Tilastoyhteenvetoa kaudesta 2026
Kauden päättymisestä on nyt ehtinyt vierähtää jo muutama viikko, joten nettisivutoimituksella on ollut aikaa sulatella kautta ja tehdä kiinnostavia nostoja menneestä, reilusta viidestä kuukaudesta. Avataan peli katsomalla ensin hieman dataa ja numeroita otteluiden taustalla.

48 maalia ja yli 300 laukausta
Atletico pelasi kauden aikana 22 ottelua, joissa joukkue teki yhteensä 48 maalia ja päästi 37. Maaliero oli siis 11 maalia plussan puolella. Otteluista irtosi 13 voittoa, kolme tasapeliä ja kuusi tappiota.
Laukauksia kertyi yhteensä 309 eli keskimäärin hieman yli 14 ottelua kohden. Näistä 140 suuntautui maalia kohti. Vastustajien vastaavat lukemat olivat 287 laukausta ja 107 maalia kohti suuntautunutta laukausta.
Ero kokonaislaukausten määrässä oli varsin maltillinen, mutta maalia kohti suuntautuneissa laukauksissa Atletico oli selvästi edellä. Keltamustat saivat maalia kohti noin 45 prosenttia kaikista laukauksistaan, kun vastustajien vastaava osuus oli noin 37 prosenttia.
Tilasto antaa viitteitä siitä, että Atletico onnistui toimittamaan palloa maalivahdin torjuttavaksi vastustajiaan useammin. Pelkkä laukausmäärä ei tietenkään kerro kaikkea maalipaikkojen laadusta, mutta maalia kohti suuntautuneiden laukausten ero on silti huomionarvoinen.
Keväällä viimeistely oli tehokkaampaa
Kauden jakaminen kevät- ja syyskauteen tuo esiin yhden tilastojen kiinnostavimmista havainnoista.
Kevään 11 ottelussa Atletico teki 27 maalia, kun syksyn 11 ottelussa maaleja syntyi 21. Maalimäärä laski siis kuudella, vaikka laukausmäärä ei vähentynyt. Päinvastoin: keväällä Atletico laukoi 152 kertaa ja syksyllä 157 kertaa. Myös maalia kohti suuntautuneiden laukausten määrä kasvoi hieman, 68:sta 72:een.
Ero näkyy erityisen selvästi, kun tarkastellaan maaleja suhteessa maalia kohti suuntautuneisiin laukauksiin. Keväällä noin 40 prosenttia näistä laukauksista päätyi maaliin, kun syksyllä osuus oli enää noin 29 prosenttia. Tilastojen perusteella ero syntyi ennen kaikkea siitä, kuinka usein maalia kohti suuntautuneet laukaukset päätyivät verkkoon.
Tämä ei yksin kerro, johtuiko muutos viimeistelyn onnistumisesta, maalipaikkojen laadusta, vastustajien puolustamisesta vai näiden yhdistelmästä. Se kuitenkin osoittaa, ettei syksyn pienempi maalimäärä selity ainakaan laukausvolyymin hiipumisella.

Myös vastustajat pääsivät syksyllä useammin vetopaikoille
Syksyn otteluissa myös vastustajien hyökkäystilastot kasvoivat. Keväällä vastustajat laukaisivat 131 kertaa, syksyllä 156 kertaa. Maalia kohti suuntautuneiden laukausten määrä nousi samalla 48:sta 59:ään. Vastustajien maalimäärä kasvoi kevään 18 osumasta syksyn 19 osumaan.
Atleticon näkökulmasta syksy toi siis kaksijakoisen muutoksen: oma laukausmäärä pysyi hyvällä tasolla ja maalia kohti suuntautuneita laukauksia tuli jopa hieman enemmän, mutta samalla vastustajat pääsivät aiempaa useammin yrittämään maalintekoa.
Maaliero kertoo silti kokonaisuudesta. Kevään otteluissa Atletico jäi yhdeksän maalin verran plussalle, kun taas syksyllä ero oli kaksi maalia. Joukkue teki molemmilla puoliskoilla vastustajiaan enemmän maaleja, mutta kevään selvästi vahvempi maaliero tasoitti tietä koko kauden +11-lukemaan.
Kulmapotkuissa lähes tasapeli
Kaikki tilastot eivät kääntyneet Atleticon eduksi. Kulmapotkuja joukkueelle kertyi kauden aikana 110, kun vastustajat saivat niitä yhteensä 113. Keskimäärin molemmille joukkueille vihellettiin noin viisi kulmapotkua ottelua kohden.
Myös rikkeiden määrässä vastustajat olivat edellä. Atletico rikkoi 213 kertaa, vastustajat 234. Keltaisia kortteja Atletico sai puolestaan 53 kappaletta ja vastustajat 50. Poikkeuksellisin tilasto oli silti se, ettei Ticon peleissä nostettu ainoatakaan punakorttia kummallekaan joukkueelle.
Paitsioita Atleticolle kirjattiin 52, kun vastustajille niitä kertyi 34. Ero johtuu varmasti pelitavallisista asioista ja tuo esille myös omat haasteensa hyökkäyspelaamisessa.
Mitä tilastot siis kertovat kaudesta?
Atleticon kaudesta piirtyy tilastojen perusteella kuva joukkueesta, joka pystyi tuottamaan laukauksia ja saamaan niitä maalia kohti tasaisesti läpi kauden. Yhteensä 48 tehtyä maalia ja 11 maalin positiivinen maaliero kertovat myös siitä, että hyökkäyspelaaminen tuotti tulosta koko kauden mittakaavassa.
Kevään ja syksyn ero on kuitenkin selkeä: syksyllä laukauksia ja maalia kohti suuntautuneita laukauksia tuli hieman kevättä enemmän, mutta maaleja syntyi kuusi vähemmän. Samalla vastustajien laukausmäärät kasvoivat.
Tilastoista ei voi päätellä kaikkea joukkueen pelistä, eikä jokainen laukaus ole samanarvoinen. Ne tarjoavat silti kiinnostavan näkökulman kauteen: Atletico ei kadottanut syksyllä haluaan tai kykyään hakeutua laukaisupaikoille, mutta maalinteko oli kevättä vaikeampaa.
Ja lopulta juuri maalit ratkaisevat. Kauden 22 ottelun jälkeen Atleticon sarakkeessa komeilivat 48 tehtyä maalia, 37 päästettyä ja 11 maalin positiivinen maaliero – numerot, joiden varaan on hyvä rakentaa myös tulevaa kautta.
