Atletico Malmi – HPS 1-1 (1-0)
Kolmosessa kautensa pirteästi aloittanut Atletico Malmi sai aurinkoisena lauantaina vastaansa meritoituneen vierailijan, sillä Atleetit kohtasivat kolmannessa kotiottelussaan peräti yhdeksän Suomen mestaruutta aikoinaan kahmineen ja uutta tulemistaan tekevän Helsingin Palloseuran. Tappiosarake näytti edelleen nollaa ja tarkoitus oli säilyttää tämä tilasto myös vastaisuudessa, joten Tapanilan tekonurmelta lähdettiin hakemaan täyttä pistepottia myöskin pirteästi kautensa aloittanutta HPS:aa vastaan.
Omalta osaltamme kokoonpano näytti yllättävänkin hyvältä, vaikka aivan parasta miehitystä emme saaneetkaan jalkeille. Keskikentällä oli edelleenkin kapteenimme, Janne ”Leego” Hampaalan mentävä aukko hänen treenikaudella hankkimansa vamman vuoksi. Puolustuksen keskustasta taas puuttui ns. avauskokoonpanon jätkistä Make Ruokolainen ja Henri Mattsson (plus pelikuntoa vielä hakeva Juha-Matti ”Daddy” Leinonen), joten lähdimme tähänkin otteluun hieman vajaamiehisenä. Toisaalta tämä avasi esimerkiksi Mika ”Mäksä” Mäkelälle mainion näytönpaikan ja hän sai oikeastaan ensimmäistä kertaa tällä kaudella vastuuta muissakin kuin Seiskan Akatemian peleissä. Onneksi vaihtopenkiltä löytyi sitten muille paikoille kaksin verroin kovempia pelureita, joten mitenkään heikoista asemista emme matsiin lähteneet.
Vierailija oli tällä kertaa entuudestaan tuttu joukkue, sillä kohtasimme heidät jo talvikauden Lepakkoliigassa, jolloin HPS:n saamien kolmen pilkun ja melkoisen vaihtelevien otteiden jälkeen loppulukemiksi kirjattiin 5-4-voitto vastustajalle. Tätä aiemmin olimme pelanneet vastakkain myös vuonna 2002, jolloin Atletico Malmin historian (tuolloin tosin pelasimme yhden ja ainoan kauden nimellä MPS/3) ensimmäisessä miesten ottelussa otimme erittäin rumasti pataan 6-0 samalla kaudella nousseilta ”vihreiltä jääkäreiltä”. Nämä ottelut olivat kuitenkin taaksejäänyttä historiaa, ja lähdimme täysillä parantelemaan keskinäisiä tilastojamme.
Avaus (4-2-3-1):
Lepa (MV) ; Niko, Mäksä, Timo (C, v + v = ua 25′), Rubale ; Roni (> Jone 67′), Jasu (> Kuula 71′) ; Nani (> Lippo 31′), Ile, Andy (> Japu 82′) ; Koopa (> Kunttu 71′)
(vaihdossa Japu, Jone, Kunttu, Kuula, Lippo, Opa ja Tommi)
Ensimmäinen puoliajan alkupuoli oli osaltamme vaikea. HPS lähti tiukasti 4-3-3-taktiikkansa voimin karvaamaan ylhäältä ja pyrki rikkomaan pelinrakenteluamme jo syvällä omalla puoliskollamme, juuri samaan tapaan kuin itse olimme tehneet heitä vastaan harjoitusottelussa. Tämä onnistuikin paikoin yllättävän tehokkaasti ja esimerkiksi 6 min kohdalla oli erittäin lähellä, etteikö maalissa tällä kertaa aloittanut Niko ”Lepa” Lempinen tarjoillut vastustajalle avopaikkaa. Hänen avauksensa nimittäin osui suoraan HPS-hyökkääjään, josta se kimposi erikoisella kierteellä kohden maaliviivaa ja siitä onneksi poispäin maalista. Tiesimme kuitenkin kokemuksesta, että mikään joukkue ei tällä tasolla jaksa kovin kauaa sellaista taktiikkaa, joten pikkuhiljaa puntit tasoittuivat ja pääsimme paremmin peliin mukaan.
Valitettavasti tuomari päätti kuitenkin ottaa roolia ja pilata molempien joukkueiden ja kannattajien iltapäivän kahdella käsittämättömällä ratkaisulla. Ensiksi hän laputti Timo Kinnusta siitä, että hän huusi liian kovaan ääneen ”C’mon!” ja näytti ilmeisesti liian pelottavalta, vaikka itse tilanteessa vastustaja oli ajellut Timppaa törkeästi selkään ja siitä sitten kapteenimme tulistunut. Eikä tässä vielä kaikki! Noin 25 min pelin jälkeen Kinnunen oli jälleen ”pahanteossa”. Tällä kertaa hän myöhästyi hieman taklauksessaan vastustajan puoliskolla ja torppasi vahingossa vastustajan melko vaarattomannäköisessä tilanteessa. Kaikki odottivat varmasti vaparia HPS:lle, mutta tuomaripa päättikin vielä kaiken lisäksi varoittaa Timoa yleisön ja kanssapelaajien suureksi kummastukseksi. Melkoiseksi ”spedeksi” osoittaunut pillipiipari taisi itsekin tajuta vasta jälkikäteen, että kyseessä oli sama henkilö, mutta ei pystynyt enää perumaan esille kaivamaansa korttia ja heitti siten kapteenimme ottelusta pihalle. Mutta ei siinäkään vielä kaikki… Jollain ilveellä hän onnistui ajamaan ulos myös joukkueenjohtajan ominaisuudessa lauantaina esiintyneen henkilön. Mitään perusteluita tähän ei kuultu, eikä tuomiossa ollut myöskään mitään logiikkaa, sillä vaihtopelaajat ja muu porukka huuteli penkillä paljon kovempaan ja rumempaan sävyyn tuomarille kyseisessä tilanteessa. Jollain ilveellä ja tiukalla naamatauluarpomisella tuomari sai kuitenkin pääteltyä, että kyseinen herra oli näiden huutojen ja muun pahan takana.
Itse peli muuttui tämän ulosajon jälkeen luonnollisesti täysin, sillä pelasimme loput 65 minuuttia vajaalla. Jo entuudestaan tiukka topparipula pakotti siirtämään paremmin laitapakin tontilla viihtyvän Niko Ruokolaisen keskelle ja vaihtamaan Jani ”Nani” Hannulan tilalle Teemu Lipposen, joka puolestaan otti Nikon tontin laidassa. Peli jatkui HPS:n vahvalla painostuksella, vaikka hallinta ei ollut missään nimessä niin selkeää kuin olisi voinut ehkä olettaa. Lepa sai ottaa muutamia koppeja maalillaan, mutta oikeastaan parhaat maalipaikat nähtiin kuitenkin vihreäpaitaisten päässä. Noin 40 minuutin kohdalla tilanteet tuottivat myös tulosta, kun Antti ”Andy” Nurkka sai pallon rankkarialueen ulkopuolelle lentäneestä Jaakko ”Jasu” Peltosen keskityksestä, antoi pompata kerran ja paiskasi saman tien hienon kudin kohti vasempaa takayläkulmaa. 1-0-maalin jälkeen peli myös aukeni jonkin verran ja kummassakin päässä nähtiin vielä vaarallisia tilanteita. 42 minuutin kohdalla HPS sai pallon tolppaan ja 44 minuutilla Koopa pääsi käytännössä yksin läpi, mutta sijoittaessaan palloa maaliin se kilpistyi kuitenkin veskarin jalkaan. Tauolle lähdettiin siis Atleettien johtaessa.
Toinen jakso alkoi melko tasaisissa merkeissä, eikä oikeastaan mistään ollut havaittavissa, että kotijoukkue pelaisi yhden miehen vajauksella. Keskikentän työmäärä ja tiukka kompakti paketti takasivat sen, että kypsästi pelanneet Atleetit saivat pidettyä ottelun tasaisena. Toisaalta HPS:n peli ei rullannut niin hyvin kuin alkupuolella, eivätkä he oikein onnistuneet hyödyntämään miesylivoimaansa. Peli aaltoilikin päästä päähän ja HPS:llä oli toki omat paikkansa. Toisaalta puolustuksemme ja viimekädessä maalilla uurastanut Lepa hoitivat nämä tilanteet hyvällä prosentilla. 66 min kohdalla se väistämätön tasoitus kuitenkin nähtiin viimein, kun Atleettien puolustus ei onnistunut purkamaan hyökkäystä kokonaan. Pallo ajautui HPS:n Juho Kotilaiselle, jonka huikea kanuuna paristakympistä painui aivan maalin ylänurkkaan vain hetki sen jälkeen, kun Koopa oli ollut lähellä viedä meidät turvallisempaan johtoon. Tuolloin vastustajan pakit onnistuivat kuitenkin blokkaamaan Ilkka ”Ile” Tynkkysen katkon ja mainion syötön jälkeisen vedon. Tämän jälkeen HPS lähti hakemaan voittomaalia entistä vimmatummin, mutta toisaalta Atleetitkaan eivät perääntyneet. Lepa sai napsia vielä muutamia huipputorjuntoja ja toisessa päässä taas maali oli vieläkin lähempänä. Ensiksi Ile teki loistavan nousun keskustasta, haastoi vastustajia boksissa ja kaadettiin todella räikeästi rankkarialueen sisällä. Palloa ei kuitenkaan laitettu pilkulle, vaan epävarmasti tuomaroinut pillipiipari jatkoi kusipaitojen sorsimista. Hetkeä myöhemmin pallo pyöri myös maaliviivalla, mutta sitä ei kukaan saanut lopulta survottua sisään. Enempää maaleja ei Tapanilassa enää nähty, joten pisteet tasattiin varmasti kummankin osapuolen suureksi harmitukseksi lukemin 1-1.
Ottelu jätti siis kaiken kaikkiaan hyvin paskan maun suuhun johtuen juuri tästä show’n varastaneesta tuomarista. Vastustaja pelasi kuitenkin kohtalaisen hyvin ja osoitti vaarallisuutensa useaankin otteeseen. Omalta osaltamme taas peli ratkesi oikeastaan siihen ulosajoon, vaikka taistelimmekin loppuun saakka erittäin hyvään ja kurinalaiseen tyyliin. Kokonaisuudessaan piste oli varmasti oikeutettu ja myös täysin ottelutapahtumia kuvaava, mutta jostain syystä se ei kuitenkaan tyydyttänyt. Ottelun jälkeen mietin useaankin otteeseen, että mitä jos Timppa olisi saanut jatkaa ottelun loppuun saakka, niin olisimmeko onnistuneet iskemään vielä yhden tai pari tarvittavaa maalia lisää. No näitä asioita on turha jossitella ja pistekin on kuitenkin ihan tyydyttävä saavutus ottaen huomioon nämä toppariosaston ongelmat ja vajaalla pelaamisen miltei 65 min ajan.
Atletico Malmin seuraava ottelu pelataan noin viikon päästä sunnuntaina, 30.5., kun Atleetit haastavat tasaiseksi povatussa vierasottelussa espoolaisen EsPan. Seuraava kotiottelu pelataan puolestaan kahden vierasmatsin jälkeen perjantaina 11.06. Tapanilan nurmella, vastassa SAPA.
Ottelun tähtipelaajapisteet:
3 – Niko Lempinen: Alun yhtä kämmiä lukuun ottamatta varmaan ja hyvää peliä, johon pakkikalusta pystyi varmasti luottamaan alusta loppuun.
2 – Antti Nurkka: Andy ei ole ollut vielä niin huimassa kevätvireessä kuin ehkä aiemmalla kaudella, mutta HPS-ottelu viimeistään osoitti, että potentiaalia löytyy. Tärkeä johtomaali ja muutenkin mainiota duunia molempiin suuntiin.
1 – Jani Lehti: Kuula tuli vaihdosta sisään ja osoitti erinomaista taistelutahtoa. Hän raastoi oikealla laidalla itseään säästelemättä ja oli lyhyestä visiitistään huolimatta eräs pirteimpiä kusipaidoista.