EHP – Atletico Malmi 1-0 (1-0)

kesäkuu 14, 2006

Kevätkauden toiseksi viimeiseen mittelöön lähdettiin selvästi rikkomaan kolmen ottelun mittaista tasapeliputkea, ja sarjataulukko osoitti siihen olevan täysin realistiset mahdollisuudet. Talin hiekalla kotiottelunsa pelaava EHP kun sijoittui sarjataulukossa alapuolellemme, tosin vain yhden pisteen erolla. Edelliseen otteluun nähden avaus oli hieman kokenut muutoksia, kun allekirjoittanut (Janne) palasi rannemurtuman jäljiltä takaisin pelikentille ja muutama kaveri ehti työkiireiltään kentänlaidalle ottelun jo alettua. Myös pelijärjestystä oli viilattu hieman tasapainotetummaksi, jolloin keskikenttä jakaantui ikään kuin puoliksi kahdelle kaksikolle. Helteinen keli tai kova tuulikaan ei haitannut liiemmälti tunnelmaa, joten otteluun lähdettiin ihan hyvillä mielin.

Avaus (4-2-2-2):
Ja Vatanen (MV) ; Phil, Mika (C), Joni, Teemu ; Janne, Jani; Tommi, Ile ; Sami, Make
(vaihdossa Jussi, Juuso, Micke, Otto ja Raksu)

Peli ei oikeastaan tarjonnut mitään ihmeempiä edes alussa, sillä kumpikaan joukkue ei saanut omaa peliään käyntiin kunnolla. Vastustaja pelasi melko kovaa ja paikoin jopa rumasti vieden siten tilan pois rakentelultamme. Oma yrityksemme pysähtyi useimmiten keskialueen huonoon lyhytsyöttöön tai hyökkäyspään tavoittamattomaan pistopalloon. Ensimmäisellä puoliajalla vastustaja saikin ehkä ne parhaat paikat, ja nekin meidän huolimattomuudestamme. He myös tekivät avausmaalin ensimmäisen puoliajan puolivälin tienoilla keskialueen pallonmenetyksemme jäljiltä. Nopean hyökkäyksen ja näppärän syöttelyn jälkeen pallo päätyi ihan maalimme eteen, eikä avauksessa veskarina aloittanut Janne Vatanen saanut EHP:n pelaajan hienoa vetoa kiinni. Mitään muuta ei ensimmäisestä puoliajasta jäänyt oikeastaan kerrottavaksi. Emme saaneet palloa tarpeeksi Makelle kärkeen, eikä muukaan pelaamisemme tuottanut juuri paikkoja hyökkäyspäässä. Muutama ihan hyvännäköinen vetoyritelmä nähtiin, joista vastasivat lähinnä Jani ja Joni.

Toinen puoliaika oli oikeastaan ihan yhtä mitäänsanomaton kuin ensimmäinenkin. Pelasimme hieman laiskasti, eikä paikkaa haettu tarpeeksi saadaksemme kunnollisia tilanteita. Ei tosin vastustajankaan peli enää tarjonnut mitään ihmeitä, sillä lähinnä he keskittyivät rikkomiseen ja turhaan huuteluun. Tuomarityöskentely ei ollut taaskaan sitä parasta, johon EHP näytti välillä turhautuvat turhankin rankasti. Tämän takia heille tuomittiin laskujeni mukaan viisi kappaletta keltaisia kortteja. Meidän turhautumisemme näkyi ehkä sitten liiallisena yksityisyritteliäisyytenä, kun tekopaikkoja ei maltettu rakennella kunnolla. Viimeiseen asti silti taistelimme, ja parhaat paikat nähtiin vasta viimeisillä minuuteilla, mm. Make oli lähellä päästä Ilen antaman vapaapotkun jälkeiseen ripariin, mutta pallo pomppasi juuri hänen ylitseen ratkaisevalla hetkellä tuhoten meidän tasoitusmahdollisuutemme.

Tasapeliputki saatiin siis katkaistua kyllä, mutta hieman väärällä tapaa. Ottelun jälkeen tappio ja saamattomuus pelinrakentelussa harmittivat kovasti, sillä vastustaja olisi ollut täysin voitettavissa paremmalla hyökkäyspelillä. Voiton tavoittelu jäikin näin kenties ensi viikkoon, kun paimennamme kevätkierroksen viimeisessä taistossa AF Lampaita Kumpulan hiekalla.

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Mika Mäkelä: Mikan johtama puolustus oli ottelun ainut hyvin toiminut elementti, tähdet siksi sinne.
2    –     Phil Murray: Hyvää työskentelyä omassa päässä ja tällä kertaa nähtiin myös näppäriä nousuja laidalla.
1    –     Janne Vatanen: Yksi tähti menee oikeastaan jo siksi maalissa aloittaneelle Vataselle, että hän pelasi loistavan kevätkauden harrasteliigan puolella nollapeleine kaikkineen, eikä siitä oikeastaan ole jaettu millään tavalla kiitosta. Ei tosin mennyt maali nytkään hänen piikkiinsä.