Atletico Malmi – Pöxyt 1-2 (0-0)

elokuu 20, 2010

Vain viikko edellisen Pöxyt-ottelun jälkeen oli jälleen vastassa samainen nippu kevätkierroksella tehdyn ottelusiirron vuoksi. Viime perjantaina onnistuimme hankkimaan jälleen kerran yhden niukan tappion, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut paljon parempaankin. Voitottomien otteluiden määrä alkoi siis jo olla täysin naurettavalla tasolla, vaikka yksikään aiemmista otteluista ei ollut toistaiseksi ollut sellainen, jota emme olisi omalla hyvällä suorittamisellamme voineet voittaa. Matkalla oli ollut rutkasti huonoa tuuria, mutta myös käsittämätöntä kämmäilyä ja erittäin kummallisia virheitä. Jos Nelosessa pelasimme jostain syystä lukuisia 1-1-tasapelejä, on 1-2-lukemiin päättyneet pelit tulleet tällä kaudella turhankin tutuksi.

Eräs alituiseen jatkunut ja ottelusta toiseen päänvaivaa aiheuttanut seikka oli tälläkin kertaa kokoonpano ja useat isommat poissaolot. Rosteri oli elänyt kauden mittaan, eikä edellisottelun kaltaisella kokoonpanolla päästy tähänkään peliin. Poissa olivat nimittäin niin Niko, Panu, Jasu, Andy, Roni, Kuula kuin Alffikin; kaikki enemmän tai vähemmän avauskokoonpanon miehiä. Sen sijaan paluun kokoonpanoon tekivät mm. Make Ruokolainen ja loukkaantumisten jälkeen ensimmäistä otteluaan tällä kaudella pelannut Antti ”Sintti” Säynätkari. Vaihtopenkille riitti siis ukkoja kuitenkin aivan kiitettävästi.

Avaus (4-1-3-2):

Lepa (MV) ; Jone (> Sintti 77′), Hena, Mäksä (v), Rubale ; Leego (C, > Daddy 88′) ; Ile (v), Timo (v), Nani (> Make 77′) ; Ossi (> Kunttu 77′), Koopa

(vaihdossa Daddy, Eki, Kunttu, Make, Sintti ja Zimei)

Tapanilan heikkokuntoisella nurmella pelattu kotiottelumme ei alkuun tarjonnut ihmeitä. Kumpikin joukkue lähti sähäkästi otteluun liikkeelle ja puolusti tarkasti omaa maaliaan. Jos oma kokoonpanomme oli muuttunut aiemmista otteluistamme, oli myös vastustajan leirissä havaittavissa samanlaisia piirteitä. Edellisviikkoisen perusteella odotimme hieman heikompitasoista vastustajaa, mutta ilmeisesti lähenevä putoamistaistelu oli saanut myös espoolaislauman skarppaamaan kokoonpanon ja peliesityksiensä osalta.

Ensimmäiset kymmenen minuuttia tapeltiin kuitenkin pääasiassa keskialueella vailla kummankaan joukkueen kummempia paikkoja. Ainoastaan puolustuspäässämme tapahtuneet kummalliset huolimattomuusvirheet pääasiassa syöttötyöskentelyssä olivat luoda Pöxyille paikkoja. Varsinaisesti ensimmäinen kunnollinen paikka nähtiin kuitenkin vasta noin 17 minuutin kohdalla, kun vierailija sai kulmapotkun oikealta ja tavoitteli sillä täysin vapaaksi takana jäänyttä kaveria. Hän onnistui puskemaan pallon kuitenkin ylärimaan, mutta pienen paniikin ja sähellyksen jälkeen tilanteesta selvittiin kuitenkin takaiskuitta. Tämän jälkeen hallinta siirtyi pienoisesti vastustajalle, eikä Atleetti-lauma saanut peliään välttämättä parhaalla tavalla rullaamaan. Laidoilla pelanneet Nani ja Ile yrittivät parhaansa, mutta aivan kuten Leegolta keskialueella, myös heiltä vietiin tila ja aika melkoisen tehokkaasti pois. Hyökkäyksessä yritelmämme jäivät puolestaan osaksi pidempiin palloihin ja muihin pistosyöttöihin, joista ei poikinut kuitenkaan sen parempia tilanteita.

Parhaat paikkamme nähtiin 36. ja 40. minuutilla, kun ensiksi pallo pelattiin oikeaan laitaan nousseelle Rubaleelle, joka ohitti vastustajan ja onnistui vielä kaatumisestaankin huolimatta jatkamaan sen maalin edessä olleelle Ossille. Ossi otti kuitenkin pallon haltuun ja lataili tilanteessa lopulta niin pitkään, että vastustaja ehti lopulta väliin. Muutamia minuutteja myöhemmin tilanne syntyi puolestaan vasemmalta, kun Ile katkoi hyökkäyksen ensiksi keskialueella, käytti palloa kaverilla ja pääsi lopulta vetopaikkaan, josta lähtikin varsinainen pommi kohden etuyläkulmaa. Vastustajan veskari sai kuitenkin jollain ilveellä venytettyä näppinsä vedon eteen ja näin lukemat pysyivät 0-0:ssa. Tilanteemme jäivät siis lopulta melko vähiin, mutta toisaalta Pöxyilläkään ei ollut oikeastaan yhtään sen parempia paikkoja tai vaarallisempia tilanteita, joista heidän olisi luullut siirtyvän johtoon. Niinpä tauolle mentiin kutkuttavissa tasalukemissa.

Toisen jakson alku oli taas puolestaan selkeää vieraiden hallintaa ja vaarallisia paikkoja oli useampikin. Ensiksi 51. minuutilla Rubaleen ja maalilla pelanneen Lepan välille sattui käsittämätön kommunikaatiokatkos, kun edellä mainittu yritti palauttaa palloa päällään, mutta se suuntautuikin kohti omaa maalia. Onneksi topparina pelannut Hena sai kuitenkin katkottua puskun viivalta. Vain hetkeä myöhemmin oli pallo jälleen maaliviivalla, kun se pelattiin matalana keskityksenä oikealta vasemmalle ohi Lepan. Sieltä veto suuntautui onneksemme matalana keskelle maalia, josta Mäksä poimi sen. Vastaiskusta tullut tilannekin päättyi lopulta Koopan huonoon laukaukseen.

Atleetti-miehistö olikin pienoisessa paniikissa, eikä omasta pelinrakentelustamme näyttänyt tulevan oikein mitään. Sen sijaan Pöxyt osoitti iän ja kovempien otteluiden luomaa rutiinia kontrolloimalla peliesityksiään ja tekemällä omaa pyyteetöntä duuniaan meidän pienistä maalipaikoistamme huolimatta. Pahemmista paikoista kuitenkin selvittiin aina siihen saakka, kunnes Pöxyt saivat melko kyseenalaisen pilkun. 62. minuutilla kaveri pääsi oikealta laidalta aivan liian helposti läpi, ajoi sisään ja törmäsi puolustajan jalkaan, jonka jälkeen kaatui kumoon ja odotteli pilkkuvihellystä. Rangaistuspotku taas suuntautui oikealle ja Lepa aavisti valitettavasti väärin, joten lukemat olivat 0-1 vastustajalle.

Pöxyt painoi vimmatusti päälle aina siihen saakka, kunnes saimme erikoistilanteen noin kymmenen minuuttia Pöxyjen johtomaalin jälkeen. Ile antoi kulman vasemmalta, josta se puskettiin ensiksi ylärimaan ja siitä Timon lapikkaan kautta riparista sisään. Tuossa vaiheessa kaikki näytti taas hyvältä ja kannatuslaulut raikuivat katsomossa, mutta ei aikaakaan, kun hyvänolontunne vaihtui jälleen pettymykseksi. Pöxyt nimittäin siirtyi 1-2-johtoon käytännössä seuraavasta hyökkäyksestään. Jone oli myöhässä vasemmalla, josta pallo pelattiin taas kerran aivan liian helposti boksin poikki ja siitä sitten ykkösellä takakulmaan. Tasoituksesta ei siis tässä vaiheessa ollut ehtinyt kulua kuin korkeintaan minuutin verran.

Tämä takaisku aiheutti jonkinlaista masentuneisuutta pelissämme, emmekä olleet aivan parhaimmillamme. Lopulta edes taktiikanmuutokset eivät tuoneet kaivattua muutosta peliin, sillä Pöxyjen linja oli tiivis ja keskikentän puolustusosasto erittäin kovalla pelipäällä. Tilaa tai aikaa oli oikeastaan vähemmän kuin yhdessäkään syyskierroksen otteluista, eikä heidän johtoasemansa ollut missään nimessä suuri vääryys. Siitäkin huolimatta taistelimme loppuun saakka hyvällä asenteella ja moraalilla, mutta pienestä loppurynnistyksestä ja muutamasta puolittaisesta paikasta huolimatta oli jälleen kerran tyytyminen niukkoihin ja harmittaviin tappiolukemiin.

Ottelu oli siis taas kerran niitä pelejä, jonka olisi voinut jättää kokematta. Ennen peliä vallinnut iloinen ja hyvähenkinen tunnelma vaihtui 90 minuutissa täydelliseksi masennukseksi ja epätoivoksi. Peli oli sinällään ollut kohtalaisella tasolla ja otteissa selkeästi yritystä, mutta jälleen kerran paikkoja tai maaleja ei saatu tarpeeksi. Puolustuspelaaminen oli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta varsin hyvää, eikä keskikentälläkään ollut puolustussuuntaan pahempia ongelmia. Sen sijaan hyökkäystyöskentely oli paikoin aika murheellistakin katsottavaa, kun pallolla ei yksinkertaisesti saatu pelattua tarpeeksi montaa syöttöä omille keskialueen toisella puolella. Lisäksi laukaukset ja vaaralliset viritykset jäivät liian vähiin, eikä oikeastaan yksikään pelaajistamme päässyt lopulta omalle tasolleen. Tässä kohtaa osakunnia kuuluu tietysti erittäin tiukan vastuksen antaneille Pöxyille, jotka osoittivat tosiaan olevansa hieman väärässä päässä taulukkoa. Tappio oli sinällään äärimmäisen harmittava, että nyt viivaan tuli jo neljän pisteen väli, mikä tarkoittaa puolestaan sitä, että säilyminen ei ole enää edes täysin omissa käsissämme. Pisteitä on joka tapauksessa alettava ottaa ja seitsemästä jäljellä olevasta pelistä hoidettava useampikin riittävän kovalla prosentilla, mikäli koillisen keltainen komeetta meinaa jatkaa esityksiään Kolmosessa myös ensi kaudella.

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Mika Mäkelä: 7. divarissa aikoinaan luottotopparin asemassa olleesta Mäksästä on kuoriutunut hyvää vauhtia myös Kolmosen tasoinen toppari. Takaiskumaaleista huolimatta melko virheetön esitys.
2    –     Ville Ruuska: Totuttuun tapaan pirteä esitys laidalla. Teki vaarallisia nousuja ja tappeli viimeiseen saakka puolustuksessa.
1    –     Timo Kinnunen: Timpan poissaolo näkyi hyvin kevätkierroksen viimeisissä ja syyskierroksen ensimmäisissä peleissä. Hänellä on erinomainen kyky rytmittää peliä ja jaella rakentavia syöttöjä.