SJK:n Akatemia otti helpohkon 1-3-voiton Atleeteista koko seinäjokelaisseuran johtokunnan edessä pelatussa ottelussa. Atletico heräsi pitkän matkan jälkeen peliin oikeastaan vasta toisella jaksolla ja ajoittikin kuntohuippunsa saunan jälkeiseen invaasioon Seinäjoen yössä.

Huhtikuu

Cup-kuukausi isolla ceellä sai heti salamastartin Atleticon ja FC Lahden välisessä ottelussa. Heikon kenttätilanteen vuoksi Oulunkylään evakkoon joutuneet Atleetit onnistuivat keräämään noin 500-päisen yleisön ja makkara kävi erinomaisen hyvin kaupaksi samalla kun edellisvuodesta selkeästi kotiläksynsä tehneet lahtelaiset paukuttelivat jo ensijaksolla selkeän 0-4-johdon. Toinen puoliaika oli lähinnä pelailua ja edellisvuoden siisti 0-2-tappio vaihtui tasoeroa kenties paremmin kuvaavaan 0-6-tulokseen. Tico-historian – ja Koillisen Helsingin kauden – kovimmat katsojaluvut, hienosti järjestetty tapahtuma ja kaikin puolin upea kokemus jättivät kuitenkin positiivismerkkisen olotilan, vaikka tappio toki luonnollisesti harmittikin.

Heti seuraavana viikonloppuna päästiin sitten maistelemaan sitä odotettua cup-glooriaa, kun viidettä kertaa järjestetyssä Mosa Cupissa kilpasarjan voittajaksi selviytyi Atletico. Välierässä kaatui Ponnistajat maalein 2-1 ja finaalissa vastaavin lukemin PuiU. Mosa Cup -pysti säilyi siis Atleticon hallussa toista vuotta putkeen.

Vielä ennen kauden alkua aloitettiin myös Regions’ Cup, jossa ensimmäiseksi vastaan tullut Chicken Wings (6D) oli väärillä nimillä pelanneista laina-avuistaan huolimatta vastaantulija. Tulostaululla komeili kauden suurimaalisin voitto, 8-0. Tarkempi yhteenveto pre-seasonista löytyy muuten täältä.

Huhtikuussa käynnistyi myös kausi, ja heti mentiin ns. tosissaan. Neljässä ensimmäisessä pelissä oli nimittäin vastassa kenties neljä lohkon suurinta suosikkia Ticon lisäksi. Atletico esiintyikin heti avausottelussaan edukseen, vaikka erinomaisesta peliesityksestä ja lukuisista maalipaikoista huolimatta kotijoukkue NJS piti ehkä pelitapahtumien vastaisestikin täydet pisteet Klaukkalassa lukemin 1-2. Loppukuusta Atletico matkasi vielä ”yöpeliin” Lahteen; iltayhdeksältä alkanut ottelu Reipasta vastaan oli fyysinen ja odotetun haastava, mutta avasi Atleticon pistetilin 3-0-voitolla.

Toukokuu

Haasteet jatkuivat vielä kuunvaihteen yli ja toukokuu käynnistyi kahdella kirvelevällä tappiolla. Legirus Inter osoitti selkeän paremmuutensa hakemalla täydet kolme pistettä 0-4-voitolla Mosasta ja viikkoa myöhemmin ystävyysseura, Töölön Taisto, voitti Ticon lukemin 4-2 Talin hallissa.

Ilonaiheitakin piisasi toki, sillä Atletico selvitti kaksi kierrosta Regions’ Cupissa voittamalla samasta Kolmosen lohkosta löytyneen PKKU/Allianssin 6-0 ja sarjatasoa alempana Uudellamaalla palloilleen JäPS/47:n 3-1. Myös PuiU kaatui vakuuttavasti vieraissa lukemin 2-0, vaikkakin hienoa voittoa varjosti Ville Ruuskan vakava loukkaantuminen, joka pitikin Rudin sivussa koko loppukauden. Kotinurmiavaus Pukinmäessä startattiin vielä vakuuttavalla 6-1-voitolla sangen ”lämminhenkiseksi” vastukseksi osoittautuneesta CLE:stä.

Kesäkuu

Kesäkuu oli tuloksellisesti Atleticon kauden paras kuukausi. Kolmosessa viidestä ottelusta irtosi viisi voittoa: ensin haastavat kolme pistettä kilpikonnapuolustukseen vetäytyneeltä Vesalta lukemin 1-0, lähes yhtä työläs 4-2-voitto ensimmäisellä puoliajalla vielä tasalukemissa sinnitelleestä RiPSistä, kohennusta maalieroon maali-ilottelussa TiPSiä vastaan 7-1-voitolla sekä samaa kaavaa 5-1-lukemin jatkaneesta ottelusta HyPSin vieraana.

Loppukuusta Atletico sai isännöitäväkseen vielä Regions’ Cupin neljännen kierroksen ottelun KaaPoa vastaan. Kaikin puolin tiukka peli eteni toisen puoliajan dramaattisten loppuhetkien kautta rankkareille saakka, joissa Atletico oli lopulta vahvempi osumin 4-2 ja lunasti näin paikkansa välierissä.

Myös pelaajarintamalla tapahtui, kun Alfredo Miguel ja Akseli Innanen liittyivät mukaan Tico-rinkiin.

Heinäkuu

Kevätkausi päätettiin rutiinivoitolla PKKU/Allianssista 4-1-lukemin ja tämän jälkeen Atletico vetäytyi muutaman viikon lomalle – jonka aikana kuvattiin myöhemmin syksyllä paljon huomiota saanut poikakalenteri vuosimallia 2017 ja uutisoitiin myös toisen Innasen veljeksen (Ilmari) siirto Atletico-paitaan. Illi pelasi lopulta ainoastaan kolmessa ottelussa ennen paluutaan Englantiin opintojen pariin, mutta eiköhän mies nähdä Atletico-paidassa jälleen kevään koittaessa.

Loppukuusta palattiin taas pelikentille ja alku oli yhtä vaikea kuin kevätkierroksellakin. Jos Atletico sai tuolloin kirota huonoa onneaan NJS-tappiossa, koitui tällä kertaa karma vierailijan kohtaloksi. Heikosta ottelustaan huolimatta Tico nyhjäsi nimittäin arvokkaan 0-0-tasapelin ja jätti nurmijärveläiset hakkaamaan turhaan päätään seinään.

Tasuria seurasi Regions’ Cupin puolivälierä Pöxyjä vastaan. Ottelusta muodostui lopulta Ketos-show parivaljakon viimeisteltyä toisella puoliajalla yhteensä kolme osumaa, mikä riitti Espoossa 3-0-voittoon ja välieräpaikkaan.

Elokuu

Elokuu oli puolestaan yksi kauden haastavimmista kuukausista, kun Reipas venyi vastoin päivän voimasuhteita 1-1-tasapeliin Pukinmäessä, eikä Atleticon urhoollinen taistelu Legirus Interin vieraanakaan kantanut niukkaa 0-1-tappiota pidemmälle. PuiU sentään kaatui hienon salama-alun jälkeen lukemin 5-0 ja TöTaa vastaan alkuillan kuusi osumaa tasattiin 3-3, vaikka rehellisyyden nimissä myös tuo ottelu olisi pitänyt hoitaa useamman maalin erolla.

Loppukuusta katseet kohdistuivat Regions’ Cupin välierään, jossa vastassa oli jo kolmatta kertaa viiden kuukauden sisään suvereenisti Kolmosesta kauden päätteeksi noussut Legirus Inter. Pelisuunnitelma oli tälläkin kertaa onnistunut ja Atletico roikkui hyvin ottelussa mukana ensimmäisen nelivitosen. Toisella jaksolla Legirus iski kuitenkin harmittavan avausmaalin ja Atleticon avattua omaa peliään vielä kosmeettiset kaksi maalia lisää; loppulukemat 0-3, joilla lopulta koko turnauksen vieneet korsolaiset kuittasivat paikkansa loppuottelussa.

Syyskuu

Syyskuussa Atletico haki jälleen keväälle toisinnon voittamalla sarjataulukon alemman puolikkaan joukkueet rekordilla 4½/5. Inhokkijoukkueiden listan kärkipään vallannut CLE oli kiinni vielä tasapelipisteessä aivan loppuminuuteille saakka, mutta taipui kuitenkin Atleticolle 2-1-lukemin. Vesa taas murskattiin Pukinmäessä 6-0-voitolla, jonka jälkeen RiPS jäi Riihimäellä vastaantulijaksi 3-1. TiPS tarjosi jo hyvän vastuksen Mosassa ja kellistyi ainoastaan maalin erolla, 3-2. Kuun lopussa taas taottiin turhaan päätä seinään HyPSiä vastaan pisteiden tultua tasatuksi lukemin 2-2.

Lokakuu

Lokakuussa taputeltiin harjoittelukausi päätökseen pelipaitatreeneillä ja pelikausi puolestaan 4-0-vierasvoitolla PKKU/Allianssista. Samalla kirjattiin uusiksi yksi Atleticon oma ennätys Kolmosessa vakuuttavalla 46 sarjapisteellä (14 voittoa, 4 tasapeliä, 4 tappiota). Legirus Inter oli kuitenkin lohkossa ylivoimainen hoideltuaan kaikki ottelunsa yhtä tasapeliä lukuun ottamatta ja nappasi näin Kakkosen paikan Atleticon jäädessä lohkonsa neljänneksi.

Muita kohokohtia olivat mm. kauden päätössaunailta, vuoden parhaiden pelaajien valinnat sekä poikakalenterin massiivinen julkistushype. Kalenterista kiinnostuivat mm. Seiska, Iltalehti, MTV, Metro, Koillis-Helsingin Lähitieto ja muutama futismediakin (Puoliaika ja Suomifutis.com). Myynti nytkähtikin niiden saattelemana käyntiin vauhdikkaasti.

Lisäksi kesästä saakka tiukasti kiinni pidetty salaisuuksien verho raottui, kun joukkueenjohto paljasti tehneensä ensi kautta koskevan valmentajasopimuksen Eddie Finchin kanssa. Eddie korvaa kaudella 2017 Timo Kinnusen, joka tulee edelleen toimimaan valmennuksen apuna, keskittyen kuitenkin ensisijaisesti pelaajarooliinsa.

Loppukuusta joukkuetta kohtasi vielä suuri suru, kun vastikään vuoden faniksi valittu ja kauden aikana varmasti kolmatta kymmentä Atleticon peliä nähnyt Olli Kunttu nukkui pois. Atletico-pelaajistolle uskollisen fanin ja hienon jalkapallomiehen poistuminen vehreämmille viheriöille oli luonnollisesti kova paikka.

Marraskuu

Marraskuussa palattiin taas pelikentille off-season-höntsien käynnistyttyä Pirkkolassa. Uudet ja vanhat pelimiehet kirmailivat kerta viikkoon -tahdilla Eddien alaisuudessa ja samalla taustatiimi valmisteli tulevaa pre-seasonia.

Joukkue kävi myös perinteisesti risteilyllä ja jäi varmasti jokaisen laivamatkustajan mieliin viimeistään siinä vaiheessa, kun Roni Tran tarjoili sulosointuja laivan karaokessa yli 20-päisen enkelikuoron laulaessa kuorossa mukana ”Angelsia”. Kalenterit menivät laivalla ns. kuumille kiville ja tulevan kauden joukkue alkoi muotoutua hyvää vauhtia.

Marraskuussa julkistettiin myös alkavan kauden lohkojako, ja se jos mikä käynnisti samantien valtaisat spekulaatiot joukkueiden voimasuhteista ja Atleticon mahdollisuuksista kohentaa sarjasijoitustaan edellisvuoteen verrattuna.

Joulukuu

Joulukuussa jatkettiin höntsiä, juhlittiin pikkujouluja ja muisteltiin mm. mennyttä vuotta. Lisäksi julkistettiin ensimmäiset yhteistyösopimukset DSV:n ja Backman-Trummerin kanssa, uutisoitiin alkavan pre-seasonin ohjelma sekä kurkistettiin parin päivän päästä käyttöön tulevan poikakalenterin kulisseihin.

Paljon ehti siis tapahtua yhden vuoden aikana, mutta mikä parasta, seuraava odottaa uusine seikkailuineen jo heti kulman takana!