Pelaajavalmentaja Timo Kinnusen mietteitä alkukaudesta: “Aaltoliikkeen pohjiin nähden kolmas sija on vähintäänkin tyydyttävä suoritus”
Kauden alkua hallitsivat, varsinkin henkisellä tasolla, cup-ottelut. FC Lahden kohtaaminen Suomen Cupissa ja kuudentoista parhaan joukkoon eteneminen Regions’ Cupissa olivat hienoja ja monella tavalla ikimuistoisia hetkiä. Kolmosessa otteet olivat kauden ensimmäisellä puolikkaalla kaikkea ikimuistoisen ja painajaismaisen välillä. Varsinkin aaltoliikkeen pohjiin nähden lohkon kolmassija on vähintäänkin tyydyttävä suoritus ja syksyyn lähdetään mielenkiintoisista asetelmista.
Juuri ennen Kolmosen alkua Atletico pääsi kokeilemaan siipiään viimekauden kotimaista kolmosta vastaan ja vaikka FC Lahti jatkoon etenikin, jätti ottelu hyvän tunteen onnistumisesta. Joukkue pysyi puolustussuuntaan hyvin ”Lahen” kyydissä ja vain Xhevdet Gelan kaksi järkyttävää pommia ja Mikko Hauhian liigareaktiot muodostivat tuloksellisen eron joukkueiden välille. Jälkikäteen ajateltuna osa joukkueen fokuksesta saattoi jäädä Pihlajamäkeen ja se kostautui Kolmosen ensimmäisillä kierroksilla.
Neljä lyhyttä viikkoa Lahti pelin jälkeen alkoi Kolmonen, joka Atleticolle tuttuun tapaan lähti käyntiin käsittämättömästi. Ensimmäisissä peleissä lataus, tuomaristo ja kaikki siltä väliltä epäonnistui täysin. Kurssi saatiin kuitenkin käännettyä ja kaikki näytti hyvältä, kunnes vastaan asettui, sillä hetkellä sarjan perää pitävät joukkueet, joille kontattiin. Kaiken kaikkiaan todella ailahtelevat yksitoista ottelua, joihin mahtui 10-0 voitto HerTosta ja 2-1 tappio IHK/OMVeelle.
Lohko on EsPan ylivoimaa ja SAPAn konttausta lukuun ottamatta todella tasainen ja tasokas. Peräpään IHK, SV ja FC Vantaa ovat ”ihan ookoo”-jengejä, eivätkä myy nahkaansa helpolla. Toisaalta HIFK/2, LPS ja NouLa ovat esiintyneet todella ailahtelevasti. Lähtökohtaisesti Atleticon on tarjoiltava parastaan joka ottelussa jos mielii saalistaa pisteitä syyskaudella. Kuitenkin hyvällä pelaamisella, ilman mitään erityistä onnea tai onnistumisia, jokainen lohkon joukkue tulee kaatumaan. Paljon on meistä kiinni.
Kolmosen kanssa samaan aikaan pelattiin piirisarjajoukkueiden Regions’ Cuppia. Helppo voitto HIFK/4:sta ja hyvä voitto FC Espoosta pohjustivat tien Atletico-historian ensimmäisellä kilpailulliselle pelimatkalle Sundomiin (jossain Vaasan lähellä). Matkasta muodostui allekirjoittaneen uran paskamaisin. Joukkue pelasi hyvin ja teki kaiken, jonka pitäisi edellyttää jatkopaikkaansa, mutta yksi nukahdus vastustajan erikoistilanteessa ja jäätävä ”kenttämestarin todella erikoinen” merkitsivät jatkopaikan SIF:lle. Kotimatka Vaasasta kesti yhdeksän tuntia sillä myös lestadiolaisilla oli “away” Pohjanmaalla.
Pelaajistosta kevätkauden ehdottomia onnistujia olivat Ketoset (Jonne ja Jesse), joiden kyvyt ovat kovaa valuuttaa myös Kehä III:n eteläpuolella. Heidän lisäkseen kolmas tulokas, Iiro Helinen, on tuonut Atleticon puolustukseen paljon kaivattua rauhallisuutta ja tasaisuutta. Vanha kaarti Janne Hampaalan ja Jani Hannulan johdolla on ollut taattua laatua. Mikko Huupponen on dominoinut tuttuun tapaansa. Samu Nurmisen ja Jani Putkosen ei tarvitse treenata. He tekevät maaleja. Syyskaudelle Atletico saa takaisin vielä talismaani Ville Ruuskan, Niko Ruokolaisen ja loppukevään sivussa olleen Antti Säynätkarin sekä pitkään mystisestä ylikunnosta kärsineen Aku Vapaan. Heidän lisäkseen valmennusjohto odottaa kovaa panosta pienistä vammoista kärsineeltä Mohammed Dahirilta ja hienoon vireeseen äityneeltä Akan Okomohilta.
Koko joukkueen pelaamisen osalta ailahtelevuus on suurin ongelma. Parhaimmillaan kaikki taktiset vaiheet toimivat, mutta varsinkin syvältä puolustavaa joukkuetta vastaan murtautuminen ja maalinteko on ollut hankalaa. Usein pyrittiin ratkomaan tilanteet jo ennen hyökkäyskolmannesta, kun olisi voinut hidastaa ja ottaa lisää pelaajia mukaan. Hitaat hyökkäykset ja pelin rytmittäminen ovat ne taktiset osa-alueet joilla valmennusjohto toivoo ja odottaa parannusta syyskaudella. Joukkue on pitänyt pari viikkoa lomaa ja maanantaina jatkuvat harjoitukset. Jo 25. päivä tulisi olla valmiina sekä fyysisesti että henkisesti kun vastaan asettuu HIFK/2. Siitä pitää huolen jokavuotinen korkeanpaikanleiri Messilässä tulevana viikonloppuna.
– Timo Kinnunen