Lyhyt yhteenveto kaudesta 2024
Kolmosen kausi päättyi reilu viikko sitten harmittavaan tappioon, kun HPS kaatoi malmilaiset ratkaisevassa päätöspelissä lukemin 3-2 ja vei sen ansiosta lohkon kärkipaikan kolmen pisteen erolla. Nyt kun pöly on hieman laskeutunut, on aika katsoa taaksepäin ja vetää yhteen mennyttä vuotta.
Vaikka lohkovoitto jäi lopulta harmittavasti yhden voiton päähän ja kausi päättyi katkeraan tappioon, voi vuotta pitää kokonaisuudessaan varsin onnistuneena. Joukkue keräsi 22 ottelusta yhteensä 16 voittoa, 1 tasapelin ja 5 tappiota päätyen 49 pisteeseen. Se sivuaa myös Atleticon kaikkien aikojen piste-ennätystä Kolmosessa. Aiemmin vastaavaan pistemääriin päästiin kaudella 2018, mutta tuolloin voittoja oli yksi vähemmän. Ennätykset siis rikkoutuivat.
22 peliin syntyi yhteensä 66 maalia (eli 3 maalia per peli) ja joukkue päästi omiin vain 25 osumaa (1,13 maalia per ottelu) maalieron ollessa siis +41. Atletico keräsi myös ennätyksellisen määrän nollapelejä (8kpl) ja piti maalieron plussalla kauden avanneesta pelistä viimeisen ottelun päätösvihellykseen saakka – ensimmäistä kertaa Kolmosen historiassaan tämäkin.
Kauden päätteeksi väistyvä päävalmentaja, Anselmi Henriksson pitää suoritusta vahvana:
– HPS-pelin tulos oli tietysti iso pettymys ja pelillisesti olisimme ansainneet siitä matsista enemmän. Muuten kausi oli erittäin onnistunut ja hienoa, että pääsimme pelaamaan isoista panoksista viimeiseen peliin saakka. Aina voi jossitella pistemenetyksillä ja yksittäisillä tilanteilla pelien sisällä, mutta lopputulos ratkaisee sarjasijoitukset, ja 49 pistettä riitti nyt kakkossijaan.
Kauteen mahtui kuitenkin lukuisia hienoja otteluita. Lohkovoiton vienyt HPS kaatui kahdesti, ensin Suomen Cupin puolella ja myöhemmin Kolmosessa ja ennen kauden alkua Atletico onnistui pistämään tosissaan kampoihin myös Ykkösliigaa pelanneelle PK-35:lle. Kolmosen puolella nähtiin myös pari pidempää voittoputkea ja joukkue selvisi yllättävän kevyillä pistemenetyksillä läpi kauden.
Suorituksen vahvuudesta kertoo myös se, ettei Atletico menettänyt esimerkiksi pohjalta löytyvälle viisikolle pistettäkään ja otti kärkiviisikossakin viisi voittoa, yhden tasurin ja ainoastaan kaksi tappiota. Lohkovoiton kannalta kohtalokkaita pelejä pelattiin keskikastin joukkueita vastaan, sillä malmilaiset eivät voittaneet kumpaakaan kevään tai syksyn Kontu-kohtaamisistaan ja hävisivät myös syyskierroksen avauksessa Töölön Taistolle.
Kauden mieleenpainuvimpia otteluita valitessa mieleen jäi pari poikkeuksellisen hienoa tapahtumaa:
– Tällä kaudella päästiin pelaamaan ison, satoja katsojia keränneen yleisön edessä sekä HIFKiä että HPS:aa vastaan. Se on aika harvinaista herkkua tällä sarjatasolla. Myös cupin peli PK-35:ta vastaan oli hieno kotiottelutapahtuma. Lisäksi mieleen jäi erityisesti alkukauden pitkä voittoputki ja loppukauden ratkaisupelien sarja.
Kauden parhaat pelaajat palkitaan tämäniltaisessa (la 12.10) saunaillassa, mutta onnistujia haarukoidessa voi jo nyt nostaa esille tukun onnistujia: Kolmosen sisäisen maalipörssin vei 11 osumallaan Olli Hänninen ja jaetulle kakkossijalle ylsivät tulokaskaksikko, Kristian Lehtonen ja Vili Lankinen 9 osumallaan.
Lehtosen suorituksen arvoa nostaa poikkeuksellisen kova maali per minuutti -statistiikka, sillä osumia syntyi joka 65 minuutti (584 pelattua minuuttia) ja jälkimmäisen osalta puolestaan se, että Lankinen tehtaili 9 tehdyn maalin lisäksi myös 14 syöttöä. 23 pongolla irtosi myös joukkueen sisäisen pistepörssin voitto. Toisena syöttöpörssistä löytyi puolestaan Mikko Maaranen, jolle 10 maalisyöttöä on varmasti pääasialliseen pelipaikkaan (laitapakki) nähden kelpo suoritus.
Henriksson listaa näiden ohella muitakin onnistujia:
– Tällä kaudella onnistujia olivat erityisesti uusista pelaajista Vili Lankinen keskikentän laidalla sekä avauskokoonpanopaikan laitapuolustajana vakiinnuttanut Joona Packalen. Pidempään joukkueessa pelanneista nostaisin esille keskikentän kolmikon Kustaa Käki – Alexander Lindström – Aleksis Ulander ja hyökkäyksessä onnistuneen Olli Hännisen.
Kolmosen otteluissa Atletico-paidan puki päälleensä lopulta yhteensä 28 pelaajaa, mutta näistä vain 23 pelasi enemmän kuin yhden ottelun. Kolmen maalivahdin lisäksi otteluissa esiintyi 20 kenttäpelaajaa, joista yli puolet pelasi myös vähintään 75 % otteluista. Ulander ja Maaranen esiintyivät yhtä vaille kaikissa peleissä ja Lankinen, Lindström & Packalenkin missasivat vain kaksi kamppailua mieheen.
Monilla kausilla rinki on ollut paljon laajempi ja vaihtuvuus isompaa, mutta tietoisesta valinnasta ei kuitenkaan Henrikssonin mukaan ollut kyse:
– Pieni rinki ei ollut suoranaisesti tietoinen valinta. Peluutus sen sijaan oli mietitty kauden tavoitteiden pohjalta. Kilpailua pelipaikoista ja peliajasta käytiin ehdottomasti joukkueen sisällä, mutta kuten Atleticossa ennenkin, hyvässä hengessä.
Kausi näytteli myös erään aikakauden loppua, sillä se jää tiettävästi Anselmi Henrikssonin (toistaiseksi) viimeiseksi Atleticon peräsimessä. Jo alkusyksystä päätöksen tehnyt, mutta vasta viimeisen pelin jälkeen sen joukkueelle kommunikoinut Henriksson yritti lopettaa jo viime kauden päätteeksi, mutta tällä kertaa päätös lienee pysyvämpi. Mies itse muistelee omaa aikaansa ilolla ja näkee jo seuraavat suunnitelmansa selkeinä:
– Tämä kausi jää tosiaan toistaiseksi viimeisekseni. Jokainen uusi valmentaja tuo aina mukanaan uudenlaisia toimintatapoja ja uusia ajatuksia. Nähdäkseni tähän tavoitteeseen päästiin, ja jos olen samalla pystynyt innostamaan ja mahdollistamaan hyvän toimintailmapiirin, olen tyytyväinen. Seuraavaksi annan aikaa perheelle.
Uuden päävalmentajan haku starttaa virallisesti ensi viikolla, mutta kiinnostuneita tahoja kannustetaan olemaan jo nyt yhteyksissä joukkueen taustatiimiin.