25 tarinaa Atleticosta – Toilailut pelikentillä ja niiden ulkopuolella (19/25)

Juttusarjassa käsitellään MPS/Atletico Malmin värikästä historiaa joukkueen 25-vuotisen taipaleen (1993-2018) varrelta. Luvassa on rehellistä kuvausta niin pelikentillä kuin niiden ulkopuolella nähdyistä tapahtumista läheltä ja kaukaa, tuoreeltaan ja ajan patinoimina muistoina.

Artikkeleita julkaistaan yhteensä 25 kappaletta sekä näillä nettisivuilla että myös myöhemmin painetussa muodossa.

—

Eriskummalliselle joukkiolle sattuu ja tapahtuu

Kuten tähän saakka on käynyt jo hyvin ilmi, Atleticon 25-vuotisen historian varrelle on sattunut valtava määrä muistoja ja tapahtumasarjoja niin kentältä kuin sen ulkopuolelta. Jopa siihen suhteutettuna, että ajan hammas lienee tässäkin tapauksessa jäytänyt pois oman reiluhkon osansa. Tähän artikkeliin on kuitenkin pyritty keräämään muutamia hauskoja ja eriskummallisia muistoja erikoislaatuisen joukkueen erikoislaatuisista jäsenistä.

Kaikki varmasti tietävät tai ehkä jopa tuntevat sellaisen henkilön, jolle sattuu ja tapahtuu. Näillä arkielämän viitattomilla sankarihahmoilla on yleensä positiivinen vaikutus elinympäristöönsä siinä mielessä, että he tuovat iloa ja huumoria kanssaihmisilleen missä ikinä kulkevatkaan.

Atletico on monessa mielessä eriskummallinen joukkio, eikä myöskään sen pelaajisto ole tässä tapauksessa poikkeus: Joukkueeseen tuntuu nimittäin keräytyneen näitä toilailujen mestareita keskimääräistä useampia. Liekö sitten joukkueen maine sellainen, että se on vetänyt puoleensa tietynlaista ainesta? Tiedä häntä, mutta 25 vuoden taipaleelle mahtuu sen verran paljon toilailuja, että niistä saisi koostettua ihan oman kirjansa.

Kommelluksia kalkkiviivojen molemmin puolin

Joskus tuntuu, että pelityyli ja otteet kentällä kuvastavat henkilön persoonaa, kentällä tapahtuvien kommellusten seuratessa myös arkielämän puolelle. Nämä arjen ja alasarjojen uunoturhapurot ja spedepasaset kirvoittavat meissä naurut vielä vuosienkin jälkeen.

Ikimuistoisia tarinoita on niin kentältä, kuin sen laidaltakin ja joskus tarina jatkuu myös pitkälle kentän ulkopuolelle. Joskus taas pelaajat ovat kentän ulkopuolella juuri silloin, kun heidän pitäisi olla tositoimissa:

”Kerran jätimme Juha Reinikaisen jumiin vessaan Vuosaaressa. Peli oli jo alkamassa, kun tuomari kysyi, että pelataanko vajaalla? Sitten alettiin miettiä, että kuka puuttuu ja huudeltiin Juhaa. Joku tajusi sanoa, että Juha meni vessaan siinä ottelupalaverin jälkeen. Ja sieltähän Juha löytyi noin 45 min myöhemmin.”
– Kalle Niemi, Atleticon pelaaja vuodesta 2002– ja valmentaja vuodesta 2010–

Vahingosta ei kerralla viisastuttu, sillä allekirjoittanut muistaa samanlaisen episodin tapahtuneen myös Mikko Taville Tapulin kentällä. Tätä oli tietenkin edeltänyt kentänhoitajan varoitus reistailevasta vessan ovesta, jota ei saanut laittaa lukkoon. Mikko kävi siis toteamassa kentänhoitajan kiellon aiheelliseksi. Neuvokkaan Atleettiporukan onnistui kuitenkin keplotella ovi auki ja Mikko saatiin kuin saatiinkin vessasta ulos ennen alkuvihellystä.

Lähes aina ovat Atleetit kuitenkin löytäneet tiensä ajoissa kentälle, mutta etenkin Atleticon alkutaipaleella oli joillakin myös säännöissä kerrattavaa:

”Buhari (Rahim) paitsiossa. Ei saatana. Buhari ei osannut kovin hyvin suomea ja hän halusi olla hyökkääjä, sillä puolustajana hän otti aina punaisen liukuessaan pulkkataklauksia takaapäin sukille. No, Buhari ei vain ollut tietoinen paitsiosta. Valmentaja Harry Tuominen yritti sitä opettaa, mutta laihoin tuloksin. Buhari on varmasti koko Atletico -historian eniten paitsiossa ollut pelaaja.”
– Kalle Niemi

Silloin tällöin ”paitsiossa” on ollut useampi atleetti samanaikaisesti:

”Mieleen on jäänyt hyvin Elis Rintalan väärän nilkan teippaus ennen treenejä (kipeän sijasta ehjä nilkka)”
– Niko Eriksson, Atleticon pelaaja vuodesta 2016-

JoJo-osaston kävelevä futistietokone V-P Liimatainen muistaa häkellyttävän hyvin tapahtumia, jotka eivät asianosaisten lisäksi ole todennäköisesti jääneet kenenkään muun kovalevylle. Ja hyvä niin, sillä joskus sattumukset ovat olleet suoraan kuin jostain Spinal Tapin jalkapalloversiosta:

“Kutosesta Neloseen pelattiin divarin ohella ison kentän harrastesarjaa. 2007 yhdessä pelissä Myllypuron takahiekalla joku vastustajan pelaaja veti Juha-Matti “Daddy” Leinosen ihan hävyttömällä karhuhalin ja sukituksen kombolla kanveesiin keskikentällä. Pölypilven hälvettyä Daddyltä oli vanhan koulukunnan hiekkahousuista revenneet haarakiilan ja lahkeen sisäsaumat nivusista polviin ja siellä se levitteli käsiään tuomarille kalsarit lepattaen.”
– Ville-Pekka Liimatainen

Innokkaan kuulijakunnan vaatiessa lisää unohdettuja muistoja, raapii ”Vee” hetken aikaa päätään ja jatkaa Amerikasta käymään saapuneen isosedän paatoksella:

“Vitosen peli FC Kuitu/2:ta vastaan Myllypuron ykköshiekalla 2008. Jani “Nani” Hannula haastoi pakin oikealla laidalla, eteni päätyyn perimätiedon mukaan “Aimar-harhautuksella” ja ehti linkaista keskityksenkin matkaan, ennen kuin hitaasti haastoon reagoinut puolustaja tuuppasi Nanin surutta yli päätyrajan ja rähmälleen kenttää takavuosina reunustaneiden koivujen katveeseen. Istumaan noustuaan Nani alkoi saman tien ymmärrettävästi rötöksestä tuohtuneena meuhkata avustavalle erotuomarille, että mikä on kun ei lippu noussut päivänselvän rikkeen merkiksi. Samaan aikaan keskitys laskeutui luukulle ja Janne “Leego” Hampaala junttasi pallon päällään maaliin. Kyllähän Nanillekin lopulta nauru maittoi, vaikka itse viimeistely taisikin syöttäjältä jäädä näkemättä.”
– Ville-Pekka Liimatainen, Atleticon pelaaja vuodesta 2000- ja joukkueenjohtaja vuodesta 2006-

Ottelun valmistautumisrituaalit ovat myös vuosien saatossa olleet melko kirjavia, eikä esimerkiksi ottelua edeltävä ”tankkaus” ole aina mennyt täysin ohjekirjan mukaan:

”Miikka Anttosen saapuminen pukukoppiin Malmin kentälle kebabia syöden on jäänyt ehdottomasti mieleen.”
– Juho Pukki, Atleticon pelaaja vuosina 1993-2008 ja 2010-2016.

”Miikka Anttonen ja pitakebab. Ennen jotain seiskan peliä Malmilla Miikka ilmestyi jostain metsästä myöhässä koppiin kebab kädessään, kun ei raukka ollut ehtinyt syödä. Valmentaja Harry Tuominen sai melkoisen hepulin tästä ja raivostui kunnolla. Kaikessa koomisuudessaan tilanne kiteytti koko kauden Miikan sekoilut
Kerran hän oli itse soittanut valmentajalle, että kenttä on jäässä ja treenit peruttu. Sitten muu joukkue odotteli kentällä, että missä valmentaja. Miikka on varmaan myös ainoa atleticolainen joka on tehnyt ’pippelillä maalin’ sarjapelissä.”
– Kalle Niemi

Läpi Atleticon historian on ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että myös joukkueen valmentaja on esiintynyt pelaavassa kokoonpanossa. Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä siitä, onko valmentaja vahvistanut joukkuettaan pelisuorituksillaan vai olisiko paras panos kuitenkin ollut annettavana penkin päästä käsin:

”Harry Tuomisen ja Jukka Airaksisen pelisuoritukset kentällä. Herrat painottivat, että pidetään palloa maassa ja pelataan kaunista kolmiopeliä. Silti joka kerta, kun kentällä itse saivat pallon, lauottiin se sokkona jonnekin niin kovaa kuin jalasta lähti.”
– Kalle Niemi

”Mieleen muistuu Ville Ruuskan otteet EIF / Akademita vastaan Tammisaaressa jossa ’Rudi’ olisi valmentaja Timo Kinnusen mukaan ansainnut IL:n raadilta Leijonat & Lampaat -arviossa ’kolme lampaanpersettä’. Ensin Ville viimeisteli oman maalin komealla ylänurkkavedolla ja ennen vastustajan toista maalia (komea kaukolaukaus) huuto ’Antaa vetää, ei osu kuitenkaan’. Muutenkin ottelupari EIF:iä vastaan (EIFillä kaksi vetoa ja kolme maalia) oli sen verran surkuhupaisaa, ettei sitä voi nauramatta muistella.”
– Niko Eriksson

Myös allekirjoittanut muistaa pelitilanteen, joka vielä vuosien jälkeen saa suupielet nykimään ylöspäin: Antti Nurkka antoi kauniin keskityksen takatolpalle, jossa vapaana odottanut Mikko Kouri ei jostain käsittämättömästä syystä onnistunut osumaan palloon. Valmentaja Timo Kinnusen tivattua ottelun jälkeen Mikolta mitä tilanteessa oikein tapahtui, puolusteli Mikko itseään sanomalla, että oli juuri sillä hetkellä katsonut muualle, eikä siksi osunut palloon.

Ja vaikka katse pysyisikin tiukasti pallossa, ei onnistunut lopputulos siltikään ole taattu:

”V-P Liimataisen ’OLE!’ -huuto aina kun ohittaa vastustajan laittamalla pallon längistä. Ikävä kyllä joka kerta V-P itse jää jumiin vastustajan väärälle puolelle eikä ennätä palloon, tai menettää sen heti harhautuksen jälkeen. Mutta huutaa kuitenkin aina ’Ole’ heti kun harhautus lähtee.”
– Kalle Niemi

Maalivahdit ovat tässä(kin) kategoriassa aivan oma lukunsa ja myös heidän edesottamuksistaan saisi – jos ei nyt ihan kirjaa – ainakin maanantaihesarin paksuisen yhteenvedon:

”Paul-Mikael Forsströmin legendaarinen: ’Katse palloon!’ –huuto. ’Mikke’ ei pelännyt huutaa myöskään omille. Hän meni johonkin outoon tilaan aina maalinsuulla ja torjui kaiken. Varmasti joku parisataa torjuttua läpiajoa vuosien varrella. Avaukset ihan kuraa.”
– Kalle Niemi

”Maalista tuli nähtyä monta hassua tilannetta ja kaikki ne omalaatuiset punaiset kortit… Muistan myös omat kortit – varsinkin Tapulissa. Mieleen muistuu hyvin myös eräs tuomari, jolle olisin mielelläni ostanut lasit.”
– Paul Mikael Forsström, Atleticon pelaaja vuosina 2002-2006

”Tommi Väätti maalissa. Kuinka monta kertaa pystyy torjumaan siten, että säheltää pallon omaan maaliin? Pystyi potkaisemaan maalipotkun eteenpäin niin, että siitä tuli vastustajan kulmapotku. Hän pystyi tekemään kaikki YouTubesta löytyvät epäonnistuneet suoritukset.”
– Kalle Niemi

Maalipotkun säheltäminen suoraan kulmaksi kuulostaa pukukopissa alkunsa saaneelta urbaanilegendalta, mutta myös allekirjoittanut oli todistamassa tätä merkillistä episodia ja vielä vuosien jälkeen ihmettelen, miten Tommi siinä oikein onnistui.

Matkailun kirous

Atletico on vuosien varrella kunnostautunut myös maakuntamatkailussa ja vaikka ottelutuloksissa on usein ollut toivomisen varaa, elävät niiden muistot atleettien mielissä vielä vuosienkin jälkeen:

”Mieleen muistuvat pre-seasonin reissupelit, joita on järjestetty käytännössä aina yksi per vuosi. Nämä pelit on järjestäen aina hävitty, mutta ulkopaikkakunnilla vietetyt illat ovat aina olleet railakkaita, eli on toilailtu sekä kentällä että sen ulkopuolella. Eräänlaisena ’huippuna’ nostettakoon tämän perinteen ensimmäinen peli Kouvolassa kauden 2010 alla. Peli oli aivan kauheaa sekoilua ja päättyi muistaakseni 3-0 tappioon. Hotellilla oli saunaosastossa melko railakas meininki ja juhlat tietysti jatkuivat myös Kouvolan yöhön. Sekä huoneet että saunaosasto olivat lopulta sellaisessa kunnossa, että taisimmekin sitten saada palkinnoksi porttikiellon Kouvolan Cumulus-hotelliin.”
– Jani Hannula, Atleticon pelaaja vuodesta 2006-

”Reissu Vaasaan 80km/h kulkevalla pakettiautolla, pelissä turpaan ja samaa kyytiä takaisin. Yksi elämäni raskaimmista matkoista. Toki Henri Mattssonin baari palveli loistavasti paluumatkalla.”
– Jonne Ketonen, Atleticon pelaaja vuodesta 2015-

Moni sekava tilanne on saanut alkunsa myös perinteisellä päätösristeilyllä. Laivareissuja muistellaan lisää vielä omassa erillisessä artikkelissaan, mutta tässä kuitenkin muutama suolainen alkupala sattumuksista Itämeren aalloilla:

”Varmaan eniten naurattaa ensimmäisen risteilyni ja Santeri Kuntun sekä Riku Seppäsen hattujahti, joka kohdistui valkoiseen hattuuni. Hattu pääsi kuitenkin turvallisesti Tukholmaan ja takaisin.”
– Lauri Nurmi, Atleticon pelaaja vuodesta 2012–

”Ilkka ’Zimi’ Taipaleen ojentaja jäi risteilyllä 2009 hytinoven väliin: ’Hei, viittiskö joku aukasta tän oven… Hei viittiskö nyt joku oikeesti tulla aukasemaan tän oven, mulla jäi lihas tonne oven väliin??!’”
– Joni Meramo, Atleticon pelaaja vuodesta 2008–

Myös Kalle Niemi vahvistaa ihmisen todella olleen välissä:

”Zimi nojaili hytin oven vieressä käytävällä, kun joku kävi hytissä ja paiskasi oven kiinni. Zimi alkoi huutamaan, että ’Äijät, voisiko joku avata tuon oven, sillä nyt on ihminen välissä’. Me muut ihmettelimme, että mitä ihmettä se siellä selittää. Kun tilanne valkesi, kävimme toki avaamassa oven. Zimi oli siis totta tosiaan jumiutunut oven saranapuolelta ojentajan ihosta oven väliin ja käteen jäi ’pienet jäljet’”.
– Kalle Niemi

Myös legendaarisen Harry Tuomisen tunteminen on ollut kovaa valuuttaa Koillis-Helsingin yössä:

”Olen syntynyt vuonna 1986 kuten moni muukin 2000-luvun alun Atleeteista, ja vuosi 2004 18-vuotissyntymäpäivien vuotena oli merkittävä. Loppusyksystä 2004 istuin iltaa Tivolissa, ja paikalla olivat muistaakseni silloisista tai myöhemmistä Atletico-vaikuttajista Jani Hannula, Aripekka Junno, Ville-Pekka Liimatainen, mahdollisesti Janne Vottonen sekä Miikka Anttonen. Jossain vaiheessa iltaa desibelitasojen noustua ja typeryyden tiivistyttyä Tivolin henkilökunta tajusi, että pojilta voisi tarkistaa myös pahvit. Miikka Anttonen, joka ei vielä tässä vaiheessa ollut täysi-ikäinen, reagoi nopeasti: ’Ei ole pahveja, mutta tunnen Harry Tuomisen, joka voi todistaa, että olen 18.’ Tämä Koillis-Helsingin mahtimiehen nimen droppaaminen vakuutti henkilökunnan, ja viinanjuonti jatkui häiriöittä.”
– Jussi Hartikainen, Atleticon pelaaja vuosina 2000-2005

Myytit ja legendat Atleticosta elävät ja voivat hyvin pukukopeissa, kentän laidalla ja tietysti Malmin yössä. Jos joskus osut samaan seurueeseen voittoa Malmin yöhön juhlimaan lähteneen Atleettiseurueen kanssa, saatat kuulla myös tarinoita, joita ei tähän juttuun ole painettu – tai vielä parempaa, päätyä osaksi uutta ikimuistoista tarinaa.

Teksti: Eetu Lillrank
Kuva: Ville-Pekka Liimatainen