Nettisivutoimituksen piinapenkissä Janne Vottonen: “Tämä vuosi olisi tarkoitus pyyhkiä mielistä mahdollisimman pian”

Kausianalyysien seuraavassa osassa istutetaan piinapenkkiin Atleticon taustoilla häärivä Janne Vottonen. Luvassa on tiukkoja mietteitä menneestä Kolmosen kaudesta sekä jo pientä valotusta myös tuleviin muutoksiin.

Atleticon kausi päättyi yhdeksänteen sijaan. Tyydyttikö lopputulos?

– No ei se kyllä tyydyttänyt. Kyseessä oli tosiaan heikoin sarjasijoitus ja alhaisin pistemäärä sitten kauden 2012, joten kyllähän tämä vuosi olisi tarkoitus pyyhkiä mielistä mahdollisimman pian ja kääntää katse jo tulevaan.

Jos kuitenkin hetkeksi mennään vielä menneeseen kauteen, niin mikä meni pieleen? Mikä selittää oletettua heikomman sijoituksen?

– Ei siihen löydy varmasti yhtä ja ainoaa syytä vaan kyseessä on monen asian summa. Jos katsoo meidän preseasonia, niin se oli varmasti tuloksellisesti heikoin valmistautumisperiodi moneen vuoteen. Valmennustiimi koitti ajaa sisään uutta formaatiota ja samaan aikaan jouduttiin lähtemään valtaosaan otteluista enemmän tai vähemmän vajaamiehisenä eikä joukkue päässyt oikeastaan missään vaiheessa pelaamaan – tai edes treenaamaan – sillä optimikokoonpanolla. Siihen päälle sitten vielä korona ja täydellinen stoppi niin treeneille kuin peleillekin, jonka jälkeen meni vielä useampi matsi ennen kuin joukkue pääsi lähellekään sitä pelillistä tasoa, johon sen pitäisi parhaimmillaan pystyä. Toki on pakko jakaa propseja myös lohkon muille joukkueille. Kärkipäästä löytyi kolme todella hyvää jengiä (VJS, Futura ja TiPS) ja myös keskikasti tarjoili tänä vuonna huomattavasti kovemman haasteen kuin monena aikaisempana vuonna. Pisteet olivat siis aiempaa tiukemmassa.

Joukkue kuitenkin ilmeisesti vahvistui täksi kaudeksi vai miten asian näet?

– Ainakin paperilla kyllä. Joukkue sai Eliksen (Elis Rintala) takaisin maalinsuulle, hankki “AJ:n” (Antti Johansson) ja Samun (Samu Rantanen) toppariosastolle ja vahvisti vielä keskikenttä-/hyökkäyspäätään vielä ”Ampalla” (Amir Ahmad) ja lainalle tulleella ”Allulla” (Aleksis Ulander). Lisäksi ”Mölli” (Mikko Vesterinen) kuntoutui koko edeltävän kauden vaatineesta jalkapöytävammastaan ja Jonnekin (Jonne Ketonen) palasi vaihdosta etuajassa, joten odotukset olivat siltä osin korkealla. Mutta jos katsoo pelaajakohtaisia tilastoja, niin Elis pelasi lopulta vain kolmessa pelissä, ”Amppa” kahdessa ja Samunkin minuutit olivat kortilla. AJ:n kausi oli puolestaan repaleinen ja Allu taas palasi Turkuun jo elokuun lopussa. Uusista miehistä ei siksi Allua lukuun ottamatta saatu ihan sitä potentiaalia irti, mitä henkilökohtaisesti odotin. Ja tietysti muu kokoonpano oli jälleen vuoden vanhempi, mikä sekin näkyi joissain peleissä.

Mitäs positiivista kaudesta jäi käteen?

– Paljonkin tottakai. Kauteen mahtui monta sellaista matsia, joissa olimme tuloksista riippumatta pelillisesti parempi joukkue, ja meidän pallollinen tekeminen meni selvästi eteenpäin esim. verrattuna edeltävään kauteen. Matseissa nähtiin myös poikkeuksetta paljon maaleja ja ehkä aiempaakin viihdyttävämpää futista, mikä näkyi mukavasti myös katsojamäärissä. Ja vaikka sijoitus olikin pettymys, niin onneksi vietiin sentään Koillis-Helsingin herruus pitämällä sekä PuiU että Ponnistajat takana. Ja ehkä viimeisenä pointtina vielä loppukaudesta startattu yhteistyö seuran A-junioreiden kanssa, mikä poiki kolme hienoa Kolmosen debyyttiä.

Kerro lisää tuosta A-junnuyhteistyöstä. Löytyykö sieltä tulevaisuuden vastuunkantajia Ticoon?

– Siihen on vielä liian aikaista ottaa kantaa, mutta toivottavasti näin. Maltillista uusiutumista tarvitaan varmasti tänäkin talvena ja mukaan etsitään aktiivisesti nuorempaa kaartia. Mitä taas tulee yhteistyöhön, niin heillähän kausi päättyi jo syyskuun alkupuolella, joten oli sekä meidän että heidän etu, että osa joukkueen lupaavimmista pelaajista sai pidennettyä kautta treenaamalla meidän mukana. Sitä kautta he saivat arvokasta kosketusta miesten toimintaan ja me taas lisäjalkoja ja energiaa tapahtumiin sekä tietysti Jyri Niemisen arvokasta asiantuntemusta valmennuspuolelle. Oli hienoa nähdä junnujen suoriutuvan niin hyvin treeneissä ja tuovan oman, vahvan panoksensa myös peleihin.

Valmennuksesta puheenollen. VJS tiedotti kiinnittäneensä Eddie Finchin huippuvaiheen kehittäjäksi ja ainakin B-junioreiden vastuuvalmentajaksi. Mitä ajattelet tästä?

– Uskon itse, että kaikelle on aikansa ja tässä kohtaa oli hyvä aika Edille ottaa seuraava hyppy urallaan ja toisaalta meille hakea vaikean kauden jälkeen taas uutta suuntaa tekemiseen. Totta kai fiilikset on haikeat yhden aikakauden päättyessä, varsinkin kun Edi on tehnyt viimeiset neljä vuotta hyvää duunia Atleticon eteen. Toisaalta hän on työskennellyt koko ajan myös junnuvalmennuksen parissa ja osoittanut ambitioita ja osaamista siihen suuntaan, joten ei tämä varsinaisesti yllätyksenä tullut. Edi piti meidät hyvin tietoisina käymistään keskusteluista pitkin kesää ja syksyä, joten tähän on myös osattu valmistautua. Ja tuskinpa tämä on viimeinen luku myöskään Edin ja Atleticon yhteisellä taipaleella.

Joko Edin seuraaja on tiedossa, vai miten olette asiassa edenneet?

– Vielä ei ole mitään tiedotettavaa, mutta eiköhän asiaan palata vielä ennen Pallomylly-höntsien starttia (5.11. torstaina).

Treenit käynnistyvät tosiaan jo parin viikon päästä. Millaisilla fiiliksillä niitä kohti?

– Huilataan vielä hetki, jonka jälkeen tarkoitus olisi vetää Ticolle ominaiseen tapaan marras-joulukuu aika iisisti futiksen riemusta nauttien, kerta viikossa -tahdilla ja ilman kummempia osallistumispaineita. Samalla katsastetaan myös uusia pelaajia ja rakennetaan joukkuetta jo tammikuussa starttaavalle preseasonille. Alkuvuodesta mennään sitten taas kovaa ja nostetaan vähän myös pallollisia treenimääriä viime vuoteen nähden sekä tietysti pelataan tukku treenipelejä ennen huhtikuussa siintävää kaudenaloitusta. Jos siis korona sen sallii.

Kuulostaa hyvältä. Kiitokset haastattelusta ja palataan asiaan!

– Kiitoksia, näin tehdään!