Nettisivutoimituksen piinapenkissä valmennuskaksikko: “Atletico-mittaristolla harvinaisen tasavahva kausi”

Seuraavana kausianalyysien sarjassa on vuorossa valmennuskaksikon, Timo KinnunenAntti Säynätkari, haastattelu. Ticon nettisivutoimitus istutti miehet töölöläisen ravitsemusliikkeen kulmapöytään ja pyysi analysoimaan mennyttä kautta. Ohessa duon näkemykset yhdestä suusta:

Kausi on nyt saunottu päätökseen ja pöly ehtinyt hiukan laskeutua. Mitkä fiilikset menneestä vuodesta?

– Kausi on saunottu, muttei vielä risteilty päätökseen. Pölyn laskeuduttua päällimmäisenä mieleen on jäänyt Atletico-mittaristolla harvinaisen tasavahva kausi. 16 peliin mahtui yksittäisiä heikompia esityksiä, mutta pääosin keltamusta juna puksutti vakaalla vauhdilla.

Sijoituitte lohkossanne kolmanneksi, vain kolme pistettä kärkijoukkue PPJ:n perässä. Tyydyttääkö lopullinen sijoitus ja miten näette Atleticon tason suhteessa muihin kärkijoukkueisiin?

– Lohko oli yksi kovimmista Atleticon 3-divaritaipaleella; esimerkiksi hyvin pelannut HIFK/2 jäi yläloppusarjan ulkopuolelle. Viidestä viimeisestä pelistä yksikään ei ollut helppo, vaan jokaisen pisteen eteen joukkueen piti painaa tukka märkänä 90 minuuttia. Siinä valossa tappioitta vedetty yläloppusarja on oikein tyydyttävä suoritus. Kaikilta muilta joukkueilta olisi ollut otettavissa täydet pisteet, mutta PPJ:n liigakokemuksella kyllästetty nippu oli kivikova. Ehdottomasti kovin joukkue voitti lohkon ansaitusti. Kolmossija on lohkon taso huomioon ottaen oikein tyydyttävä suoritus.

Jäikö kaudesta mieleen jotain erityisiä otteluita tai hetkiä, joita haluaisitte alleviivata?

– Kolmossijan varmistanut Kaapo Sinervon maali viimeisessä matsissa on tietysti tuoreessa matsissa, mutta kyllä se menee sykähdyttävimpiin hetkiin koko allekirjoittaneiden Atletico-uralla. Alkukaudesta mieleen jäi erityisesti otteluiden kääntäminen toisella puoliajalla. Pre-seasonilla joukkueen sisäiseksi läpäksi muodostunut “aloittava 11 väsyttää vihun, toisen puoliajan jätkät kerää hedelmät” piti paikkansa myös kaudella – todella vahva penkki antoi koko joukkueelle uskoa, että viimeistään tunnin kohdalla olemme tukevasti kuskin paikalla joka pelissä. KoiPS-peli oli tämän säännön vahvistava ruma poikkeus. Kauden jälkimmäiseltä puoliskolta nousee esiin erityisesti ensimmäinen TiPS-peli, joka oli härskin suvereeni esitys kovaa jengiä vastaan Tikkurilassa.

Entä negatiivisessa mielessä?

– KoiPS-peli tulikin jo mainittua. Harvoin on ollut takki yhtä tyhjä, ja peiliin tuli tuijoteltua pitkään. Toinen HPS-peli jäi niin ikään kaivelemaan. Kaveri pelaa yhden miehen vajaalla, meillä peli täysin hallussa, ja vastustajan valmentaja heittää visionäärisellä neloisvaihdolla uusia jalkoja sisään. Kumpikaan meistä ei osaa selittää mitä ihmettä viimeisen vartin aikana tapahtui, mutta niin vain HPS sai meidät lyötyä aivan köysiin ja lopussa vastustaja oli jopa lähempänä voittoa. Kauden synkin hetki osui kirvelevästi Regions’ Cupin puolivälierään Kiistoa vastaan. Taktisista valinnoista alkaen kaikki meni tuona lauantai-iltapäivänä railakkaasti reisille.

Kolmosessa kokeiltiin tänä vuonna yksinkertaista sarjaa + ylä-/alaloppusarjaa. Mitä olette mieltä uudesta formaatista ja millaiset fiilikset jäi muuten tämän kauden Kolmosesta?

– Sarjajärjestelmien suhteen Sintti (Antti Säynätkari) on puristi, joten pyhän kaksinkertaisen sarjan hylkääminen riipaisi häntä syvältä sydämestä. Olemme molemmat kuitenkin siitä yhtä mieltä, että kilpailullisessa mielessä loppusarjajärjestelmä on todella kiinnostava kokeilu. Yläloppusarja on parempi tapa varmistaa, että paras joukkue todella voittaa lohkon. Lisäksi tiukat, merkitykselliset pelit sytyttävät aina (ja aiheuttavat valmentajille rytmihäiriöitä ja/tai närästystä). Kolikon kääntöpuolella taas alaloppusarjan paremmilla joukkueilla ei ole mitään panosta viimeisessä viidessä pelissä.

Joukkue uudistui kauden alla merkittävällä tavalla. Miten integraatio onnistui ja oletteko tyytyväisiä uusien pelaajien pelilliseen panokseen?

– Uudet pelaajat olivat kaikki vahvistuksia ja toivat Atleticoon jotain uutta, siitä ei ole kysymystäkään. Tuntui myös siltä, että kaikki uudet veijarit pääsivät hyvin sisään jengiin sekä kentällä että sen ulkopuolella. Lopullinen tuomio jälkimmäisestä annetaan risteilyllä. Erityisen selvästi uusien pelaajien vaikutus näkyi treenikentällä, jossa he pystyivät nostamaan koko joukkueen tekemisen tasoa omalla panoksellaan. Meiningin muutos antoi myös monille Tico-veteraaneille aivan uutta puhtia tekemiseen.

Keitä muita haluaisitte nostaa esille kauden onnistujina?

– Johdatteleva kysymys, mutta kyllä, kaikki uudet pelaajat voi helposti laskea onnistujiin. On todella vaikea nostaa yksittäisiä pelaajia esiin, koska käytännössä jokainen pelaaja ansaitsisi maininnan. Yksi vähiten vaikeista esiin nostettavista nimistä on tietenkin Kaapo, joka viimeistään tällä kaudella nousi pelejä omin käsin voittavaksi maalivahdiksi. Myös pyyteetöntä työtä tekevä Janne Kinnunen ansaitsee maininnan – valmennusjohto pyysi Jannea pelaamaan tällä kaudella laitapakkina, johon vastauksena saatiin nöyrä “OK”, ja sen jälkeen todistimme hävyttömän kovaa dominointia vasemmalla laidalla. Kolmantena on pakko nimetä Allu Lindström, joka pokkasi ansaitusti tulokaskategorian kaikki palkinnot. 19-vuotias dynamo pyöritteli viikosta toiseen, milloin ketäkin kolmosdivarinippua juosten samalla noin puolimaratonin verran joka matsissa. Yksilöitä suurempi merkitys oli kuitenkin kaikkien yhteisellä panoksella, joka on keskeisin selittävä tekijä onnistuneelle kaudelle.

Haluatteko lähettää muita terveisiä Tico-fanien suuntaan?

– Kiitokset kannatuksesta somessa ja lehtereillä. Ticon anttimuurismainen sexy football jatkuu ensi kaudellakin, joten raahatkaa itsenne mestoille!