Yhteenveto kaudesta 2019 – Ailahtelevia otteita ja isoja poissaoloja

lokakuu 14, 2019

Atleticon kausi päättyi viidenteen sijaan 33 pisteellä ja rekordilla 9 voittoa, 6 tasapeliä ja 7 tappiota. Vuotta rytmittivät niin tulokselliset ailahtelut, avainmiesten loukkaantumiset kuin hienot kentän ulkopuoliset projektitkin. Tässä artikkelissa käydään läpi mennyttä vuotta ja syitä heikoimmalle sarjasijoitukselle sitten kauden 2014.

Ailahtelevia otteita

Kausi käynnistyi Atleticolle ominaiseen tapaan heikosti eikä valmennusjohto onnistunut ratkaisemaan aiemmilta vuosilta tuttua ongelmaa tänäkään keväänä. Ensimmäisestä kuudesta ottelusta irtosi lopulta vain yksi voitto (Atlantis FC / Akatemia) kahden kamppailun päättyessä tasuriin (Ponnistajat ja LePa) ja kolmen tappioon (LPS, PK-35 ja CLE).

Näistä varsinkin CLE-tappio ja LePa-tasuri jättivät runsaasti hampaankoloon, sillä malmilaisryhmä oli molemmissa otteluissa kenttätapahtumien valossa reilusti vastustajaansa edellä, muttei onnistunut viimeistely-yrityksissään ja sortui heikkoihin ratkaisuihin hyökkäyskolmanneksella. Räikeimmillään tämä näkyi juuri latinojoukkue, CLE:tä vastaan, jolloin laukaukset menivät vierailijan eduksi 7-31 (maalia kohden 2-15), mutta ottelu päättyi kuitenkin kotijoukkueen 2-1-voittoon. Lisäksi Atletico töpeksi Ponnistajia vastaan kahden maalin johdon viimeisen puolituntisen aikana, joutui LPS:n vieraana pelaamaan tunnin verran miehen alivoimaisena ja kärsi niukan tappion kevätkierrosta ja koko kautta dominoinutta PK-35:tä vastaan.

Vasta kesäkuun alussa hankittu PuiU-voitto käänsi jollain tapaa kurssin ja viidestä viimeisestä pelistä irtosi neljä voittoa (PuiU, HooGee, TuPS ja KoiPS) sekä yksi tasapeli (TiPS). Näistä peleistä hankitut 13 pistettä nostivat Atleticon sijoitusta lähemmäksi kärkipäätä vielä ennen kesätaukoa.

Paluu kotinurmelle, Pukinmäkeen toi siis selvää parannusta otteisiin, mutta myös pelin taso parani kevätkierroksen loppua kohden ja jokainen neljästä voitosta oli täysin ansaittu. Viidennessä pelissä TiPSiä vastaan malmilaiset olivat niin ikään edellä kenttätapahtumissa, mutta edes tuomittu rangaistuspotku tai lopun huima myllytys eivät auttaneet Ticoa rikkomaan kuparistaan. Kesätauolle lähti kuitenkin selvästi alkukautta tyytyväisempi malmilaisryhmä.

– Kevätkierros oli oikeastaan odotetun haastava. Ensimmäisessä kolmessa ottelussa Atletico kohtasi kolme neljästä etukäteen kärkitaistoon povaamistamme jengeistä ja tämän jälkeen ohjelmassa oli pari häntäpään nippua sekä derbytaisto. Ja kun maalinteko sakkasi heikompia jengejä vastaan eikä joukkue venynyt ihan parhaimpaansa kärkitaistossa, oli pistemäärä lopulta aika kuvaava. Onneksi PuiU-peli käänsi kurssin ja keskikesän Puksu-pelit sujuivat samanlaisella rutiinilla kuin viime kausilla. Sen myötä sarjasijoitus parani ja päästiin lähemmäksi niitä kolmen kärjen tavoitesijoja, analysoi joukkueenjohtaja Janne Vottonen.

Atletico lähti kuitenkin syyskierrokselle pahasti takamatkalta, sillä kärkipäässä niin PK-35 kuin LPS:kin olivat karanneet hyvien kevätpelien ansiosta jo miltei tavoittamattomiin ja myös TiPS ja Ponnistajat viilettivät edellä Atleticon tyytyessä taistelemaan ylemmän keskikastin sijoista mm. Atlantis / Akatemian ja TuPSin kanssa.

Syyskierroksen alku vaikeutti asetelmia entisestään, sillä kahdesta ensimmäisestä pelistä ei irronnut pistettäkään Atlantiksen ja Ponnistajien hakiessa selvät voitot ns. kuuden pisteen otteluista. Tico kuitenkin skarppasi ja aiheutti PK-35:lle sen kauden ensimmäiset pistemenetykset viemällä taktisesti hienon voiton tulevalta sarjanousijalta. Sama draivi jatkui myös CLE:tä vastaan ja kevätkierroksen kalavelat saatiin maksettua 13-2-murskajaisissa. Tappiottomien otteluiden putki venähti lopulta kuuteen, kun potentiaalinen LePa-tappio vältettiin viime hetken rankkarilla, PuiU kaatui komeasti vieraissa ja tämän kauden Pukinmäki-ottelut päätettiin LPS-tasuriin ja selvään HooGee-voittoon.

Kauden viimeiset kolme peliä olivatkin sitten käytännössä panoksettomia, koska Atletico oli jo varmistanut viidennen sijansa ja nousu neljänneksi olisi vaatinut Ponnistajilta täydellistä sulamista. Se ja runsaat poissaolot näkyivätkin myös tulostaululla, sillä kuuden tappiottoman pelin jälkeen loppukausi päätettiin kahteen tappioon (TiPS ja KoiPS) sekä yhteen tasapeliin (TuPS).

– Syyskierroksesta jäi lopulta aika valju fiilis. Atletico osoitti, että pystyy haastamaan tasapäisesti kenet tahansa PK:sta ja LPS:stä alkaen, mutta ryssi ihan omalla pelillään tappiot mm. Atlantikselle, Ponnistajille ja KoiPSille. LePa ei kaatunut kummassakaan keskinäisessä pelissä ja TuPSia vastaan hukattiin jo toistamiseen tällä kaudella kahden maalin johto. Paljon siis hyviä valonpilkahduksia, mutta myös melkoista ailahtelua läpi kauden, kommentoi Vottonen.

Yksi ylitse muiden

Loppusijoitukseksi jäi siis viides tila lohkon ylemmässä keskikastissa 33 pisteellä; yhdeksällä voitolla, kuudella tasapelillä sekä seitsemällä tappiolla maalieron ollessa +12 (45-33) pitkälti CLE-murskajaisten ansiosta. PK-35 paineli lohkovoittoon vakuuttavalla 58 pisteellään ja TiPS kampesi kesätauon jälkeen ailahtelevasti esiintyneen LPS:n ohi lopulta 10 pisteen marginaalilla kiskoen myös Atleticoon peräti 20 pisteen kaulan. Syyskierroksen tappio Ponnistajille ratkaisi lopulta nelossijan malmilaiskilpurille eikä Atleticon takana keskikastia miehittäneet TuPS tai Atlantis/Akatemia onnistuneet napsimaan riittävästi pisteitä haastaakseen Atleetteja.

– PK-35:n ylivoima ei tullut lopulta yllätyksenä. Joukkue hankki talven aikana kokoonpanollisen verran uusia vahvistuksia, joista suurimmalla osalla oli kokemusta kovemmistakin peleistä, useammalla mm. Gnistanin riveistä. Ei se Legiruksen tai Reippaan tasoinen nippu ollut, mutta ihan selvä nousija ilman muuta. TiPS taas oli varmasti lohkon parhaiten valmennettu joukkue ja vaikka myös heille tuli hyviä vahvistuksia talven aikana, vakuuttivat he nimenomaan joukkuepelillään. Uskon, että ilman PK:n kilpavarustelua, olisi Tikkurilassa juhlittu sarjanousua, varsinkin kun niin ikään kärkitaistoon kuulunut LPS hyytyi täysin hyvän kevätkierroksen jälkeen, arvioi Vottonen.

Keskikastin takana käytiin tiukka kamppailu putoamista vastaan, sillä loput neljä joukkuetta mahtuivat viiden pisteen sisään ja ainoastaan HooGee saattoi olla hyvinkin varma putoamisestaan. KoiPS nousi Atletico-voitollaan miltei TuPSin kantaan, kun taas CLE, PuiU ja LePa mahtuivat kahden pisteen sisään ja leppävaaralaisryhmälle jäi lopun piristymisestä huolimatta putoamisviivan alle vain pisteen erolla puistolalaisiin. CLE:n kevätkierroksen Atletico-voitolla ja malmilaisten viimehetken rankkaritasoituksella LePaa vastaan saattoi olla lopulta ratkaiseva merkitys putoamistaiston kannalta.

– Häntäpään taisto toi pienen piristysruiskeen muuten melko selvään syyskauteen. Varsinkin CLE:n voittokulku noiden Tico-murskajaisten jälkeen oli kyllä iso yllätys ja kova työnäyte. Henkilökohtaisesti olisin suonut säilymisen LePalle ja lähettänyt CLE:n alaspäin, mutta eiköhän me pelata ensi kaudella jo viidettä vuotta putkeen latinoiden kanssa samassa lohkossa, naureskelee Vottonen.

Sarjasijoitus oli lopulta heikoin sitten vuoden 2014, jolloin joukkue sijoittui niin ikään 33 pisteellä viidenneksi rekordin ollessa 11-0-11. Tämän jälkeen Atletico on sijoittunut kahdesti toiseksi, kertaalleen kolmanneksi ja heikoimmillaankin neljänneksi malmilaisryhmän vakiinnutettua paikkansa Kolmosen kärkikastissa.

– Sijoitus oli toki pientä takapakkia niin odotuksiin kuin aiempaan menestykseenkin nähden, mutta olihan lohkon kärkipää tänä vuonna erittäin kovatasoinen. Mikä vaan kärkikolmikosta olisi voinut nousta ja ylempi keskikastikin vaikutti varsin kovemmalta verrattuna esimerkiksi viime vuoden “lahtilohkoon”, jossa kärjen takana taso tippui melkoisesti, toteaa Vottonen.

Isoja poissaoloja

Pelaajarintamalla kauteen lähdettiin maltillisin muutoksin. Elis Rintalan siirto VJS:ään oli oikeastaan ainut isompi menetys, mutta korvaajaksi saatiin Kaapo Sinervo PKKU:n rosterista. Puolustus vahvistui Joonas Pramilla ja keskikentälle saatiin uutta verta Janne-Matti Kinnusen ja Joni Sikkilän muodossa. Jokainen heistä oli kauden mittaan isossa roolissa, sillä Kinnunen ja Sinervo pelasivat toiseksi eniten pelejä (19/22) heti 20 peliä huhkineen Jesse Ketosen perään, Prami yhden vähemmän ja loukkaantumisista varsinkin loppukaudesta kärsinyt Sikkiläkin kuitenkin jopa 13 kappaletta.

Kusipaidan puki päälleen yhteensä 31 pelaajaa, joista kuitenkin vain 18 esiintyi vähintään 10:ssä ottelussa, ja 11 pelasi enemmän kuin 75% tarjolla olleista peleistä. Vaihtuvuutta siis piisasi, joskin kokonaislukemaa nostivat mm. Vitosen Atletico Akatemiasta tulleet lainapelaajat, joista valtaosa esiintyi kauden aikana ainoastaan kertaalleen Kolmosen peleissä. Joukkue kärsi kuitenkin runsaista poissaoloista ja varsinkin loppukaudesta kokoonpanoa nakersivat ikävät loukkaantumiset.

Vuoden pelaajaksi kahdesti peräkkäin valittu Mikko Vesterinen rikkoi nilkkansa jo kauden avauspelissä ja missasi leikkauksen vuoksi koko loppukauden. Samoin kävi preseasonin ehdottomalle ykköshahmolle, Paul Fahylle, jonka polvivamma uusiutui kevään PuiU-ottelussa ja hänkin oli sitä myöten poissa loppukauden. Ja kolmas isompi menetys oli Jonne Ketonen, joka puuttui niin ikään polvivamman vuoksi kauden viidestä viimeisestä ottelusta.

Vesterinen on jo aloittanut juoksemisen ja palaa pelikentille heti tammikuun alussa. Ketosen osalta polvileikkaus tarkoittaa puolestaan vähintään kevätkierroksen mittaista huilia ja Fahy taas missaa varmuudella koko tulevan kauden eikä välttämättä pue enää pelikenkiä jalkaansa senkään jälkeen.

– Vaihtuvuus on toki väistämätöntä, kun kukaan pelaajista ei saa korvauksia pelaamisestaan. Toisaalta meillä oli myös valtavasti epäonnea erityisesti loukkaantumisrintamalla; kolme leikkaushoitoa vaatinutta vammaa ja sivussa Vesterisen, Ketosen ja Fahyn tyylisiä pelaajia, jotka olisivat olleet isoja menetyksiä mille tahansa tämän lohkon joukkueista. Näiden ja muutamien pienempien vammojen myötä varsinkin keskikenttä- ja hyökkäyspäässä mentiin lopulta turhankin kevyellä rosterilla oikeastaan koko syyskierros, tiivistää Vottonen.

Pelaajarintamalla nähtiin toki myös runsaasti ilonaiheita, sillä vaisusta startista huolimatta Jesse Ketonen pelasi maalimäärissä toiseksi parhaan kautensa ja iski 14 häkkiä (ennätys kaudelta 2015: 17 maalia). Velipoika, Jonne oli puolestaan niin maali- kuin tehopistepörssin kakkonen kendotehoilla 6+5 ja ainoastaan viidessä pelissä esiintynyt Miro-Aleksi Tissari kolmas seitsemällä tehopisteellään (6+1).

Yhteensä 16 eri pelaajaa kirjautti nimensä maalintekijätilastoihin ja 21 nimeä pääsivät tehopisteille seuraavasti:

 

Hyväntekeväisyyttä parillakin eri rintamalla

Kauden jälkimmäistä puolta rytmittivät myös erilaiset kentän ulkopuoliset projektit. Kesätauolla kuvattu poikakalenteri julkistettiin elokuussa ja myynti käynnistyi kauden viimeisessä ottelussa. “Atletico 300”-nimeä kantava teos jatkaa neljän vuoden takaisilla linjoilla ja esittelee molempien Atleticon miesjoukkueiden pelaajistoa kropat öljyttyinä ja pilke silmäkulmassa hakemassa vaikutteensa ikonisimmista hahmoista ja tilanteista. Kalenterin ensimmäinen painos on 350 kappaletta ja puolet sen tuotoista tullaan ohjaamaan hyväntekeväisyyteen, eli tuttuakin tutummin Malmin Palloseuran vähävaraisten lasten ja nuorten jalkapalloharrastusta tukevaan rahastoon.

Toinen iso ponnistus oli elokuinen Atletico Cup, joka keräsi Tapulin urheilupuistoon yhteensä 25 joukkuetta mittelemään paremmuudestaan kahdessa pienen kentän tasosarjassa. Aamukymmenestä iltakuuteen pelatut ottelut käytiin jälleen loistavassa säässä ja rennoissa tunnelmissa, kuten turnauksen jälkeen kirjoitetusta kuvauksestakin käy ilmi. Myös turnaus toimi hyväntekeväisyysprojektina ja puolet sen tuotoista tullaan yhtälailla lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen viimeistenkin turnauskulujen varmistuttua. Lopullinen summa odottaa siis vielä vahvistusta.

– Kalenteri julkaistiin vasta viikko sitten, mutta jo nyt voi sanoa kummankin projektin onnistuneen. Saamme kerättyä sitä kautta arvokkaita varoja hyväntekeväisyyteen sekä luonnollisesti vahvistettua niin Atletico-brändiä kuin myös Atletico-perheen yhteisöllisyyttä. Turnaus saavutti toistamiseen hyvän määrän osallistujia ja liki pelkästään ylistävää palautetta. Kalenteri taas on lähtenyt liikkumaan mukavasti ja toivon, että joulumarkkinat kannustaisivat mahdollisimman monen muunkin hankkimaan komistusta seinälleen, päättää Vottonen.

Lisätietoa kalenterista sekä tilausohjeet löytyvät täältä.