25 tarinaa Atleticosta – Atleticon 2. dynastia: Antti Raudoskoski ja Sami Kahi (11/25)

Juttusarjassa käsitellään MPS/Atletico Malmin värikästä historiaa joukkueen 25-vuotisen taipaleen (1993-2018) varrelta. Luvassa on rehellistä kuvausta niin pelikentillä kuin niiden ulkopuolella nähdyistä tapahtumista läheltä ja kaukaa, tuoreeltaan ja ajan patinoimina muistoina.

Artikkeleita julkaistaan yhteensä 25 kappaletta sekä näillä nettisivuilla että myös myöhemmin painetussa muodossa.

Atletico vuosina 2007–2009

Kaudet 2007–2009 ovat jääneet Atleticon historiaan merkittävänä ajanjaksona, jolloin joukkue otti isoja harppauksia eteenpäin niin pelillisesti kuin yhteisönäkin. Tuo ajanjakso on opittu jälkikäteen tuntemaan Ticon II dynastiana, jonka keisareina häärivät Antti “Ana” Raudoskoski ja Sami “Sinkki” Kahi. Vaikka joukkue oli jo aiempina vuosina kasvanut Seiskan jumbojoukkueesta Kutosen keskikastin nipuksi, alkoivat uudet tuulet puhaltaa vuonna 2007.

“Anan ja Sinkin valmennuksessa joukkue alkoi treenata kunnolla ja vihdoin se alkoi näkyä myös joukkueen menestyksessä. Harrastus muuttui selvästi tavoitteelliseksi. Anan kautta joukkueeseen saatiin uusia pelkästään taitavia pelaajia, ja muutenkin joukkueen tunnettuus kasvoi.”
Juho Pukki, Atleticon pelaaja vuosina 1993–2008 ja 2010–2016

Näinä vuosina Ticon kakkosjoukkue Akatemiaa ei vielä ollut olemassa, mutta divaripelien ohella pelattiin myös harrastesarjan otteluita. Toiminnan muututtua tavoitteellisemmaksi moni nykyinen “akateemikko” panostikin tuolloin lähinnä harrastesarjaan. Tämä oli toiminnan kannalta hyvä asia, sillä näin luotiin pohja sekä nykyiselle kolmosdivari-Atleticolle että vitosdivari-Akatemialle. Tässä artikkelissa syvennytään Anan ja Sinkin aikakauteen sekä sen vaikutuksiin myöhemmälle Tico-toiminnalle.

Antti Raudoskoski ottaa ohjat

ana06
Antti Raudoskoski vuosimallia 2006

Jälkikäteen ajateltuna talvella 2006–2007 Atletico sai yhden historiansa suurimmista joululahjoista. Kauden 2006 päätteeksi Atletico-uransa päättäneen Jukka “Raksu” Airaksisen työn jatkajaksi saatiin tuolloin jo pari kautta Ticossa pelannut ja aiemmin Kolmostakin tahkonnut Antti Raudoskoski.

Ana vaikutti tuolloin joukkueeseen ainakin kolmella eri tavalla. Ensinnäkin, Ana sai houkuteltua joukkueeseen useita taitavia uusia pelaajia, -88–87-ikäluokkien vanhoja mapsilaisia. Toiseksi, Anan johdolla joukkueen harjoittelu muuttui totaalisesti: treeneissä tempo nousi dramaattisesti samalla, kun harjoitteet alkoivat olla yhä lähempänä nykyjalkapallon standardeja.

“Antti Raudoskosken tekeminen oli alusta asti määrätietoista ja jämäkkää. Arvostan!”
Juha-Matti Leinonen, Atleticon pelaaja vuosina 2007–2015 ja 2018–

“Antti oli tullut toimintaan mukaan hieman aiemmin ja pelaajana oli vakuuttava alasarjassa. Hänellä polte oli kuitenkin isompi valmentamiseen ja siihen luontaisesti ajautui Jukan ollessa lähdössä ajankäytön haasteiden takia toisaalle. Ana toi heti alusta asti pöytään rutkasti ammattimaisuutta ja uusia tehokkaita pelaajia.”
Kalle Niemi, Atleticon pelaaja vuodesta 2002– ja valmentaja vuodesta 2010–

Kolmantena, muttei suinkaan vähäisimpänä aspektina Anan tekemisessä oli Atletico-yhteisön ja joukkuehengen edistäminen. Anan huumorintaju ja tapa olla läsnä pelaajiston kanssa on jäänyt jälkikäteen monien pelureiden mieleen.

“Ana tuntui olevan ennen kaikkea koko joukkueen jäsenistön ystävä kuin myös valmentaja. Huumorintaju ja luovat oivallukset ihan ensiluokkaista. Ana on yksi niistä henkilöistä, jonka preesensissä Atletico-kulttuuri kulminoituu.”
Joni Meramo, Atleticon pelaaja vuodesta 2008–

Itse muistan hyvin, kuinka Anan aloittaessa fyysiset fasiliteetit olivat edelleen heikoissa kantimissa, kun esimerkiksi talviharjoitukset järjestettiin Pakastimena tunnetussa MPS-hallissa Suutarilassa. Nämä harjoitukset ovat kuitenkin jääneet mieleen, sillä treenit olivat tempoltaan ja pelaajien tasoltaan aivan eri luokkaa kuin edeltävällä kaudella. Joukkueen sisällä arvostusta nauttinut Ana johti porukkaa kunnianhimoisesti, ja junioriajoilta tutut pallotaiturit kuten Eetu “Edu” Lillrank ja uudet vahvistukset kuten Janne “Leego” Hampaala nostivat harjoitusten tasoa huomattavasti.

Ana itse muistaa pestinsä alun mukavana aikana ja kokee jälkikäteen, että puitteet joukkueen kehittämiselle olivat tuolloin kohdallaan.

“Tulin Atleticon remmiin hyvillä mielin, sopimus muistaakseni saatiin aika vaivatta kirjoitettua Tivolin tiskillä. Joukkueessa oli erinomainen meininki ja myös jo valmiiksi jonkin verran laatua. Oma ajatus oli jo hommaan lähtiessä lähteä selkeästi nostamaan joukkueen profiilia ja siinä kieltämättä yhdessä hyvin onnistuttiinkin, kun vanhat sekä uudet pelaajat lähtivät erinomaisella asenteella talkoisiin mukaan. Kuten sanottu niin joukkueessa oli jo valmiiksi hyviä pelaajia – muun muassa Leego aloitteli silloin omaa uraansa – ja lisäksi tiesin, että kourallinen -88-osaston kundeja oli hieman ‘himmaamassa’ futiksen suhteen, ja he lähtivät viemään Ticoa omalla panoksellaan ylöspäin. Oma odotus oli, että tähtäämme nousuun jo ekalla kaudellani ja sitten vahvistetaan jengiä sitä mukaa kun vastustajat kovenevat.”
Antti Raudoskoski, Atleticon pelaaja vuosina 2005–2007 ja valmentaja vuosina 2007–2008 sekä 2014

Menestystä Anan johdolla

Kausia 2007 ja 2008 voidaan luonnehtia perustellusti menestyksen vuosiksi Anan johdolla. Kausi 2007 Kutosessa päättyi Anan odotusten mukaisesti vakuuttavasti sarjanousuun ja piirinmestaruuteen. Vauhti ei myöskään hidastunut seuraavalla kaudella Vitosessa: kauden päätteeksi joukkue nappasi sarjapaikan taas pykälää ylempää, tällä kertaa Nelosesta.

Atletico Malmi joukkuekuvassa vuonna 2008
Joukkuekuva kaudelta 2008

Noina aikoina Atleticoon muodostui myös ensimmäistä kertaa oikea valmennustiimi. Anan lisäksi valmennusvastuuta sai myös luontainen johtaja Jani “Kuula” Lehti.

“Anan lisäksi tuon aikakauden tärkeitä persoonia on myös Jani Lehti. Kuulahan löytyi alunperin Tivolin kautta, kun paikkaa pyörittänyt Singh toivoi meidän ottavan yhden vakkariasiakkaan mukaan harrasteotteluihin. Odottelimme toki täyttä turistia, mutta paljastuikin, että Kuula on melkoisen kova pelimies ja ennen kaikkea liideri. Ana haistoi Kuulassa myös vahvan potentiaalin valmennuspuolella ja hänen fysiikkatreeniensä ansiosta oltiin todennäköisesti paremmassa kunnossa kuin mikään vastaavalla sarjatasolla pelannut joukkue.”
Janne Vottonen, Atleticon pelaaja vuodesta 1998– ja joukkueenjohtaja vuodesta 2006–

“Ana toi myös fyysiset valmennukset ja apuvalmentajaksi Jani Lehden. Yhdessä he muodostivat Atleticon historian ensimmäisen oikean valmennustiimin.”
Kalle Niemi

Ana itse kokee, että Atleticossa oli tuolloin erinomaiset puitteet, jotka auttoivat menestyksen saavuttamisessa. Luottamus valmentajan omaan visioon yhdistettynä joukkueenjohdon intohimoiseen tekemiseen ja koko porukan sitotumiseen olivat Anan näkemyksen mukaan suuri osa menestyksen salaisuutta.

“Sain vapaasti toteuttaa omia ajatuksiani ja filosofiaani rauhassa. Loistavat ihmiset ja osaajat ympärillä auttoivat hommassa paljon. En usko, että kauhean montaa yhtä sitoutunutta, joukkueensa eteen uhrautuvaa hemmoa lähialueilta tai kauempaakaan löytyy kuin mitä Janne [Vottonen] ja V [Liimatainen] ovat olleet ja yhä ovat! Jälkikäteen jäänyt mieleen toki päällimmäisenä se menestyminen, joka yhdessä saavutettiin, ja ehkä siloiteltiin jo hieman polkua siihen suuntaan, missä Tico tänä päivänä menee. Kaikki ne nousut olivat erinomaisen yhteispelin tuloksia!”
Antti Raudoskoski

Sinkin aika – kausi 2009

Sami Kahi poseeraa vuonna 2009 vierellään V-P Liimatainen
Sami Kahi poseeraa vuonna 2009 vierellään V-P Liimatainen

Kauden 2008 päätteeksi Ana siirtyi sivuun päävalmentajan paikalta saatuaan houkuttelevan tarjouksen valmennuspestistä PK-35:n juniorijoukkueessa. Vaikka Ticon pelaajisto oli tuolloin iloinen Anan valmentajauran edistymisestä, oli Anan poisjäänti monelle myös pettymys. Ana oli valmentajana erittäin pidetty ja tietyssä mielessä häntä pidettiin korvaamattomana; ainakaan toista samanlaista ei löytyisi mistään. Ana itse kuitenkin koki, että joukkue pärjäisi tuossa vaiheessa hyvin ilman häntäkin.

“Pesti oli hyvin helppo jättää hyviin käsiin. Se, mitä on eniten kaivannut on silti pysynyt hyvin lähellä, eli ne kaikki ihmiset ja ystävät, jotka tästä reissusta on omaan elämääni jääneet ovat edelleen itselleni tärkeitä ihmisiä ja ystäviä.”
Antti Raudoskoski

Kaudelle 2009 Anan työn jatkajaksi saatiin lempinimellä Sinkki tunnettu Sami Kahi, jonka yhden vuoden mittaiseksi jääneen päävalmentajan pestin aikana saavutettiin eräs Tico-historian suurimmista merkkipaaluista: nousu Kolmoseen.

“Sinkin aikana kaivattiin juuri oikeanlaista kokemusta kovista peleistä, joten Sinkin apu tuli oikeaan aikaan ja paikkaan. Hyviä vinkkejä pahoissa paikoissa.”
Juha-Matti Leinonen

Sinkki oli ollut joukkueen toiminnassa mukana jo aikaisemmin maalivahdin roolissa ja hänellä oli Anan tapaan pitkä pelaajakokemus ylemmiltä sarjatasoilta. Näin Sinkki oli melko luonteva valinta Anan seuraajaksi. Toisaalta Sinkin siirryttyä valmennustehtäviin, jäi maalille iso aukko täytettäväksi. Onneksi tolppien väliin kyseiselle kaudelle saatiin niin ikään ylemmillä sarjatasoilla MPS:ssa aikoinaan koppeja ottanut Tommi “Mertsi” Eklöf.

“Sami Kahi toimi ensin maalivahtina ja oli täysin dominoiva siinä. Hänellä pitkä ura kuitenkin antoi myös paljon kentänlaidan toiminnan kehittämiseen. Hän toi ‘juhlakulttuurin’ Atleticoon kunnolla ja sen jälkeen loppua ei ole näkynyt. Hän toi voittamisen kulttuuria ja asennetta kentällä.”
Kalle Niemi

“Valmennukseen tulin vähän olosuhteiden pakosta, kun ei ollut muitakaan tulossa. Tivolissahan kyseinen pesti lyötiin lukkoon. Mertsin saaminen maalivahdiksi oli silloin iso juttu, tosin hänen loukkaantumisensa pakottivat minutkin pelaamaan ihan liikaa.”
Sami Kahi, Atleticon pelaaja vuosina 2008–2009 ja valmentaja vuonna 2009

Atletico Malmi joukkuekuvassa vuonna 2009
Joukkuekuva kaudelta 2009

Sinkin johdolla joukkue onnistui jatkamaan vakuuttavia otteitaan myös Nelosen puolella. Tässä vaiheessa joukkue oli myös vahvistunut merkittävästi Timo Kinnusen ja Antti Nurkan liityttyä mukaan. Pelaajamateriaali oli Neloseen vahva ja Sinkki onnistui luotsaamaan joukkuetta tasaisen varmasti. Pelisuunnitelmat ja harjoitukset olivat sopivan yksinkertaisia ja hyvällä perustekemisellä saavutettiin erinomaisia tuloksia.

“Sinkki piti hommat simppelinä ja keskittyi olennaiseen, minkä ansiosta Nelosen tasolle ylivoimaisella pelaajistolla hankittiin myös ansaittu sarjanousu. Sinkin kaudella panostettiin myös kentän ulkopuolisiin tapahtumiin ja totutun hyvä yhteishenki oli ehkä vielä normaaliakin korkeammalla. Tietyllä tavalla elettiin jo siirtymäkautta kolmanteen dynastiaan, sillä Sinkin taustalla hääri jo Timo Kinnunen.”
Janne Vottonen

Sinkki itse muistelee aikaa lämmöllä, vaikka ura valmentajana jäikin tuon yhden kauden mittaiseksi.

“Kausihan oli menestys, joka huipentui nousuun. Samalla tuli itselle kuitenkin selväksi, ettei se valmentaminen ollut mun juttu. Omasta mielestä se ei kuitenkaan ihan vihkoon mennyt kausi ollut ja onneksi saatiin hyvä jatkaja Timosta. Hyvällä mielellä olen jatkossakin seurannut rakkaan joukkueen menestystä.”
Sami Kahi

Pohjatyö uudelle dynastialle ja yhteisölliselle Atleticolle

Anan ja Sinkin aikakautta voidaan luonnehtia pohjatyönä nykymuotoisen Atleticon urheilulliselle menestykselle ja toisaalta yhteisöllisen Tico-perheen muodostumiselle.

Tuolta aikakaudelta pelillisen menestyksen lisäksi monen mieleen ovat jääneet erilaiset yhteisöllistä toimintaa ja joukkuehenkeä vahvistaneet kentän ulkopuoliset tapahtumat. Tuohon aikaan lanseerattiin nimittäin useita erilaisia yhteisiä illan- ja viikonlopunviettoja, jotka olivat pelaajistolle vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin harjoitus- ja ottelutapahtumat.

“Tuon aikakauden avainjuttuja oli lukuisat kentän ulkopuoliset tapahtumat: risteilyt, Messilä-reissut ja Tivoli-palaverit. Joukkue vietti todella paljon aikaa myös treenien ja pelien ulkopuolella yhdessä, vaikka lähtökohtaisesti pelaajisto oli aika heterogeenistä. Uskon, että näillä on ollut valtava vaikutus joukkueen yhteishenkeen ja sitä kautta menestykseen. Mielestäni tämä on myös muokannut omaa käsitystäni valmennuksesta ja luonut uskoa siihen, että johtoportaan – niin joukkueenjohto kuin valmennuskin – pitäisi olla mahdollisimman lähellä pelaajaa ja koittaa häivyttää kaikkia turhia raja-aitoja. Samanlaisia ihmisiä ollaan kuitenkin kaikki.”
Janne Vottonen

Ana ja Sinkki ovat myös jääneet vahvasti osaksi Atletico-perhettä myös valmennuspestiensä päättymisen jälkeen. Molemmat ovat pitäneet tiiviisti yhteyttä joukkueeseen ja osallistuneet sekä ottelutapahtumiin että kentän ulkopuolisiin tilaisuuksiin. Ana on myöhempinä vuosina myös toiminut joukkueessa sekä (puoli)virallisena urheilutoimenjohtajana että epävirallisena neuvonantajana.

“Vaikka Ana lopettikin Nelosessa, on hän ollut todella kriittinen palanen meidän taustatiimiä myöhemminkin; kertaalleen valmentajana, mutta vielä useampana talvena suunnittelemassa valmentaja- ja pelaajaratkaisuja jonkinlaisena urheilutoimenjohtajana. Ana ei ole enää ns. operatiivisessa roolissa, mutta on silti henkilö, jonka mielipiteitä kuuntelen todella tarkalla korvalla ja jota kunnioitan erittäin paljon.”
Janne Vottonen

Aikakauden suurimpana perintönä on ehkä kuitenkin urheilullinen puoli: Atleticon maine kovana ja hyvähenkisenä joukkueena alkoi levitä ympäri pääkaupunkiseutua. Tämä on ollut suuri tekijä myös niin kutsutun Atletico-brändin sorvautumisessa nykyiseen muotoonsa.

“Anan aikana muodostui nimenomaan joukkueen identiteetti askeleen pidemmälle. Ryhmään haluavien pelaajien määrä kasvoi selkeästi ja tarinat hyvällä meiningillä porskuttavasta ja pelillisesti hyvästä ryhmästä alkoivat kiertää ympäri Helsinkiä. Syntyi imua ja sitoutuneisuutta, jollaista joukkueessa ei oltu ennen nähty. Tämä toimi hyvänä pohjana tulevien vuosien pelilliselle menestykselle.”
Mikko Tavi, Atleticon pelaaja vuosina 2006-2009

Tämä kolmen sarjanousun upea aikakausi Tico-historiassa katsotaan siis päättyneeksi kauden 2009 nousujuhliin. Näinä aikoina Anan ja Sinkin johdolla tehty työ johdatti osaltaan joukkueen nykyiselle tasolleen loi mahdolliseksi uuden Tico-dynastian syntymisen.

“Atletico nousi noina aikoina “omalle” sarjatasolleen, jolle se kuuluu ja on jatkanut sillä tiellä.”
Juha-Matti Leinonen

Teksti: Jani Hannula
Kuvat: V-P Liimatainen & Atleticon kuva-arkisto