Valmennusjohto nettisivutoimituksen piinapenkissä: “Kukaan ei ole varmastikaan tyytyväinen sijoitukseen top3:n ulkopuolella”

Atleticon sivuilla uutisoitiin eilen Eddie Finchin odotetusta jatkosopimuksesta ja nettisivutoimitus päätti käyttää heti tilannetta hyväkseen istuttamalla hänet sekä ensi kaudeksi ulkomaankomennukselle lähtevän apurin, Antti Säynätkarin piinapenkkiinsä juttelemaan menneestä vuodesta sekä jakamaan tuttuun tapaan ajatuksiaan myös tulevasta. Ohessa valmentajakaksikon mietteitä.

Kausi päättyi reilu 2 viikkoa sitten ja olette ehtineet nyt hetken sulatella mennyttä. Millaiset ovat päällimmäiset fiilikset vuodesta?

Eddie: Kauden päättymisestä ei ole kulunut riittävästi aikaa, jotta pystyisimme tarkastelemaan sitä tarpeeksi objektiivisesti. Tässä vaiheessa analyysi on siis aika fiilispohjaista tai fiiliksien jälkiseurannaista. Vaikea kausi, joka sisälsi hieman vähemmän ilonaiheita kuin olisimme ehkä halunneet, mutta kausi, joka on kohta täysin takanamme.

Oletteko tyytyväisiä joukkueen sarjasijoitukseen? Entä esityksiin?

Eddie: En. Meidän tavoitteet eivät liittyneet varsinaisesti sarjasijoitukseen, mutta kukaan ei ole varmastikaan tyytyväinen sijoitukseen top3:n ulkopuolella ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ja vieläpä Ponnistajien takana. Pettyneisyys liittyy ennen kaikkea siihen, että omasta mielestämme tällä joukkueella olisi pitänyt pystyä parempaan suoritukseen. Se on tietysti rohkaisevaa ja ylläpitää oikeanlaista asennetta valmistautuessamme ensi kauteen.

Antti: Olen Eddien kanssa samaa mieltä. Jätkät tietävät, että pystymme parempaan ja meidän pitää pystyä parempaan. Sen takia tappiopelien jälkeen – muutamaa rimanalitusta lukuun ottamatta – kopissa ei ollut tarvetta antaa huutopalautetta.

Mikä selittää aiempia vuosia heikomman sarjasijoituksen?

Antti: Olisi helppo piiloutua avainpelaajien – kuten Möllin (Mikko Vesterinen) – loukkaantumisten taakse, mutta se on vain osasyy. Loukkaantumisista ja muista poissaoloista huolimatta saimme melkein jokaiseen peliin oikein laadukkaan kokoonpanon. Mielestäni emme yksinkertaisesti harjoitelleet kauden aikana riittävällä laadulla ja intensiteetillä, mikä näkyi väistämättä peleissä. Treenikentältä se kaikki lähtee, ja siitä kannamme Eddien kanssa vastuumme. Kauden päätössaunaillassa käytiin jo onneksi hyvää keskustelua miten harjoittelua voidaan kehittää ensi kaudella.

Eddie: Olen samaa mieltä, että heikompi tekeminen treeneissä on selkeä syy taustalla. Mutta siitä herää tietysti kysymys: miksi taso romahti treeneissä? Saunailta oli loistava tilaisuus katsoa peiliin ja jokaisen kysyä sitä itseltään. Omalta osaltani suurin virhe on ollut se, etten ole vaatinut tarpeeksi – en pelaajilta, mutta en myöskään itseltäni.

Lohko oli ilmeisesti varsin kovatasoinen verrattuna aiempiin kausiin?

Eddie: Pistemäärä ja sijoitus lohkossa viestivät selvästi sitä, että vuosi oli haastava. Mutta Kolmonen on aina haastava, myös niille jengeille, jotka tähtäävät sarjaporrasta ylemmäksi. Tänä vuonna vaikutti siltä, että meidän lohkosta löytyi kaksi sellaista joukkuetta, PK-35 ja TiPS, joiden ohessa oli vielä Kakkosesta pudonnut LPS. Samaan aikaan lohkossa oli kuitenkin myös joukkue, jota vastaan teimme 13 maalia. Mutta jos lohko oli kovempi tänä vuonna kuin aiemmin, ei se johtunut varsinaisesti kärkikolmikosta vaan keskikastista, jossa useampi joukkue pelasi hyvän kauden ja ansaitsi meiltä saalistamansa pisteet.

Keitä pelaajia nostaisitte esille kauden onnistujina?

Eddie: Kaikki uudet pelaajat olivat elintärkeässä roolissa. Joonas (Prami) missasi vain kaksi ottelua takalinjoilla, jota johti kolmea peliä lukuunottamatta Kaapo (Sinervo). Janne (Kinnunen) pelasi todella hyvin useammalla pelipaikalla siihen peilaten, että sai pysyvämmän roolin vasta syksyllä. Joni (Sikkilä) oli arvokas paikkaaja useammassa matsissa ja iski ensimmäisen maalinsa tällä tasolla.
Samaan aikaan täytyy tuoda esille vanhempaa kaartia – erityisesti Leegoa (Janne Hampaala) ja Timoa (Kinnunen) – jotka yllättyivät varmaan itsekin siitä, miten isossa roolissa he lopulta olivat. Muutamilla muilla rooli jäi puolestaan pienemmäksi kuin ehkä toivoivat.

Antti: Olen edellisistä täysin samaa mieltä. Nostaisin Timon ja Leegon lisäksi esiin Jasun (Jaakko Peltonen), joka oli syyskaudella aina ensimmäinen nimi, jonka avauskokoonpanon nimesimme.

Eddie: Totta – Jasun ikä unohtuu helposti. Lisäksi haluaisin mainita varsinaisen joukkueen ulkopuolelta koko Atletico Akatemian. Olen todella kiitollinen siitä, että heiltä löytyi jälleen arvokasta apua kriittisinä hetkinä.

Eddien uusi valmentajasopimus uutisoitiin eilen ja valmistelut ovat varmasti jo pitkällä. Miltä pelaajatilanne näyttää ja onko joukkueessa luvassa muita suuria muutoksia?

Eddie: Vaikka ensi vuotta on suunniteltu jo useamman kuukauden ajan, on nyt tärkeää myös levätä, kerätä energiaa ja valmistautua taas pian alkavaan preseasoniin – niin joukkueen sisällä kuin taustatiimissäkin. Mutta joitain muutoksia on varmasti tulossa, sillä parin pelaajan jatko on epävarma eri syiden takia. Tämä selviää kuitenkin kohta alkavien höntsien aikana.

Antti: Lähden tammikuussa työkomennukselle Bostoniin ja olen sen vuoksi käytännössä koko kauden sivussa. Olemme jo käynnistäneet taustaorganisaatiossa keskustelut uuden kakkosvalmentajan kiinnittämiseksi. Helppoa se ei tule olemaan, vaikka Atleticon valmentaminen onkin yksi halutuimmista positioista suomifudiksessa.

Eddie: Pelaajapuolen sijaan tuo tulee olemaan varmasti isoin rekrytointihaaste tänä talvena.

Joukkue käynnistää perinteiset off-season-höntsät marraskuun alussa. Etsittekö uusia pelaajia ja millaisten pelaajien toivoisit olevan yhteydessä?

Eddie: Pyrimme jatkuvasti kehittämään joukkuetta ja kiinnittämään uusia, arvoisiamme perheenjäseniä. Kannustan jokaista sellaista pelaajaa, jotka kokevat omaavansa oikeanlaisen asenteen ja riittävästi taitoa tähän joukkueeseen, olemaan suoraan yhteydessä minuun.

Eddie, pääsit osallistumaan ensimmäistä kertaa myös Atleticon poikakalenteriprojektiin ja esiinnytkin parissa eri kuvassa. Millaisia fiiliksiä siitä projektista jäi?

Eddie: Tuo on erinomainen esimerkki joukkueen kyvystä yhdistää ammattimaisuutta naurettavuuteen ja samaan aikaan vaikuttaa positiivisella tavalla yhteiskuntaamme. Mutta silti olo on vähän huijattu, sillä olin ainut, joka otti kuvia varten kaikki vaatteet pois.