25 tarinaa Atleticosta – Atletico ja musiikki (24/25)
Juttusarjassa käsitellään MPS/Atletico Malmin värikästä historiaa joukkueen 25-vuotisen taipaleen (1993-2018) varrelta. Luvassa on rehellistä kuvausta niin pelikentillä kuin niiden ulkopuolella nähdyistä tapahtumista läheltä ja kaukaa, tuoreeltaan ja ajan patinoimina muistoina.
Artikkeleita julkaistaan yhteensä 25 kappaletta sekä näillä nettisivuilla että nyt myös painetussa muodossa.
—
Kasvattamassa joukkuehenkeä ja yhtenäisyyttä
Edeltävistä artikkeleista on käynyt selvästi ilmi, että Atletico osaa jalkapallon pelaamisen lisäksi myös juhlia. Niin gaalatilaisuudet, Tivoli-palaverit, Messilät kuin esimerkiksi viimeisimpänä käsitellyt risteilytkin ovat useimmiten olleet melko kosteita ja ikimuistoisia. Näihin keitoksiin on kuulunut virvokkeiden lisäksi myös muutamia muita kiinteitä elementtejä, kuten esimerkiksi musiikki, joka on toiminut sekä viihdykkeenä että kasvattanut merkittävällä tavalla myös joukkuehenkeä ja yhtenäisyyttä.
Kahdeskymmenesneljäs artikkeli käsitteleekin Atleticon musiikillista puolta – asiaa, joka on muokannut Atletico-brändiä sisäisesti, mutta joka ei ole näkynyt niin selvästi ulospäin.
Atleticon musiikilliset juuret
Ihmisillä täytyy olla intohimoja ja yksi Atleticon jakama intohimo liittyy luonnollisesti jalkapalloiluun. Toinen, selvästi yhdistävä tekijä on kuitenkin myös jonkinasteinen kiinnostus musiikkiin. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
”Ticossa on ollut hieno huomata ekoista saunailloista lähtien, että porukasta löytyy musiikin ystäviä. Musa on mulle fudiksen lisäksi kaksi sydäntä lähinnä olevaa asiaa.”
– Roni Tran, Atleticon pelaaja vuodesta 2010-”Musiikki on aina isossa osassa varsinkin joukkueurheilussa.”
– Lauri Kolkka, Atleticon pelaaja vuodesta 2012-“Ticossa on ja on ollut oikeastaan yllättävänkin paljon musiikkimiehiä – meinaan siis sellaisia, joilta taipuu joku instrumentti edes kotitarpeiksi, oli se sitten kitara, basso tai ’puhallettava flyygeli’ – ja näitä sitten vielä kohoaa puskasta tasaiseen tahtiin kaikkien hämmennykseksi. Synnynnäinen multitalentti Leego (Janne Hampaala) on tietysti oma lukunsa tässä(kin); mies, joka on opetellut jalkapallon lisäksi kitaransoiton omin päin täysin tyhjästä ja on aika tajuttoman kova luu molemmissa lajeissa.”
– Ville-Pekka Liimatainen, Atleticon pelaaja vuodesta 2000- ja joukkueenjohtaja vuodesta 2006-
Perinteisissä jalkapallojoukkueissa musiikkia on useimmiten kulutettu lähinnä kopissa, mutta Atleticoon on eksynyt vuosien varrella yllättävän paljon musikaalista porukkaa. Ensimmäinen Atleticoon kytkeytyvä musiikillinen muistikuvani liittyy vuoteen 2003, jolloin joukkue piti ensimmäisen saunailtansa Tapanilan Erällä. Joukkuetta valmensi tuolloin Harry Tuominen ja sen lisäksi, että hän oli järjestänyt yhdessä Mikko Pukin kanssa meille saunajuomat, toi mies mukanaan myös kitaran ja esitti muutamia huumorisävytteisiä kappaleita illan tunnelmaa nostattaakseen. Samalla Harry tuli liittäneeksi livemusiikin kiinteäksi osaksi Atleticon saunaperinteitä.
Sittemmin oma sponsorisopimus Ravintola Tivolin kanssa tarkoitti useampia virallisia iltamia lähikuppilassa, mitkä usein huipentuivat karaokeen. Vakioesiintyjien, kuten Sami Kahin ja Jani Lehden lisäksi lavalla nähtiin aina sekalainen joukko enemmän tai vähemmän lahjakkaita laulajia. Ja kun karaoke ei riittänyt tai palvellut yhteislaulutarvetta, tarttuivat Jani Hannula ja Tommi Eklöf kitaraan. Noina iltoina nähtiin myös jonkinlainen F.Y.T.:n esiaste.
Kolmas, ehkäpä se musiikillisen puolen roihuamaan laittanut lisäys oli puolestaan Roni Tran, joka liittyi joukkueeseen vuonna 2010. Ronihan oli tuttu Suomen Idolsista, jossa mies eteni aina finaaliin saakka ja nosti Atleticon karaoken tason esim. päätösristeilyillä kertaheitolla astetta kovemmaksi.
F.Y.T. – Lauluja Atleeteista
F.Y.T.:tä, eli tuttavallisemmin Fyttiä edelsi vaihe, jossa Jani Hannula, Janne Hampaala ja Tommi Eklöf pitivät toisinaan viskinhuuruisia etkoja, jatkoja ja kaikenlaisia muita soittoiltoja sekä esiintyivät Tico-illoissa satunnaisesti nimellä Trio Manne. ”Mertsi” kuitenkin jättäytyi joukkueen toiminnasta pois ja Leego-Nani-kaksikko jatkoi omia polkujaan esittämällä saunailloissa, risteilyillä ja baari-iltojen aikana erilaisia kattauksia cover-materiaalia ja yhteislaulupotentiaalia sisältäneitä kappaleita. Jossain kohtaa mukaan liittyi myös viime vuosina vähemmän aktiivisesti bändin toiminnassa mukana ollut Eetu Lillrank, jonka rooli tämän uuden kolmikirjainyhdistelmän syntymiseen oli kuitenkin kriittisen tärkeä.
”Laulu- ja soitinyhtye FYT on syntynyt epäselvissä olosuhteissa äärimmäisen epätodennäköisten sattumien kasautumisen tuloksena. Olimme harrastaneet sekalaista älämölöä vielä sekalaisemmalla porukalla, mutta tämä nimenomainen cocktail näki päivänvalon jollakin Atleticon lukuisista päätösristeilyistä. Tapauksen liittyy kiinteästi useita nestemäisiä substansseja ja myöhäinen ajankohta, josta johtuen kaikki lopputulokseen osalliset tahot olivat vähintäänkin venäläistyylisesti sementinohuessa smetanassa.”
– Eetu Lillrank, Atleticon pelaaja vuosina 2007-2009
F.Y.T.:lle ominaista oli heti alusta saakka perin tarttuvat ja huumorisävytteiset kappaleet, joista osa syntyi jo Trio Manne -aikoina. Erikoisinta kokoonpanon tuotoksissa oli se, että monet kappaleista kertoivat joukkueen pelaajista ja sisälsivät rankalla kädellä sellaista sisäpiirinhuumoria. Se nauratti varmasti päättömyydessään myös täysin ulkopuolista, mutta kappaleet avautuivat tarkemmin, kun tiesi, kenestä laulu kertoo.
”Atleeteista kertovia kappaleita ei varmaankaan ruvettu tekemään mitenkään tietoisesti, niitä alkoi vain pulpahtelemaan jamittelun lomassa, kun mieleen juolahti joitakin hauskoja pelaajiin liittyviä tarinoita tai ominaispiirteitä.”
– Jani Hannula, Atleticon pelaaja vuodesta 2006-
Valtaosa bändin kappaleista sellaisia, jotka suurin osa Atleticon nykypelaajistosta osaisi laulaa vaikka unissaan. Huikeaa huumoria ja mieletön yhteishenkibuusti, kuten pelaajiston ja lähipiirin kommenteistakin käy ilmi:
”Tutustuin FYT:iin ensimmäistä kertaa muistaakseni jollain Messilän reissulla. Homman idea oli alusta alkaen selvä ja biisitkin täyttä timanttia. Oikeastaan tästä lähtien näitä biisejä on hoilattu jokaisissa Atleticon illanistujaisissa.”
– Ari Oksanen, Atleticon kannattaja”FYT on kirvoittanut yhden kovimmista nauruista viime vuosilta. Jokainen esiintyminen on spesiaali ja toivottavasti näitä tulee vielä lisää.”
– Masi Mailammi, Atleticon pelaaja vuodesta 2010-”Leegon ja Nanin biisit ovat nerokkaita, järjettömiä, koukuttavia, joukkuehenkeä nostattavia ja saunailtojen huippuhetkiä”
– Mikko Vesterinen, Atleticon pelaaja vuodesta 2017-”FYT on iso osa Atleticoa jo pelkästään, koska koostuu Atleeteista sekä viime vuosina osan Atleeteista saatua omia kappaleitaan Fytiltä.”
– Elis Rintala, Atleticon pelaaja vuodesta 2013-”Leegon ja Nanin biisit on tärkeä pala joukkuekulttuuria. Ihan kylmät väreet tulee, kun näitä herroja kuuntelee. Respect.”
– Henri Mattsson, Atleticon pelaaja vuosina 1998 ja 2010-”Fytti, tuo musiikkipiirien parhaiten varjeltu salaisuus. Bändi, josta on tullut Atleltico-pelaajien juhlien vakiokasvo, niin häissä kuin synttärijuhlissa. Tämä kertoo omaa kieltään Fyttin arvostuksesta ja Atleticon keskuudessa.”
– Ville Ruuska, Atleticon pelaaja vuosina 2001 ja 2007-
Niin, F.Y.T. lähti liikenteeseen pelkkänä joukkueen sisäisenä juttuna, mutta on viime vuosina laajentunut myös ulkopuolisiin tilaisuuksiin ja esiintynyt viimeisen parin vuoden aikana niin merkkipäiväjuhlissa kuin jopa häissäkin. Siitäkin huolimatta, että kappaleiden sanoitukset kertovat esimerkiksi alkoholinkäytöstä, ladyboykokeiluista Thaimaassa, risteilyillä vääränlaisia signaaleja lähettäneistä lesboista tai 1890-luvun Philadelphiasta, joka satuttiin tuntemaan nimellä Gay 90’s. Jokainen kappale ei ole laulun kohteelle välttämättä se kaikista imartelevin, mutta kirvoittaa väkisinkin naurut muulta kuulijakunnalta.
”Jos Fytti tekee sinusta biisin, se on suurin kunnia, mutta biisi ei yleensä kerro niistä parhaimmista hetkistä. Fytin varmaankin paras biisi, Gay 90’s saa paatuneimmankin heteron viuhtomaan nyrkkiä ilmaan ja laulamaan kertosäettä sekä ehkä vähän homoilemaan samalla.”
– Ville Ruuska”Monet legendaariset sävelet soivat vielä pitkään illanistujaisissa. Parhaiten mielessä sellaiset hitit kuin ’Paperileikkaajalesbo’ ja ’Ruokolainen’.”
– Mikko Tavi, Atleticon pelaaja vuosina 2006-2009
Miten kappaleet sitten syntyvät? Siihenkään ei ole mitään liukuhihnavastausta:
”Biisien tekemiseen ei ole myöskään mitään yksittäistä kaavaa, esimerkiksi Ville Huovasta (tai paremminkin, juuri edellä mainitusta Ville Ruuskasta) kertova kappale alkoi pyörimään päässäni imuroidessani ja seuraavana päivänä otimme Leegon kanssa kitarat käteen ja viimeistelimme sen. Varsin iso osa kappaleista toisaalta on taas enemmän Leegon käsialaa. Joitakin on tehty yhdeltä istumalta yhdessä inspiraation sattuessa. Myös F.Y.T.in kolmannen, vähemmän tunnetun jäsenen Eetu Lillrankin mahtavaa ajatuksenvirtaa on hyödynnetty useassa kappaleessa.”
– Jani Hannula”Luomisolosuhteilleen uskollinen FYT on pitäytynyt sekavassa ja vaikeasti ennakoitavissa olevassa tyylissään ja on mielestäni hyvin paljon Atleticon näköinen tuote.”
– Eetu Lillrank
Kappaleita on kuultu vuosien aikana kymmeniä eikä itse säveltäjillä / sanottajillakaan ole itse asiassa tarkkaa tietoa niiden lukumäärästä.
”Kappaleita on hyvin paljon, osaa niistä ei ole kovin montaa kertaa edes kuultu. Minkäänlaista listausta tai luotettavaa arviota kappaleiden määrästä ei taida olla olemassa, mutta F.Y.T.:n tuotannossa puhutaan kymmenistä, ellei sadoista kappaleista, joista Atletico-aiheisia on jonkinlainen osuus, kenties parin kymmenen luokkaa.”
– Jani Hannula
”On paidan väri kusi…”
Oma lukunsa on tietysti niin sanottu Atletico-biisi, joka on kuulunut kiinteänä osana jokaiseen Atleticon palaveriin ja virkistysiltaan. Jokainen atleticolainen osaa sanat ulkoa eikä ohjausta tai paperilappusia ole tarvittu enää vuosiin kuin ainoastaan uusien pelaajien kastajaisissa, joihin kappaleen opettelu ja esitys asiaankuuluvassa varustuksessa kuuluu kiinteänä osana.
Harva kuitenkaan tietää, että Tico-historian varrelle mahtuu itse asiassa kaksikin Atletico-kappaletta. Ensimmäinen näistä kyhättiin kasaan pienellä porukalla divaritaipaleen alkupuoliskolla:
”Ensimmäinen Atletico-biisi oli ihan älyttömän tykki kappale, joka pusattiin parissa tunnissa kasaan nollasta Juuso ’Nasu’ Katajan opiskeluaikojen soluhuoneessa Nanin (Jani Hannula) kitaran ja kasiraiturin sekä mun karvalakkikosketinsoittimen voimin. Biisi luotti enemmän todella munakkaaseen kitarariffiin ja soturimetallisyntikkaan kuin vokaaleihin – toisin kuin seuraajansa, joka onkin jo ihan oikea laulu.”
– Ville-Pekka Liimatainen
Vaikka vanhakin Atletico-biisi löytyy varmasti erilaisista arkistoista, on uudemmasta hengentuotoksesta muodostunut huomattavasti tututmpi ja tunteita herättävämpi.
”Nykyisen Atletico-biisin synty ajoittuu Ana Raudoskosken valmennusvuosiin. Ana muistaakseni puhui jossain ottelupalaverissa joukkueesta ’susilaumana, joka raatelee vastustajat riekaleiksi’. Joskus tämän jälkeen Leegon ja Nanin musiikkipaja sitten esitteli joukkueelle tuoreen kappaleen, jonka lyriikassa esiintyy muiden muassa myös tuo edellä mainittu susielementti. Tämä kappale on hionut jo pelkästään joukkueen mieskuoro-osaamista merkittävästi. Biisistä on kuluneen vuosikymmenen aikana tullut erottamaton osa joukkuetta ja siihen tiivistyy monella tapaa se, mistä tässä koko hommassa on pohjimmiltaan kyse.”
– Ville-Pekka Liimatainen”Vaikka atleticolaiset ovat ulkoiselta olemukseltaan karskeita ja karvaisia, Atletico-biisin alkaessa soimaan, malmilaisista kovanaamoista kuoriutuu esiin lähes Cantores Minoresin tasoinen poikakuoro. Jokainen tuntee sanoitukset ja jokainen antaa itsestään yhtä paljon kappaleiden laulamiseen kuin Atletico Malmille kentän puolella. Toinen tosin tarvitsee muutaman kaljan alle ja toinen kyseisistä aktiviteeteista ei onnistu lainkaan muutaman kaljan jälkeen.”
– Aku Vapaa, Atleticon pelaaja vuodesta 2014-
Myös tätä kappaletta on hoilattu lukuisissa muissakin yhteyksissä kuin vain saunailloissa:
”Väkevä muisto Atletico-biisiin ajoittuu kesälle 2016 ja Jani ’Japu’ Putkosen häihin. Kuten häissä yleensä, oli paikalla musisoimassa elävää musiikkia soittanut orkesteri. Keikkasetin loputtua, kävi Janne ’Leego’ Hampaala nappaamassa esiintymislavalle jääneen kitaran ja alkoi tapailemaan kappaleen sulosointuja. Kuin näkymättömästä käskystä olivat kaikki häissä paikalla olleet Atleetit – joita oli jopa toistakymmentä – lavan välittömässä läheisyydessä ja ilmoille kajahti spontaani ja voimakas Atletico-hymni. Muut häävieraat mykistänyt vahva tulkinta sai varauksettomat suosionosoitukset ja loppuillan ajan lähes jokainen Atleetti sai vuorollaan kertoa hämmästyneille juhlavieraille, mikä kappale oli kyseessä ja miksi kaikki osasivat sen ulkoa.”
– Eetu Lillrank
Roni Tran – Vieläkö muistat Idols-Ronin?
Otsikon kysymys esiintyi eräässä valtakunnallisessa mediassa, kun Atletico julkaisi toisen poikakalenterinsa vuoden 2016 lopulla. Suuri yleisö on ehtinyt ehkä jo unohtaa Ronin, mutta Atleticossa miehen laulunlahjoista on päästy nauttimaan useaan otteeseen viimeisen yhdeksän vuoden aikana. Ja sitä selvemmäksi on käynyt, että mies todella osaa laulaa ja viihdyttää.
“Rondo saa kundeilta edelleen tasaisen varmasti pientä puukkoa Idols-ajoistaan yli vuosikymmenen takaa – ja virittihän Fyttikin miehen kunniaksi kasaan yhdestä ainoasta lööppiotsikosta kokonaisen kappaleen – mutta luontaisena esiintyjänä ja toki ammattiskenessä porukan meritoituneimpana artistina hän on itseoikeutettu tirehtööri ja seremoniamestari silloin kun lauluhommia on ohjelmassa. Ja jos suurelle yleisölle ei vieläkään jostain syystä ole käynyt selväksi niin tämä jätkä se osaa jumalauta laulaa! Samaa hunajaa, jota Ronin äänihuulista ui eetteriin, valuu aina myös joka Atleetin korvista ja housunpunteista – ja takuulla kaikkien muidenkin, jotka eivät vaan uskalla myöntää.”
– Ville-Pekka Liimatainen
Vaikka samanlaista yleisön kosiskelua pelaajista sävelletyillä kappaleilla ei ole Ronin suusta kuultu, on Ronin panos ollut äärimmäisen suuri esimerkiksi risteilyjen karaokessa, jossa Atleticon dominointi on ollut välillä jopa raakaa katsottavaa.
”Roni jaksaa joka risteily käydä huudattamassa ticolaisia ja muuta laivaa karaokessa.”
– Lauri Kolkka
Atleticon risteilyperinteisiin on tosiaan kuulunut vierailu laivan diskon puolelle koko joukkueen voimin, jolloin erinäinen joukko Atleetteja on päässyt esittelemään laulunlahjojaan ja naurattamaan paikallista naisväkeä. Useamman vuoden ajan illan on kuitenkin kruunannut Ronin vetämä ”Angels”, kappale, jonka Robbie Williams julkaisi vuonna 1997, mutta joka vielä 20 vuotta myöhemminkin vetää kylmät väreet. Ei siksi, että kappale olisi poikkeuksellisen hyvä vaan siksi, että siihen assosioituu kaikki ne fiilikset, joita risteilyllä on herännyt tässä vuosien varrella. Ja koko se euforia, jonka porukka saa aikaiseksi.
”Ikimuistoisimmat lauluhetket Ticon kanssa ovat ehdottomasti päätösristeilyn perinteeksi muodostunut laivakaraokessa vedettävä Angels. Koko posse lukuun ottamatta sammuneita sankareita laulaa kertosäkeet yhteen ääneen korkealta ja kovaa. Mahtava fiilis, yhteenkuuluvuutta parhaimmillaan ja yleisö on aina villiintynyt viimeistään tämän kipaleen aikana.”
– Roni Tran
Yli 20-henkinen kuoro vetämässä kappaleen kertosäettä sydämensä kyllyydestä on kääntänyt katseita ja aiheuttanut myös valtavia ihastusreaktioita. ”Angels” laulettuna isossa piirissä Ronia vastapäätä on ollut myös uusille pelaajille useimmiten se viimeinen niitti tavoitellessa ymmärrystä siitä, miksi musiikki kuuluu kiinteästi Atleticon arkeen.
”Ronin Angels viime vuoden risteilyllä on helppo: kaikkien aikojen karaokeveto.”
– Mikko Vesterinen, Atleticon pelaaja vuodesta 2017-”Ronin tulkinta Robbie Williamsin Angelsistä Atleticon poikakuorolla fiitattuna on aika timanttia.”
– Niko Eriksson, Atleticon pelaaja vuodesta 2016-
Näiden musisointien tärkein rooli on ollut tietysti viihdyttää ja tarjota mukavaa aktiviteettia virvokkeiden nauttimisen oheen, mutta jos tarkastelee asiaa isommassa kuvassa, löytyy tälle vielä isompia vaikutuksia:
”Lisää huomattavasti joukkuehenkeä, kun kundit rustaa hienoja viisuja pelaajista, joita lauletaan yhdessä porukalla unohtamatta tietenkään Ticon voittolaulua.”
– Roni Tran”Musiikilla on suuri rooli Atleticossa ja erityisesti kaikissa virkistäytymis- ja vapaa-ajan tapahtumissa. Messilän soitto-, laulu- ja sävellyssessiot lukeutuvat ehdottomasti vuoden kohokohtiin unohtamatta Ronin Angels-vetoja. Yhteislaulut FYT:n sekä Ronin säestäminä nostattavat mahtavalla tavalla joukkueen yhteishenkeä.”
– Miro Rissanen, Atleticon pelaaja vuodesta 2013-”Joukkueen muuttuessa ja uusien biisien kasaantuessa FYTistä on kasvanut tärkeä osa Atleticon illanviettoa ja varmasti myös joukkuehengen luomista. Tässä on mielestäni yksi niistä jutuista, mitkä tekevät Ticosta vähän enemmän kuin perusalasarjafutisjengin.”
– Ari Oksanen”Mitä Atletico olisi ilman Idols-Ronin mukaansatempaavia karaokehetkiä, FYT:tiä sekä yhteisiä Messilä- ja risteilymusisointeja. Tuskin sama joukkue, miksikä se on vuosien aikana kasvanut ja hitsautunut musiikin avulla. Musiikilla on ollut siis valtava merkitys joukkueen yhteishengen ja koko Atletico-brändin kasvun osalta. Musiikki on ja tulee olemaan osa Atleticoa!”
– Aku Vapaa
Joukkuehenki, yhteishenki, brändi, jotain muuta kuin tavallinen perusjoukkue. Isoja juttuja jokainen.
Teksti: Janne Vottonen
Kuvat: Mikael Ahlfors