Väistyvän päävalmentajan, Timo Kinnusen mietteitä: ”Kaudesta jäi ristiriitaiset tunteet, mutta positiivisisuuden puolelle on kallistuttava”

Kaiken poikakalenterihumun keskellä on hyvä muistaa myös itse jalkapalloilullista antia. Vajaa kaksi viikkoa sitten päättynyt fudisvuosi tarjosi jännittäviä cup-taistoja mm. Veikkausliigasta tuttua FC Lahtea vastaan ja etenemisen Regions’ Cup -välierään Legirus Interin pudotettavaksi sekä ehkäpä kaikkien aikojen haastavimman Kolmosen lohkon, josta Atletico kuitenkin selviytyi nakutellen oman piste-ennätyksensä.

Samalla kausi oli myös ehkäpä yhden aikakauden jonkinlainen taitekohta, kun jo kesällä sovittu muutos päävalmentajan pallilla astuu käytäntöön. Ensi viikolla julkistettava uusi päävalmentaja tulee osaltaan tuomaan uusia tuulia ja toisaalta taas jatkamaan edeltäjänsä viitoittamaa tietä. Mutta ennen kuin mennään siihen sen syvemmälle, on syytä toki analysoida mennyttä kautta ja kukapa muu tämän analyysisarjan käynnistäisi paremmin kuin herra ja hidalgo, Timo Kinnunen, jolta heltisi jälleen joitakin ajatuksia kauteen liittyen.

Kausi 2016 takana, mitkä fiilikset? Miten kausi mielestäsi meni?

– Ensin syytä olla kiitollinen siitä, että on saanut taas pelata huikeiden pelaajien kanssa sekä huikeita pelaajia ja joukkueita vastaan. Mutta itse kauteen tarkemmin mentäessä, on pakko sanoa, että kaudet tuntuvat vuosi vuodelta vaan pidemmältä. Valmentajalla ja kapteenilla alkaa aina elokuun loppupuolella olla takki niin sanotusti tyhjänä. Kun omat henkiset voimat alkaa ehtymään, on vaikeampaa saada myös muut syttymään. Nyt kun pelilliset panokset olivat syksyn kahden Legirus-tappion myötä menneet, oli loppu vielä vähän raskaampi. Parin juniorin avustuksella saatiin kuitenkin vietyä homma maaliin asti kunnialla ja parannettiin Atleticon piste-ennätystä Kolmosessa. Ristiriitaiset tunteet kaudesta jäi, mutta ehkä joka tapauksessa positiivisuuden puolelle on kallistuttava.

Mikä jätti positiivisimmat fiilikset?

– Atleticon kaudessa positiivisinta oli tasaisuus. Aiemmista kausista poiketen sarjataulukon alemman puolikkaan joukkueet hoidettiin varmasti eikä muutenkaan koomailtu yhdessäkään pelissä. Tappiollisissa peleissä kyse oli vastustajan hyvyydestä, ei Ticon huonoudesta. Tosin paremmalla viimeistelyllä osa tiukoista pelistä olisi voitu kääntää voitollisiksi.

Mistä homma jäi sitten ns. kiinni?

– Yksilötasolla poissaolot leimasivat kautta. Yksikään pelaaja esiintynyt kaikissa peleissä ja kokoonpano eli jatkuvassa muutoksen tilassa. Sitoutumisen kannalta positiivista oli, että poissaolojen jälkeen pelaajat palasivat nopeasti hyvälle tasolle, kuten Iiro Helinen vuoden pelaamattomuuden jälkeen. Kuten kevään jälkeisessä haastattelussa totesin, pari palasta piti paketin kasassa. Elis Rintala pelasi loistavan kauden pitäen puolustuspelin kasassa ja Ketosen veljesten nopeus ja vaarallisuus toi tehoa hyökkäyspeliin ja tilaa pelinrakenteluun.

Mainitsitkin jo Legiruksen. He jyräsivät aika ylivoimaiseen voittoon, mutta lohkon taso tai muutenkin olla aika kova?

– Legiruksen ylivoima ja tasaisuus oli tosiaan hämmentävää jättäen varjoon sen tosiasian että lohkossa oli monta todella kovaa joukkuetta tälle tasolle. Sekä Reipas että NJS olisivat nähdyn perusteella ansainneet nousun ja myös Töölön Taisto on erittäin vahva joukkue. Sarjan kärkinelikko Legiruksen takana olisi haastanut noususta muissa lohkoissa.

Ehdit varmaan seurata myös Atletico-perheeseen kuuluvan Akatemian kautta. Joukkue suoriutui hienosti lohkonsa kakkoseksi ja pääsi taistelemaan noususta Neloseen. Millä mielin seurasit Akateemikkojen otteita?

– Atletico Akatemia nousi tosiaan Fenix-linnun lailla, kabinettipäätöksen avustuksella, itsetutkiskelun tuhkista ja pelasi huikean kauden. Nousun kannalta seinä nousi harmillisesti vastaan legirusmaisen ylivoimaisen Viikingit/SCP:n ylivoiman vuoksi. Onnittelut kuitenkin Kalle Niemelle ja koko porukalle loistavasta suorituksesta.

Viimeisen ottelun yhteydessä uutisoitiin monia ehkä yllättänytkin tieto, että et jatka päävalmentajana. Millaisia seikkoja oli päätöksen taustalla ja miten tästä eteenpäin?

– Tämä kausi tosiaan jää osaltani viimeiseksi kaudeksi Atleticon päävalmentajana. Pitkään kypsyneen päätöksen taustalla on toisaalta elämäntilanne, joka ei anna myöten niin henkisesti raskaalle vastuulle, jota Ticon tasoisen seuran johdattaminen vaatii. Toisaalta ikä ei tule yksin ja henkilökohtaisesti haluan nauttia täysin rinnoin näistä viimeisistä vuosista, joita kentän puolella saa vielä viettää. Pelit siis jatkuvat ja paidan väri tulee olemaan kusi jatkossakin.

Mitäs odotat vuodelta 2017 noin pelaajan ominaisuudessa?

– Kaudella 2017 tullaan varmasti näkemään Atletico, jossa Timo Kinnunen, aina irti päästettäessä, tulee antamaan kaikkensa ja vähän enemmän ja nauttimaan jalkapallon riemusta. Muilta osin delegoin odotukset – vastuun mukana – tulevalla päävalmentajalle. Ainut toive ensi kautta koskien kohdistuu Uudenmaan ja Helsingin piireihin. Toivon, että päästään ensi kaudellakin saamaan lohkoon Reippaan ja Eetu Sassilan kanssa.

Heh. Onko mitään muita terveisiä faneille tai joukkuetta seuraaville?

– Muistakaa ostaa kalenteri ja merkitä niihin Atleticon pelit vuonna 2017.