Atletico Malmi – MPS/2 2-0 (2-0)

Edellisellä viikolla koetun miltei rasistiseksikin yltyneen voitokkaan pelleilyn jälkeen koitti jälleen paluu normaaliin arkeen tavallisia joukkueita vastaan. Kyse ei ollut kuitenkaan ihan tavallisesta pelistä, sillä vastaan asettui aina niin rakas paikalliskilpailija, MPS/2, jonka olimme jo kevät-kierroksella kauniisti sanoen teurastaneet. Tuolloin ottelu pelattiin melkoisessa hurmoksessa, ja kaikkien suurien mannefanien yllätykseksi lopputulos oli niinkin kova kuin 5-0. Tähän otteluun lähdettiin kuitenkin jalat maan pinnalla, sillä edellistä Saykus-voittoa lukuunottamatta syyskierroksen avaus oli ollut joukkueellemme melkoisen haastava. Yhtään tappiota emme olleet vieläkään napsineet, mutta tasapelejä sitäkin enemmän. Edellinen ottelu antoi kuitenkin toivoa paremmasta, ja tällainen paikallisottelu oli omiaan nostamaan vielä muutenkin kovaa taisteluhenkeä.

Kokoonpanon osalta jatkettiin oikeastaan aika pitkälti samalla miehitykseksellä kuin niin monta kertaa aiemminkin. Edellisotteluun verrattuna kokoonpano muuttui sillä tavoin, että töissä ollut Japu korvattiin Nanilla ja useammaksi kuukaudeksi maalivahtiosastoltamme sairaslistallemme joutunut Sinkki taas Mertsillä. Muuten mentiin samalla aloitusryhmittymällä, eikä vaihtopenkkikään kokenut mitään mullistavia muutoksia. MPS/2 taas näytti korvanneen muutaman kokeneemman pelurin -93-syntyneillä junnutähdillä, eikä tällä kertaa nähty myöskään yhtään kappaletta edustuksen avuja (mikä lienee kakkosmannejen kannalta mahdollisesti vain hyvä asia).

Avaus (4-4-2):

Kunttu, Kuula (C, > Koopa 85′)
Nani, Leego, Jone, Andy
Lippo, Daddy, Timppa, Rubale
Mertsi

(vaihdossa Janne, Koopa, Mika ja Zimei)

Miltei täysin tuuleton ja pilvetön Tapulin hiekka tarjosi mainiot puitteet sunnuntai-aamun kamppailullemme, jota molemmat joukkueet olivat selkeästi odottaneet hyvän tovin. Sen verran varovaista ja tarkkailevaa peliä nähtiin nimittäin molemmilta osapuolilta heti alusta saakka. Atletico Malmi oli ehkä kuitenkin aavistuksen aktiivisempi osapuoli, kun taas MPS/2 oli valinnut selkeästi taktiikakseen antaa tilaa omalla hyökkäysalueellaan ja iskeä kiinni vasta puolikentän tienoilla, aivan kuten Kontu/2 oli tehnyt voitokkaassa ottelussaan meitä vastaan. Keskialueen he kuitenkin peittivät mainiosti ja poistivat ylimääräisen tilan pallolliselta peliltämme. Tämä taas pakotti yrittämään astetta haastavampia syöttökuvioita ja nopeampaa pallonsiirtelyä, mikä ei jostain syystä toiminut tälläkään kertaa ottelun alussa. Ensimmäiset kosketukset olivat paikoin luokattomia ja pallot pomppivat jostain syystä yli pään korkeudella. Myöskään syöttötyöskentely ei ollut lämmittelyn panostuksesta huolimatta parhaalla tasolla. Toisaalta sekundamannejen hyökkäyksetkään eivät olleet sen vaarallisempia, sillä he keskittyivät heittelemään pääasiassa älyttömiä kukkupalloja hyökkäykseen. Kumpikaan joukkue ei siis alun perusteella juuri ansainnut maaleja suuntaan tai toiseen, eikä myöskään kovin vaarallisia paikkoja nähty kummassakaan päässä.

Ensimmäisen puoliajan edetessä loppua kohden alkoi joiltakin atleetti-kasvoilta kuvastua kuitenkin jo jonkinasteisia turhautumisen merkkejä, sillä viimeiset ratkaisevat syötöt eivät vain jotenkin onnistuneet, eikä peli ollut mitenkään äärettömän hyvin edes meidän hallussa. Penkin päässä luotto oli kuitenkin kovaa, eikä ainakaan allekirjoittaneen mielessä ollut missään vaiheessa epäselvyyttä siitä, kumpi joukkue voiton tulisi korjaamaan. Sekundamannejen peli oli kuitenkin sen verta heikkotasoista muutamaa pirteää junnua ja edellisottelua selkeästi paremmin pelannutta toppariosastoa lukuun ottamatta. Pääpallot ja kaksinkamppailut olivat täysin Atleticon heiniä, ja enää puuttui muutama ratkaiseva pistosyöttö, josta maalit kyettiin iskemään. Yksi sellainen nähtiin vain neljä minuuttia ennen puoliaikaa, kun Nani laittoi täysin oikeaoppisen ja melko Litmasmaisen ulkosyrjäsyötön vasemmalta laidalta linjan ylitse kohti oikeaa kulmaa. Pallo tuli kohden Kuulaa, joka antoi sen kuitenkin mennä taaempana paremmissa asemissa olleelle Andylle. Vikkelä laituri otti pallon haltuun, purjehti kohti boksia ja sijoitti pallon etukulmasta sisään ilman, että yksikään MPS/2-pelureista ehti sitä peittämään. Tässä kohtaa oli aistittavissa jo selkää vapautumista, kun se pakollinen johtomaali tuli tehtyä. Se myös siivitti koillisen keltaisen komeetan vielä suurempaan lentoon, eikä edellisestä mennyt kuin neljä minuuttia ja atleetti-lauma oli jälleen pahanteossa. Kulmapotkun jälkeen pallo purettiin keskialueelle, jossa Jone vei ensin ensimmäisen pallon, Leego toisen ja lopulta pallo päätyi vasemmalle kulmalipulle takaisin Kuulalle, joka vei päätyrajan tuntumassa hyvinkin näyttävästi kahta vastustajaa. Tämän jälkeen syöttö Kuntulle, joka pienen käännöksen jälkeen sijoitti pallon maaliin. Lukemat siis ensimmäisen puoliajan jäljiltä 2-0, ja tauolle lähdettiin alun rävellyksestä huolimatta iloisissa 2-0-lukemissa.

Lähtökohdat toiselle jaksolle olivat siis huomattavan samanlaiset kuin edellisessä Saykus-pelissä. Ilman aivan lopussa tullutta maalia kopissa olisi luultavasti hakattu päätä seinään ja mietitty, että miten niitä maalintekoon johtavia paikkoja saataisiin aikaan. Nyt kuitenkin tyydyttiin kelailemaan mielissä vielä ensimmäisen jakson parhaita paikkoja ja pohtimaan sitä, miten hyvä flow saataisiin jatkumaan myös toisella puoliajalla. Se ei ihmeitä vaatinut, sillä henkisesti MPS/2 selkäranka oli jo katkennut. Enää ei pelattu voitosta, vaan lähinnä maalimääristä – sen tiesi varmasti kumpikin osapuoli. Toinen jakso jatkui siis siitä, mihin ensimmäisen loppu oli jäänyt. Painoimme tiukasti päälle, sekundamannet taas pyrkivät parhaansa mukaan pyristelemään vastaan. Yhtäkään vaarallista tilannetta ei kuitenkaan meidän päässä oikeastaan nähty, mistä kertoo myös Mertsin koko ottelun aikana saalistamat kaksi torjuntaa. Niistäkään kumpikaan ei oikeastaan sen suurempia venymisiä vaatinut. Toisaalta toisessakaan päässä ei nähty oikeastaan Andyn Kuulan heittämästä keskityksestä saamaa tuhannen taalan tonttia parempia mestoja, joten voitto varmistui viimeistään siinä kohtaa, kun MPS/2 heitti kentälle yhden pelikiellossa olleista pelaajistaan. Tuon myötä voitto olisi haettu vaikka kabineteissa, mutta näin ei kuitenkaan tarvinnut lopulta tehdä. Loppulukemat siis 2-0, ja Malmin herruus jäi pysyvästi Atletico Malmille!

Mitä ottelusta jäi sitten käteen? Ulkopuolinen katsoja sanoisi ehkä että kolme pistettä, ei juuri muuta. Uskoisin kuitenkin, että ottelusta saavutettu toinen peräkkäinen voitto ja kolmas peräkkäinen nollapeli ovat omiaan siivittämään Atleticon entistä suurempaan voittokulkuun ja tappelemaan tosissaan kärkisijoista. Ottelulla oli siis ennen kaikkea suuri henkinen merkitys odotellessa keskiviikon paljon ratkaisevaa Gnistan/2-peliä, jossa taatusti nähdään kovakuntoinen ja taistelutahtoinen malmilaisryhmä. Eikä sovi myöskään väheksyä Malmin herruuteen oikeuttanutta titteliä, sillä tämän jälkeen voidaan tosissaan puhua Nelosdivarin parhaasta MPS-ryhmästä. Kuka tietää, vaikka ensi kaudella vallattaisiin jo edustusjoukkueenkin asema…

Sitä odotellessa täytyy kuitenkin kaataa vielä muutama joukkio matkalla. Ensimmäiseksi ”suukalaksi” asettuu sarjataulukon keulilla roikkuva Gnistan/2, jonka kohtaamme Oulunkylän hyvätasoisella tekonurmella tulevana keskiviikkona klo 20.10. Ogelin tummenevassa illassa on luultavasti odotettavissa melko vähämaalinen ottelu, ellemme sitten saa lopullisesti avattua sitä maalinteossa ollutta pientä tukosta. Puolustuksesta peli tuskin kuitenkaan jää kiinni. Mutta keskiviikkonahan tuo sitten selviää!

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Jani Hannula: Melkoista dominointia keskikentällä. Menee usein hukkaan laidalla, mikäli pelataan 4-4-2-systeemillä, mutta kolmen kärjen taktiikassa Jani on parhaimmillaan. Oivaltava ratkaisusyöttö ensimmäiseen maaliin toi tällä kertaa suurimmat tähdet.
2    –     Juha-Matti Leinonen: Joukkueen elegantein ja tyylikkäin pelaaja, joka hoiti lopun sivurajaheittosäätöä lukuun ottamatta topparin tehtävät taas miltei virheettömästi.
1    –     Antti Nurkka: Alati vaarallinen ja maalihakuinen laituri/hyökkääjä, joka iski tässä pelissä tärkeimmän maalin ja oli lähellä tehdä toisenkin.