Kolmosen kausi taputeltiin päätökseen – Atleticon sijoitus oli lopulta yhdeksäs

16 lokakuun, 2020

Kausi 2020 oli kaikkea muuta kuin normaali. Koronavirus keskeytti preseasonin ja viralliset pelit päästiin starttaamaan vasta kesäkuun puolivälissä, noin pari kuukautta alkuperäistä aikataulua myöhässä, ja vain parin viikon intensiivisen valmistautumisjakson pohjalta. Kolme lohkoa typistyi kahteen ja kaksinkertainen sarja korvattiin kertakohtaamisilla, 17 ottelua sisältäneellä ohjelmalla. Atleticon osalta tämä tiesi enemmän matkapelejä, ennakkokaavailuihin verrattuna kovempia vastustajia sekä aiempaa muutenkin kovemman haasteen. Jotain tuttua ja turvallista kauteen kuitenkin saatiin: nimittäin ne tutut ala- ja ylämäet, jotka tekivät malmilaisten kaudesta jälleen niin kovin kaksijakoisen.

Tämä artikkeli pureutuu menneeseen vuoteen ja tiivistää sen ylä- ja alamäet kevyeen pakettiin. Samalla se käynnistää myös perinteikkään kausianalyysien sarjan, jonka myötä menneeseen (ja myös tulevaan) kauteen pureudutaan erillisten artikkeleiden muodossa.

Preseason näytti suuntaa alkukaudelle

Valmistautuminen kauteen startattiin normaalisti tammikuun alussa ja tuolloin kaikki näytti vielä hyvältä. Joukkue säilyi pääosin samana niin kentällä kuin kabineteissakin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Apuvalmentaja Antti Säynätkari suuntasi vuodeksi työvaihtoon, Bostoniin, Jonne Ketonen puolestaan opiskelijavaihtoon, Madridin lämpöön ja Tico-historian tehokkaimpiin miehiin lukeutuva Jani Putkonen pisti puolestaan nappulakengät naulaan. Toisaalta myös toiseen suuntaan oli liikennettä, kun Elis Rintala palasi takaisin Tico-maalille vietettyään vuoden VJS:n mukana Kakkosessa ja Mikko Vesterinen saatiin puolestaan sairastuvalta takaisin pelaavaan kokoonpanoon. Täysin uusina pelaajina Tico kiinnitti Samu Rantasen HerTosta, Antti Johanssonin KoiPSista ja Amir Ahmadin PK-35:stä.

Päävalmentaja Eddie Finch lähti ajamaan sisään myös uutta pelitapaa ja kolmen miehen puolustuslinjaa. Alku olikin odotetun haastava eikä joukkue tuntunut sisäistävän formaation vaatimia nyansseja ja mm. loukkaantumisista johtuneet poissaolot leimasivat talven ensikuukausia. Tämän vuoksi Atletico ei päässyt lopulta yhteenkään harjoitusotteluun lähellekään optimikokoonpanolla. Tavallisesti hyvin preseasonilla pelannut malmilaisryhmä ajautui siten tappio- ja tasurikierteeseen, jossa helmi-maaliskuun aikana ennen koronaa pelatuista otteluista irtosi vain kaksi tasuria (RiPS ja Pöxyt) sekä kolme tappiota (Futura, NuPS ja PKKU/2) – vieläpä melkoisen rumalla maalierolla 6-16.

PKKU/2-ottelun 0-4-kylvetys oli lopulta viimeinen niitti formaatiokokeilulle ja Finchin vetämä valmennusjohto palautti takaisin neljän miehen alakerran ja viime kausina tasaisen varmasti toimineen ryhmityksen. Siinä kohtaa korona kuitenkin katkaisi valmistautumisen ja Atletico vetäytyi täydelliselle tauolle aina siihen päivään saakka, kunnes ohjeistukset muuttuivat ja toimintaa pystyttiin jälleen jatkamaan.

Tico myös vahvisti kauden kynnyksellä vielä rivejään kiinnittämällä PK-35:n viime kausien kantaviin voimiin kuuluneen, malmilaistaustaisen Aleksis Ulanderin kolmen kuukauden mittaisella lainasopimuksella turkulaisesta TPK:sta. Lisäksi Jonne Ketonen teki paluun Tico-kokoonpanoon kotiuduttuaan Espanjasta odotettua aiemmin – kiitos jälleen koronan.

Kahden viikon intensiivinen valmistautumisjakso huipentui vielä peruuntuneen Mosa Cupin korvaajaksi sovittuun harjoitusotteluun, jossa Tico tasasi pisteet PuiUn kanssa lukemin 1-1. Näin koko preseason pelattiin vailla ainuttakaan voittoa.

Aaltoileva alkukausi

Myös itse sarjakausi käynnistyi haastavissa merkeissä. Avausottelu FC Kuusysiä vastaan lukemat olivat jo vartin pelin jälkeen 0-2 ja vaikka Tico kirikin kahdesti tasoihin, haki Kuusysi 3-4-voiton ottelun viimeisellä minuutilla syntyneellä maalilla. Siihen perään vielä selvähkö 4-1-tappio TuPSin vieraana postimerkin kokoisella tuusulalaisnurmella, niin sosiaalisessa mediassa vaadittiin jo Eddie Finchin päätä vadille.

Kelkka saatiin kuitenkin kääntymään kauden kolmannessa ottelussa, kun Tico hanki henkisesti yhden kauden isoimmista voitoista Valttia vastaan 2-0-lukemin. Pukinmäen nurmella oli pelin jälkeen huojentuneita miehiä. Hyvä fiilis kantoi myös viikkoa myöhemmin, kun malmilaisryhmä matkasi toistamiseen Tuusulaan, tällä kertaa preseasonilla kylvetyksen naapuritekonurmella tarjoilleen PKKU/2:n vieraaksi. Tico oli jälleen aluksi pulassa, mutta nousi kahdesti tasoihin ja iski ratkaisevan 3-3-osuman lisäajan rullatessa.

Viime hetken maali toi Ticon tasoihin PKKU/2 vastaan. (c) Hannu Saarela

Tappioton putki sai jatkoa seuraavissakin peleissä, kun Atletico murskasi ensin Nopsan lukemin 6-0 kauden ehkäpä suvereeneimmalla esityksellä ja haki vielä upean taisteluvoiton Riihimäeltä paikallisen Palloseuran vieraana lukemin 1-3. Jälkimäisessä pelissä malmilaiset nousivat jo viidennen kerran tappioasemasta tasoihin ja käänsivät pelin edukseen. Taisteluasennetta siis löytyi, vaikka pelit eivät sujuneetkaan aluksi odotetulla tavalla.

Elokuun alussa mitelty Malmin Derby oli puolestaan odotetun tasainen eikä maalipaikoilla juhlittu. Ponnistajat vei ottelun laukaukset lukemin 5-7 (maalia kohden 2-3), joten ei ihmekään, että lukemat tasattiin sopuisasti 0-0 noin 150-päisen yleisön edessä. Kahden tappion jälkeen kauden suunta oli yhtäkkiä kääntynyt kolmen voiton ja kahden tasurin turvin.

Ponnistajia vastaan nyhjättiin maaliton tasuri. (c) Päivi Ahola

Lupaavia esityksiä vailla palkintoja

Kauden puoliväliin kehkeytyi puolestaan ennakkokaavailujakin kovempi pelirupeama, jossa Atletico kohtasi lopulta viiden viikon sisään koko lohkon top5:n. Ensimmäiseksi vuorossa oli vierailu lohkoa odotetusti johtaneen FC Futuran kestittäväksi Porvoon idylliselle stadionille. Tico johti vielä puoliajalla lukemin 1-2 ja vaikka Futura kiri rinnalle ja ohi, nousi Atletico vielä kertaalleen myös tasoihin. Kotijoukkueen rutiini toi kuitenkin lopulta porvoolaisille 5-3-voiton.

Futuran rutiini näkyi lopussa – tuloksena 5-3-tappio. (c) Janne Ekman

Seuraavassa ottelussa Tico kohtasi puolestaan FC Kontun Pukinmäessä ja dominoi kenttätapahtumia kenties yhdellä kauden parhaista esityksistään. Kontu vastasi kuitenkin maaleista ja haki kenttätapahtumiin nähden todella väärältä tuntuneen 1-3-voiton. Malmilaiset pistivät seuraavaksi suurimpiin nousijasuosikkeihin kuuluneen TiPSin tiukoille, mutta lopulta erotuomarin sysimusta ilta ja kaksi malmilaisulosajoa käänsivät ottelun tikkurilalaisten 3-2-voitoksi.

Atletico kiinnitti tässä kohtaa uutta voimaa valmennukseen, ja seuran A-junioreista joukkueeseen mukaan nostettu Jyri Nieminen pääsi todistamaan kahdessa ensimmäisessä matsissaan heti kahta 2-2-tasuria, kun Tico nappasi taktisesti kypsällä esityksellä pisteen edelliskaudella vielä Kakkosta pelanneelta VJS:ltä ja esiintyi niin ikään vakuuttavasti kauden ehdottomiin yllättäjiin kuuluneen SAPA/3:n vieraana.

Näin viidestä top5-joukkueen kohtaamisesta kirjattiin lopulta vain kaksi tasuripistettä, vaikka esitysten valossa saumoja olisi ollut lähemmäs kymmeneenkin pisteeseen. Kärkijoukkueiden kohtaamiset osoittivat kuitenkin omalla karulla tavallaan, miksi malmilaisryhmä keikkui taulukon puolenvälin väärällä puolen ja vastustajat lähempänä kärkipäätä. Ja toisaalta eron tämän ja edeltävien kausien välillä, koska aiemmin vastaavat pelit olivat yleensä tuoneet pisteitä juuri kärkiryhmiltä ja vastaavasti lipsumiset tapahtuneet ennakkoon ajatelluille altavastaajille.

Maalijuhlaa ja Kolmosen debyyttejä

Kärkipään jengien jälkeen jäljellä oli enää vain lohkon alempaan kastiin kuuluneita porukoita ja tämä näkyi tuttuun tyyliin niin tulostaululla kuin pelillisinä ailahteluinakin. Ensin Tico nousi kahden maalin takaa vakuuttavaan 6-2-voittoon isännöityään KoiPSia Pukinmäen nurmella, mutta kärsi heti perään ehkäpä kauden henkisesti raskaimman tappion Puistolan Urheilijoille lukemin 2-1 toisessa kauden derbyistä. Neljän ottelun voittoputkessa peliin lähtenyt ja keskinäisistä, kilpailullisista peleistä historian ensimmäisen voittonsa napannut Puipa pelasi taktisesti vahvemmin ja loi myös enemmän maalipaikkoja, joten tulos oli siltä osin oikeutettu.

Tappio sisuunnutti kuitenkin malmilaisryhmän ja joukkue eteni jälleen selvään voittoon noustuaan maalin tappioasemasta 5-1-voittoon vierailija-JäPS/47:n putoamisen varmistaneessa ottelussa. Näissä kahdessa ottelussa debytoi myös A-junnuista nostettu Kevin Nurmi, joka kirjautti jälkimmäisessä ottelussa jopa kaksi syöttöpistettä.

Kauden toiseksi viimeiseen otteluun Tico lähti puolestaan kauden repaleisimmalla kokoonpanolla ja se tarjoili hyvät saumat kahdelle muullekin A-pojista nostetulle juniorille, kun Samuel Taskinen ja Alexander Lindström pelasivat ensimmäiset pelinsä Kolmosessa. Tulos oli kuitenkin murheellinen, sillä NJS/2 leikitteli kahdella viime hetken osumalla selvän 5-2-voiton. Tico päätti kautensa upeaan 6-0-voittoon jo putoamaan tuomitun JoKin isäntänä ja kaunisteli näin maalieroaan vielä aavistuksen positiivisemmaksi.

Yleisö sai muutenkin nautiskella maaleista oikein urakalla, sillä viidessä viimeisessä pelissä iskettiin yhteensä 30 maalia keskiarvon yltäessä muutenkin koko kaudella viiteen maaliin per ottelu. Näistä ja muista tilasto-oikuista kuitenkin lisää omassa, myöhemmin julkaistavassa artikkelissaan.

Koillisen herruus jäi Malmille

Atletico keräsi lopulta 17 ottelusta yhteensä 22 pistettä rekordilla kuusi voittoa, neljä tasapeliä ja seitsemän tappiota. Tämä oikeutti sarjataulukon yhdeksänteen sijaan kahdeksan joukkuetta edessä ja yhdeksän takana. Edellä oli aiemmin mainitun top5:n lisäksi myös huikeaan loppukiriin yltänyt PKKU/2, Valtti ja TuPS. Perässä oli puolestaan tasaista, sillä kolme seuraavaa joukkuetta (NJS/2, PuiU ja Ponnistajat) mahtuivat yhden pisteen sisään eikä FC Kuusysi ja KoiPS:kaan olleet kaksi ja kolme pistettä takana. VJS ja FC Futura varmistivat tasapisteissä pääsynsä Kolmosen nousukarsintaan ja Nopsa, JoKi sekä JäPS/47 jatkavat melko odotetustikin pelejään Nelosessa.

Jos Atleticon kautta katsoo puolestaan suhteessa aiempiin vuosiin, oli pistesaldo ilman muuta pettymys. Yhdeksällä edeltävällä Kolmosen kaudella keskimäärin 36 pistettä keränneet malmilaiset olivat jääneet edeltävän kerran alle 30 pisteeseen kaudella 2012, jolloin joukkue säilyi täpärästi viimeisen ottelun RiRa-voitollaan. Tuolloin pelattiin toki 22 ottelua, mutta 1,29 pistekeskiarvo oli silti heikoin miesmuistiin.

Kuudesta voitosta viisi tuli sarjataulukon viittä viimeisintä joukkuetta vastaan ja paremmistaan joukkue hoiteli ainoastaan Valtin. Lohkon kärkinelikolta se napsi puolestaan kaksi tasuripistettä ja kaksi niukkaa tappiota.

Malmilaiset joutuivat myös jännittämään loppuun saakka taistoa Koillis-Helsingin herruudesta. PuiU:n voittoputki suli loppua kohden eikä Ponnistajien kirikään riittänyt, joten Tico nappasi lopulta Koillis-Helsingin epävirallisen herruuden yhden pisteen marginaalilla derbykilpureihinsa ja sai näin edes pientä ilonaihetta muuten melko mollivoittoiseen kauteen.