25 tarinaa Atleticosta – Uskomattomimmat maalit (17/25)

Juttusarjassa käsitellään MPS/Atletico Malmin värikästä historiaa joukkueen 25-vuotisen taipaleen (1993-2018) varrelta. Luvassa on rehellistä kuvausta niin pelikentillä kuin niiden ulkopuolella nähdyistä tapahtumista läheltä ja kaukaa, tuoreeltaan ja ajan patinoimina muistoina.

Artikkeleita julkaistaan yhteensä 25 kappaletta sekä näillä nettisivuilla että myös myöhemmin painetussa muodossa.

—

Atleticon tekemien maalien yhteismäärä virallisissa sarja- ja cup-otteluissa ensimmäisestä divarikaudesta 2002 alkaen lähestyy kuluvana vuonna hyvää vauhtia jo 900 täysosuman rajapyykkiä. Joukkoon mahtuu koko liuta niin esteettisyydeltään kuin merkitykseltäänkin ikimuistoisia maaleja, joista seuraavassa käsitellään joukkueen sisäisen vuosiäänestyksen voittajat kauteen 2017 saakka muutamalla oleellisella lisäpoiminnalla höystettynä.

2007

“Vuoden maali” valittiin ensimmäistä kertaa Kutosen piirinmestaruuteen ja samalla Atleticon “toisen dynastian” ensimmäiseen sarjanousuun päättyneellä kaudella 2007. Tuolloin joukkueenjohdon päätöksellä kunnian sai kauden kenties isoin yksittäinen maali, joka oli jo näyttävyydeltään erittäin kelvollinen voittajakandidaatti, mutta jonka todellinen merkitys paljastui vasta kauden lopussa.

FC Puotilasta tuli II-dynastian alkuvuosina Atleticon kovin kilpakumppani. Joukkueiden ensikohtaaminen sarjapeleissä koitti kevätkierroksella 2007 “Itä-Helsingin porteilla” Kurkimäen liikuntapuiston hiekkakentällä, joka oli perinteisesti hankala paikka Lahdenväylän länsipuolelta vieraileville joukkueille. Ottelun toisen puoliajan alussa Kalle Niemen vasemmalla jalalla 25 metristä ampuma leijaava kaukolaukaus yllätti pari askelta liikaa vastassa seisseen Puotilan maalivahdin ja siirsi Ticon 2-0-johtoon ennen Puotilan kavennusta loppulukemiksi 2-1.

Kauden lopullisessa sarjataulukossa Atletico ja Puotila päätyivät kärkitaistossa tasapisteisiin ja maalierovertailu kallistui auttamatta +11:llä Puotilan eduksi. Itähelsinkiläisten pettymykseksi kilpailusäännöissä prioriteetiksi määritelty vedenjakaja tasapisteissä oli kuitenkin keskinäinen ottelu, jonka voiton turvin podiumin ylimmälle askelmalle lohkossa nousikin Tico. Suora nousu Vitoseen oli toki tarjolla myös kunkin lohkon kakkoseksi sijoittuneelle, mutta nyt lohkovoitto mahdollisti myös pääsyn piirinmestaruuspeleihin, joista tuomisina Malmille oli lopulta kultaiset mitalit. Kärjistäen ajatellen kaiken tämän mahdollisti viime kädessä tuo Kallen Kurkimäessä tekemä voittomaali, joka näin jäi aikakirjoihin ensimmäisenä Atleticon Vuoden maalina.

Niko Ruokolaisen irtopallosta tekemä 6-1 kevätkierroksen päätöspelissä HPS/2:n verkkoon oli Atleettien 100. maali miesten divaritasolla.

2008

Seuraavana vuonna äänestyksen voitti ikonisten laivastonsinisten Tivoli-paitojen kymppiä ensin kentällä ja sittemmin tiettävästi yöpaitanaan kantanut Joonas “Piccis” Westman. Vitosen syyskauden avausottelu FC Viikingit/05:tä vastaan Tapulin hiekalla lähestyi ensimmäisen puoliajan päätöstä, kun Piccis sai pallon kentän oikealla sivustalla aivan vaihtopenkkien edustalla. 30 metriin vastustajan maalista edettyään Piccis kiitti saamastaan tilasta ja pamautti hirmuisen pommin, joka sujahti kauniin ulkokierteen saattelemana maalin etukulmaan ohi hölmistyneen maalivahdin.

“Tähän maaliin liittyy tuntona aito ja pohjaton hämmästys. Hämmästys siksi, että tältä veijarilta harvemmin tällaisia suorituksia on oli totuttu näkemään. “Liukkari” Westman toki tuli jo junnuaikoina tutuksi kovasta kanuunastaan, mutta sihti olisi voinut olla parempikin noina päivinä. Siksi en pysty unohtamaan kyseistä jysäytystä. Tuskin Viikkareiden molarikaan.”
– Mikko Tavi, Atleticon pelaaja vuosina 2006-2009

Kausi kokonaisuudessaan tarjosi useampiakin komeita kaukolaukauksia, joista ensimmäisen noston ansaitsee harvemmin maaliseppona paistatelleen Janne Vottosen tyylinäyte Maunulan Palloa vastaan Siltamäen hiekalla. MauPa suljettiin myöhemmin sarjasta kesken kauden ja noiden kahden ottelun mitätöinti vei Ticon virallisista tilastoista yhteensä seitsemän tehtyä maalia. Silminnäkijöiden verkkokalvoilta maalia ei kuitenkaan ole saatu pyyhittyä, ja nikkari itse muistelee tilannetta näin:

“Haluaisin nostaa esille myös oman futishistoriani hienoimman maalin. Vastustajan veskari oli boksin ulkopuolella ja vihu taisi pelata huonon purkupallon keskiviivalle, johon tälläsin sisäsyrjällä vastapalloon niin, että se upposi vasempaan yläkulmaan. Perään vielä täysin mauton norsu-tuuletus ja legenda oli syntynyt.”
– Janne Vottonen, Atleticon pelaaja vuodesta 1998- ja joukkueenjohtaja vuodesta 2006-

Todellisuudessa etäisyyttä maaliin taisi olla “vain” kolmisenkymmentä metriä, mutta sehän ei suorituksen arvoa vähennä, sillä sen verran laadukas oli Jannen viimeistely.

Kunniamaininnan väärti on myös koko kauden viimeinen maali – ja koska vielä niinkin tuoreeltaan kuin vuosikymmen takaperin kuningaslajia tahkottiin alasarjoissa lähestulkoon vain ja ainoastaan hiekkakentillä, päästään tälläkin kertaa soralle, nimittäin takaisin Tapuliin. Kauden päätöspeli FC Kuitu/2:ta oli loppuhetkillä Atleticon johtolukemissa 6-0, kun tuomari vielä kertaalleen vihelsi rangaistuspotkun merkiksi Kuidun maalilla. Ticon maalivahtina pelannut Sami “Sinkki” Kahi lähti saman tien hölkkäämään maaliltaan ja huusi “Tuomari! Paa pallo täplälle, täältä mä tuun!” Sinkin vauhti jatkui katkeamatta koko kentän pituudelta ja kun “spurtin” viimeisetkin askeleet osuivat tuomarin vetoluvan kanssa yksiin, nähtiin Tapulissa varmasti kaikkien aikojen pisin onnistunutta rankkaripussitusta edeltänyt vauhdinotto.

2009

Ensimmäisen Nelosen kauden päätteeksi Vuoden maali -diplomin sai kotiinvietäväkseen Jani Hannula, joka Kutosesta Neloseen pelatuilla kausilla profiloitui keskikentän pelinrakenteluroolinsa ohessa kesä toisensa perään keskimäärin viiden maalin mieheksi. Nämä maalimäärät herättivätkin joskus kummastusta junnuvuosien pelikavereissa, jotka muistivat “Nanin” nimenomaan ennemminkin hyökkäyksiä rakentamassa kuin päättämässä.

Palkintomaali syntyi Myllypuron liikuntapuiston hiekalla, joka on yksi monista tässäkin artikkelissa mainituista, sittemmin “muovisen vallankumouksen” myötä tekonurmeksi kohennetuista alasarjojen vakiopelipaikoista. Vastassa oli lopulta lohkovoiton ennen Atleettien johtamaa kiriryhmää vienyt paikallinen Zenith. Vastustajan maalivahti oli jo avausjaksolla todettu hieman epävarmaksi tapaukseksi, ja tähän saumaan päätti pehmeänä pallonkäsittelijänä tunnettu Nani iskeä. Jyrkästi pudonnut volleypallo 30 metristä jätti hanskakäden haromaan tyhjää ja siirsi malmilaiset 1-0-johtoon lopulta 2-2-tasuriin päättyneessä ottelussa. Puheet “kauden maalista” kohosivat esille välittömästi pallon painuessa riman alta verkkoon, eikä demokratia kauden jälkeen ollut eri mieltä.

“Bubbling under”-osastolta nostettakoon Ville Ruuskan päällään Joonas Peltosen antamasta kulmapotkusta FC Puotilaa vastaan Tapulin hiekalla nikkaama maali. Täysin poikkeuksellinen tapaus ja suoritus “kentän lyhyimmältä mieheltä”, mutta toisaalta itse ottelussakaan ei ollut mitään tavanomaista, siitä malliesimerkkeinä loppulukemat 11-1 ja Timo Kinnusen huimat tehot 4+3. Puotilan kavennusmaalikin syntyi surkuhupaisan epäonnisesti malmilaisen yhteistyön tuloksena Marko Ruokolaisen palautussyötön karattua maalivahti Tommi Väätin jalkapohjan alta omiin.

Ticon 200:nnen sarjamaalin viimeisteli Tapulissa kauden ensimmäisessä Malmin paikallisessa MPS/2:ta vastaan Antti Nurkka komealla chipillä läpiajonsa päätteeksi.

2010

Ticon debyyttikaudella Kolmosessa palkintopöydän tyhjensi Antti Nurkka. Teho- ja tähtipelaajapörssit nimiinsä vienyt “Andy” voitti puolelleen myös äänestäjät HPS:ää vastaan Tapanilan tekonurmella tekemällään maalilla. Jaakko Peltosen keskitys oikealta kulmapotkun jälkeen ei ehtinyt kauaa vanhentua matkalla, kun Andy piiskasi pallon rankkarialueen vastakkaiselta puolelta ilmasta vasurillaan maalikehikon takayläkulmaan ja Ticon puoliaikajohtoon 1-0. Harmi kyllä HPS:n tasoitusosuma toisella jaksolla samaisen päädyn samaan ylänurkkaan oli yhtä lailla komea kaukolaukaus ja päätti ottelun lopulta pistejakoon.

“Maailmanluokan potku Suomen kolmosdivarissa. Ei voinut muuta kuin katsoa ja ihailla Nurkan hienoa suoritusta.”
– Juha-Matti Leinonen, Atleticon pelaaja vuosina 2007–2015 ja 2018–

Mosan muovilla oli nähty toinenkin pommi niin ikään sieltä asteikon paremmasta päästä tasan kaksi viikkoa aikaisemmin Nummelan Palloseuran vieraillessa Ticon pyhätössä. Kauden alla HIFK:sta Atleettien rinkiin liittyneen Ilkka “Ile” Tynkkysen vasenta jalkaa oli päästy ihailemaan tositoimissa jo kahden sarjapelin verran, mutta NuPSia vastaan herra nosteli rimaa uusille kannattimille; kolmestakympistä pari askelta surffattuaan Ile täräytti kerrassaan karmivan ohjuksen, joka näytti painuvan verkkoon suoraan NuPS-maalivahti Matti Keskisen läpi. Keskinen säilyi tykin edessä yhtenä kappaleena, mutta veskarin tyhjentävä lausunto ottelun jälkimainingeissa kuului: “Eipä ole tullu oltua vähään aikaan niin kovan laukauksen edessä, kun tuossa 1-0 maalissa!” Ilen tykki jäi tuolloin myös ottelun voittomaaliksi.

2011

Kolmosesta putoamisesta huolimatta juhlat eivät loppuneet, vaan jatkuivat entistä kovemmalla sykkeellä Nelosessa. Maaleja syntyi 22 tappiottomassa sarjapelissä ennätykselliset 93, joista hienoimmaksi joukkue nosti ehdokkaiden joukosta Santeri Kuntun “tihisen” PPJ:tä vastaan Tapanilan muovilta. Jo kertaalleen maalin jälkipolville kuvailleena ja tunnelman säilyttämiseksi lainaan itseäni suoraan aikanaan tuoreeltaan sanailemastani otteluraportista:

“Hetkeä myöhemmin syntynyt 3-1-maali jättikin sitten eeppisyydessään taakse kaikki ilmaveivit sun muut köykäisemmät kommervenkit. Japu sai pidettyä pallon pelissä vasemmalla kulmalipulla ja pakkia kusetettuaan syötti matalan päätyä myöten etualueelle, jossa Santeri Kuntun flair kuohui yli äyräiden ja suorastaan eroottisen pehmeä ohjaus takajalalla saatteli pelivälineen takatolpasta peremmälle nuottaan! Taustajoukkojen parissa tapahtunut hunajan kuseminen ei ollut varmasti pienimmästä päästä.”

Taustoitettakoon vielä, että maali oli Santulle siinä vaiheessa jo päivän kolmas, eikä ottelun ensimmäinen puoliaika ollut edes päättynyt vielä. Mahdollisesti kaikkia osapuolia säästääkseen valmennus Sakari Kuntun johdolla päätti kuitenkin kutsua talismaaninsa vaihtoon jo ennen tunnin täyttymistä, mutta Santun urotyöstä ja Atleticon kauden ensimmäisestä hattutempusta ei vaihtokomennuskaan vienyt kiiltoa – varsinkaan, kun kyseessä oli kaiken kukkuraksi Ticon divarihistorian 300. tehty maali.

“Vuoden 2011 maali on jäänyt mieleen erityisesti siitä, että maalin tekijä itse harvoin unohtaa muistuttaa miten upea se oli.”
– Jani Hannula, Atleticon pelaaja vuodesta 2006-

Jo toista kautta peräjälkeen kauden kermaisimmiksi tunnustettuja viimeistelyjä isännöi siis Mosan häkki. Äänestyksessä kakkoseksi Kuntun ylivoiman edessä jäi Timo Kinnusen mykistävä taidonnäyte Gnistan/2:ta vastaan. Etenkin noina päivinä vielä 23-vuotiaana kossina Timo oli Neloseen melko epäreilun laadukas pelaaja joka tavalla, eikä maali Kipinän verkkoon antanutkaan olettaa yhtään vähempää. Tuskinpa kukaan silti odotti, että 40 metristä voisi sutaista pallon vaivatta täydestä juoksusta veskarin yli maaliin, mutta heti keskiympyrän jälkeen tempaistuaan Timo tiesi varmasti ensimmäisenä, että peli on 1-0.

2012

Säilymisestä Kolmosessa 2012 puhuttaessa vaihtoehtoja vuoden maaliksi ei ollut käytännössä kuin yksi – tai kolme, jos tarkkoja ollaan; Timo Kinnusen päällä kulmapotkuista viimeistelemästä hattutempusta kauden päätöstrillerissä Riipilän Rakettia vastaan ei tarvinnut eritellä kruununjalokiveä, sillä koko suoritus itsessään olisi jo ansainnut näköispatsaan Malmintorille. Äänestys vuoden maalistakin oli käytännössä muodollisuus.

“Suorituksen arvoa nostaa se, että kerta toisensa jälkeen Timo nousi kyseisessä pelissä kulmapotkussa korkeimmalle ja peli sinetöityi näihin käsittämättömiin suorituksiin.”
– Jani Hannula

“Taistelumaali, joka räjäytti ja vapautti pelaajat ja kannattajat.”
– Juho Launonen, Atleticon pelaaja vuosina 2012-2013

Ja kun toistuvaksi teemaksi on alkupään hiekkojen sijaan vaivihkaa vaihtunut Tapanila, niin jatketaan aiheessa. Ville Ruuskan 25-vuotispäivät jäivät kaikkien mieliin, kun synttäriensä kunniaksi huimaan vireeseen äitynyt “Rudi” leipoi Mosassa AC Vantaata vastaan tahkotun hämmentävän 4-4-tasapelin melskeissä laitapakille kovat tehot 2+1. Ottelun 4-2-johto-osuma oli tekijälleen jotakuinkin yhtä poikkeuksellinen kuin Nelosen puskumaali Puotilan verkkoon; tavoilleen uskollisena Rudi ilmoitti Andy Nurkalle isolla volyymillä olevansa pelattavissa (“ÄNDI! ÄNDI! ÄNDI!”) toisessa aallossa oikealla, ja pudotuksen saatuaan viritti välittömästi one-timerilla komean roikun boksin kulmasta aivan vastakkaiseen ylänurkkaan. Kohopalloja Rudilta kuitenkin nähdään harvemmin kuin maaleja ylipäätään.

Kauden 2011 maalihurjastelu Nelosessa mahdollisti sen, että seuraava tasasatanen täyttyikin heti seuraavalla kaudella. Juhlaosuman numero 400 viimeisteli pilkulta HDS/Mondialin verkkoon Pallokentällä Andy Nurkka, joka jo 200 maalia aikaisemmin oli päässyt “hunttilistalle” ensimmäisen kerran.

2013

Sarjassa säilymisen jälkeen ei paluuta vanhaan ollut, vaan ensimmäistä kertaa itä/Lahti-lohkossa pelanneen Ticon vastustajat saivat kummastella kahdella edellisellä Kolmosen-kaudellaan maalinteon kanssa enemmän tai vähemmän tuskailleiden keltapaitojen ilotulitusta; 67 tehtyä maalia eli keskimäärin rahtusen yli kolme per peli on edelleen Ticon oma ennätys Kolmosen tasolla.

Vuoden komeimmat osumat syntyivät edeltävien vastapainoksi kaikki vieraissa ja ääniharavaksi kirjaimellisesti kohosi viimeistelemänsä maalin tapaan Miro-Aleksi “Ben” Tissari. Matkapelissä Nopsaa vastaan ottelun kaikki maalit tulivat vasta tauon jälkeen, kun juhlat aloitti vaihdosta tulleena neljä minuuttia kentällä viettänyt Ben aistikkaalla puskullaan. Kotijoukkueen puolustus onnistui purkamaan Jani Putkosen oikealta antaman kulmapotkun takaisin lipulle, mutta “Japun” toinen keskitys tavoitti Benin etualueelta. Kentältä löytyi varmasti pitempiäkin korstoja, vaan kun ajoitus ja pomppu ovat kunnossa, tapahtuu hienoja asioita; Ben jatkoi Japun keskityksen pehmeällä ohimo-ohjauksella vitosen etukulmalta maalin takaylänurkkaan. Tyylipuhdasta “glancing headeria” eli liippiä sopikin hyvin lähteä maalein 4-1 voitetun ottelun jälkeen juhlistamaan viikonlopuksi Messilän ihmemaahan.

Puskemalla muuttuivat numerot tulostaululla vierasmaalin merkiksi myös Riihimäellä loppukaudesta. Roni Tranin keskitys oikealta RiPSiä vastaan paikallisella Pallokentällä pelatun matsin alkuminuuteilla laskeutui taka-alueelle liikkuneelle Janne “Leego” Hampaalalle kutsuvasti kuin tarjottimella, ja Leegohan junttasi pallon kuolemaa halveksuvan ilmavalla syöksypuskulla etuylänurkkaan – samaan tapaan kuin sattumalta juuri edellä mainitussa Nastolan pelissäkin loppuluvut sinetöidessään. UCL:ssä 15 vuotta aiemmin vastaavanlaisia torpedomaaleja HJK:lle viimeistellyt Malmi-legenda Mika Kottilakin olisi varmasti nostanut hattua molemmille tiikeriloikille.

Kaukolaukauskiintiöönkin saatiin mitat täyttävä suoritus jo pre-seasonin käynnillä Nummelan Ratapuiston kuplahallissa. Topparina operoinut Panu Paajanen viimeisteli tuolloin jälkimmäisen Tico-paidassa tekemistään vain kahdesta maalista, mutta osuma oli sitäkin komeampaa katsottavaa. Maalintekijän lahjojaan vakan alla säilyttänyt Panu täräytti keskuspuolustuksesta hyökkäykseen mukaan noustuaan juoksusta huiman 30-metrisen laakapallon aivan NuPS-maalin yläkulmaan. Tarina ei kerro, oliko tolppien välissä vahtivuorossa kolme vuotta aiemmin Ile Tynkkysen piiskan runtelemaksi jäänyt Matti Keskinen, mutta mikäli oli, painajaisia näki varmasti seuraavanakin yönä.

2014

Pikku hiljaa tuleviksi vastuunkantajiksi kasvanut 1992-syntyneiden “junnumobi” nousi kolmen edustajan voimin parrasvaloihin seuraavalla kaudella, jos mittarina käytetään hienoimpia maaleja.

Tulevan voittajan haastajia saatiin odotella pitkään talvikauden ensimmäisestä cup-rupeamasta tammikuun lopulta lähtien, kuitenkin turhaan – siinä määrin henkeäsalpaava oli vastikään joukkueeseen liittyneen Aku Vapaan volley rumassa Suomen Cupin 12-0-kairauksessa Kutosen LeJa/Juniorsista Pallokentällä. Mikko Huupposen alustus pomppasi sopivasti äärimmäisen liikkuvalla lonkalla potkivan Akun ulottuville, ja kerrassaan kaunis vaakasipaisu lähetti pallon 30 metristä laakana pienellä ulkokierteellä LeJan maalin takayläkulmaan. Vaihtopenkin, Akun ja ylänurkan välille saattoi piirtää suoran janan, joten penkiltä käsin ihailtuna maalin näyttävyys vain korostui entisestään.

Kauden toinen tulokas, Miro Kauti, esitti Akun maalin haastajaksi “sankari-snebin” kesällä Tammisaaressa EIF/Akademita vastaan; hyökkäyskolmanneksen rajavyöhykkeelle hyytyneen irtopallon korjattuaan Kauti karkasi läpi ja chippasi vastaan höntyilleen maalivahdin hallitusti 30 metristä. Ottelun lopussa Kauti viimeisteli lähietäisyydeltä irtopallosta loppulukemiksi vielä 5-1 illan toisellaan, joka oli järjestyksessään Ticon 500. divarimaali.

Rookie-osaston rinnalla kolmannesta helmestä vastasi Keski-Espoon pimenevässä illassa EBK:ta vastaan “junnumobi-veteraani” Samu Nurminen, jolle varta vasten räätälöity, edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti käytössä oleva “kulmakikka” toimi heti ensimmäisestä kokeilusta alkaen odotetulla tehokkuudella ja poiki tekijälleen maalin timanttisella etunurkkalaukauksella 0-9-murskajaisiin päättyneessä Ticon suurimmassa Kolmosen vierasvoitossa.

2015

Kyseinen kausi aloitti käsittämättömän kovien kulttimaalien vuosittaisen putken. Ensimmäinen instant classic ja varma voittaja jo syntyessään lähti Jani “Japu” Putkosen jalasta. Kotiottelu HIFK/2:ta vastaan heti syyskauden alkajaisiksi Pukinmäessä oli kahta minuuttia ennen täyttä aikaa 1-1-tasatilanteessa, kun jo avausjaksolla vaihdosta kentälle “joutunut” Japu sai pallon ulottuvilleen. Koska kerran sävelletty ei välttämättä ulkomuistista soittamalla enää parane, käytetään tässäkin alkuperäistä kuvausta otteluraportista:

“Kellon tikittäessä eteenpäin halki jännittävien loppuminuuttien Atletico viimein onnistui maalinteossa – ja millä tavalla! Puolustus selvitti HIFK:n sivuvaparin, ja Jonne Ketosen kautta pallo kulki vauhdilla ylöspäin kontraamaan askeltaneelle Japulle. Edessään laveana auenneen ladun kuromisen sijasta ”Fudiskiusaaja” nosti katseensa, spottasi maalivahti (Jussi) Tolosen hieman ulkona konttoriltaan ja laukoi juoksusta uskomattoman kudin lähes sivurajalta ainakin 35 metrin etäisyydeltä maalista. Pallo putosi kauniisti maalin takanurkkaan ja Tico-penkin täydellinen sekoaminen riemusta ei ollut kaukana.”

“Vuoden 2015 maali on jäänyt mieleen voittomaalina tiukassa 0-0:lta haiskahtaneessa pelissä, jossa vastassa oli sarjan kovimpia joukkueita. Japun potku oli ns. täydellinen osuma ja painui vastustamattomasti verkkoon.”
– Jani Hannula

“Japun laukaus HIFK:ta vastaan – istuin katsomossa juuri kohdalla – oli se hetki, kun rakastuin Ticoon.”
– Eddie Finch, Atleticon valmentaja vuodesta 2017-

“HIFK:n junnut oli kesähelteessä vetämässä pienpelejä 75 min ennen pelin alkua. Japu ja (Mikko) Kouri veti röökiä Puksun kopin edessä, kun pojat tuli hiki hatussa koppiin hieromaan linimenttiä toistensa nivusiin. Nuoruuden innolla vetivät koko pelin ja kierroksilla kävi koko sakki. Täydellinen vastaus tähän junnumaiseen höntyilyyn oli sen ennen peliä röökiä kopilla hitsanneen arjen sankarin siivu 35 metristä takayläkulmaan. Ja näin pisteet jäivät jälleen Puksuun. Hieno oppitunti nuorille pojille elämästä.”
– Jukka Haarala, Atleticon pelaaja vuodesta 2012-2017

Japun nerouden hetki tyhjensi pajatson kertaheitolla eikä äänestyksen kynnyksellä juuri tarvinnut voittajaa arvuutella. Ehdottoman kunniamaininnan ansaitsee silti Mikko Kourin vapaapotkusta upottama voittomaali HerTon verkkoon Myllypuron nurmella. Keväällä Mosassa “Toverit” oli jäänyt keltaisen jyrän alle lukemin 10-0, joka on samalla Ticon suurin voitto Kolmosessa. Vihreäpaitojen kasvojenpesuyritys kotonaan jäi torsoksi, kun vaparia 20 metristä antamaan asettui paremmin ilmavista pelinavauksista ja brutaalia voimaa suosivista kaukolaukauksista tunnettu “Koopa”. Kentän laidalla moni näki jo etiäisen risteilyohjuksesta tömähtämässä onnettomien muurimiesten kylkiluihin, vaan mitä vielä – pallo irtosi Koopan lapikkaasta pehmeän sijoituksen saattelemana ja kiersi kuin frisbee muurin editse maalin etukulmaan vaihtopenkin seuratessa mykistyneinä ennen epäuskoista naurunremakkaa ja myrskyisiä aplodeja.

Kolmanneksi pyöräksi sopii edellisen kauden jatkoksi nostaa toistamiseen Samu Nurminen ja onnistunut kulmakikka. Tällä kertaa uhriksi alkutalven Regions’ Cup -höntsässä Talin hallissa jäi Vitosen HIFK/4, kun Samun kierteinen laukaus boksin rajalta putosi nautittavassa kaaressa maalin takayläkulmaan.

2016

FC Legirus Interin dominanssin värittämä 2016 toi heti edellisen perään uuden spektaakkelimaisen maalin, eikä sarjakausi ollut ehtinyt vanhentua kuin puolisen tuntia avausottelun alkupotkusta. Klaukkalan Pihvimyllärin nurkkapöydissä kerrotaan takuuvarmasti edelleen tarinoita Jukka “Jugi” Haaralan uskomattomasta eurogoalista.

Matsia “Klakessa” isännöineen NJS:n kotiyleisössä tuli kertalaakista hiljaista, kun Jesse Ketonen pyörähti oikealla laidalla irti prässääjästään ja käänsi vasurillaan keskityspallon sisäkierteisenä rankkaripilkun tuntumaan. Sopivasti tilaa puolustukselta saanut Jugi kampesi kroppansa ilmaan ja täydellisessä synkassa kenkänsä Jessen tarjoiluun saatuaan jatkoi pallon vaakatasosta saksipotkulla perille maalin takakehikkoon. Kaikeksi onneksi lehtereiltä käsin Ticon otteita videoinut Legiruksen edustaja sai kuin saikin Jugin taidonnäytteen talteen nauhalle, jonka ääniraidalta erottui kuuluvasti myös itse kuvaajan tyrmistynyt hengen haukkominen pallon upottua verkkoon.

“Jugin kanssa hinkattiin tota maalia monet treenit. Vähintään puolet onnistumisesta mun ansiota. Tollasen maaliin ois hyvä lopettaa futaajan ura.”
– Henri Mattsson, Atleticon pelaaja vuosina 1998 ja 2010-

“Luojan kiitos maali tallentui videolle. Tuli tsiigattua pätkä joku parikymmentä kertaa!”
– Masi Mailammi, Atleticon pelaaja vuodesta 2010-

Sokerina pohjalla Jugin saksien vanavedessä tulevat debytantti Akseli Innasen Tico-uran kaksi ensimmäistä laukausta kaukaa rankkarialueen takaa – näistä kumpainenkin painui Pukinmäessä vastustamattomasti aivan riman alta sisään, ensin RiPSiä ja heti perään PKKU/Allianssia vastaan. Lisäksi Jonne Ketosen lisäajalla CLE:tä vastaan Pallokentällä puskema 2-1-voittomaali kaiken kaikkiaan vastenmielisen puolitoistatuntisen päätteeksi aiheutti kollektiivisesti purkautuneen turhautumisen myötä raivoisan huutokonsertin kuin mestaruusjuhlissa konsanaan.

600 divarimaalin merkkipaalu tuli vastaan Pukinmäessä Jesse Ketosen lakaistessa ottelun avausmaalin RiPSin maalivahdin torjunnan reboundista.

2017

Viime kaudella trendi jatkui – jälleen yksi oli ylitse muiden:

“Jos hienoimpia maaleja haetaan visuaalisessa mielessä, on niitä nähty erityisesti viime vuosina. Mikko Kourin “tulipallo” on varmasti käsite, josta muistetaan kertoa vielä tulevissakin historiikeissa, sen verta eeppinen volley nähtiin Pukinmäen nurmella Ponnistajia vastaan.”
– Janne Vottonen

“Olin kentällä hieman Koopan alapuolella, kun kaveri väänsi pallosta vastustajan kanssa. Hetken näytti huonolta ja aloin jo kiskomaan pulkkahousuja jalkaan, jos vastustaja pallon vie ja pääsee kääntämään tilanteen. Koopa kuitenkin sai huikeasti taisteltua pallon itselleen ja yllätyksekseni rupesi siinä melkein puolesta kentästä latailemaan jalkaa taakse.”
– Niko Eriksson, Atleticon pelaaja vuodesta 2016–

Tulipallo, totta tosiaan! Vaaran merkkejä aisti vielä tuskin edes Koopa itse loikatessaan akrobaattiseti kamppailemaan keskiympyrässä pomppineesta pallosta Ponnistajien pelaajan kanssa “Malmin Derbyn” jälkimmäisen näytöksen tikittäessä hiljalleen maalittomana kohti täyttä tuntia. Koopan voitokkaan kung fu -pompun jälkeen pallo jäi elämään 40 metriin ilmeisen kutsuvasti, sillä ennen kuin kukaan muu kenttäalueella ehti varsinaisesti reagoida, oli maestro jo täräyttänyt pelivälineen matkaan korkeana ilmojen teille. Muutaman sekunnin ilmalennon ajan vallinnut odottava tunnelma räjähti raivokkaisiin suosionosoituksiin, kun Koopan satelliitti laskeutui jyrkästi maaliin yli voimattoman veskari Kim Kanervan. Sääli, ettei tyylipisteistä herunut bonuksia, sillä Ponnistajat tasoitti ottelun päätösluvuiksi myöhemmin rangaistuspotkusta 1-1.

Kaukolaukaukset olivat muutenkin pääosassa kauden maalikertymän kermoja peratessa. Mikko Huupposen hurja takakulmapommi Henri Mattssonin kanssa ovelasti pelatun lyhyen kulmapotkun jälkeen niin ikään Ponnistajia vastaan kevään Mosa Cupissa sai perintöprinssien kastiin seurakseen Mikko Vesterisen maagisen yläkulmavaparin Pukinmäessä Honka/Akatemialle aiheutetussa kauden ainoassa tappiossa. Lisäksi Jaakko Peltosen täyteläisestä puolivolleysta kauden päätösottelussa Pallokentän murskajaisissa CLE:stä tuli tuorein satasen puhkoja; Ticon 700. osuma sarjapeleissä painui 20 metristä yläriman kautta maalin etukulmaan ja tallentui ottelun muiden maalien mukana Helsingin Erotuomarikerhon akatemian koulutusvideolle.

Kohti uutta vuosikymmentä ja tasatuhatta

Sikäli kun Atleettien maalitehtailu kantaa viime vuosien tehokkuudella vielä seuraavatkin pari kautta eteenpäin 2020-luvun puolelle, päästäneen “peléläisittäin” milésimoa eli tuhannen virallisen maalin täyttymistäkin juhlistamaan ennen pitkää. Erityisesti talvikauden cup-ottelut ovat perinteisesti olleet tuottoisia; kaikkiaan 46 Suomen Cupin ja Regions’ Cupin ottelua ovat tuoneet kausi 2018 mukaan lukien yhteensä 147 maalia.

Myös uusia klassikkomaaleja on varmasti luvassa jatkossakin. Ja kukaties vielä 10 vuoden kuluttuakin Malmin kuppiloissa saattaa hyvinkin kuulla kysymyksen: “Muistatko missä olit Malmin Derbyn tulipallon aikaan?”

Teksti: Ville-Pekka Liimatainen
Kuvat: Juuso Haltsonen, Ville-Pekka Liimatainen, OmaDesign, Mari Sjöholm