Regions’ Cupin 1. kierros: HIFK/2 – Atletico Malmi 1-2 (0-1)

Maalit

0-1 Jani Lehti (Samu Nurminen) 18′
0-2 Alfred Sinnemäki (Henri Mattsson) 83′
1-2 HIFK/2 89′

Avaus (4-4-1)

Roni Tran (MV)
Henri Mattsson
Juho Launonen 66’ Mikko Kouri
Joonas Peltonen
Toni Valido
Jonatan Wasenius
Janne Hampaala 52′ Alfred Sinnemäki
Samu Nurminen
Antti Nurkka 66’ Jani Putkonen
Jani Lehti 46’ Patrick Purola
Santeri Kunttu 46’ Mikko Huupponen

Muut vaihtopelaajat

Timo Kinnunen

Raportti

Regions’ Cupin ensimmäinen kierros tarjoili tällä kertaa enemmän jännitystä kuin ennakkoon osasimme odottaa. Ilmassa oli jo vahvat fiaskon ainekset ennen kuin ottelua oli pelattu sekuntiakaan. Edellispäivän täydestä pelaajaluettelosta tippui nimittäin päivän mittaan kaksi nimeä pois – eikä aivan ketä tahansa, vaan avaava maalivahti Niko Lempinen sekä varaveskariksi nimetty Elis Rintala. Molemmille iski yllättävä ylityökomennus ja sen vuoksi joukkue arpoi vielä 30 minuuttia ennen ottelun alkua, että kuka joutuisi vetämään maalivahdin hansikkaat käsiinsä. Paikalle hälytytettiin lopulta loukkaantumisten ja lomareissujen jälkeen paluuta kentille tekevä Santeri ”Steven Cunt” Kunttu. Hänkin tosin myöhästyi alusta ensimmäiset 15 minuuttia, jonka aikana maalissa tuurasi paremmin hyökkääjänä tunnettu Roni Tran.

Muuten kokoonpano Nelosesta nousua tavoittelevaa HIFK/2:a vastaan näytti edellisvuosiin nähden erittäin hyvältä jo tässä vaiheessa kautta. Ison ringin vuoksi pelaaja-valmentaja Timo Kinnusella oli positiivinen ongelma valitessaan kokoonpanoa. Joukkoon mahtui Eliksen poissaolosta huolimatta neljä debytanttia, joskin ainoastaan Samu Nurminen avasi ottelun. Penkiltä löytyi kuitenkin Alfred Sinnemäen, Mikko Huupposen ja Patrick Purolan tasoisia pelimiehiä, joten ässäkortteja säästeltiin myös kamppailun loppupuolelle viime kauden avainmiehistä, Timo Kinnusesta, Jani Putkosesta ja Mikko Kourista puhumattakaan.

Itse ottelusta muodostui maalivahtiongelman vuoksi juuri niin haastava kuin olettaa saattoikin. HIFK/2 oli nimenä varmasti kaikille tuttu, mutta muuten joukkueesta ei tiedetty juuri muuta kuin, että se koostui pääasiassa juuri juniori-iän ohittaneista pelureista ja että he olivat talven pre-seasonin aikana pystyneet haastamaan Kolmosen ja jopa Kakkosen tasoisia joukkueita harjoitusotteluissaan. Nelosen kärkipäähän povattu ryhmä tarjoilikin Atleticolle kelpo vastuksen alusta saakka, vaikka lopulta tasoeroa löytyi vähintäänkin numeroiden verran.

Atleticon valmentajavelho Kinnunen taikoi ottelun alkuun sen verran ovelan taktiikan, että kotijoukkue oli silminnähden hämillään. Kuntun saapumista odotellessa joukkue aloitti 9+1-miehityksellä ja säästeli arvokasta vaihtoaan ottelun toiselle puoliskolle. Joukkue myös kaikkien yllätykseksi luovutti pallonhallinnan tähtipaidoille ja vetäytyi suojelemaan Ronin maalia. Vastustaja taas ilmeisesti oletti lähtevänsä altavastaajana otteluun ja törmäsi hatarilla kehitelmillään useaan kertaan Atleticon lihamuuriin. Varsin honkalaista, ideologisesti lyhytsyöttöpeliin ja hitaisiin hyökkäyksiin keskittynyttä, jalkapalloa pelannut IFK oli kyllä taitava ja liikkui hyvin, mutta postimerkin kokoinen ja muutenkin haastava Pitäjänmäen tekonurmi vaikeuttivat heidän pelinrakenteluaan selvästi. Myöskään joukkueen taitotaso ei kaikilta osin täyttänyt tällaisen pelin vaatimuksia vastustajan ollessa vieläpä normaalia kovempi.

Atletico keskittyi siis lähinnä puolustamaan ja muutamiin harppuunahyökkäyksiin Kuntun saapumista odotellessa. Sen jälkeen peli kuitenkin muuttui täysin ja alusta saakka katsojien odottama ”ticotico” saatiin taas käyntiin. Käytännössä ensimmäinen varsinainen hyökkäys tuotti heti myös ensimmäisen maalin. Oikealla laidalla pelannut Antti Nurkka laittoi vasurillaan korkean kaaripallon keskialueelta vasempaan laitaan, jossa laitaa pitkin noussut Samu otti sen haltuun ja pelasi pallon hyvin rivakasti maalinedustalle rynnineelle Jani Lehdelle. Kuula otti pallon haltuun ja viimeisteli varmasti lukemat 1-0:an.

Muuten ensimmäinen jakso oli melko mitäänsanomaton. Pienestä kentästä johtunut ahtaus tuotti jatkuvasti ongelmia, mutta joukkue sai kuitenkin tasaisesti puolittaisia maalipaikkoja samalla, kun HIFK/2 tyytyi pyörittelemään palloa lähinnä keskialueella ja toteamaan kerta toisensa jälkeen, ettei Atleticon linjaa ihan noin vaan ohiteta.

Parhaimmat maalipaikat sattuivat oikeastaan 40 minuutin molemmin puolin. Janne Hampaala pääsi jatkamaan kulmatilanteiden jälkeisiä keskityksiä muutamaankin otteeseen, mutta puskut ja ohjaukset päätyivät hieman yli. Eikä Jonatan Waseniuskaan kaukana ollut. Hänen kova vaparinsa noin 20 metristä päätyi nimittäin veskarin saranasormista vain hieman yli maalin. Aivan puoliajan lopussa Samu pääsi vielä keskittämään vasemmalta, mutta matala pallo lipui kuitenkin maaliviivan suuntaisesti aina sivurajasta yli ilman, että Kuula sai siihen jalkaansa väliin. Puoliaikatilanteeksi jäi siis 1-0.

Tauolla Atleticon maalivahtiosasto sai lisää jobinpostia. Tuuraajaksi hälytytetty Kunttu oli nimittäin loukannut pikkusormensa nyrkkeillessään pallon sijaan vahingossa Juho Launosen päätä. Sormi oli selvästi turvonnut ja vaikeutti Stevenin pelaamista. Niinpä valmennusjohto oli jälleen ikävän päätöksenteon edessä ja joutui vaihtamaan nollapelin kirjauttaneen Kuntun tilalle takaisin ottelun maalilla aloittaneen Ronin. Samalla kertaa sivurajojen sisäpuolelle astuivat myös debytantit Hupi Huupponen ja Pati Purola.

Toinen puoliaika osoitti joukkueiden välisen paremmuuden entistä selvemmin, eikä HIFK saanut montaakaan laukausta kohti Ronin vartioimaa maalia. Tähtirinnat saivat toki ajoittain jonkinlaista painetta, mutta useimmiten rakentelut saatiin katki viimeistään rankkarialueen rajalla. Atleticon hyökkäykset taas pelattiin pääasiassa vasemman laidan kautta, josta lähtikin tukuittain hyviä keskityksiä niin Samun kuin toisen jakson puolivälissä sisään vaihdetun Jani Putkosenkin jalasta. Valitettavasti keskitykset lipuivat kuitenkin suurimmaksi osaksi joko kohteensa ohi tai HIFK-pelaajat ennättivät väliin.

Ottelun 77. minuutilla HIFK oli todella lähellä tasoitusta. Puolustuslinja puhkottiin taitavalla yksilösuorituksella, jonka jälkeen tähtirintojen pelaaja olikin yhtäkkiä yksinläpi. Roni venyi kuitenkin pallon eteen kuin vanha veskari konsanaan. Heti perään Atletico sai useamman vaarallisen kulmapotkun, josta eräs tuotti tulosta 83. minuutilla. Japun oikealta antama kulma tavoitti takatolpalle kiertäneen Henri Mattssonin, joka hyödynsi kolossaalisuuttaan ja jatkoi pallon maalinedustalle. Siellä päivysti paluun Atleetteihin tehnyt Alffi Sinnemäki, joka yhteisarvoltaan joukkueen kaikkien aikojen kalleimpana pelaajahankintana vastasi heti huutoon ja varmisteli johtoamme 2-0:an.

Minuuttia myöhemmin lukemat olivat vielä kasvaa, kun sekä Jokke että Alf pääsivät kokeilemaan onneaan pilkun kohdilta. Valitettavasti molempien laukaukset kilpistyivät kuitenkin punapaitojen lihamuuriin. Minuutti tästä Atletico pääsi puolestaan erinomaiseen vastahyökkäykseen. Pallo pelattiin oikealta laidalta keskustan kautta vasemmalle, josta Japu tavoitettiin aivan vapaana. Sivusta tullut yksinläpi-tilanne päättyi kuitenkin varman sijoituksen sijaan ”sankari-tyyppiseen zippiin”, johon HIFK-veskari valitettavasti vaivoin yletti.

Pientä kuumotusta loppuun toi vielä HIFK:n väistämätön kavennus. Jälleen keskialueen yksilösuorituksesta käynnistynyt hyökkäys päättyi siihen, että pallo pelattiin oikeaan laitaan, josta lähtenyt keskitys läpäisi koko Atleetti-puolustuksen ja päätyi aina takatolpalle saakka. Sieltä löytyi ensimmäisenä punapaita, joka sijoitti pallon oikeaan alakulmaan ja kavensi lukemat 2-1:en.

Pienestä lisäjännityksestä huolimatta tämän lähemmäksi HIFK/2 ei enää päässyt, vaan Atletico varmisti jatkopaikan hieman sekavan ja lukemiltaan tiukan, mutta kuitenkin lopulta melko ansaitun voiton turvin.

Jatkopaikka irtosi siis varsin jännittävien vaiheiden jälkeen. Ottelun alla nähty maalivahti-fiasko sotki pasmat aivan turhaan ja sekoitti pakkaa varmasti juuri sen parin maalin verran, joka olisi kaivattu voittomarginaaliin lisää. Myös pieni kenttä näkyi molempien joukkueiden esityksissä, vaikkakin on melko vaikea sanoa, että kumpi hyötyi tai kärsi siitä lopulta enemmän. Voitosta huolimatta kaikki olivat kuitenkin varmasti samaa mieltä siitä, että vastaavanlaisella pelillä ei pitäisi olla mitään asiaa perjantain sarja-avauksessa Reipasta vastaan. Paljon täytyy siis vielä tapahtua ja kokoonpanonkin kenties muuttua, jotta Atletico pystyy haastamaan erään lohkonsa ennakkosuosikeista kauden varsinaisessa avauskamppailussa.

Voiton myötä varmistui jatkopaikka Suomen Regions’ Cupin toisella kierroksella. Siellä vastaan asettuu Kallion ghetoista ponnistava Karhupuiston Vartijat (KPR, 6D). Hassua kyllä, KPR ja HIFK/2 kohtasivat jo alkuvuodesta Suomen Cupin merkeissä, ja tuolloin joukkueiden välinen tasoero oli punaisten eduksi 13 maalia plussalla. Odotettavissa on siis jonkinlainen maali-iloittelu, jossa ennakkosuosikin viitta istunee melko luonnollisesti Atleettien hartioille. Ottelu tullaan pelaamaan noin 2-3 viikon sisällä ja tarkemmasta ajankohdasta tiedotetaan heti kun se selviää.