Timo Kinnunen nettisivutoimituksen piinapenkissä: “Hampaankoloon jäi vielä paljon poistettavaa”
Kauden päättyminen tarkoittaa Atletico-rintamalla jälleen perusteellista peiliinkatsomista ja analyysiä menneestä. Aiheeseen liittyvän juttusarjan käynnistää itseoikeutetusti pelaaja-valmentaja, Timo Kinnunen, joka istahti tuttuun tyyliinsä nettisivutoimituksen piinapenkkiin ja kertaili lyhyesti loppukautta.
Vajaa viikko kauden päätöksestä. Mitkä fiilikset Timo Kinnunen?
– Hyvä vaikka vähän tyhjä olo näin ensimmäisenä viikonloppuna, joka ei kulu kentällä tai sen reunalla. Kauden loppumista odottaa vuosi vuodelta enemmän ja enemmän, eikä kuitenkaan lopun koitettua tiedä, mitä sitten tekisi.
Nettisaitilla ehdittiin jo hehkuttaa, että Atletico rikkoi ennätyksiä monellakin rintamalla, mm. sarjasijoituksen ja pisteiden osalta. Voidaanko vuoteen olla tyytyväisiä?
– Ennätykset rikottiin. Tosin sitä saattoi odottaa sillä jalkeilla oli ylivoimaisesti vahvin Atletico-ryhmä koskaan. Tavallaan kausi loppui erinomaisiin tunnelmiin, sillä vaikka saavutettiin tavoite, jäi hampaankoloon vielä paljon poistettavaa.
Sarjanousu jäi kuitenkin lopulta melko kaukaiseksi haaveeksi (11 pistettä eroa EsPaan). Mikä meni pieleen ja missä näet suurimmat erot esimerkiksi EsPan ja teidän välillä?
– Jos kauttamme vertaa EsPan kauteen, ehdottomasti selkein ero on suoritusvarmuudessa. Siinä missä me konttasimme ennalta heikompia joukkueita vastaan, espoolaiset hoitelivat ne tyylillä. Kyse on varmasti paljon päästä ja asenteesta, mutta myös joukkueen pelityyli vaikuttaa. Atletico teki suurimman osan pelitilannemaaleistaan nopeista hyökkäyksistä, joissa pallo pystyttiin pelaamaan vastustajan linjan taakse. Kun se tila otettiin pois kentän tai vastustajan toimesta, hyökkääminen meni päänhakkaamiseksi seinään, kun haettiin tilaa, jota ei ollut. Hyökkäyspelaamista pitää pystyä monipuolistamaan, mikäli halutaan taistella noususta vuonna 2016.
Kausi piti sisällään paljon myös ilonaiheita? Mitä nostaisit päällimmäisenä esille? Entä yksittäisistä pelaajista?
– Positiivisinta kaudessa olivat ehdottomasti uudet pelaajat, jotka toivat uusia ulottuvuuksia Atleticoon sekä kentällä että kentän ulkopuolella. Iiro Helinen oli massiivinen johtohahmo puolustuksessa. Jonne Ketonen toi pelirohkeutta ja 1v1-osaamista ja Jesse Ketonen toi vauhtia ja tilaa hyökkäykseen. Kustaa Käki toi yllättävyyttä ja erinomaista suunnanmuutospeliä koko kentän alueelle. Toinen positiivinen seikka, jonka voisi nostaa monien positiivisuuksien joukosta, on Aku Vapaan näyttävä paluu pelikentille pitkien ja tuskallisten kuukausien jälkeen. Vanhoista pelaajista positiivisinta olivat Jukka Haaralan esitykset hyökkäyksen ja keskikentän välissä.
Loppupuolella nähtiin myös Akatemia-lainoja ja pieniä haasteita pelaajarintamalla. Mitä oikein tapahtui?
– Loppukaudesta koittivat loppukauden ongelmat, kun panosta ei enää peleissä ollut ja Atletico joutui turvautumaan kakkosjoukkueen Akatemian apuun. “Akateemikot” tulivat kuitenkin erittäin miehekkäästi hätiin ja etenkin Ville Miettisen aggressiivinen ja liikkuva esiintyminen oli hienoa katseltavaa. Toivottavasti ensi vuonna fokus säilyy loppuun asti, mutta hyvä tietää, että mikäli tarvitaan apua sitä on saatavilla.
Jatkat hyvää työtäsi sekä pelaaja- että valmennusrintamalla myös ensi kaudella. Miten tästä tullaan etenemään kohti ensi kautta?
– Nyt Atletico pitää muutaman kuukauden sauna- ja risteilytauon, johon saattaa kuulua viikoittaista pelailua. Tammikuussa katsotaan, montako pelaajaa on vielä hengissä ja painaa alle sata. Siitä alkaa vuoden 2016 rakentaminen, jolla tavoitteet tulevat olemaan taivaissa.