Syysanalyysi: Numeroita maalinteon takaa, osa 2

Kevätkauden päätteeksi sorvattu maalintekoanalyysi antoi mielenkiintoista faktaa tukemaan tuntemuksia oletetusta tahmeudesta vastustajan maalin edessä, ja nyt luodaan silmäys samalle sektorille syksyn osalta.

Tulosyhteenveto

2019: Syksyn tulossaldoksi jäi tasapaksu 4-3-4, kun kuuden ottelun tappiotonta putkea reunustivat heti kesätauon perään ja kauden loppuun ajoittuneet tappiot. Syyskausi jäi siis aavistuksen kevättä (5-3-3) kehnommaksi, muttei kuitenkaan enempää kuin yhden voiton verran. Yksin syksyn otannalla Ticon sijoitus sarjassa oli kevään tapaan 5/12 – eli sama kuin koko kauden jälkeenkin.

2018: Vertailun vuoksi kaksi edeltävää syksyä ovat Ticon historian tähän mennessä parhaat Kolmosessa, kumpikin huimalla saldolla 9-1-1. Suorituskyvyn lisäksi myös tasaisuutta löytyi kiitettävästi, sillä syksyn 2018 ainoa tappio osui ensimmäiseen otteluun kesätauon jälkeen, ja kausi päättyi upeaan kahdeksan voiton suoraan.

Numeroita

Seuraavassa jälleen dataa päättyneen syksyn rinnalle myös keväältä sekä edelliseltä syksyltä.

Ticon lukemat syksyiltä 2018 ja 2019 ovat suorastaan käsittämättömän samanlaiset keskenään; eroa on ainoastaan 1-3 yksittäisen laukauksen verran! Maalimäärä ja suhdeluvut ovat täsmälleen samat kuin vuotta aiemminkin.

Päättyneen kauden kevättä ja syksyä vertaillessa kohti maalia lauottujen pallojen määrä on pysynyt entisellä tasolla (itse asiassa jo syksystä 2018) siivun pienemmällä laukausten kokonaismäärälläkin, mutta maaleja syntyi nyt jopa tuplaten ja myös ”maalit/kohti”-suhdeluku on sen mukainen 17 prosenttiyksikön kasvulla keväästä.

Kevään lukemia vääristi hieman CLE-ottelu (31 laukausta, 15 kohti, 1 maali) ja samoin kävi lopulta syksyllekin – joskin toiseen suuntaan, sillä ottelun 18 laukauksesta 15 kohti ammuttua tuotti peräti 13 maalia. Murskajaisten merkitys numeroihin olikin varsin suuri; jos kyseinen ”merkittävä tilastopoikkeama” sivuutetaan laskuista, putoavat syksyn suhdeluvut huomattavasti erityisesti jälkimmäisen osalta (kohti lauotut 48 %, kohti lauotuista sisään 27 %). Parannusta surkeasta keväästä tuli joka tapauksessa roimasti.

Puolustuspelaamista sivuten vastustajien laukausmäärät räjähtivät kasvuun peräti yli kolmanneksella kevään ja syksyn välillä. Vaikka suhdelukuihin ei tällä saralla juuri muutoksia tullutkaan, on miltei tuplaantunut päästettyjen maalien määrä kuitenkin todella suuri kasvu käytännön tasolla – etenkin kun ottaa huomioon, että syksyn maaliero jäi plussalle ainoastaan CLE-ottelun ansiosta.

Ottelukohtainen maalikeskiarvo paisui keväältä syksyyn myös miltei kaksinkertaiseksi; Ticon kevätkauden otteluissa syntyi yhteensä 27 maalia, syksyllä 51 – keskimäärin 2,45 ja 4,63 per ottelu.

Kaudesta 2019 kokonaisuutena voi maalinteko etunenässä vetää useampia yhtymäkohtia kauteen 2014, joka oli Kolmoseen vakiintumisen ajalta (kaudesta 2013 alkaen) Ticon toistaiseksi heikoin tehtyjen maalien, hyökkäyspään nollapelien sekä sarjasijoituksen osalta. 2014 Tico teki 46 maalia, päättyneellä kaudella vielä yhden vähemmän eli 45; kummallakin kaudella joukkue jäi ennätyksellisesti kuudessa ottelussa maaleitta, sijoittuen molemmilla kerroilla lohkonsa viidenneksi. Todettakoon silti, ettei top-5-sijoitus selvästi positiivisella maalierolla silti missään nimessä ole lähtökohtaisesti lainkaan huono suoritus.