Kalle Niemen kolumni Atletico Akatemian alkukaudesta: ”Akatemian pelejä kannattaa tulla seuraamaan”

Atleticon syyskausi pyörähti tosissaan käyntiin jo viime viikolla, kun joukkue eteni jatkoon Regions’ Cupissa ja tasasi pisteet Kolmosen syyskierroksen avauksessa. Tällä viikolla jatkuu myös Vitonen, jossa kakkosjoukkue, Atletico Akatemia on päässyt viimevuotisen hieman haastavamman kauden jälkeen todelliseen lentoon. Voitot ovat seuranneet toisiaan ja Akatemia keikkuu tällä hetkellä Vitosen neloslohkon kakkossijalla 21 pistettä (7 voittoa, 1 tappio) keränneenä. Nettisivutoimitus päättikin siis antaa kynän myös Akatemia-valmentajan, Kalle Niemen, käteen ja pyysi kirjoittelemaan ajatuksia syyskierroksen avauksen lähestyessä.

Akatemian kevätkausi Vitosessa on ollut huikea. Vain yksi tappio ja sekin täysin väärällä sarjatasolla pelaavalle Viikkareiden porukalle pienimmällä mahdollisella marginaalilla, 0-1, maalipaikkojen mennessä suhteellisen tasan. Kaikista muista otteluista Akateemikot napsivat kolme sarjapistettä joko suvereenisti tai rutiinilla. Peleissä suurin muutos viime kauteen verrattaessa on ollut joukkueen itseluottamus. Välillä pelejä on käännetty voitoiksi jopa epäreilun konemaisesti. Mistä tämä kumpuaa? Viime kaudella joukkue taisteli putoamisviivalla, nyt nousutaistossa.

Jo edelliskauden aikana Akatemian pelaajamateriaalin potentiaali oli kaikille näkyvissä. Peli ei vaan meinannut millään asettua uomiinsa ja peli-ilme oli ajoittain erittäin tuskaisa. Kauteen oli lähdetty samanlaisella valmistautumisella kuin aiemminkin ja pelaamisessa keskityttiin puolustuksen tiiviyden harjoittelemiseen. Akatemia oli toki vaikeasti voitettava joukkue, mutta tämä söi tehot hyökkäämiseltä ja jopa heikompia porukoita oli tällöin vaikeampi kaataa. Onneksi tästä opittiin ja korjausliikkeitä tehtiin talvikaudella.

Treenikaudella asioita selkeytettiin. Saatiin valmennus selkeästi roolitettua ja kaivattua fysiikkatreeniä mahdollistettua säännöllisesti. Tästä suuri kiitos kuuluu joukkueen fysiikkavalmentajalle Ilkka Taipaleelle ja hänen jo legendaarisiksi muodostuneille Vantaanjoen ”jumpille”. Myös apuvalmentaja Ville Miettisen yhteystyö kanssani on syventynyt ja treenejä ja suunnittelua tehdään tehokkaammin. Pelitapa ja ryhmitys muokattiin dynaamisemmaksi, että Akatemian on mahdollista sekä puolustaa syvällä että prässätä ylhäältä. Toisaalta myöskään nopeita vastaiskuja ei ole unohdettu, vaikka pääpainona on ollut pallonhallinnan ja murtautumisten tuominen peliin. Maalimäärät ovatkin nousseet dramaattisesti tällä kaudella hyökkäyspäässä Akatemian siirtyessä kahden kärjen peluuttamiseen.

Joukkueen rakenne myös hieman hioutui talven aikana ja harrastelijoita siirtyi uusille kentille, kun taas joukkueen kilpailullisempi osasto teki yhteisen päätöksen, että nyt pelataan ja voitetaan. Hauskuus syntyy sitäkautta. Tänä vuonna kentällä onkin nähty aiempaa sitoutuneempi ja ahkerampi Akatemia. Myöskin joukkueen taitotason tasalaatuisuus on sarjatasoon nähden erittäin hyvällä mallilla.

Yksilöistä esiin voidaan nostaa esimerkiksi Henri Tikka, joka on voitu aiemmilla kausilla nähdä palloa rakastavana hyökkäyspään pelaajana. Tällä kaudella kentillä on nähty täysin erilainen Tikka. Joukkuepelaaja isolla työmoraalilla, joka jaksaa tehdä ”tyhjiä” juoksuja vastustajan selustaan ja repiä linjoja auki, ottaa vastaan kolhuja ja pelata palloa kavereilleen. Tämä kehitys on sitten näkynyt myös tehoissa ja ”Tiki” hätyytteleekin jo koko Vitosen maalipörssin kärkeä. Yhteispeli ja kombinaatiot ovat myös asia, jonka muukin joukkue on tuntunut ymmärtävän ja näin kentälle on hyväjalkaisella joukkueella tullut paljon tilaa ja aikaa.

Tärkeää on peleihin vamistautuminen ja usko omaan tekemiseen. Alkukauteen on myös hyvä saada positiivinen startti. Akatemian ensimmäinen peli Tapulin tekonurmella PuiU/86:ta vastaan oli selvästi haastavin. 3-2-taisteluvoitto antoi kuitenkin erittäin hyvin uskoa siihen, että oikeita asioita on tehty ja tehdään. Myös peli FC KaKea vastaan oli tärkeä. Edelliskausilta tuttu hallinta oli muuttumassa tappioksi KaKen iskiessä jo 2-0-taukojohdon, mutta aiemmista kausista poiketen Akatemian poikien päät eivät painuneet tai kunto loppunut, vaan toiselle jaksolle pantiin isompaa vaihdetta silmään ja hurjasteltiin 5-2-voittoon.

Akatemia on kevätkauden onnistuja ja suurin kiitos kuuluu pelaajiston sitoutumiselle ja itseluottamukselle. Nähdäänkö syyskaudella samanlaisen suoritustason omaava joukkue, joka pelaa myös taktisesti hyvää jalkapalloa? Nostavatko muut lohkon jengit tasoaan tai osaavatko löytää heikkoudet Akatemian peleistä? Valmennus ainakin tekee kaikkensa, jotta Akatemia pysyy kauden loppuun asti vaikeasti voitettavana ja hyvää jalkapalloa pelaavana joukkueena. Kauden lopussa katsotaan sitten, että mihin pisteet taulukossa riittävät. Akatemian pelejä kannattaa tulla seuraamaan. Pelaajat ovat komeita, mukavia ja peli näyttää paremmalta kuin Suomen maajoukkueen suoritukset. Nähdään kentillä!

Kesälomaterveisin Kalle Niemi