Kausiyhteenveto – Nousuja, laskuja ja oppia tulevaan
Atletico Malmin Kolmosen kausi 2025 päättyi tasan kaksi viikkoa sitten ja tänään illalla joukkue huuhtoo viimeisetkin hiet pois saunaillan merkeissä. Päävalmentaja Jeppe Römark sekä valmentajat Ilmari Fredman ja Markku Mutanen ovat nyt ehtineet hengähtää ja analysoida mennyttä kautta, joten oli aika kuulostella mietteitä ja ottaa katsaus dataan.
Ristiriitaisia fiiliksiä – ”Tasomme heittelehti jaksomaisesti liikaa”
Atleticon lopulliseksi sijoitukseksi jäi Kolmosen C-lohkon kolmas sija 11 voitolla, 5 tasapelillä ja 6 tappiolla. Tehtyjä maaleja kertyi 53 ja päästettyjä 43 kappaletta maalieron jäädessä plussalle, +10. Vaikka pistemäärissä jäätiin esimerkiksi kahdesta edeltävästä kaudesta, löytyi joukkue totutusti taistelemassa palkintopallisijoista.
Kausi 2025 oli Ticon 15. Kolmosessa (peräti 14 peräkkäinen) ja jos katsoo tätä aikaikkunaa, ovat malmilaiset jääneet vain viidesti top4:n ulkopuolelle. Viimeiseen 10 kauteen on näitä poikkeuksia sattunut vain kaksi kappaletta. Voidaan siis sanoa, että sijoitus oli linjassa yleisen trendin kanssa.
Tuntemukset valmennustroikassa eivät olleet kuitenkaan yksiselitteisesti tyytyväisiä.
– Vähän ristiriitaiset fiilikset. Tasomme heittelehti jaksomaisesti liikaa. Pre-season meni pelillisesti heikosti, kausi taas alkoi hyvin, sitten taas lasku, nousu ja loppuun lasku, kuvailee Römark.
Myös Fredman myöntää, että kausi oli pitkä ja vaiheikas, mutta kokonaisuutena onnistunut:
– Kaiken kaikkiaan hyvät fiilikset. Mielenkiintoinen ja suhteellisen pitkä projekti takana. Paljon on tultu eteenpäin siitä, mistä lähdettiin pre-seasonilla, ja ei tuo kolmossija pahalta tunnu.
Sarjataulukko ei valehtele – HIFK oli omaa luokkaansa
Kuten Römark yllä kuvasi, Atleticon kausi eteni sykleissä. Ensimmäisestä kahdeksasta pelistä irtosi kuusi voittoa (FC Lahti/69, LPS, TuPS, HJK/Kantsu, PKKU/2 ja TöTa) ja kaksi tasuria (PPJ/Laru ja RiPS) Ticon kerätessä yhteensä 20 pistettä yli 2,5 pisteen keskiarvolla. Tätä seurasi puolestaan kaksi tappiota TiPS:iä vastaan vieraissa ja HIFK:ta vastaan kotona ennen poikkeuksellisen pitkää, noin 1,5kk mittaista kesälomaa.
Syyskierros starttasi vielä kohtuullisesti tasurilla (FC Lahti/69) ja kahdella voitolla (LPS ja TuPS) , mutta elokuun puoliväliin osui kauden murheellisin ajanjakso: Tico teki vain yhden osuman ja keräsi yhden pisteen kolmesta pelistään (tasuri HJK/Kantsua vastaan ja tappiot PPJ/Larulle ja JäPS/47:lle). Näiden seurauksena joukkue tippui käytännössä nousutaistosta.
Tätä seurasi puolestaan kauden paras vaihe, kun joukkue haki kolme perättäistä voittoa maalierolla 12-3 (PKKU/2, RiPS ja TiPS) ennen taas pientä laskusuhdannetta kolmesta viimeisestä pelistä tullutta yhtä ainutta tasuripistettä (tappiot HIFK:lle ja JäPS/47:lle sekä niiden välissä tasuripiste TöTalta).
Kauden aikana Atleeteilla oli useasti mahdollisuus ottaa kiinni kärkikaksikkoa, mutta lopulta HIFK marssi mestariksi vakuuttavasti.
– Sarjataulukko ei valehtele. HIFK oli sarjassa ylivoimainen. Toista sijaa tarjottiin kauden mittaan useasti, mutta sitä emme ottaneet. Sijoitus siinä mielessä pieni pettymys, toteaa Römark.
Fredman säestää:
– Lähdettiin Kolmosta voittamaan. Kun HIFK rupesi painelemaan menojaan, piti jokaisen vähän muokata mielessään tavoitetta, että toinen sija voi olla realistisempi. Tietysti pitkälle oli ”teoreettinen” mahdollisuus kärkeen, mutta on tuo 8 pisteen menetys koko kaudelta vain yksinkertaisesti niin kova suoritus, että ansaittu kärkipaikka heille
Myös Mutanen näkee kokonaisuuden laajemmasta perspektiivistä:
– Kolmossija ja 38 pistettä on hyvä suoritus, vaikka pienillä marginaaleilla olisimme voineet saavuttaa vielä enemmän.
Jossittelulle ei valmennusjohdon mukaan ole liikaa sijaa, mutta parannettavaa löytyy aina.
– Jossitella ei kannata. Paranettavaahan jää aina. Kehitys loppuu tyytyväisyyteen, filosofoi Römark.
Fredman kuitenkin tunnustaa, että toinen sija oli realistisesti otettavissa:
– Sijoituksellista panosta oli viimeiseen peliin asti, mikä on aina kiva. Väkisinkin nousee mieleen tasuri Lahdesta ja tappio TiPSille ensimmäisellä kierroksella. Mutta kausi on pitkä, eikä sitä kannata liikaa suurennuslasilla tutkia.
Mutanen nokittaa vielä Suomen Cupilla:
– Vähän jäätiin tosiaan aseettomiksi HIFKiä vastaan, ja kyllähän se Suomen Cupista putoaminen jo aikaisessa vaiheessa jäi myös harmittamaan – niissä peleissä olisi ollut mahdollisuus näyttää vielä enemmän.
Otteluita, jotka jäivät mieleen
Kausi tarjosi monia otteluita, jotka jäivät valmennuksen mieleen niin tuloksellisesti kuin pelillisesti.
– HIFK:ta vastaan Bragulla pelasimme pallollisena tosi hyvän ottelun, mutta hävittiin runsaslukuisesti helppoihin virheisiin. Avausottelu FC Lahti/69 vastaan oli helpotus – systeemi toimi. Lisäksi HJK/Kantsu ja TöTa -voitot vieraissa olivat suvereeneja esityksiä, kertaa Römark.
Fredman nostaa esiin erityisesti yhden ottelun:
– 4–0-voitto TiPSistä Pukinmäessä jäi mieleen todella ehjänä kokonaisuutena. Ekalla kierroksella oli jäänyt pisteet heiltä saamatta, joten se oli hieno osoitus kehityksestä.
Mutasen mukaan mieleenpainuvinta oli joukkueen henkinen kasvu:
– Ne hetket, kun pystyimme kääntämään vaikeat tilanteet vahvuudeksi, kuvastivat hyvin koko kauden kehityskaarta.
Kausi osoitti kuitenkin hyvin, että helppoja pelejä ei Kolmosessa tänä päivänä tule vastaan kuin satunnaisesti ja jopa ne lohkon häntäpään porukat pystyvät parhaimmillaan haastamaan kärkiryhmiä – sen saivat tunnustaa niin Atletico kuin muutkin kärkijoukkueet. Sekä Jeppe Römark että valmennustiimiläisensä ovat yhtä mieltä siitä, että Kolmosen taso on noussut vuosien varrella.
– “Kolmosessa oli useita joukkueita, joissa oli Veikkausliiga- ja Ykkös-kokemusta. Sarjassa lähes kaikki joukkueet olivat organisoituja pelaamaan omalla tyylillään, kuvaa Römark.
Fredman jatkaa:
– Perusrunko on sama: nuoria nälkäisiä, ylemmistä sarjoista tulleita kokeneita ja heidän väliinsä sijoittuvia. Tuntuu, että taso olisi noussut vuosien varrella.
Myös Mutanen korostaa Kolmosen laadun kohentumista:
– Sarja oli tänä vuonna tasainen ja laadultaan korkea – yksikään ottelu ei ollut helppo. Suomifutis kehittyy, mutta vauhdin on pysyttävä kovana, jos halutaan pysyä naapureiden perässä.
Onnistujien joukossa tuttuja nimiä
Kauden onnistujia listattiin tosiaan jo sosiaalisen median puolella, jossa viimeisen viikon aikana nähtiin top5-listauksia maaleista, syötöistä, pisteistä, korteista, ottelumääristä, peliminuuteista jne.
Kristian Lehtonen sijoittui C-lohkon maalipörssin kakkossijalle ja vain HIFK:n Aleksi Wahlman iski useammin (17 osumaa). Koko eteläisen Kolmosen mittapuulla Lehtonen oli 8. paras maalintekijä. Suorituksen arvoa nostaa se, että vain kaksi Tico-pelaajaa on osunut useammin malmiaisten 15-vuotisen Kolmosen historian varrella: Kevin Nurmi 24 osumallaan kaudella 2023 ja Jesse Ketonen 17 osumallaan debyyttikaudellaan 2015.
Syöttöpisteiden puolella kärkipalli jaettiin Kustaa Käen ja Aleksis Ulanderin kesken – koko pistepörssin ykkösnimi oli puolestaan Kristian Lehtonen.
”Krisu” kerääkin ansaittua suitsutusta koko valmennuskolmikolta:
– Krisu pisti verkkoja tötterölle kiitettävästi ja pysyi ehjänä, vaikka pelasi isoja minuutteja läpi kauden, kehuu Römark.
– Välillä näytti, että Krisu on jo aivan loppu ja pitäisi reagoida vaihdolla, mutta hetken päästä hän oli taas laittanut pallon kahdesti verkkoon, jonka jälkeen sitten vasta vaihdettiin. Tuntuu, että toistui ainakin jokusen kerran, täydentää Fredman.
Ulander dominoi myös varoitusten ja ulosajojen pörssiä ottamalla neljä keltaista ja yhden punalapun, millä irtosi kolmen ottelun verran pelikieltoa. Toisaalta Atleticon korttiherkkyys laski suhteessa edeltäviin kausiin. Yhteensä 31 varoitusta ja 3 ulosajoa tarkoitti ainoastaan 1,4 keltaista ja 0,14 punaista ottelua kohden. Keltaisten määrä toi 23%:n laskua viime kauteen, 32%:a sitä edeltävään ja peräti 44%:n pudotusta kauteen 2022, jolloin malmilaiset ovat olleet Kolmosen historiansa korttiherkimmässä kunnossa.
– Niin sanottujen “tyhmien” korttien määrä pysyi kauden aikana hyvin pienenä – asia, johon valmennus on syystäkin tyytyväinen. Se kertoo ennen kaikkea joukkueen pelin hallinnasta: useimmissa otteluissa Atletico oli pallossa ja tapahtumien herra, jolloin turhat rikkeet jäivät luonnollisesti vähiin, kommentoi Römark.
Myös Fredman näkee syyn lähinnä pelityylissä:
– Korttitilastoihin vaikutti ennen kaikkea joukkueen pelityyli. Atletico pyrki hallitsemaan palloa ja rakentamaan hyökkäyksiä monipuolisesti – rauhassa palloa kierrättäen, mutta tarvittaessa nopeasti iskien. Kun pallo pysyi enemmän omilla, tarve rikkoa väheni, ja myös menetystilanteissa joukkueen rakenne pysyi tiiviinä. Keskikentän keskustassa pelanneen Ulan korttimäärää selittää ennen kaikkea roolin vaativuus – alueella syntyy väistämättä enemmän rikkeita – sekä muutama tilanteen jälkikäteen kevyeltä tuntunut varoitus. Jos ei huomioi tuota ulosajoa, niin neljä varoitusta kauteen ei valmennuksen mielestä ole kovin paljon hänen pelipaikalleen.
Ottelumäärissä mitattuna kauden tilastokärkeen ylsivät Osku Mikkonen, Mikko Maaranen ja Kristian Lehtonen, jotka esiintyivät kaikissa 22 sarjaottelussa. Kärkikolmikon pelimäärän tekee poikkeukselliseksi, että malmilaisten kolmosdivarihistoriasta löytyy vain neljä pelaajaa, jotka ovat yltäneet samaan aiemmin: Alexander Lindström (kausilla 2021 ja 2023), Kevin Nurmi (2021), Patrick Purola (2020) ja Ville Ruuska (2010).
Maaranen vei nimiinsä myös peliminuuttimittarit istumalla koko kaudella vain 73 minuuttia penkillä – peliminuutteja kertyi siis kunnioitettavat 1907min. Sillä irtosi myös koko Etelän Kolmosessa kolmossija FC Futuran Miki Venäläisen (1980min) ja HJK/Kantsun Viljami Kahilan (1941min) perässä. Kärkisija oli myös malmilaisten sisäisissä mittareissa kolmas viimeiseen neljään viime kauteen. Ainoastaan kaudella 2023 mies jäi kolmanneksi Alexander Lindströmin ja Akseli Hietalan perään.
– Mikon minuutit on todella kova suoritus jo itsessään. Lisäksi treeniaktiivisuuskin oli ihan kiitettävällä tasolla. Mikolla on isoihin minuutteihin sopiva pelityyli, joka ei oikeastaan ota osumaa vaikka kilometrejä ja minuutteja tulisikin. Tällaiset pelaajat ovat tärkeitä voimavaroja joukkueelle varsinkin tiukoissa peleissä, tiivistää Fredman.
Näiden lisäksi Römark haluaa nostaa esiin myös Janne Kinnusen ja ison ottelumäärän heti debyyttikaudellaan pelanneen Osku Mikkosen:
– Kinnunen oli jokapaikan höylä ja hänellä on paljon hyviä ominaisuuksia. Osku taas raatoi valtavasti kilometrejä oikean pakin tontilla.
Mutanen ei puolestaan pysty nostamaan yksittäisiä pelaajia esille, mutta alleviivaa yleisemmin:
– Joukkueen sitoutuminen ja nuorten halu kehittyä näkyivät arjessa. Se oli yksi suurimmista vahvuuksistamme.
Saunaillassa jaetaan tänään myös palkinnot kauden parhaille pelaajille. Löytyykö listoilta edellä mainittuja nimiä vai onko joukkoon livahtanut yllätyksiä? Sekin tieto julkaistaan myös näillä sivuilla jo lähipäivinä.