Lohkokatsaus 2018
Pelikauden päätyttyä vuorossa on protokollan mukaisesti numeroiden sulattelua ja tilastojen perkausta eli perinpohjainen katsaus koko lohkon yleistilanteeseen useammastakin näkövinkkelistä.
Kevät
Kesätauon koittaessa oli jo viimeistään selvää, että syksyn nousutaistelusta muodostuisi kaksinkamppailu Lahden Reippaan ja Atlantiksen välillä. Mainion kevätkierroksen pelanneen HyPSin johtama hännystelijäosasto oli toki “vain” kahdeksan pistettä perässä kakkossijasta, mutta kärkiduon järkyttävä tulivoima tuskin jätti siinä vaiheessa edes teoreettista toivonkipinää yhdellekään haastajalle; kummankin maaliero pursuili 11 pelipäivän jälkeen kuudennellekymmenelle, kun vastaavalla mittarilla lähimmäs pääsi RiPS +13:lla. Kuvaavasti Reippaan maaliero kasvoi samaisella +13:lla jo yksin murskajaisissa Korso Unitedia vastaan (13-0), mikä jäi koko lohkon suurimmaksi voittomarginaaliksi yksittäisessä ottelussa; myös Atlantis onnistui keväällä takomaan 13 palloa Kuusysin verkkoon (13-1). Paalupaikalta syksyyn pääsi raskassarjalaisten keskinäisessä kotonaan Atlantiksen maalein 3-1 kellistänyt “Repe” puhtaalla 11 voiton saldolla.
Kakkosesta FC Lahti Akatemiana pudonnut Kuusysi oli uusiutunut kauttaaltaan tekijämiesten vaihdettua joukolla Reippaan riveihin, eikä Kyykästä ollut mastokaupungin sisälläkään kuin nyrkkeilysäkiksi naapurilleen. Nousijajoukkueista Nopsa sekä Kolmosen ensikertalaiset Korso ja Viikingit/S.C.P eivät saaneet lentävää lähtöä debyytilleen vaan miehittivät heinäkuun koittaessa sarjataulukon peräpäätä. Seiskasta Neloseen suorastaan murhaavaa jälkeä tehnyt S.C.P ei hieman yllättäen voittanut 11 ottelustaan ensimmäistäkään. Kyntäjien joukkoon näytti hyvissä ajoin liittyvän myös CLE, joka Palloliitolta sanktiona hoitamattomista velvoitteista saamansa -3:n lähtöpisteen lisäksi hävisi seitsemän ensimmäistä otteluaan.
Ticon kevät sujui hieman edellisvuotta paremmin, vaikka alku ei ollutkaan lupaavin mahdollinen – ensimmäinen voitto antoi odottaa itseään neljänteen matsiin. Kärkikaksikolta tuli kotiotteluissa tylysti tukkaan (Repe 0-5, Atlantis 0-3), mutta eniten taisi silti jäädä kismittämään luokaton 2-2-kotitasapeli JoKia vastaan. Toisaalta jokaisessa kevään kolmesta tasuristaan Tico sentään nousi tappioasemasta vielä kiinni pisteeseen. Yhteensä kuudesta voitosta huolimatta maaliero jäi silti kiusallisen kesyksi (+2). Hämmästyttävästi kauden 2017 kevätkierroksen jälkeen Atleettien maalisarake oli täysin identtinen 20-18 = +2.
Syksy
Kärkikaksikosta Reipas onnistui säilyttämään vireensä huipputasolla kesätauon yli; kevätkauden tapaan viirupaidat tekivät 11 ottelussa yli 50 maalia ja päästivät alle kymmenen. Ainoaksi tahraksi muuten puhtaaseen voittokulkuun jäi Ticon urhoollisesti 1-1-tasapeliksi puolustama shokkijohto Kisapuistosta; mainittakoon, että tuossa ottelussa Reippaan aloituskokoonpanolla oli liigakokemusta yhteensä yli 200 ottelun verran! Nousutaiston ratkaisu koitti pelipäivinä 19-20, kun muuten voitosta voittoon edennyt Atlantis hävisi kotonaan ensin Reippaalle (0-4) ja heti perään Ticolle (0-1). Edes notkahduksen jälkeisissä kolmessa viimeisessä pelissä tehdyt 24 maalia eivät enää pelastaneet punapaitoja.
Kuusysin jo ennen kesätaukoa alkanut tappioputki venyi lohkon pisimpänä kahdeksan ottelun mittaiseksi. Karmeimmasta romahduksesta vastasi kuitenkin HyPS: keväällä jopa seitsemän täyttä pistepottia pokanneet hyvinkääläiset jäivät kauden jälkipuolikkaalla ilman voiton voittoa, minkä myötä alkukauden kiinnitys lohkon kolmossijaan vaihtui syksyn kuntopuntarin jumboksi. Kevään jälkeen putoamisviivan alapuolella tuskailleet Korso ja S.C.P esittivät ajoittaisia heräämisen merkkejä, ja jälkimmäinenkin onnistui viimein poimimaan Kolmosen ensimmäiset voittonsa.
Huiman syksyn 2017 pelannut Tico aloitti “perintönsä” puolustamisen 0-1-kotitappiolla RiPSille, kun tuhannen taalan paikan hukkaaminen loppuhetkillä kostautui lähes saman tien riksulaisten rokottaessa ottelun lisäajalla. Häviö jäi kaikeksi onneksi työtapaturmaksi, sillä jo seuraavasta ottelusta alkoi malmilaisten loppukauden mittainen kymmenen ottelun tappioton putki, joka päättyi komeasti kahdeksaan peräkkäiseen voittoon – Ticon uusi yhden kauden ennätys Kolmosessa! Syksyn saldoksi jäi todella mainio 9-1-1 eli tismalleen sama kuin vuosi takaperinkin. Myös maalinteko ja puolustaminen alkoivat viimein luistaa, sillä kevään nihkeän +2:n jälkeen plussaa tuli syyskierroksella mukavasti 20 maalin verran.
Yhteenveto
Historiankirjoista tuskin löytyy kovinkaan montaa sellaista kautta, jolla samassa lohkossa kärkikaksikko takoo kumpikin toistasataa maalia! Ykkössijan ja nousun Kakkoseen vei ansaitusti lohkon – ja epäilemättä koko Kolmosen – kiistatta kovimpana joukkueena Reipas. Ainoana kolmoslohkon nippuna viirupaidat onnistuivat maalinteossa jokaisessa ottelussaan, summaten huikeasti yli 100 maalia plussaa ja nollakin pysyi omissa peräti 12 otteeseen.
Atlantikselle kakkossija oli paha pettymys ja tiesi ainakin yhtä lisäkautta piirin sarjoissa. Kukaties joukkueen operointi yhtä aikaa neljällä rintamalla – Kolmosessa, Nelosessa, Regions’ Cupissa ja A-junioreissa – osittain samoilla pelaajilla vaati veronsa kriittisellä hetkellä, siinä kun Reipas sai rauhassa keskittyä ainoastaan Kolmosen sarjapeleihin. Kuriositeettina mainittakoon, että Atlantis ei Kakkosesta pudottuaan ole pelannut kahdella Kolmosen kaudellaan ainuttakaan tasapeliä.
Vielä päätöskierroksella liipasimella olleista joukkueista Nopsa klaarasi tiensä kuiville voittamalla CLE:n. Korson jäätyä kalkkiviivoilla tasapeliin latinotkin säilyttivät sarjapaikkansa lopulta maalieron turvin, joten kentän ulkopuolisen perseilyn aiheuttamat miinuspisteet (*) eivät aivan kostautuneet matkalippuna Neloseen. Paluupostissa takaisin sarjatasoa alemmas lähtivät Korso ja S.C.P, joista etenkin jälkimmäisen kohtaloksi koitui umpisurkea kevätkausi, jota ei paikannut edes syksyn kohtuullinen 11 pisteen saldo.
“Syksyn joukkue” Tico pääsi jälleen kiinni tavoitteeseensa eli top-3-sijoitukseen; piste-eroa Atlantiksen kakkossijaan jäi vähemmän (8) kuin neljänneksi tulleeseen RiPSiin (9). Loppukauden voittoputki tiesi samalla joukkueen vanhan Kolmosen piste-ennätyksen kohentumista jopa kuudella ja samalla yhden kauden voittoennätyskin parani yhdellä.
Joukkueiden suoriutumisesta erikseen kotona ja vieraissa voidaan nostaa muutama huomio. Lohkon kärkinelikon ja muiden väliin jäi selkeä kanjoni lopputaulukon lisäksi myös vierasrekordin osalta, kotona ei niinkään. Tyystin tappiottoman Reippaan ohella Tico oli ainoa joukkue, joka ei kärsinyt “tien päällä” ainuttakaan häviötä. Dramaattisimmasta kontrastista vastasi viidenneksi eniten kotivoittoja poiminut Kuusysi yhdellä ainoalla vierastasapelipisteellään, ja myös HyPS oli vahvasti kotietunsa varassa (ennen syksyn täydellistä floppaamistaan). Otteluasetteluaan olosuhdesyistä reilulla kädellä rukannut Nopsa pelasi sesongin keskivaiheilla jopa yhdeksän peräkkäistä kotiottelua, mutta järin merkittävää hyötyä järjestely ei joukkueen tulospuoleen tuonut.
Lopuksi vielä pallukkamallin kuntopuntari havainnollistamaan joukkueiden formia kauden mittaan:
Sarjataulukon tapaan maalipörssissä yksi oli ylitse muiden: Reippaan Olli Tynkkynen viimeisteli huikeat 40 maalia, mikä oli Kolmosen tasolla Helsinki-Uusimaa-lohkojen lisäksi myös valtakunnallisesti eniten – ja muutenkin tiettävästi vasta toinen neljänkympin lukema Kolmosessa kuluvalta vuosikymmeneltä. Peräti neljäsosan maaleistaan eli kymmenen Tynkkynen teki kahdessa ottelussa S.C.P:tä (8-1, 5-2) vastaan. Lähin uhkaaja, ykköslohkon PK-35:n Kevin Ingoli “jäi” 22 osumaan. Reippaan riveistä löytyi kolmoslohkon kakkostykkikin, 20 maalin konkari Teemu Toukonen. Ticon parhaat maalintekijät olivat jälleen Jesse ja Jonne Ketonen, joista kumpainenkin kirjautti tilastoihin 11 maalia.