PPV/Seos – Atletico Malmi 0-0
Kausi oli käynnistynyt melko vaihtelevissa merkeissä ennen illan koitosta; harrasteliigan puolella oli tullut niin voittoja kuin tappioitakin, ja itse pääsarjassa saldona oli kahdesta pelistä voitto ja tasapeli. Nyt lähdettiin kartuttamaan selvästikin sitä voittotiliä, sillä vastassa oli sarjataulukon hännänhuippuna majaillut PPV. Jobinpostia toi kuitenkin se, että runsaslukuisesta miehistöstämme oli paikalla jälleen loukkaantumisten ja muiden menojen vuoksi vain muutama hassu vaihtomies, vaikka resursseja pitäisi löytyä kyllä vähän isompaankin palettiin. Toisaalta aiempien kausien pelaajapula huomioon ottaen ei sopinut valittaa, vaikka muutama avainpelaaja toki puuttuikin.
Avaus (4-3-1-2):
Micke (MV) ; Phil, Mika (C), Joni, Juuso ; Ile, Jani, Teme ; Yakar ; Ja Vatanen, Hero
(vaihdossa Ju Vatanen, Peter, Sami ja Raksu)
Kamppailu käynnistyi jälleen aika odottavaisin mielin kummankin pelatessa hyvin omaa peliään. Lieneekö johtunut (pääosin) nuorista vastustajista, pelasimme jopa erittäinkin hyvää peliä välillä. Palloa ei aina roiskittu edellisottelun tyyliin ylös ja odotettu, että joku hyökkäyspään pelaaja tekee taikojaan pallolla. Saimme pelattua joukkueellemme hyvin epäominaisia usean peräkkäisen lyhytsyötön sarjojakin, jotka tosin harvemmin synnyttivät mitään sen vaarallisempaa vastustajamaalille. Toisaalta ei tuttuja naamoja junnukentiltä sisältänyt PPV:kään loihtinut mitään sen kummempaa. Tavin ja Oton puuttuminen näkyi kyllä melko selvästi hyökkäystyöskentelyssämme, sillä ahnaasti laukauksia viljellyt Hero jäi melko yksin yritelmissään. Kaikki kunnia Vataselle, mutta ei hänestäkään ole ehkä sitä sateentekijää Atleticon maalinteko-ongelmiin. Niinpä ensimmäisellä puoliajalla jäätiin vähemmän yllättäen tasaisiin 0-0-lukemiin.
Toinen puoliaika oli melko lailla ensimmäisen kaltainen, joskin saimme jo muutaman ihan näppärän maalintekopaikankin. Hero jatkoi yrityksiään, mutta ei osunut kunnolla maalia kohti. Paras paikka siunaantuikin ehkä pirteästi taistelleelle Jonille, joka kulmapotkun jälkitilanteesta tykitti takatolpalta kovan pommin kohti maalia, mutta varmistava mies oli hereillä ja pysäytti tuskissaan pallon kulun. Mitään ihmeempää muuta ei ottelusta jäänyt oikeastaan kerrottavaksi. Puolustus hoiti hommansa hyvin ja Mika hoiti viimeisenä lukkona pallot varmasti väljemmille vesille, joten Mikellekään ei tullut liian haastavia tilanteita maalinsa suulla. Hyökkäys taasen ihan hyvistä rakenteluistaan huolimatta ontui pahasti, ja kieltämättä tuli vähän ikävä niitä aikoja, kun Make pyssytti maaleja useammankin kappaleen ottelussa. Tämänkin tunnelin päässä näkyi tosin jo hieman valoa, sillä melko pian ottelun jälkeen Make ilmoitti saaneensa selkävaivojen jäljiltä luvan alkaa taas pelailla palloa, joten ehkäpä jo seuraavassa ottelussa aukeaa maalintekosolmumme.
Loppulukemiksi jäivät siis tylyt numerot, 0-0, joihin ehkä vastustaja saattoi olla tyytyväinen, mutta ainakin allekirjoittanutta harmitti suunnattomasti pistesaalis. Ensi viikolla paremmalla onnella, ja ehkä myös paremmalla laukaisutarkkuudella kaatamaan varmasti sarjatason mielenkiintoisinta joukkuetta, Zoomia. Ja vieläpä pitkän tauon jälkeen legendaarisella Tapulin hiekalla.
Ottelun tähtipelaajapisteet:
3 – Hero: Ahne ja laukaisuherkkä pelaaja, jotain aivan muuta kuin perusatleticolainen.
2 – Joni Raudoskoski: Raatoi ja taisteli esimerkillisesti.
1 – Phil Murray: Pelaa erittäin varmasti ottelusta toiseen, kaiketi jälleen virheetön suoritus..