Kevätkierrosanalyysi – Nettisivutoimituksen piinapenkissä Atleticon taustatiimi

21 heinäkuun, 2022

Kesätauko on nyt pidetty ja Atletico palannut taas treenikentille valmistautuakseen ensi viikon perjantaina, 29.7. jatkuvaan Kolmoseen. Luvassa on heti tiukka rypistys, sillä malmilaiset pelaavat ensimmäisen kahdeksan päivän sisään yhteensä kolme ottelua Pukinmäen nurmella FC Kuusysiä, JäPS/47:ää ja TuPSia vastaan.

Mutta ennen kuin mennään syyskierrokseen, on aika vetää kevät yhteen ja tarkastella hieman mennyttä kymmentä peliä sekä syitä tulosten ja sarjatilanteen taustalla. Oman äänensä saavat kuuluviin myös Ticon taustatiimi, jota nettisivutoimitus jututti aiemmin viikolla.

Tasaisia otteluita ja tiivis sarjatilanne

Sarjatilanne heinäkuussa 2022

Atletico lähti kesätauolle sarjataulukon sijalta neljä keräten kuusi voittoa, yhden tasurin ja kolme tappiota. Pisteplakkarissa on 19 pongoa, joka on seitsemän vähemmän kuin sarjaa johtavalla HPS:llä. Toki sarjataulukkoa tarkastellssa on hyvä huomioida, että Atletico on pelannut muita kärkijengejä yhden ottelun vähemmän, kun kevätkierrokselta siirretty JäPS/47-ottelu pelataan vasta elokuun alussa.

Kevätkierrokseen mahtui tulosten valossa kaksi murskavoittoa 6-0-lukemin niin NouLasta kuin KoiPSistakin, selkeähkö voitto FC Kuusysistä lukemin 3-1 ja yhtä selkeät tappiot LPS:lle ja TiPSille lukemin 0-4 ja 1-3. Muut ottelut olivat puolestaan tulosten valossa melko tiukkoja, sillä niin TuPS, Inter Helsinki kuin RiPS:kin kaatuivat vain yhdellä maalilla. HPS:n kanssa tasattiin pisteet ja PKKU/2 yllätti Atleetit 1-2-lukemin, vaikka malmilaisilla oli mahdollisuus laittaa peli vielä tasoihin lisäajan rankkarista.

Pahimmista kilpureista yksikään ei selvittänyt kevätkierrosta ilman tappioita ja tasureitakin taisteltiin niin HPS:n, TiPS:n kuin LPS:nkin leirissä useampi kappale. Viisi seuraavaa joukkuetta mahtuvat puolestaan neljän pisteen sisään, minkä myötä syyskierrokselle asetelmat voivat muuttua vielä melkoisesti niin nousutaistoa kuin ylemmän keskikastin ja himmeämpien mitalien sijoituksia ajatellen. Häntäpäässä puolestaan FC Kuusysi ja Inter Helsinki erottuivat selkeästi joukosta heikommuudellaan eivätkä NouLa tai TuPS:kaan voi vielä hengähtää, sillä sarjapaikka vaatinee tälläkin kaudella varmistuakseen noin 20 pistettä. Molemmissa päissä lohkoa piisaa siis jännitettävää.

Tilastollista dominanssia

Jos sitten pureutuu Atleticon rekordiin, 6-1-3, vielä hieman tarkemmin, on nähtävillä, että tilastojen ja erilaisten xG-mittareiden valossa sekä sijoitus että pistesaalis jättää jonkin verran jossiteltavaa. Atletico laukoi kymmenessä ottelussa yhteensä 170 kertaa vastustajien 93 vetoa kohtaan ja myös maalia kohti suuntautuneet laukaukset menivät malmilaisten eduksi selkeähkösti 81-32. Kulmapotkuja annettiin liki tuplat, 62-32 ja oikeastaan ainut tilasto, jossa nähtiin identtisiä lukemia joukkueiden kesken oli rikkeiden ja varoitusten määrä.

Nettisivutiimi koostikin oheen pienen yhteenvedon keskimääräisistä lukemista per ottelu, minkä luomaa näkemystä tukee myös päävalmentajakaksikon toisen osapuolen, Antti Säynätkarin kommentit:

– Olemme olleet parempi – tai ainakin vaarallisempi – joukkue oikeastaan kaikissa muissa sarjaotteluissa paitsi viimeisimmässä TiPSiä vastaan, tiivistää Säynätkari.

”Sintin” kommenttiin on helppo yhtyä, sillä TiPS-ottelu oli kauden tähän mennessä ainut ottelu, jossa Tico ei pessyt vastustajaansa tilastojen valossa. Niin tappioon päättyneissä LPS- ja PKKU/2-otteluissa sekä HPS-tasurissa malmilaiset olivat useammallakin mittareilla katsottuna vahvempi, vaikka niin Laajasalossa ”Älpsiä” kuin Pukinmäessä ”Hopsiakin vastaan” Tico pelasikin ison osan otteluista yhden miehen vajaalla.

– Hampaankoloon on jäänyt erityisesti niistä otteluista, joista olisi ollut enemmän otettavissa: eli juuri LPS:ää, HPS:ää ja PKKU/2 vastaan, jatkaa Säynätkari.

Aiemmilta kausilta tuttu ailahtelevaisuus ja huippupeliä seurannut pelillinen mahalasku eivät ole tälläkään kaudella kiertäneet täysin malmilaisia:

– Meidän taso on vaihdellut liikaa vieläkin ja sama rutiini pitäisi saada pysymään pelistä toiseen. Parhaimmillaan homma toimi helvetin hyvin. Sanoisin että parin vuoden siirtymä vastahyökkäyksiin pelinsä perustavasta Ticosta palloa hallitsevaan ja eri variaatioin hyökkäävään Ticoon alkaa silti olla lähempänä loppua kuin alkua, analysoi kalkkiviivojen toiselle puolelle, valmennustiimiin siirtynyt Niko Eriksson.

Positiivisimpiin juttuihin lukeutuu myös eräänlainen henkinen kypsyys ja se, että malmilaiset ovat useammasta kauden ottelusta raapineet miesalivoimasta tai pelillisestä alivoimasta huolimatta pisteitä. Tai vähintään taistelleet pelikellon viimeiseen minuuttiin saakka pystypäin:

– Selkäranka ei myöskään ole napsahtanut, vaikka kello ja tulostaulu eivät olisikaan meille suosiollisia, vahvistaa Säynätkari nettisivutiimin näkemystä.

Vaihtuvuutta ja laajan rosterin mukanaan tuomia haasteita

Pelaajakohtaisia tilastoja tarkastellessa katse kiinnittyy ensimmäisenä siihen, että kokoonpano on elänyt kauden mittaan melkoisesti. Atletico on ehtinyt käyttää ensimmäiseen 10 peliin jo yhteensä 30 pelimiestä ja joukosta löytyy vain kuusi sellaista pelaajaa, jotka ovat esiintyneet 80% tai enemmän peleistä: kaikissa otteluissa tositoimissa nähty Mikko Maaranen, yhdeksän pelin Jonne Ketonen, Jesse Ketonen, Aleksi Myllys ja Janne Kinnunen sekä kahdeksaan jäänyt Mika Tenkanen. Seitsemässä pelissä onkin sitten pelannut jo yhdeksän seitsemän Atleettia.

Myös avauskokoonpano on elänyt kauden aikana melkoisesti ja Atletico on varmasti tuottanut niin monelle vastustajalle kuin ulkomaisille vedonlyöntiyhtiöillekin päänvaivaa juoksuttaessaan kentälle täysin edellisistä peleistä poikkeavia miehistöjä.

– Me lähdettiin kasaamaan joukkuetta, jossa jokaiselle pelipaikalle löytyy käytännössä vähintään kaksi erittäin hyvää vaihtoehtoa ja kauden alla saatiin vielä pari sellaista vahvistusta, joita ei talvella osattu vielä mukaan edes budjetoida. Valmennuksella on siis suoraan sanottuna melkoinen luksushaaste asetellessaan kulloiseenkin otteluun parhaan mahdollisen kokoonpanon ja pitäessään tietysti kaikki tyytyväisenä myös penkin puolella, analysoi joukkueenjohtaja Janne Vottonen.

Rosteri on myös jatkanut viime kaudelta tuttua murrostaan ja uusia miehiä marssitettiin Tico-miehistöön tällekin kaudelle hieman laskutavasta riippuen kymmenkunta. Nämä ovat tulleet kuitenkin tarpeeseen, sillä kausi on ollut tähän mennessä haastava osalle edellisvuoden ehdottomista runkomiehistä. Mm. kapteeni, Kustaa Käki loukkasi polvensa jo kauden kolmannessa ottelussa TuPSia vastaan ja armeija on pitänyt viime kauden tehopörssin voittaneen Kevin Nurmen ja vuoden tulokkaaksi valitun Alexander Lindströmin sivussa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta läpi kauden. Kun vielä varakapteeni ja edelliskauden vuoden puolustajaksi valittu Joonas Prami, Suomen Cup -maalipörssin malmilaisriveissä vienyt Juuso Ollila ja preseasonilla tuhojaan tehnyt kolossikärki, Olli Hänninen ovat päässeet vain neljään peliin kukin, on paikattavaa piisannut. Eikä Atleticoa ole vielä nähty käytännössä kertaakaan ns. ykköskokoonpanolla koko kevätkierroksen aikana.

Olli Hänninen ja Juuso Ollila esiintyivät vahvasti cup-peleissä, mutta Kolmosen matsit ovat jääneet turhan vähiin. (C) Jari Mäensivu

Onnistujiakin toki piisaa ja pistepörssin kärkikahinoista löytyykin niin koko joukko tuttuja nimiä kuin tuoreempaakin vertaa. Mm. valtakunnallista medianäkyvyyttä Tico-siirrollaan saanut Roni Peiponen löytyy pistepörssin kärjessä seitsemään peliin isketyillä 7+2-tehoillaan. Seuraavina ovat Ketosen veljekset, Jesse 3+1-tehoin ja Jonne 1+3-tehoin. Ronin ja Jessen takaa maalipörssin kolmannelta sijalta kahdella maalilla löytyvät Hänninen, Myllys ja vain kolmessa pelissä vielä toistaiseksi esiintynyt ja kovalla hypellä Serie D:stä joukkueeseen siirtynyt Akseli Ollila.

– Jos pitäisi nostaa kauden onnistujia tähän mennessä esille, niin ilman muuta Roni maali per peli -tahdilla. Kuten myös Jonne, jolta nähtiin yksi rimanalitus punaisella kortilla, mutta muuten mies on nostanut pelistä toiseen rimaa koko jengin tekemiselle. Ja samoin Myllys, jolta ei ole vielä nähty tukuttain maaleja, mutta sekin on vain ajan kysymys. Jäätävän kovaa duunia, eikä muistu yhtäkään peliä, missä olisi ollut muuta kuin helvetin hyvää tekemistä, tiivistää Eriksson.

Roni Peiponen upottaa kuvassa pilkun varmasti KoiPS:n maaliin. (C) Topi Leino

Myös pistepörssien ulkopuolelta nousee tuttuja nimiä:

Antti Johanssonin pallollinen peli on ottanut vielä askeleen eteenpäin, mikä on monipuolistanut avauspeliämme. Janne Kinnunen on kaudesta toiseen vakuuttavimpia pelaajiamme; laitapakki, joka ei tee käytännössä lainkaan virheitä, vaikka juoksee 15 km per ottelu, hehkuttaa Säynätkari.

– AJ on omissakin papareissa ollut tasainen suorittaja kerta toisensa jälkeen, vaikka toppariosastolla onkin ollut välillä aikamoista rulettia vaihtoehtoja piisatessa. Ja ehkä voisi nostaa esille vielä Tommi Mönkkösen. Mönksä on alkanut näyttää johtajan elkeitä keskikentällä. Hyvää tekemistä ja paljon onnistumisia, täydentää vielä Eriksson.

Antti Johansson vartioi VJS/2:n peluria Ticon tyylikkäissä vieraspaidoissa. Taustalla Ville Ruuska. (C) Jari Mäensivu

Pelin perustason on noustava

Syyskierros käynnistyy tosiaan ensi viikon perjantaina ja luvassa on 12 tiukkaa peliä: kahdeksan kotona ja neljä vieraissa. Kaikki muut joukkueet kohdataan vielä kertaalleen paitsi tosiaan edellä mainittu JäPS/47 kahdesti. Heinä-elokuu käynnistyy neljällä perättäisellä kotiottelulla ja Atletico pääsee nauttimaan useammastakin nurmipelistä putkeen, sillä ensimmäinen tekonurmimatsi on luvassa vasta syyskuun puolella, 3.9. KoiPS:n vieraana Hakukoskella.

Joukkue aikoo keskittyä pääasiassa omaan tekemiseensä, mutta valmennus nostaa esille kaksi selkeää päävastustajaa, joihin omaa tekemistä tullaan syksyn mittaan peilaamaan, ja joiden kohtaaminen vieläpä syyskierroksen kahtena päättävänä kamppailuna määrittävät varmasti isoilta osin kärkipään lopulliset sijoitukset:

– HPS on selvä päävastustaja, mutta myös TiPS on näyttänyt tahmean alkukautensa jälkeen vaaralliselta. Keskikastissa on hyviä joukkueita, jotka tulevat napsimaan pisteitä kärkijengeiltä. Toivottavasti eivät Atleticolta, kommentoi Säynätkari.

Jotta em. joukkueiden kelkassa meinaa vielä pysyä, pitää oman tekemisen tasoa nostaa vielä piirun verran ylöspäin:

– Kapteeni-Kustin puuttuminen näkyy väistämättä johtamisvajeena, mutta siitä huolimatta haluan nähdä Atleticolta vielä väkevämmän ja yhtenäisemmän peli-ilmeen. Tehdään töitä keltamustalle paidalle – hikeä säästämättä. Tällöin pisteitä kyllä ropisee laariin. Syksyn yhtenä tärkeimpänä tavoitteena on nostaa vaatimustasoa sekä peleissä että harjoituksissa. Tämä koskee niin pelaajistoa kuin valmennustakin.

Samoilla linjoilla on myös virkaveljiään kompannut päävalmentaja, Timo Kinnunen:

– Syksyllä tavoitteena on parantaa pelin perustasoa huomattavasti. Syksyllä Atleticon pitää olla taktisesti kypsempi, fyysisesti valmiimpi ja ennen kaikkea pelillisesti nopeampi ja yhtenäisempi. Ei riitä, että ollaan paperilla hyvä joukkue, pitää olla hyvä myös kentällä.

Atleticon voi nähdä seuraavan kerran kentillä perjantaina 29.7. klo 19:15, kun joukkue kohtaa FC Kuusysin Pukinmäen nurmella klo 19:15 alkaen. Ajantasaiset otteluaikataulut löydät täältä.