Kolmonen: Atletico Malmi – FC Legirus Inter 0-4 (0-3)

Maalit

0-1 Fernando Cozar Torres rp. 15′
0-2 Samuel Chidi 33′
0-3 Fernando Cozar Torres 36′
0-4 Lucas Elbaile Sanchez 51′

Tilastot

Avaus

Elis Rintala (MV)
Niko Eriksson
Mikko Kouri
Akan Okomoh
Ville Ruuska 83’ Niko Ruokolainen
Janne Hampaala 72’ Jaakko Peltonen
Timo Kinnunen (C) 72’ Miro Rissanen
Samu Nurminen
Mika Tenkanen 82’ Antti Säynätkari
Jukka Haarala 58’ Jesse Ketonen
Jonne Ketonen

Muut vaihtopelaajat

–

Raportti

Reipas-ottelu toi mukanaan arvokkaat avauspisteet Kolmosessa ja tämän ottelun kanssa samaisella viikolla saavutettu komea PKKU/Allianssi-voitto tiesi puolestaan sitä, että cup-pelit saavat jälleen jatkoa. Vastus muuttui kuitenkin kertaluokkaa kovemmaksi, kun Mosan kotiavaukseen vastaan asteli ehkäpä tämän hetken puhutuin ”suomalaisjoukkue”, FC Legirus Inter.

Tämä venäläisrahalla ja espanjalaisopeilla majaansa Korsossa pitävä nippu oli aloittanut viime vuonna sarjataipaleensa KOPSEn raunioilla Nelosessa ja tehnyt selvää jälkeä vastustajistaan hankkien pikanousun Kolmoseen. Sama tahti oli jatkunut myös keväämmällä, kun joukkue oli ehtinyt runnoa muita Kolmosen jengejä kuonoon niin treenipeleissä kuin itse sarjassakin voittaen CLE:n ensin 5-1 ja heti perään HyPSin 10-0. Eikä ollut kaukana, etteikö Suomen Cupissa olisi matka jatkunut Veikkausliiga-joukkue IFK Maarianhaminan kustannuksella. Vielä puoli minuuttia ennen cup-ottelun päätösvihellystä näytti nimittäin siltä, että Legirus jatkaisi taisteluparista voittajana, mutta joutuikin lopulta antautumaan – tosin vasta jatkoajalla.

Atleticon osalta valmistautuminen otteluun oli sujunut kohtuullisella tavalla. Keskiviikkoinen cup-ottelu painoi ehkä hieman joidenkin jaloissa, mutta valmennusjohto oli kuitenkin jakanut kuormitusta viikolla. Poissaolijoita kauden avauspelien vakiorostereihin verrattuna oli käytännössä kolme kappaletta, kun Mikko Huupposen ja Henri Mattssonin jo tiedettyjen reissupuuttumisten lisäksi vielä Kustaa Käkikin menetettiin ottelun aattona sairastuvalle. Muilta osin avaus oli vahva ja penkilläkin vielä sopivasti vaihto-oikeuksien verran arsenaalia tuomaan lisäjalkoja peliin. Odotettavissa oli nimittäin melkoista myllytystä ja vastaiskujen kyttäilyä.

Ottelu käynnistyi Mosan muovilla varsin tasaisissa merkeissä. Legirus otti kuitenkin pallonhallinnan, kuten ottelun käsikirjoitukseen oli jo ennakoitu. Atletico taas vetäytyi kuoreensa ja otti vastaan Legiruksen pyörityksen tiiviinä ja kompaktina pakettina. Ilman suurempia tilanteita mentiin aina yhdeksännelle minuutille saakka, jolloin Legirus sai kulmapotkun ja onnistuikin Agustin Ojedan toimesta hätyyttelemään tuttuun tyyliin Elis Rintalan vartioimaa maalia. Veto oli kuitenkin kohtalaisen helppo Elikselle torjuttavaksi.

Minuutit kuluivat, mutta paine Atleticon päässä jatkui eivätkä keltapaidat tuntuneet saavan pelivälinettä oikein kontrolliinsa. Legiruksen tiivis vastaprässi oli myrkkyä Tico-laumalle ja keskikentän espanjalaisosasto Mikko Halosen kipparoimana vaikutti olevan poikkeuksellisen kovaa kaliiberia tälle tasolle.

Avausmaali tuli lopulta aika halpamaisella tavalla. Pallo pelattiin vasempaan laitaan, josta Legirus-pelaaja keskitti sen maalille. Mikko Kouri yritti peittää laukausta noin metrin päässä ja osui pelivälineeseen varsin luonnollisessa asennossa olleella kädellään. Vaikka katsomoon näyttikin siltä, että pallo nimenomaisesti pelattiin käteen, oli tuomari eri mieltä. Tuomiona siis rangaistuspotku ja sitä ampumaan Fernando Cozar Torres. Elis oli vielä vedossa hyvin mukana, mutta laukaus alakulmaan oli sen verta erinomainen, ettei hän ylettänyt siihen millään. Niinpä Legirus siirtyi 0-1-johtoon pelikellon näyttäessä 15. minuuttia.

Avausmaalin jälkeen painopiste siirtyi vielä entistäkin selvemmin malmilaispäähän. Ykköskokoonpanollaan pelannut Legirus osoitti hyvin katsojille, että miksi se on pitänyt Veikkausliiga- tai ykkösdivarijengejä ahtaalla ja mistä nämä haaveet pikaisesta noususta korkeammille sarjatasoille oikein kumpuavat. Joukkue liikutti palloa vikkelästi, mutta samaan aikaan malttoi kuitenkin ottaa sen haltuun panikoitumatta. Iso rutiinitaso kuvastui kaikesta heidän tekemisestään, eikä Atleticolla kauniisti sanottuna ollut mitään jakoa koko ensimmäisen puoliajan aikana. Kotijoukkueen onni oli kuitenkin ehkäpä se, että Legirus pyrki myös sahaamaan puolustuslinjan riekaleiksi ja saamaan pallon boksiin ennen lopullisia ratkaisuja. Niinpä tiivis puolustuspeli ja selkeimpien syöttösuuntien blokkailu piti korsolaiset kohtalaisen hyvin poissa maalintekosektorilta. Vaarallisia paikkoja syntyi oikeastaan vain kulmapotkuista, jotka nekin klaarattiin varsin hyvällä prosentilla.

Rutiini näkyi kuitenkin myös siinä, että kun paikka tuli, se myös hyödynnettiin todella tehokkaasti. 33. minuutilla Atletico purki Legiruksen ensimmäisen prässin, mutta Mikko Kouri joutui jälleen epäonnen soturiksi. Pallo poltti jalassa hieman turhan pitkään eikä purkua nähty. Niinpä Legirus ryöväsi pallon ja Samuel Chidi pääsi hieman ilmaiseksikin vetopaikoille. Rintala torjui vielä ensimmäisen laukauksen, mutta Chidi oli myös riparissa ensimmäisenä ja siirsi Legiruksen tyylipuhtaalla viimeistelyllä jo 0-2-johtoon.

Kolmatta osumaa ei tarvinnut odotella muutamaa minuuttia pidempään ja se oli ehdottomasti illan hienoin. Avausmaalin pilkulta tehnyt Fernando Cozar Torres sai keskialueella metrin liikaa tilaa, haki oikean jalan vapaaksi ja pommitti yli 20 metristä todellisen eurogoal-vedon aivan oikeaan ylänurkkaan. Kuten ei kahdessa ensimmäisessäkään vedossa, ei Eliksellä ollut tässäkään juuri mahdollisuuksia.

Legirus pääsi vielä kertaalleen vaaralliseen ylivoimahyökkäykseen, mutta joukkue tuhri kuitenkin tyystin 4vs2-hyökkäyksen, eikä siten enää ensimmäisellä jaksolla saanut kaunisteltua tilastoja. Tauolle mentiin silti ratkaisevan tuntuisissa 0-3-lukemissa.

Toinen puoliaika oli ensimmäiselle toisinto. Legirus ei kaasupoljinta höllännyt vaan jatkoi pyörittämistään Ticon pyristellessä vastaan sen minkä pystyi ja osasi. Pallo vietti valtaosan ajasta Atleticon päässä ja neljäs osuma oli vääjäämättömästi tulossa, tällä kertaa erikoistilanteesta. Aiemmin ottelussa Ticonkin kulmakuvioarsenaaleja hyödyntänyt Legirus hyödynsi välillä myös omia mallejaan. Pallo pelattiin etualueelle, josta ensimmäinen pusku osui vielä ylärimaan, mutta Atletico-pakkien ahdisteluista huolimatta jatkopallo suuntasi Lucas Elbaile Sanchezin volleyllä maalin kattoon vieden Legiruksen jo 0-4-johtoon. Tuossa kohtaa toista jaksoa oli takana vasta viitisen minuuttia.

Neljännen maalin jälkeen käynnistyi myös vaihtorumba ja tuoreita jalkoja nähtiin pelissä kummaltakin joukkueelta. Legirus suoritti pakolliset kiintiövaihdot tuoden sisään lisää SK-merkinnällä varustettuja pelaajia ja varmisti näin täyttävänsä Palloliiton vaatimat säännöt (Ottelupöytäkirjaan merkityistä pelioikeudellisista pelaajista vähintään puolet on oltava SK-pelaajia ja joista vähintään viiden SK-pelaajan on pelattava ottelussa. SK-pelaaja on sellainen, joka on ollut rekisteröityneenä suomalaiseen seuraan yhteensä vähintään kolmen vuoden ajan 12-21-vuotiaana).

Vaihtojen myötä pelin taso ehkä hienokseltaan laski ja Atleticokin sai korkeamman prässin kautta edes pientä otetta pelitapahtumiin. Tilanteita syntyi silti yhä ainoastaan toisessa päässä, eikä malmilaisille kirjattu ottelussa kuin kaksi varoitusta, Timo Kinnuselle ja Niko Erikssonille sekä ottelun viimeisellä minuutilla nähty ainut kulmapotku. Legirus taas pyöritti keskialueensa peliä tasaisesti ja teki satunnaisesti murtautumisyrityksiä, mutta todelliset vaaranpaikat vähenivät loppua kohden. Enempää osumia ei siksi lopulta enää nähty ja tulostaululla komeili vähintäänkin tyly 0-4.

Lukemat olivat siis lopulta kaikkea muuta kuin se, mitä malmilaisleirissä lähdettiin hakemaan, mutta ikävä kyllä ne eivät valehdelleet laisinkaan pelitapahtumiin nähden. Legirus oli juuri niin kova ja organisoitu joukkue kuin ehdittiin pelätäkin ja Atletico taas useamman askeleen perässä taistelustaan huolimatta. Pienen kentän oletti palvelevan juuri kotijoukkuetta, mutta lopulta taisikin käydä juuri toisinpäin. Atletico ei saanut missään vaiheessa peliään kunnolla käyntiin ja Legirus taas taitoi pallonhallinnan pienessä tilassa ihailtavankin hyvinkin. Taktisesti kyvykäs nippu vakuutti varmasti koko sen yli 120-päisen yleisön, jotka olivat tätä keltapaitojen näkökulmasta murheellista näytelmää saapuneet todistamaan. Nähtäväksi jää, että löytyykö korsolaisille yhtäkään pysäyttäjää koko kauden aikana. Tällaisia esityksiä jatkessa epäilen vahvasti.

Atleticon osalta pelit jatkuvat tulevana lauantaina, kun joukkue matkaa Talin halliin Töölön Taiston vieraaksi. Jokavuotinen kohtaaminen vanhan, hyvän ystävyysseuran kanssa hoidetaan siis tällä kertaa sarjapelin muodossa taipaleensa kolmella puhtaalla voitolla ja vakuuttavilla esityksillä aloittanutta TöTaa vastaan.

Tähtipelaajapisteet

	Akan Okomoh: Akan piti omalla esityksellään lukemat jokseenkin siedettävinä. Tärkeitä katkoja ja varmaa puolustuspeliä.
	Elis Rintala: Mies paikallaan maalinedustalla. Ei mahtanut maaleille mitään ja jatkoi totutun varmoja esityksiään.
	Mika Tenkanen: Koivukylän “bränssikone” ravasi laidallaan kunnioitettavat kilometrit. Luotettava työmyyrä tässäkin pelissä.