25 tarinaa Atleticosta – Poikakalenterit ja hyväntekeväisyys (22/25)

marraskuu 11, 2018

Juttusarjassa käsitellään MPS/Atletico Malmin värikästä historiaa joukkueen 25-vuotisen taipaleen (1993-2018) varrelta. Luvassa on rehellistä kuvausta niin pelikentillä kuin niiden ulkopuolella nähdyistä tapahtumista läheltä ja kaukaa, tuoreeltaan ja ajan patinoimina muistoina.

Artikkeleita julkaistaan yhteensä 25 kappaletta sekä näillä nettisivuilla että myös painetussa muodossa.

Atleticon jalkapalloilullinen kehityskäyrä on kulkenut kuvaajassa mukavasti ”koilliseen” käytännössä koko joukkueen divaritaipaleen ajan – alkuun maltillisemmin nuorten kloppien totutellessa miesten sarjoihin, sitten jyrkemmin sarjatason vaihtuessa rakettimaisesti vuosi vuodelta ja lopuksi tasaantuen Kolmoseen vakiintumisen jälkeen, eläen silti sarjan sisällä alati kohenevien sijoitusten myötä. Samanaikaisesti joukkueen noustua ensi kertaa Kolmoseen vuosikymmenen alussa on urheilullista menestystä mallintavan koukeron rinnalle kuitenkin voinut hyvillä mielin piirtää toisenkin viivan kuvaamaan joukkueen kulkua kalkkiviivojen toisella puolella.

Atleettien toiminnan polttoaineena oleellisesti kuplivan joukkuehengen luontevana sivutuotteena yhteisön sisäisten tempausten rinnalle on viime vuosina noussut myös vahvasti ulospäin esittäytyviä projekteja. Näistä näkyvimpiä ovat olleet kaksi poikakalenteria sekä tuoreimpana kesän 2018 hyväntekeväisyysturnaus.

Ensimmäinen poikakalenteri

Piiritason ylimpään sarjaan eli Kolmoseen noustuaan Tico oli etenkin ennakkoluulottomana debytanttina hyvin näyteikkunassa ja päätyi sitä kautta entistä laajemmin futispiirien tietoisuuteen, joskin suoraan sarjataulukosta luettavien pelillisten ansioiden seuraajakunta toki rajoittuu karkeasti ottaen lähinnä asialleen omistautuviin ”lajiniiloihin”. Massasta erottuminen muilla keinoin kuin vain pelaamalla on toisaalta ollut Atleticon viime vuosina jalostuneen brändin avainteemoja, ja tällä saralla ensimmäinen isompi askel kenttien ulkopuolelle kansan pariin entuudestaan vahvan some-, internet- ja paikallismedianäkyvyyden rinnalla oli ensimmäisen poikakalenterin tuottaminen.

Operaation synnylle löytyi jälkikäteen ajatellen koko tukku luonnollisia syitä, joiden myötä alkuun vitsailusta lähtenyt ajatus alkoikin vähitellen kypsyä konkreettiseksi hankkeeksi. Idea hyvällä maulla pilke silmäkulmassa toteutetusta kalenterista oli tietysti jo itsessään hyvinkin työstämiskelpoinen, mutta varsinkin joukkueen sisäiseksi hengennostatuskeinoksi ajatus sopi kuin nenä päähän tarjoten samalla mielekkään vaihtoehdon ikiaikaisemmille talkoopohjaisille kassankasvatuskonsteille, kuten Janne Vottonen aikanaan aiheen tiimoilta tehdyssä haastattelussa avasi:

”Jokainen ulkopuolelta kerätty euro on pois pelaajien kausimaksuista, joita tässä yritetään tälläkin kertaa vähentää. Mitään laajempaa liiketoimintaa ei ole kuitenkaan tarkoitus tehdä vaan tämä on enemmänkin vastine sellaisille perinteisille varainkeruutavoille kuten arpojen tai vessapaperin myynnille – mutta huomattavasti persoonallisempi sellainen.”
– Janne Vottonen, Atleticon pelaaja vuodesta 1998- ja joukkueenjohtaja vuodesta 2006-

"We want you!" malmilaiseen tapaan. Kuvassa vuoden 2013 kapteenisto: Janne Hampaala (vas.), Timo Kinnunen ja Ville Ruuska.

”We want you!” malmilaiseen tapaan. Kuvassa vuoden 2013 kapteenisto: Janne Hampaala (vas.), Timo Kinnunen ja Ville Ruuska.

Lisäksi samana vuonna eli 2013 lähestyivät Atleticon 20-vuotisjuhlallisuudet, joiden kunniaksi haluttiin tulevien kekkereiden oheen kehittää jotain mieleenpainuvaa, ja tähänkin tarkoitukseen kalenteriproggis oli mitä oivallisin keksintö.

Kalenterin visuaalinen toteutus juonittiin yhdessä MPS:n seurakuvauksenkin keväällä hoitaneen OmaDesignin kautta. Studiolle kokoontuneet Atleetit demonstroivat improvisaatio- ja heittäytymiskykyään säveltäen valtaosan illan aikana purkitetusta materiaalista suoraan lennosta joukkueen varustearsenaalista kaivetun urheilurekvisiitan turvin. Vaatimattomasta suunnittelutyöstä huolimatta lopullinen jälki tyylikkään mustavalkoisen seinäalmanakan uunituoreista painokappaleista ihailtuna tuotti naurunpyrskähdysten lisäksi aitoa onnistumisen tunnetta ja nostatti kuumeisesti odotuksia päästä julkistamaan teos muullekin maailmalle.

Antti Nurkka silittää

”Kalenterista tuli hämmästyttävän laadukas ja ammattimaisen oloinen, kun peilaa siihen miten rotsi auki lähdimme kuvauksiin. Andyn (Antti Nurkka) legendaarinen silityslautakuva taisi olla ainoa, johon oli uhrattu etukäteen edes kaksi minuuttia ajatustyötä. Onneksi baby oilia riitti, kaikki uskalsivat heittäytyä ja kundit olivat niin kammotikissä, että lopputulos ei käytännössä voinut epäonnistua.”
– Antti Säynätkari, Atleticon pelaaja vuodesta 2010- ja valmentaja vuodesta 2018-

”Älyttömän hauskaa oli. Monet ulkopuolisetkin tuntuivat tykkäävän projektista. On jäänyt mieleen se, että porukka otti edellisenä iltana turhat nesteet pois valkoviinillä ja kisakuntoa hiottiin kuvauksissa öljyämisen lisäksi punnerruksilla.”
– Jani Hannula, Atleticon pelaaja vuodesta 2006-

Kalenterin 12 kuvaa kerättynä yhteen.

Kalenterin 12 kuvaa kerättynä yhteen.

Ensimmäiset tiedot kalenterihankkeesta kiirivät julki jo naistenpäivänä 08.03. Ticon somessa ja kotisivuilla. Verrattain nopealla aikataululla toteutettu projekti sai päätöksensä 20.07. kesän sarjatauolla joukkueen 20-vuotispirskeissä Tapanilan Työväentalolla, kun juhlavieraat pääsivät viimein poimimaan ihmeteltäväkseen seuraavan vuoden atleettisimman kalenterin. Sen jälkeen kyyti olikin huimaa, sillä jotakuinkin toisen nelikuukautisen puitteissa ensimmäinen 200 kappaleen painos oli jo mennyt kuin kuumille kiville ja joulusesonki häämötti vasta edessä. Pikapikaa kysyntää vastaamaan tilatun pienemmän lisäerän avulla loputkin halukkaat saivat kuitenkin toivomaansa täytettä pukinkonttiin. Kaiken kaikkiaan kalentereja myytiin yhteensä miltei 250 kappaletta laajalla levikillä; lähipiirien lisäksi toimituksia lähti myös pidemmälle pitkin Suomea, ja luotettavien lähteiden mukaan ”malmilaista lihaa” riippui seinällä jopa Krakovassa saakka!

Tempaus sai mukavasti näkyvyyttä myös valtakunnallisessa mediassa, kun etunenässä Iltalehti uutisoi kalenterista näkyvästi – eikä ”Idols-RoniTranin osallisuus tietenkään jäänyt iltapäivälehdistöltä huomaamatta.

Atletico XXL

Ensimmäisen kalenterin yllättävä menestys, yleisöltä saatu ehdottoman positiivinen palaute sekä kytemään jääneet toteuttamattomat kuvaideat saivat Atleticon taiteellisen työryhmän kolistelemaan viisaita päitään yhteen uudemman kerran aiheen pulpahdeltua pintaan tasaisen varmasti vuosittain. Projekti päätettiin viimein 2016 ottaa työn alle, mutta tällä kertaa kaikki tehtäisiin joka tavalla huolellisemmin ja vielä edellistä näyttävämmin.

”Toinen kalenteri oli jo isompi projekti. Vaati paljon suunnittelua ja useita tapaamisia työryhmän kesken ennen kuin päästiin edes kuvaamaan. Erittäin työläs mutta samalla myös todella antoisa projekti, johon moni Atleetti laittoi merkittävän määrän vapaa-aikaansa.”
– Janne Vottonen

Koopa ruuvaa palkkia

Pitkällisen hiomisen tuloksena ensimmäinen teaser ilmestyi eetteriin 05.07. Seuraavana päivänä maistiaiset jatkuivat kalenterisuunnitelmien vahvistuksella ja reilua viikkoa myöhemmin kuvaukset olivatkin jo täydessä käynnissä. Lauttasaarelaiselle studiolle kuvaaja Roni Tammisen kameran eteen kasaantui aimo kööri Atleetteja projektitiimin ideoimiin tilanteisiin ja asetelmiin ryhmittyen. Ennakkosuunnittelun jatkoksi myös rekvisiitta oli viety uudelle tasolle; Mikko Kourin nikkaroima massiivinen ”rakennuspalkkikin” ruuvattiin paikan päällä kasaan kolmesta pakettiautolla roudatusta erillisestä osasta. Lisäksi ensimmäisen kalenterin standarditaustakuvasta poiketen Tammisen aftertouch taikoi joka otokselle käsikirjoitusta vastaavat puitteet.

”Kuvien teemojen ideointi oli aivan tajuttoman hauskaa. Malmin Suskissa pidetyissä suunnittelupalavereissa kalenterin taiteellisesti kunnianhimoinen linja kirkastui kuva kuvalta – usein naurunremakan säestyksellä.”
– Antti Säynätkari

Tuoreimman kalenterin kansi. Kuvassa Janne Hampaala (vas.), Antti Säynätkari, Jesse Ketonen, Timo Kinnunen ja Mikko Kouri.

Tuoreimman kalenterin kansi. Kuvassa Janne Hampaala (vas.), Antti Säynätkari, Jesse Ketonen, Timo Kinnunen ja Mikko Kouri.

”Tämä projekti oli yksi hauskimmista ja toisaalta haastavimmista, joita olen saanut olla mukana tekemässä. Oli miellyttävää nähdä kuinka monipuoliset ideat toteutuivat toimivaksi kokonaisuudeksi.”
– Roni Tamminen, Atletico XXL:n kuvaaja

Tunnetuista historian ja pop-kulttuurin hetkistä ammentaneen kuvaston työstö saatiin pakettiin hulvattomissa meiningeissä, ja editoimaton raakamateriaalikin antoi tuoreeltaan jo hienoista osviittaa lopullisesta versiosta. Kalenterin muotoutuessa valmiiseen muottiinsa seuraavien parin kuukauden aikana tunnelma oli kuin pikkunööseillä jouluaattona mutta vieläkin malttamattomampaa. Kun sitten valmis tuote lokakuussa kolisi postissa ensi kertaa nähtäville, oli työryhmällä hymy lievästi sanottuna herkässä, sillä jälki ylitti kaikkien odotukset vielä kolmen vuoden takaistakin isommin. Syyskuussa julki annetun uuden ”161016”-makupalan mukaisesti toinen kalenteri – nimeltään Atletico XXL – lanseerattiin virallisesti yleisölle 16.10.

Tico of Malmi

Vuoden 2014 kalenteri oli täyttänyt tehtävänsä niin seinällä kuin Ticon budjetin tilkitsijänäkin, ja uudelle versiolle oli kaavailuissa sama virka. Mutta koska kaikenlainen julkinen näkyvyys antaa mittakaavaan katsomatta mahdollisuuden yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, päätettiin futiskauden menoerää kalenterikaupalla keventävästä potista lohkaista siivu hyväntekeväisyyteen. Avustuskohdettakaan ei ollut vaikea valita.

Jalkapallojoukkueessa ja varsinkin Ticon kaltaisessa tiiviissä yhteisössä mukana olemisen sosiaalista merkitystä ei koskaan sovi aliarvioida. Monille päiväkoti-iässä jalkapalloharrastustaan aloitteleville pikkunappuloille juuri pelikaverit saattavat muodostaa sen ensimmäisen ystäväverkoston, joka parhaassa tapauksessa säilyy ympärillä ensimmäisistä peli-iltojen hiekkakakkutalkoista koko junnuputken päätyyn ja kukaties jopa aikuisiin saakka.

MaalintekijänLuominen

Edellämainitun mittaiseen matkaan mahtuu vuosi jos toinenkin ja jokaiseen vuoteen yhteisön mukana koettuja hetkiä ja yhdessä luotuja muistoja, joita kertaa lämmöllä vielä ikämiespelejä tahkotessaankin. Näistä paitsi jääminen voi olla kovakin isku yhdelle kollektiivin jäsenelle – ennen kaikkea pienten palloilijanalkujen kohdalla. Ja vaikka jalkapalloa lähtökohtaisesti edullisena harrastuksena moneen muuhun lajiin verrattuna voikin pitää, saattavat nuorten kasvaessa tapahtuvat toimintaympäristön muutokset luoda pienituloisille perheille ylitsepääsemättömiä taloudellisia haasteita, joiden johdosta lapsen tai nuoren jatko rakkaan harrastuksensa ja ystäviensä parissa onkin yhtäkkiä vaakalaudalla.

25 vuotta sitten alkanutta matkaansa pallon kanssa yhä aikuisiällä jatkavien ja monien ikimuistoisten kokemusten yhteenhitsaamien Atleettien tukikohteeksi valikoitui läheltä MPS:n ylläpitämä rahasto, jonka varojen turvin seura tukee vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia muun muassa turnaus- ja pelimatkojen kuluissa auttamalla.

Kalentereja lähti maailmalle yli 350 kappaletta, joista kertyi eteenpäin seuran rahastoon lahjoitettavaksi reipas 1600 euron potti. Suomalaiset jalkapallosivustot ja valtakunnan media olivat Iltalehden, Seiskan ja Metro-lehden johdolla jälleen oivana tulitukena kampanjalle, ja MTV kunnostautui artikkeliotsikkonsa ”Vieläkö muistat Idols-Ronin?” myötä paitsi luomaan näkyvyyttä hyväntekeväisyyskalenterille, myös antamaan aiheen Janne ”Leego” Hampaalan säveltämälle samannimiselle, Ronista kertovalle kappaleelle, joka Leegon monen muun tuotoksen ohella on Tico-piirien musiikkiskenen kestosuosikkeja.

Lyhykäisyydessään Atletico XXL oli edeltäjänsä tapaan menestys suunnitteluprosessista toteutukseen ja maaliin saakka, ja hyvän mielen aspekti toi lisää ulottuvuutta itse projektin lisäksi myös Ticon ensimmäisille isommille askelille konkreettisena vaikuttajana kentän ulkopuolella. Ja positiivisten kokemusten poikimasta henkisestä pääomasta riittää kukaties jaettavaksi tulevaisuudessakin.

”Aluksi mietin osallistunko ollenkaan, mutta onneksi osallistuin – aivan mahtavaa oli kuvauksissa ja muutenkin kalenteri oli 5/5!”
– Jonne Ketonen, Atleticon pelaaja vuodesta 2015-

”Yksi uuden aikakauden hienoimpia juttuja ja toteutus timanttia. Nostanut brändiarvoa ja tuonut juuri sen Atletico-hengen hyvin esiin. Huumoria, itselle nauramista ja hyväntekeväisyyttä.”
– Kalle Niemi, Atleticon pelaaja vuodesta 2002- ja valmentaja vuodesta 2010-

Kalenterikollaasi tuoreimmasta versiosta.

Kalenterikollaasi tuoreimmasta versiosta.

”Näissä projekteissa hienointa on ollut se pelaajien heittäytymiskyky ja osallistuminen sekä suunnitteluun että toteutukseen. Runsaan medianäkyvyyden lisäksi kalentereita on tullut vastaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa, julkisten laitosten seinillä ja jopa valtakunnan suurimpien vaikuttajien työhuoneissa. On ollut myös hauska huomata, että tuotos on herättänyt kiinnostusta mitä erilaisimmissa yhteyksissä; viimeisimpänä kuvastoa on lainattu mm. lukion uskonnon oppikirjaan. Kalentereiden avulla on myös katettu hyvä määrä joukkueen harjoituskuluja, joten niistä on ollut suoraa hyötyä meillekin. Voisin kuvitella, että kalenterit saavat vielä tulevaisuudessakin jossain vaiheessa jatkoa.”
– Janne Vottonen

Turnaus jatkumona hyväntekeväisyydelle

”Kalenterivuosi” 2017 hujahti öljyttyjä Atleetteja ihaillessa ja vaihtui Jonne Ketosen ja Olli Harmaisen tähdittämän joulukuun suosikkikuvan myötä Ticon 25-vuotisjuhlavuoteen 2018. Viisi vuotta takaperin kaksikymppisten kunniaksi oli pyöräytetty ensimmäinen kalenteri, mutta nyt ”kvartaalia” juhlistamaan suunnittelupöydällä oli jotain aivan muuta.

”Ajatus turnauksesta lähti meidän taustatiimin keskusteluista ja sai lisää vauhtia Terästarvike Oy:n kanssa käydyissä yhteistyöneuvotteluissa. Mietittiin, että miten voitaisiin juhlistaa Atleticon 25-vuotista taivalta ja toisaalta huolehtia jatkossakin yhteiskunnallisista vastuistamme yhdessä Terästarvikkeen kanssa. Futis on antanut meille lajina paljon ja kuten muistelmaprojektin artikkeleista on käynyt ilmi, ovat Atleticon juuret hyvin vahvasti harrastepuolella.”
– Janne Vottonen

Ideaa turnauksesta oli kypsytelty hiljalleen jo parikin vuotta, mutta nyt juhlasuven koittaessa konsepti alkoi sitten asettua raameihinsa. Yhtenä inspiraation lähteenä toimi Ticoa ensimmäisellä Kolmosen-kaudella luotsanneen Jari Kinnusen kahdesti Atleetit apunaan organisoima ”Imagine”-harrasteturnaus, jonka tuotot lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen; 2010 turnauksessa kilvoitelleet joukkueet olivat tilittäneet osallistumismaksua vastaavan summan turnaustoimikunnalla hyväksyttämälleen avustuskohteelle ja 2012 koko potilla tuettiin Pelastakaa lapset ry:n toimintaa.

Kuusihenkinen turnaustyöryhmä laittoi pystyyn aivoriihen hyvissä ajoin vanhan vuoden puolella, ja viimein 26.02. suurista linjoista hienompiin yksityiskohtiin höylätyn sapluunan valmistuttua tiedotettiin Atleettien kotisivuilla ja some-viestimissä kesän sarjatauolla 21.07. Tapanilan tekonurmikentillä pelattavasta, 36 joukkueelle räätälöidystä minikentän turnauksesta – Atletico Cupista – ensi kertaa julkisemmin. Avustusvarat eli osallistumismaksuilla kerätty tuotto päätettiin ohjata lyhentämättömänä tuttuun osoitteeseen eli MPS:n vähävaraisten rahastoon.

Seitsemän Mosa Cupin järjestämisen tuomasta kokemuksesta huolimattakin laajamittaisemman turnauksen organisointi oli käytännön osalta melko kartoittamatonta maaperää valtaosalle tiimistä, mutta Eddie Finchin rautainen rutiini jokasyksyisen Palis Cupin kulisseista tuotti useita arvokkaita huomioita toteutuksen osalta, kuten myös harraste-SM-kisojen vakiokävijä V-P Liimataisen empiiriset havainnot ”kentältä”. Lisäksi jalkapallotoiminnan moniottelija Jukka ”Raksu” Airaksinen lainasi turnausjärjestäjien käyttöön vankan asiantuntemuksensa sekä myös fyysistä välineistöä oheispalveluiden eli kahvion ja äänentoiston buustaamiseksi.

Mediapelin avauksen ja turnajaislauantaiaamun väliin mahtuneen viiden kuukauden aikana ehti järjestelyrintamalla tapahtua tasaiseen tahtiin yhtä ja toista, joista itse turnauskonseptia koskien merkittävin oli alkuun kolmeksi aiotun tasosarjasysteemin kaventaminen kahteen, kun ilmoittautumisten putoillessa kilpasarja jäi suosiossa nopeasti harraste- ja höntsäsarjojen jalkoihin. Vieläkin konkreettisempana seikkana turnauksen sijainti siirtyi vielä reilua kuukautta ennen h-hetkeä Tapanilasta piirun verran luoteeseen Tapulin liikuntapuistoon, kun varmistui, ettei Mosan Wembleyn uusi tekonurmi ehtisikään valmistua käyttökuntoon kesän aikana. Tapuli oli toisaalta logistisesti yhtenäisen kenttäalueen ja eritoten fasiliteettien osalta kenties jopa alkuperäistä passelimpi vaihtoehto puitteiksi turnaukselle.

Loppusuora pelipäivää odotellessa rullasi nopeasti, ja viimeiset tärinät aiheutti turnausviikon alkupäässä sadetta viikonlopulle povannut sääennuste. Lauantai valkeni kuitenkin onneksi poutaisena, reveten päivällä hellekesän teeman mukaisesti aurinkoiseksi koko kalustolla. Yhteensä 27 joukkueen voimin käyntiin potkaistu turnaus lähti etenemään vauhdilla, ja nuorempi polvi turnaustoimistossa sai hikoilla yhtä tahtia suuren suosion saavuttanutta kahviota pyörittäneen vanhemman polven kanssa.

Itse turnauksessa harrastesarjan mestaruuspokaalia pääsi kohottelemaan Atleticon ja Akatemian pelaajista kasattu Atletico All Stars; höntsäsarjassa tittelin pokkasi nimiinsä nummelalainen FC Paikallinen Helleaalto, joka samoilla vauhdeilla jatkoi viikkoa myöhemmin juhliaan harraste-SM-kisoissa eli Simo Syrjävaara Cupissa toisella sarjavoitolla.

Kalenteriprojektien tapaan työ palkitsi tekijänsä samanlaisella onnistumisen fiiliksellä – joskin toteutukseen upotetun ruumiillisen uurastuksen määrä oli tällä kertaa hieman eri luokkaa. Tavoitteet hauskanpidosta hyväntekeväisyyden nimissä täyttyivät silti jo tuoreeltaan ensimmäisten positiivisten palautteiden vastaanottamisella jo päivän aikana, ja lisää vuolaita kiitoksia sateli iltasella pitkän pelirupeaman päätyttyä. Harppaus kahdeksan joukkueen ja yhtä monen ottelun Mosa Cupista yli kolminkertaisella osallistujamäärällä pyörineen 84 ottelun intensiivipäivään oli lopulta isompi henkisesti kuin fyysisesti, mutta pieniä kommelluksia lukuun ottamatta tapahtuma sujui niin talkoolaisten kuin pelimiesten ja -naistenkin tuntemusten otannalla todella mallikkaasti.

”Mahtava tapahtuma, ja tietysti itse jo tosipelit lopettaneena kehäraakkina oli kiva päästä dilkkailemaan tällaiseen turnaukseen.”
– Mikko Huupponen, Atleticon pelaaja vuosina 2013-2017

”Vaikka luotto turnauksen järjestäjätoimikuntaan oli etukäteen sataprosenttinen, onnistui tapahtuma osallistujan näkökulmasta ainakin omalla kohdallani jopa ylittämään ennakko-odotukset. Tunnelma turnauspaikalla oli positiivinen lämminhenkinen ja ottelut mukavan leikkimielisiä mutta silti sopivan tasokkaita. Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan varsin samanhenkinen kuin Mosa Cup buffeteineen ja koillishelsinkiläislegendoineen, ollen kuitenkin vielä bonuksena astetta rennompi ja inklusiivisempi.”
– Jani Hannula

Ilmoittautumisen käynnistyttyä joukkueita oli ilmestynyt osallistujalistalle hyvällä tahdilla, ja pääpäivän aikana kentän laidalla käydyissä keskusteluissa turnauksen todettiin ensikertalaisenakin jättäneen joidenkin tunnetumpienkin toimijoiden vastaavat tapahtumat hyvinkin toiseksi. Entisten ja nykyisten Atleettien kasaamien joukkueiden lisäksi osallistujia tuli ilahduttavasti myös täysin paikallispiirien ulkopuolelta, ja erityisen mainio veto oli Atleticon muutaman vuoden takaisen yhteistyökumppanin, henkilöstöpalvelun kentällä vaikuttavan Wippii Workin Markus Suonpään keksintö haastaa alan muita yrityksiä mukaan kilvoittelemaan.

Ylpeä turnaustiimi kokoontui raskaan päivän päätteeksi poseeraamaan. Kuvassa V-P Liimatainen (takana), Janne Vottonen (vas.), Antti Säynätkari, Eddie Finch ja Niki Brandes.

Ylpeä turnaustiimi kokoontui raskaan päivän päätteeksi poseeraamaan. Kuvassa V-P Liimatainen (takana), Janne Vottonen (vas.), Antti Säynätkari, Eddie Finch ja Niki Brandes.

Osallistujamäärä jäi ylärajaksi mitoitetusta 36:sta joukkueesta lopulta neljänneksellä, muttei kuitenkaan varsinaisesti pettänyt odotuksia. 27 yhteisen hyvän eteen hikoillutta harrastenippua ja turnauksen päätukijaksi saadun, mukana kentilläkin kirmanneen Terästarvike Oy:n tuella maltillisiksi prässätyt järjestelykulut takasivat joka tapauksessa sen, että hyväntekeväisyyteen ohjattavaksi saatiin jälleen varsin mukava summa – yli 3200 euroa!

Atletico Cupin kaltaisille harrasteturnauksille vaikuttaa ehdottomasti olevan kysyntää. Hieman erilaisella profiililla toimiva keväinen Mosa Cup kotiutui nopeasti pysyväksi palaseksi paikallista kausikalenteria, eivätkä menneen kesän rohkaisevat kokemukset harrastefutiksen parista ainakaan suorilta torpedoineet ajatusta vuosittaisesta massaturnauksesta – semminkin kun ehdollisia ilmoittautumisia tuli useammaltakin tyytyväiseltä joukkueelta jo paikan päällä.

”Atletico Cup oli osoitus siitä, että puolen tusinan innokkaan tekijän vapaaehtoisvoimin voi järjestää tapahtuman, joka kirjaimellisesti liikuttaa satoja ihmisiä. Me olemme saaneet jalkapallolta ja yhteiskunnalta niin paljon, että niille takaisin antaminen tuntuu täysin luontevalta velvollisuudelta. Toivottavasti esimerkkimme innostaa muitakin tarttumaan tuumasta toimeen.”
– Antti Säynätkari

Teksti: Ville-Pekka Liimatainen
Kuvat: OmaDesign, Roni Tamminen, Ville-Pekka Liimatainen ja Jani Nieminen