Lohkokatsaus 2019

Kauden aikana kentällä tahkotut numerot on jälleen pölyn laskeuduttua aika ottaa tarkempaan syyniin ja pyörittelyyn. Seasta voi löytyä vaikka mitä kivaa – ja muutakin!

Kevät

Jo etukäteen kakkoslohkon kiistattomaksi voittajakandidaatiksi numero yksi povattu PK-35 vaikutti lunastavan harteilleen ladatut odotukset leikiten ja siirtyi kesätauolle puhtaalla pelillä sarjataulukon piikkipaikalta. Muista ennakkosuosikeista LPS pysyi sitkeästi pihlisläisten kannassa parista pistemenetyksestäkin huolimatta, mutta “kolmas pyörä” TiPS sen sijaan näytti jäävän kärkitaistosta auttamatta jo puolimatkan krouvissa, hävittyään kesäkuussa kolmen ottelun sisällä juuri PK:lle ja LPS:lle – sekä välissä miltei Ticollekin lopulta maalittomaan tasapeliin päättyneessä ottelussa. Tiksiläisille jäi yhdestä rästiottelustakin huolimatta toistakymmentä pistettä kurottavaa ykköstilaan.

TiPSin ja irtioton saaneen kärkiduon väliin kiilasikin kevään otannalla vielä tasaisen keskikastin keihäänkärki Ponnistajat. Lohkon nousijatulokkaista Atlantis FC:n nuori akatemianippu sekä KoiPS näyttivät tulosten pohjalta saaneen juonen päästä kiinni; kolmantena Nelosesta täydennetty LePa tasapainotteli avauskierroksen voittoaan seuranneen, syksyn puolelle venyneen 11 ottelun voitottoman suoran myötä juuri ja juuri putoamisviivan päällä. Jo edellisenä keväänä todella heikosti aloittanut mutta kauden päätteeksi niukin naukin säilynyt CLE kynti nyt pahnanpohjimmaisena; latinojen ainoa päänahka irtosi Ticolta, mutta joukkueen päästämien maalien keskiarvo koko kevätkierrokselta pullistui jopa neljään per ottelu. Jumbosijaa jakamaan liittyi kuusi ottelua kauden alusta hävinnyt HooGee lohkon pisimmällä yksittäisellä tappiosuoralla.

Atleettien kauden alkupuolisko oli oikeastaan jo perinteisellä linjalla kahteen edelliseen vuoteen nähden, eli saldona “noin puolet voittoja ja puolet muuta” sekä maaliero vain +3 – silti jopa yhdellä parempi kuin sekä 2018 että 2017 (molemmat +2). Kevätkierroksen kaikki kolme häviötä (kärkipoppoot PK ja LPS sekä todellisena shokkina CLE) mahtuivat ensimmäisen neljän ottelun sisään, minkä jälkeen selvästi piristynyt Tico suihkikin kesän sarjataukoon asti voittopainotteisesti.

Syksy

PK:n huima voittoputki tuli päätökseensä 14:nnessä pelissä Ticon vieraana. Raitapaitojen pistemenetysten varjosta syksyn kovakuntoisimmaksi joukkueeksi kohosi 11/12 voitolla TiPS, vieläpä selvällä marginaalilla (toki voitokas rästiottelu lisäetunaan). Syksyn kärkikolmikkoon loikkasi myös ehdottomasti suurin yllättäjä – kevään lohkojumbo CLE! Maaliero -15 on varsin irvokkaan näköinen ylivoimaisesti kovinta jälkeä tehneen kaksikon rinnalla, mutta CLE:n syksyn kuudesta voitosta viisi irtosikin vain yhden maalin erolla, ja maalieroa vahvasti pakkaselle painamassa oli myös koko lohkon suurinumeroisin tappio – Ticolle maalein 13-2.

Vastaavasti suurimmasta romahduksesta vastasi vielä hyvän matkaa syyskierroksen puolelle lohkokakkosena porskuttanut LPS. Kesän lupaavien otteiden jälkeen koitti stoppi, eivätkä saarelaiset voittaneet kuudesta viimeisestä ottelustaan ainuttakaan. Lilliputtiosastolla HooGee summasi hämmästyttävällä kellosepän tarkkuudella saman saldon 1-1-9 ja maalieron -24 kuin keväälläkin.

Ticon kaksi edellistä kautta kasvanut maine “Syksyn Joukkueena” kärsi kovan kolauksen, sillä malmilaisten otteet heittelehtivät vielä kevättäkin rankemmin. Upeita voittoja PK:sta ja CLE:stä seurasi kenties Atleettien koko historian aneemisin tasurinysväys LePaa vastaan, ja loppukausi olikin sitten yhtä vuoristorataa. Maaliero sentään kohentui CLE-murskajaisten ansiosta.

Kaiken kaikkiaan syyskierroksella hajontaa ja ristiinpelaamista tuli selvästi kevättä enemmän, sillä nyt sijat 3-11 mahtuivat kaikki kahdeksan pisteen sisään toisistaan, kun keväällä vastaava lukema oli 18.

Yhteenveto

PK-35 otti lopulta omansa ja marssi kauden jälkipuoliskon yksittäisistä töyssyistä hidastamatta odotettuun lohkovoittoon. Hurjaan vireeseen äityneelle TiPSille ei riittänyt edes voitto syksyn keskinäisestä kärkipelistä, sillä kesäkuun notkahdus oli antanut punamustille liikaa etumatkaa. Tiksiläiset veivät kakkossijan silti 10 pisteen erolla kolmanneksi hyytyneeseen LPS:ään nähden.

Koillisen ykkösjoukkue “Kehien väliltä” oli Ikuisen Tasapelin Kirouksen murtanut ja Malmin herruuden kauden jälkimmäisessä derbyssä Ticon kustannuksella pokannut Ponnistajat. Nousijajoukkueista Atlantis Akatemia ja KoiPS uusivat menestyksekkäästi sarjapaikkansa, mutta LePa ei saanut armoa edes keväästä parantuneella tuloskunnollaan, sillä vahinko oli jo tapahtunut puolen kauden (!) mittaisen voitottoman putken aikana. Selvällä erolla hännänhuipuksi jäänyttä HooGeetä lukuun ottamatta säilymis/putoamiskamppailusta muotoutui tiukka; kahdeksan viimeistä otteluaan voitoitta pelannut PuiU saattoi huokaista helpotuksesta vasta noustuaan päätöspäivän tasapelinsä myötä pisteellä turvaan ohi LePan. Kunniamaininnan otteillaan ansaitsee CLE, joka miltei koko kauden viivan alla viettäneenä kampesi aika lailla vastoin odotuksia komeasti ylös voittamalla viimeisistä kuudesta ottelustaan peräti viisi.

Ticon oli suoriutumisellaan tyytyminen viidenteen tilaan, joka oli lopulta kyllä täysin statistiikan mukainen sijoitus – lohkossa viidenneksi eniten pisteitä, voittoja sekä tehtyjä maaleja; viidenneksi vähiten päästettyjä maaleja; viides tila niin kevään kuin syksyn kuntopuntareissakin. Toisaalta Kolmoseen vakiintumisen ajalta (kaudesta 2013 alkaen) sijoitus ja pisteet sivusivat Ticon toistaiseksi heikoimpia virstanpylväitä, kun taas voitot, tehdyt ja päästetyt maalit sekä luonnollisesti maalierokin heikkenivät jokainen vielä aiemmista “pohjalukemista”. Odotukset olivat tältä pohjalta ilman muuta korkeammalla, mutta pitkin kautta aivan liikaa ailahdelleisiin otteisiin ei löytynyt tarvittavaa tasaisuutta missään vaiheessa – tästä kertoo sekin mielenkiintoinen fakta, että Tico oli koko lohkon ainoa joukkue, joka ei kertaakaan voittanut, pelannut tasan tai hävinnyt yli kahta ottelua perätysten!

Yhtenä elementtinä Ticon vaisun tuloksen takana on heikko vierasformi: 33 sarjapisteestä vain tasan kolmannes tarttui matkaan tien päältä. Vastaavasti kotona Atleetit olivat komeasti koko mittarin kolmantena, nöyrtyen tappioon vain kertaalleen urheilullisesti merkityksettömässä päätöskierroksen ottelussa KoiPSia vastaan. Maalieroissa koti- ja vieraspelien välillä olikin heittoa miltei 30 maalin verran! Tätä lukemaa vääristää toki osaltaan CLE-kotivoiton poikima +11, mutta ero on silti merkittävä. Muista joukkueista dramaattisimman kontrastin koti- ja vieraskunnon välille sai aikaiseksi TuPS; Ticon rinnalla kolmanneksi kovin kotijoukkue (22 pistettä) oli yllättäen toiseksi heikoin vieraissa (5 pistettä). Oma lukunsa “kotiedun” (tai -riippuvuuden) suhteen on pyöreät 0 pistettä vierasotteluistaan saldonnut HooGee.

Kolmosen “etelän” maalipörssin voitti kolmoslohkon FC Kontun Joni Häppölä 33 maalilla, ja kakkoslohkon sisäinen kolmen kärki löytyikin heti seuraavilta sijoilta: Aleksi Ristola (TiPS) 29, Topi Rihtniemi (LPS) 28 ja Niko Tirkkonen (PK-35) 26 maalia. Kaiken kaikkiaan 20 maalin rajapyykin ylitti kaikki kolme lohkoa huomioiden yhdeksän pelaajaa – viime vuonna vain neljä. Ticon ykköstykiksi jälleen kerran paukutelleen Jesse Ketosen 14 maalia riittivät lohkossa neljännelle ja koko piiriyhteisön pörssissä jaetulle 17. sijalle. Vaisumman kevään perään Jesse takoi syyskierroksella pelaamissaan 10 ottelussa 10 maalia.