Atletico Malmi – Gnistan/2 3-1 (1-0)
Epämääräisten ottelunsiirtosyiden vuoksi edellisottelusta oli ehtinyt kulua jo miltei kaksi viikkoa, kun MPS/2-ottelusta seuranneesta voitonhuumasta hyvä tovi sitten toipunut Atletico Malmi marssi Ogelin hiekkakentälle kohtaamaan sarjaa johtaneen Gnistan/2:n. Ottelu piti alun perin pelata muutamaa päivää aikaisemmin Tapulissa, mutta päivämäärämuutoksen myötä kotiottelumme vietiin lopulta Kipinän kotiluolaan, Oulunkylän liikuntapuistoon. Vastustajasta ei puolestaan ollut sen tarkempaa käsitystä, mitä nyt sarjataulukko ja kauden alla luetut ennakkospekulaatiot kertoivat miltei pelkkää hyvää tästä Gnistan-laumasta. Lähdimme otteluun kuitenkin luottavaisin mielin, sillä takana oli mainio esitys Sekundamanneja vastaan ja pelaajatilannekin näytti oikein mainiolta. Ainot merkittävämmät poissaolot olivat oikeastaan Kuntun puuttuminen kärjestä ja Zimein keskikentältä, mikäli pidempään jo muissa aktiviteeteissa huseeranneet Make ja Mela jätetään laskuista pois. Senpä vuoksi saimme jalkeille melkeinpä parhaan mahdollisen atleettiryhmän haastamaan sarjakärjen tuona sateisena ja epävakaana alkuiltana.
Avaus (4-4-2):
Andy (> Koopa 40′), Kuula (C, > Tavi 90′)
Japu, Leego, Jone (v, > Piccis 69′), Nani (> Janne 89′)
Niko (> Mika 81′), Daddy, Timppa, Rubale
Mertsi (MV)
(vaihdossa Janne, Koopa, Mika, Piccis, Sinkki, Tavi ja V)
Atletico lähti otteluun heti räväkästi, eikä dominoivasta osapuolesta ollut juuri epäselvyyttä. Gnistan osoitti kuuluvansa sarjan ylempään kastiin, mutta vikkeläkinttuisten ja voimakkaiden atleettien perässä hekään eivät pysyneet. Ensimmäinen kymmenminuuttinen menikin tiukasti joukkueemme komennossa Atleticon riistäessä pallon aina vähänkin vaarallisemmille alueille tultaessa. Pelinrakentelu oli myös täysin erilaista alkukauteen verrattuna. Lukuisat syöttökuviot ja oivaltavat pistopallot tavoittivat keskikentällä ja hyökkäyksessä ahkeroineet pelurimme. Erityisesti Leegon ja Jonen liike keskialueelle sekä Nanin ja Japun hakeutuminen leveyteen synnyttivät mainioita paikkoja ahnaiden kärkiemme avustuksella. Ensimmäinen vaarallinen tilanne tulikin noin viiden minuutin kohdalla, kun Japu pelasi pallon koko pakan ylitse Nanin oikeaan laitaan. Tällä oli ruhtinaallisesti aikaa ottaa pallo haltuun oikealla ja edetä kohti boksia. Laukaus jäi kuitenkin tuhnuksi ja suuntautui reilusti maalin ylitse. Pallo oli myös ensimmäisen kerran maalissa jo ennen kymmenen minuutin täyttymistä. Kulmatilanteen jälkeen Timo ohjasi pallon oikealta viivan ylitse, mutta päätuomari tai linjatuomari eivät kumpikaan huomanneet tätä, sillä veskari sai maaliviivan jälkeen kättänsä pallon eteen ja riuhtaisi sen väljemmille vesille, eikä näin maalia hyväksytty. Miltei heti perään Andy pommitti älyttömän tarkan ja kovan kudin kohden yläkulmaa. Tällä kertaa meillä oli kuitenkin epäonnea, sillä pallo osui yläristikkoon ja kimposi siitä poispäin. Kauaa ei toisaalta tarvinnut 0-0-lukemissa kihnuttaa, sillä jo 15min kohdalla pääsimme tekemään nopean vastaiskuhyökkäyksen. Kuula pelasi pallon alakerrasta Jonelle, joka jatkoi sen yhtä suoraviivaisesti kärjessä loistavasti aloittaneelle Andylle. Hän puolestaan harhautti puolustajan ja pelasi pallon tämän jalkojen kautta itselleen eteen toisenkin Gnistan-pelaajan ahdisteluista huolimatta. Niinpä Andy oli yhtäkkiä yksinläpi ja pallo pian toimitettu maalivahdin alta verkon perukoille. Lukemat siis jokseenkin ansaitusti 1-0. Muutama minuutti tämän jälkeen Timo oli jo lähellä puskea toisen osumamme kulmatilanteesta, mutta täydellisestä osumasta huolimatta maalivahti ehti kuitenkin eteen ja Gnistan/2 säilyi näin pelissä mukana.
Ensimmäinen puoliaika oli kokonaisuudessaan Atleticon melkoista hallintaa ja dominointia ihan jo selkeästi paremman liikkeen ja teknisen taidon perusteella. Tiukka työmoraali ja älytön juoksumäärä vaativat toisaalta veronsa, sillä loppua kohden tahti hieman hiipui, pelimme muuttui suoraviivaisemmaksi ogelilaisten parantaessa otteitaan. Puolustuksen laidoille syntyi nousujen ja nopeiden vastahyökkäysten myötä melkoisen paljon tilaa, mutta onneksi Gnistan-pelaajien neuvottomuus ja puolustajien nopeat paikkausyritykset pelastivat meidät takaiskuilta. Myös Mertsi napsi maalilla muutaman elintärkeän pallon hyppysiinsä tai viimeistään päätyrajasta ylitse. Tauolle päästiin kuitenkin ansaituissa 1-0-lukemissa, vaikka peli tasoittuikin loppua kohden.
Toinen jakso jatkui jälleen kerran siitä, mihin edellinen jäi. Atletico hallitsi, mutta Gnistan kehitteli paikoin ihan hyviäkin hyökkäyksiä ja hallitsi myös keskikenttää siihen syntyneen lisätilan myötä. Mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta, saimme vaarallisen erikoistilanteen n. 25 metristä. Japu asettui laukomaan sitä vasurillaan ja pamauttikin sen kohden vastustajan maalivahtia. Nani oli kärkkäänä haaskoilla, muttei onnistunut viimeistelemään. Siitä pallo lensi yläriman korkeudella aina vasemmalla tolpalla kärkkyneelle Jonelle, joka puski sen myös sisälle. Lukemat 2-0 ja ottelu näytti jo hieman ratkenneelta. Koillis-Helsingin keltainen komeetta lisäsi kuitenkin höyryä koneeseen ja pyrki hankkimaan turvallisemmantuntuisen johtoaseman samanlaisella hyökkäyspelillä. Mitään vaarallisia paikkoja ei silti nähty, ellei Japun keskitystä vasemmalta ja Koopan hieman oikean tolpan ohi suuntautunutta puskua sellaiseksi lasketa. Omassa päässämme sorruimme puolestaan muutamiin huonoihin purkuihin ja sitä kautta aiheutuneisiin vaarallisempiin tilanteisiin. Onneksi keskellä luutineet Timppa ja Daddy olivat kuitenkin valppaina. Myös Mertsi sai toisella jaksolla joitakin torjuntoja napsien mm. muutaman mainion vapaapotkuyritelmän. Mitä pidemmälle ottelu kuitenkin eteni, sitä varmemmalta myös voittomme alkoi näyttää. Loppuaika olikin lähinnä päätösvihellyksen odottelua ja erinäisiä yritelmiä keskeltä läpi tai vasemman laidan keskitysvoimaa käyttäen. Gnistan/2 iski kuitenkin silloin kun sitä vähiten odoteltiin. Oikealla laidalla vapaaksi jäänyt kaveri pääsi laukomaan äärimmäisen tarkan ja pomppivan pallon parin pelaajamme välistä ja Mertsin käsien tavoittamattomiin vasempaan alakulmaan. Tässä kohtaa hiipi jo pienoinen pelko, että josko ogelilaiset pääsisivät tasoihin. Onneksi ei mennyt kuitenkaan kuin muutama minuutti, kun Koopa jatkoi korkean pallon puolustuslinjan ylitse Kuulalle, joka oli puolittain läpi maalivahtia vastaan. Kuula osoitti maalintekovainuaan sijoittaen pallon maalivahdin oikealta puolelta sisään pelikellon näyttäessä pikkuhiljaa jo täyttä aikaa. Tästä muutama minuutti eteenpäin ja tuomari vihelsi jo pilliinsä Atletico Malmin hankkiman 3 pisteen merkiksi.
Mainio ottelu siis ja vieläpä varsin hyvällä esityksellä. Voittajasta ei jäänyt oikein missään vaiheessa epäselvyyttä, vaikka Gnistan/2 osoittikin olevansa ihan kelpo ryhmä. Heidän pelinsä ei silti yltänyt oikein millään osa-alueella sille tasolle, jolla tämänhetkistä Atletico-ryhmää voisi horjuttaa. Vikkelät ja taistelevat atleettimme olivat yksinkertaisesti liian nopeita ja vahvoja hieman vanhemmalle Gnisu-ryhmälle. Toisaalta tämä saattoi olla vaan huono päivä myös ogelilaisille, joten täytyy kaikesta huolimatta olla enemmän kuin tyytyväisiä siihen kolmeen sarjakärjeltä saavutettuun pisteeseen.
Perjantaina onkin sitten luvassa kauden eräs odotetuimmista kohtaamisista. Vastaan asettuu nimittäin Juhani Merimaan manageroima ja rock-maailmastakin tutuista naamoista koostuva Tavastia. Bolliksen tekonurmella nähdäänkin varmasti äärimmäisen jännittävä ottelu, jossa Atleticolla on mahdollisuus nostaa sarjasijoitustaan entistä lähemmäksi kärkeä. Toivottavasti mahdollisimman moni kannattajamme eksyy myös tuonne paikalle nautiskelemaan olu… hyvästä jalkapallosta ja vetämään kän… omat johtopäätöksensä atleettilauman kevätvireestä.
Ottelun tähtipelaajapisteet:
3 – Jani Putkonen: Vasen laitalinkkimme on ollut yksi tämän kauden positiivisimmista yllättäjistä. Japu on tehnyt tiukasti duunia ylöspäin, luonut tilanteita, haastanut vastustajapuolustajia sekä jaksanut taistella myös alaspäin.
2 – Joonas Peltonen: Illan tehot 1+1 riittivät kahteen tähteen tällä kertaa. Mainio esitys jälleen keskikentän keskustassa, vaikka kunto ei taidakaan riittää nykyisellä juoksu- ja työmäärällä ihan täyteen peliin. Onneksi meiltä löytyy myös tasokkaita korvaajia.
1 – Ville Ruuska: Varmasti yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista puolustussuuntaan. Tämän lisäksi tekee myös mahdottoman hyviä nousuja laidallaan ja pyrkii luomaan tekopaikkoja muille. Mikään näistä tähdistä ei ollut silti täysin selviö, sillä vaihtoehtoja oli jälleen kerran hyvinkin useita.