Kauden päättymisestä on nyt ehtinyt vierähtää jo kolme viikkoa, joten pöly on laskeutunut ja aika tehnyt tehtävänsä kautta tarkastellessa. Siten nettisivutoimitus päättikin startata tuttuun tyyliinsä kausianalyysien sarjan, jonka ensimmäisessä osassa piinapenkkiin istahti päävalmentaja Eddie Finch. Seuraavassa brittikoutsin mietteitä menneestä vuodesta sekä tottakai myös tulevasta.
Eddie Finch piti puheen Atleticon 25v-juhlissa.
Mr. Finch – yksi kausi jälleen takana, mitkä fiilikset?
– Kausi oli pitkä ja sisälsi jälleen omat heikommat vaiheensa, mutta pitää olla todella tyytyväinen vahvaan lopetukseen ja siihen, miten hoidimme sen ammattimaisesti lopuun saakka. Pystyimme sekä joukkueena että yksilöinä kaivamaan kropasta vielä hieman ekstraa syksyn viimeisiin esityksiin, vaikka vyöllä oli jo melkoinen määrä treenejä ja pelejä. Joillekin tämä oli jopa 25. kausi, mistä täytyy olla todella ylpeä.
Puhuit tasapainon puutteesta ja heikoista syöttövalinnoista kevään suurimpana ongelmana. Saatiinko nämä korjattua vai miten selkeästi parempi syksy selittyy?
– Uskon, että tasapaino-ongelmat todellakin selätettiin tässä syksyllä. Väitän myös, että olemme pystyneet kehittämään esimerkiksi Koopan (Mikko Kouri) ja Nikon (Eriksson) päätöksentekoa pelinavausvaiheessa, ainakin rajoittamalla pitkien pallojen määrää staattisissa tilanteissa, joissa annamme pallon liian helposti pois. Sen sijaan olemme kannustaneet heitä pelaamaan sen joko ykkösellään tai etsimään uutta rytmiä kierrätyksillä. Emme myöskään menettäneet palloja omalla alueella samaan tapaan kuin aiemmin, mistä esim. JoKi-tasuri oli pahin esimerkki.
Mitäs seuraavaksi nyt, kun tuo puoli on paremmalla mallilla?
– Nyt kun kevään ongelmat on ratkaistu, voidaan fokus kääntää meidän keskeisimpään ongelmaan: emme tee tarpeeksi maaleja silloin, kun dominoimme pelejä. Medän pitäisi pystyä pelaamaan enemmän sellaisia matseja kuin Nopsaa vastaan eikä niitä vääntöjä, joihin tunnumme aina joutuvan. Kaikesta tehdystä työstä ja positiivisesta asenteesta huolimatta menetimme mielestäni liikaa pisteitä meidän alapuolella oleville jengeille – muillekin kuin RiPSille – vaikka maalipaikkoja oli usein reilusti. Ja aina voidaan muistella JoKi-peliä ja miettiä, että mitä voi tapahtua, jos nukahdamme hetkeksi tai pariksi.
Eli tasapaino ja syöttövalikoima pelinavausvaiheessa paranivat kyllä, mutta uskon, että meidän täytyy parantaa meidän rakenneltuja hyökkäyksiä, mikäli haluamme ottaa vielä yhden askeleen eteenpäin.
Keitä pelaajia haluaisit nostaa esille syksyn onnistujina?
– Sanomattakin on selvää, että kun Atletico menestyy, on se joukkueen ansiota – vaikka pelaisimme huonosti. Silti tällä kaudella on nähty myös erinomaisia yksilöiden esiintymisiä. En voi olla väärässä mainitessani Eelin (Lehto) dominointia meidän oikealla laidalla ja Rudin (Ville Ruuska) vasemmalla. Tai Möllin (Mikko Vesterinen) tasaisuutta keskialueella, jonka päälle on ollut helppo rakentaa. Tai kahta maalivahtia (Elis Rintala & Erkka Niini), jotka ovat voittaneet meille pisteitä. Ketoset (Jonne ja Jesse) ovat tuttuun tyyliinsä pistäneet palloja pussiin, ei ehkä tosin ihan yhtä vapaasti kuin mitä olisivat halunneet, mutta se on ihan ok, koska se draivaa heitä vielä parempaan ensi kaudella. Timo (Kinnunen) onnistui viimeistelemään neljästi, Hena (Henri Mattsson) paluuottelussaan kerran ja koko meidän keskikenttä kontribuoi tavalla tai toisella, joko luomalla paikkoja tai viimeistelemällä niitä – eikä ainoastaan erikoistilanteista, joissa me olemme nykyään todella vaarallisia. Meillä on loistava joukkue, jossa jokainen tukee toinen toistaan ja kaikki ovat valmiita laittamaan kroppaa likoon yhteisen hyvän puolesta ja voittaakseen näitä pelejä toisilleen.
Nämä miehet (vas. Mika Tenkanen, Jesse Ketonen & Jonne Ketonen) kuuluivat kauden onnistujiin. Heiltä odotetaan urotekoja keltapaidassa myös ensi kaudella.
Reipas ja Atlantis painelivat kuitenkin omilla kymmenluvuillaan. Miten kommentoit tilannetta?
– Kaverini näki Nopsa-pelin ja totesi, että haluaisi nähdä ne porukat, jotka viimeistelivät sata maalia per joukkue tässä lohkossa. Reipas murskasi meidät keväällä, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta syksyllä ansaitsimme ehdottomasti pisteemme. Joten Reippaalle ei missään nimessä olisi kuulunut 66 pistettä, vaikka olisivat varmasti voineet ne saadakin. Odotamme innolla seuraavaa reissua Lahteen, olipa se mistä syystä tahansa.
Atlantista katsellessa on helppo ymmärtää, miksi he ovat murskanneet heikompia joukkueita ja olen vaikuttunut siitä johdonmukaisuudesta, jolla tuo on hoitunut. Mutta silti sitä cup-tappiota ja kevätkierroksen viimeisten minuuttien päästettyjä maaleja on vaikea hyväksyä. Jos meidät arvotaan heitä vastaan ensi vuonna, joko samaan lohkoon tai Regions’ Cupissa, kevään kohtaaminen on selkeä fokusmatsi meille.
Entä miten yhteistyö Antti Säynätkarin kanssa valmennuspuolella toimi?
– Sintti tietää, mitä tekee, varsinkin kun hänen asenteensa oli heti alusta saakka se, että hän tietää paljon jalkapallosta, mutta ei juurikaan valmentamisesta. Sen sijaan hän toi analyyttiset ja henkilökohtaiset ominaisuutensa, joilla lähti ratkaisemaan jokapäiväisiä haasteita. On ollut hienoa saada työskennellä Sintin kanssa ja odotan hyvän yhteistyön jatkuvan myös ensi kaudella.
Uusi päävalmentajasopimuksesi julkistettiin jo hyvän aikaa sitten. Ovatko valmistelut muuten hyvällä mallilla ensi kautta ajatellen? Miltä pelaajatilanne näyttää? Onko odotetavissa isojakin muutoksia nykyjoukkueeseen?
– Olemme jo puhuneet muutamista muutoksista ensi kautta ajatellen. Nämä pitävät sisällään mm. pieniä, mutta tärkeitä muutoksia siihen, mitä teemme treenikentillä, jotta saisimme parempia tehoja irti silloin, kun hallitsemme palloa erityisesti organisoituneita puolustuksia vastaan. Yleisemmin, toivoisin, että voisimme kehittyä vielä lisää siinä, kuinka tuemme nuoria pelaajia sekä treeneissä että peleissä. Olipa kyseessä sitten jo juhlitun junnumobin menestys, tuoreemmat kyvyt, kuten Eeli (Lehto) ja Kalle (Jyrkinen) tai uudet pelaajat, joille voimme antaa kokemusta miesten jalkapalloilusta. Olettaisin, että tuomme sisään muutaman nuoremman kyvyn täydentämään sitä kokemusta, jota haluaisin joukkueeseen vielä lisää. Meidän jengin tapoihin kuuluu tehdä myös nuorisotyötä, mitä korostivat hyvin myös mm. 25v-juhlissa mukana olleet entiset juniorivalmentajat.
Tämän historian pohjalta tähtään siihen, että lisäämme sitoumistamme tähän yhteisöön ja niihin yhteisöihin, joissa olemme osana. Jäsentemme pitäisi hyötyä olemassaolostamme ja toisaalta meidän joukkueena tähdätä siihen, että nämä hyödyt kasvavat: mitattiinpa niitä parempana fysiikkana ja esityksinä, pisteinä sarjataulukossa tai merkintöinä maalipörssissä, hienoina maaleina, onnistuneina puolustussuorituksina, euroina MPS:n rahastossa tai nautintona siitä, että saadaan työskennellä ja luoda juttuja yhdessä. Meidän pitää ottaa seuraava askel.
Mutta nyt kausi on vasta ohi. Hyvä tauko ja matalan kynnyksen höntsiä alhaisella kuormituksella vielä ennen joulua on se, mitä joukkue juuri nyt kaipaa. Sen jälkeen katsotaan, josko saataisiin mukaan “tuoreiden pentujen” lisäksi mukaan myös muutama comebackia suunnitteleva “vanhempi koira”.
Sitä jäädään odottelemaan! Kiitokset haastattelusta ja kaudesta 2018!
