Suomen Cupin 5. kierros: Atletico Malmi – FC Lahti 0-2 (0-2)

Maalit

0-1 Mikko Hauhia 17′
0-2 Xhevdet Gela 31′

Tilastot

Avaus

Elis Rintala (MV)
Niko Ruokolainen
Timo Kinnunen (C)
Antti Säynätkari
Ville Ruuska
Jani Putkonen 66′ Roni Tran
Janne Hampaala 79′ Jaakko Peltonen
Mikko Huupponen
Jani Hannula
Jonne Ketonen
Jukka Haarala 46′ Jesse Ketonen

Muut vaihtopelaajat

Rolf Ermilä (MV)
Mikko Kouri
Henri Mattsson
Akan Okomoh

Raportti

Suomen Cup vuosimallia 2015 jää Atleticon historiankirjoihin toistaiseksi eniten elämyksiä tarjonneena kotimaan turneena, kun Atleetit pääsivät nyt ensimmäistä kertaa nauttimaan sekä 4. että 5. kierroksen paikkojen ja ensimmäisen kunnon vieraspelin (JanPa) lisäksi myös pitkään vain haavekuvana utuisen usvaverhon takana hehkuneesta mahdollisuudesta liigajoukkueen haastamiseen.

Maaliskuun viimeisenä lauantaina tuo vuodesta 2007 itänyt tavoite viimein toteutui, kun Tico marssi Pihlajamäen Aava Areenan tekonurmelle isännöimään FC Lahtea, Veikkausliigan edelliskauden pronssimitalistia. Aiemmin kolmen sarjaportaan kokoiset tasoerot ovat poikkeuksetta olleet Atleticon eduksi, mutta nyt päinvastaisista lähtöasetelmista ja ennakkoon pomminvarmasta tappiostakin huolimatta joukkueen ilmapiiri oli vain ja ainoastaan innostunut, ymmärrettävästikin. Lähes kaikille joukkueesta ottelu oli kuitenkin ensimmäinen – ja kukaties jopa viimeinen – tilaisuus liigajoukkueen kohtaamiseen, virallisessa ottelussa tai ylipäätään.

Sateisen koleassa harmaan kevättalven syleilyssä käynnistynyt ottelu valui heti alusta suoraan käsikirjoituksen rivejä pitkin Lahden pitäessä ja pyörittäessä palloa Atleticon tiivistä puolustusryhmitystä mittaillen. “Kuhnurit” kykenivät kyllä luomaan tilaa viimeistely-yrityksilleen, joista pääasiassa kuitenkin puuttui lopullinen terävyys, ja esimerkiksi Veikkausliigan kaikkien aikojen toiseksi parhaan maalisepon, Rafaelin, laukomat pallot osuivat verkkoon vasta tenniskentän puolella.

Silti “jo” ottelun 17. minuutilla väistämätön toteutui, kun Xhevdet Gelan painavan kaukolaukauksen irtopalloon Eliksen torjunnan jälkeen nopeimmin reagoi vasempana laitapuolustajana operoinut Lahti-kapteeni Mikko Hauhia, joka liukui karat ketterästi maalinedustalta pömpelin alanurkkaan.

Varttia myöhemmin vieraat onnistuivat toistamiseen. Mustapaitojen keskikentällä ahkeroinut Gela pääsi yllättävän vapaasti laukomaan pomppupalloon boksin kaaren tuntumasta, ja vaikka Elis oli tilanteessa hyvin mukana, painui ammattimiehen tarkka kuti aivan tolpan juuresta sisään.

Atleetit eivät puolustuskannalle joutumisesta huolimatta lähteneet pelkästään parkkeeraamaan bussia, vaan pyrkivät mahdollisuuksien mukaan vastaiskuihin ja horjuttamaan Lahden järkälemäistä puolustusta nopeudella – kuitenkin huonolla menestyksellä, sillä vanhat konnat kaikissa mahdollisissa liemissä keitetyn Petri Pasasen johdolla paikkasivat ehkä rahtusen verkkaisempaa askeltaan armottomalla sijoittumisella eivätkä jättäneet kärjessä vipeltäneille Jukka Haaralalle ja Jonne Ketoselle rakoja pahantekoon.

Savon sonni Aleksi “Diego” Paananen osui sijoituksellaan vielä kehikon ulkorautoihin, mutta sen lähemmäs maalintekoa ei avauspuoliaikaa leikiten hallinnut vierasjoukkue ennen taukoa enää päässyt.

Toiselle jaksolle Atletico heitti kehään cupissa jo neljästi osuneen “Tuusulan Usain Boltin” Jesse Ketosen, pyrkien kasvattamaan kontrausmomenttiaan. Lahden pallonhallinta oli edelleen täysin suvereenia, muttei silti tahtonut Atleettien väkevän puolustamisen läpi realisoitua kunnon tonteiksi edes avausjakson vertaa. Sen sijaan isännät saivat ottelun käytännössä ainoaksi jääneen maalipaikkansa tunnin pelin jälkeen, kun vahvasti pitkin ehtoota veivannut ja paininut Jonne Ketonen taisteli tiensä ohi ensimmäisen puolustajan sekä vielä Pasasen liu’un, mutta huonosta asennosta lähtenyt laukaus kuivui lopulta vaarattomaksi tuhnuksi matkalla Joonas Merosen hanskoihin.

Lahti haeskeli lisämaaleja enemmän tai vähemmän tarmokkaasti, mutta vaihtomies Drilon Shalan laukaus kohti etukulmaa oli ainoita Elistä varsinaisesti työllistäneitä tilanteita, ja kiinni vedetyt länget kimmottivat pallon turvallisesti väljemmille vesille. Valtaosa vieraiden yrityksistä suuntautui edelleen ohi sektorin, eikä jopa yhdeksästä kulmapotkustakaan ollut iloa, osin kenties Atletico-valmennuksen liigatasoisten scouttausapujen ansiosta…

Viimeisen kympin ajaksi Atleticon peliä kalkkien takaa räiskyvällä intensiteetillä johtanut valmentaja Olli “Ginger Lad” Harmainen rukkasi palettinsa rohkeaan kolmen hyökkääjän muottiin loppuhetkien kavennusmaalin toivossa, mutta vastassa olevan liigapuolustuksen rutiini riitti nollaamaan Atleetit tänään tyystin. Lahden luukusta satoi jobinpostia viitisen minuuttia ennen täyttä aikaa, kun laituri Aleksi Ristola loukkaantui suhteellisen vaarattoman oloisessa tilanteessa. Kaikki kolme vaihtoaan jo käyttäneenä Kuhnurit joutuivat päättmään pelin miehen vajaalla.

Ottelu päättyi varmasti monen odottamia huomattavasti maltillisempiin lukemiin 2-0. Atleticon vahvasti puolustuslähtöinen mentaliteetti ei pahemmin horjunut, mutta myös Lahden vaihteistosta puuttumaan jäänyt tappamismoodi ja koko lailla odotettua vaisumpi hyökkäyspelaaminen tekivät tulokseen osansa. Silti äärimmäisen harvassa ovat ne kerrat Atleticon historiassa, kun tappioon päättynyt ottelu ei ole tuntunut tappiolta. Päällimmäisenä tuntemuksena oli kevään ensimmäisen cup-rupeaman päättäminen ikimuistoiseen elämykseen.

Daavidin ja Goljatin lähiökohtaaminen herätti selvästi kiinnostusta suuressa yleisössä, ja epäsuosiollisesta säästäkin huolimatta Aavan laitamille kerääntyi riemastuttavasti yli 400-päinen väkijoukko ystäviä ja kylänmiehiä läheltä ja kauempaa. Tapahtuman ahkera markkinointi ja buffetin pystytys eivät siis missään nimessä menneet ainakaan hukkaan!

Vaikka Suomen Cup onkin viime vuosina mm. aikataulujen takia muuttunut yhä vain vähemmän piiritason joukkueita suosivaksi, valoi tämän talven seikkailu ainakin Atleticoon rutkasti uskoa jatkaa yhdeksän vuoden osallistumisputkea edelleen. Nämä hetket ovat niitä, joista koko cupissa pohjimmiltaan on kyse.