Kertaus kaudesta 2021 – Paluu Kolmosen kärkitaistoon

25 lokakuun, 2021

Seuraavien viikkojen aikana olisi tarkoitus tarkastella mennyttä vuotta kootusti muutamastakin eri näkökulmasta. Ensimmäisenä vuorossa on tiivistetty kertaus kauden peleistä ja tapahtumista.

Kausi käynnistyi koronarajoituksista johtuen noin kaksi kuukautta normaalia myöhemmin ja samalla myös valmistautumisjakso jäi merkittävästi tavanomaista lyhyemmäksi. Muutaman intensiivisen treeniviikon tavoite olikin integroida uudet pelaajat osaksi tiimiä ja palauttaa pallotatsi yli seitsemän kuukauden tauon jälkeen. Useammalla uudella pelaajalla vahvistunut Atletico osoitti kuitenkin vahvoja otteita jo huhti-toukokuun taitteessa kaataen treenipeleissä niin MPS/2020:n kuin Pöxytkin lupaksia herättävin esityksin.

Ensimmäinen tosipeli miteltiin 4.6., kun Tico leikitteli 0-9-voiton Regions’ Cupin 2. kierrokselta Vitosta pelaavan FC FC:n vieraana. Avauspuoli mentiin vielä kohtalaisen tasaisissa 0-2-lukemissa, mutta toisella jaksolla tasoero alkoi näkyä selvemmin ja Tico nakutteli seitsemän osumaa uusien vahvistusten näytellessä päärooleja.

Kolmonen starttasi tasan viikkoa myöhemmin samaisella Töölön Pallokentällä, jossa Tico pääsi nautiskelemaan todellisesta futiskulttuurista SAPA/3:n vieraana. Savut, tifot ja äänekäs kotikannattajaryhmä pitivät huolen siitä, että kentältäkään ei puuttunut intensiteettiä. Kauttaaltaan tasaväkinen ottelu kääntyi Ticon eduksi vasta toisella jaksolla kotijoukkueen tuhrittua sitä ennen pari loistopaikkaa. Joonas Prami iski Ticon avausosuman kulmapotkusta ja Olli Hänninen lisäsi johtoa vain hetkeä myöhemmin pystyynjuoksunsa päätteeksi. 0-3-loppulukemat syntyivät puolestaan Henry Ruotsalaisen lapikkaasta Kevin Nurmen passatessa jo illan toisen kulmuriosuman.

Janne Hampaalakin sai tehdä täyden päivätyön SAPA-voitossa. (C) Jani Nieminen

Vahvat otteet saivat jatkoa myös viikkoa myöhemmin kauden kotiavauksessa, kun Atletico ja LPS tarjoilivat viihdettä koko rahalla kahdeksan osuman verran. Tasaväkinen ottelu kääntyi malmilaisten eduksi vahvemman viimeistelyn turvin ja 2-0-puoliaikajohto repesi jo 67. minuutilla 5-1-lukemiin, mutta LPS onnistui kaventamaan vielä kahdesti ennen päätösvihellystä. Iltapäivän ehdottomana tehomiehenä hääri hatullisen maaleja iskenyt Jesse Ketonen.

Puksussa jatkettiin paria päivää myöhemmin ehkäpä koko kauden murheellisimman tappion merkeissä, kun KoiPS haki hienon puolustustaistelun päätteeksi 0-1-voiton. Aiemminkin koivukyläläisryhmän aliarviointiin sortuneet malmilaiset pyörittivät reilusti rotaatiota otteluun ja avausnelivitonen näytti kaikkea muuta kuin hyvältä. KoiPS hallitsi ottelua ja iski myös illan ainoaksi jääneen osumaan kulmapotkusta jo 16. peliminuutin jälkeen. Toiselle puoliskolle valmennusjohto reagoi ja haki vaihdoilla muutosta. Peli kääntyikin täysin malmilaisten eduksi, mutta joukkue hakkasi oikeastaan koko puoliajan päätään seinään fiksusti puolustanutta vierailijaa vastaan. Jotain kertonee sekin, että Atletico loi koko pelissä yhteensä vain kaksi laukausta KoiPS-maalia kohden.

Kasvojenpesuun tarjoutui kuitenkin mainio paikka heti seuraavalla viikolla, kun Tico kohtasi heikosti kautensa aloittaneen, vielä edelliskaudella Kakkosta pelanneen FC Viikingit Vuosaaren nurmella. 1-4-voittoon päättynyt ottelu oli täysin yhtä päätä ja malmilaiset veivät esim. laukaustilastot murskaavasti 4-26. Tahtipuikkoa ottelussa heilutti erityisesti Juuso Ollila, joka viimeisteli kaksi osumaa jo ensimmäisen nelivitosen aikana.

Kesätauko katkaisi pelit pariksi viikoksi, mutta sieltä palattuaan Ticolla oli edessään ensimmäinen todellinen tasonmittaus FC Finnkurdin vieraana Töölössä. Hyökkäyspään poissaoloista kärsinyt vierailija pelasi kenties yhden kauden parhaista peleistään, mutta sekään ei riittänyt tällä kertaa pisteisiin vaan kotijoukkue nappasi 3-2-voiton. Jossiteltavaakin jäi, sillä Tico oli täysin suvereeni ensimmäisen vartin ajan ja olisi voinut johtaa helposti kolmella tai neljälläkin maalilla. Puoliajalle mentiin 1-1-tasalukemissa, mutta kotijoukkue iski kaksi nopeaa maalia toisen jakson alkuun. Tico kavensi vielä lopussa 3-2:en ja olisi ansainnut myös viimeminuuttien rankkarin, kun Finnkurdin veskari syöksyi holtittomasti palloon, mutta onnistui kaatamaan Janne Kinnusen. Pilkku jäi kuitenkin viheltämättä ja malmilaiset joutuivat poistumaan kentältä päät painuksissa.

Seuraavana vuorossa oli jälleen Regions’ Cuppia, kun Tico sai arkiviikon vieraita Ahvenanmaalta. FC Åland oli reissannut useamman tunnin ensin venekyydeillä Turkuun ja sieltä sitten bussilla Helsinkiin vain todetakseen Ticon paremmaksi 2-0-lukemin. Maaleissa oli hieman tuuriakin matkassa, sillä Aleksis Ulanderin sivurajan tuntumasta annettu vapaapotku leijasi kauniissa kaaressa takanurkkaan ja Åland-veskari myös käytännössä lahjoitti toisenkin osuman avaamalla suoraan Henry Ruotsalaisen jalkaan, joka tarjoili maalipaikan viimeistelystä vastanneelle Kevin Nurmelle. Vierailija sai loppuun vielä hyvän paineen päälle, mutta hyvistä paikoista ja mm. saamastaan rangaistuspotkusta huolimatta malmilaiset kestivät ja korjasivat jatkopaikan cup-kilpailun neljännelle rundille.

Åland-voitosta päästiin nauttimaan Mosan Wembleyn kauniissa iltavalaistuksessa.

Samaisen viikon lauantaina vastassa oli puolestaan FC Espoo / 2, joka ei ollut napannut siinä vaiheessa vielä pistettäkään. Vierailija pisti kuitenkin hyvin kampoihin ja tauolle mentiin vielä tiukoissa 1-0-lukemissa. Espoolaisilla oli myös toisen jakson alussa paikat tasoitukseen, mutta miltei tyhjästä tullut 2-0-osuma tappoi pahimmat pyristelyt ja Tico leikitteli lopulta helpon 4-0-voiton.

Seuraavassa ottelussa piisasi sitten hieman enemmän haastetta, kun Tico matkasi kaupunkirajojen toiselle puolelle, TiPS:n vieraaksi. Nousukamppailuun kauden alla povatut tikkurilalaiset olivat vahvistuneet mm. Ticosta siirtyneellä Jonne Ketosella, joka heiluttelikin odotetusti tahtipuikkoa TiPS:n laidalla. Tasaisessa ja tiukassa kamppailussa nähtiin kovaa taistelua keskikentällä ja yllättävän vähän maalia kohden suuntautuneita laukauksia: 2-1 kotijoukkueen eduksi. Tico iski illan ainoan maalin sillä ainoalla maalia kohden suuntautuneella laukauksellaan Henry Ruotsalaisen viimeistellessä vastahyökkäyksen päätteeksi. Kolme pistettä maistui erittäin hyvältä ja tuoppia kelpasi kallistella voitokkaan pelin jälkeen paikalliskuppilassa.

Voitosta hankittu hyvä fiilis kantoi vielä seuraavallakin viikolla, kun Tico kohtasi kenties divariportaan pelillisesti organisoiduimmaksi porukaksi osoittautuneen HIFK/2:n. Ottelusta muodostui jälleen tasainen, pienten marginaalien peli, jonka päätteeksi HIFK koki kauden avaustappionsa jälleen tutuksi tullein lukemin, 1-0. Oma pää pysyi siis puhtaana jo liki 400. minuuttia putkeen ja eheä pelillinen esitys palkittiin kolmella pisteellä.

Seuraavana vuorossa oli PPJ, joka tahmean alun jälkeen oli päässyt melkoiseen voittoputkeen. Veikkausliiga-kokemuksessa mitattuna ylivoimaisella rosterilla operoineet vierailijat hallitsivat peliä eikä vajaamiehisellä Ticolla ollut oikein mitään palaa ottelussa. Pitkään näyttikin, että avausmaalin jo 14. minuutilla viimeistellyt PPJ kruisailisi selkeään voittoon, mutta maaliverkko ei hyvistä paikoista huolimatta heilunut. Lopussa Tico sai rankkarin, jonka Alexander Lindström painoi sisään ja tasoitti lukemat 1-1:en. PPJ olisi ehkä peliesitysten valossa ansainnut täydet pisteet, mutta Ticon puolustus kesti viimeminuuttienkin rynnistyksen ja nappasi näin arvokkaan tasuripisteen kauden ylivoimaisesti haastavimmasta ottelusta.

PPJ-peliä seurasi kahden tärkeän pelin viikko, kun Tico jatkoi Regions’ Cuppia Kolmosen A-lohkon kärkijengeihin lukeutuneen ToTen vieraana ja viikonloppuna vielä Koillisen Derbyssä PuiUn isäntänä. Ensimmäinen otteluista jatkoi tiukkojen pelien kaavaa ja taas harmillisen monista poissaoloista kärsinyt Tico joutui tekemään täyden päivätyön 1-4-voittonsa eteen. Puoliajalle mentiin vielä tasalukemissa eikä Alexander Lindströmin 1-2-osumakaan 66. peliminuutilla ratkonut vielä peliä. Sama mies tarjoili kuitenkin kaksi loistopassia Aleksi Myllykselle, joka varmisti voittolukemat kahdella aivan viimeminuuttien lisämaalillaan ja johdatti näin Ticon cupin puolivälieriin.

Loppuviikon PuiU-ottelusta taas kehkeytyi melkoinen jännitysnäytelmä. Haastava alusta ja miehekkäästi taistellut vastustaja pisti Ticon tiukoille ja nousi avauspuoliajan 2-0-asemasta toisella puoliskolla tasoihin. Niilo Kangassalo huudatti kuitenkin 200-päistä kotiyleisöä iskemällä Tico-debyytissään 3-2-voittolukemat noin kymmenisen minuuttia ennen päätösvihellystä. Voitto oli hyvä revanssi viime kauden tappiolle ja nosti malmilaiset jo lohkon piikkipaikalle ennen alkusarjan viimeistä ottelua.

Päätöskierroksen ottelussa vastassa oli samoista sijoista tapellut HPS. Pienikokoisella ja melko heikkokuntoisella tekonurmella pelattu ottelu noudatteli kesän kaavaa ja pisteistä jouduttiin tappelemaan ihan tosissaan. Puolustuspään poissaoloista kärsinyt Tico pelasi Paloheinässä yhden kauden heikoimmista otteluistaan ja sai todistaa, kuinka HPS nappasi 2-0-voiton kotikentältään. Vihreäpaitaiset iskivät maalin niin ensimmäisellä kuin toisellakin jaksolla – jälkimmäisen aivan pelin viimehetkillä tuomitusta rankkarista kesken pienoisen malmilaispainostuksen. Tappion myös HPS nousi tasapisteisiin ja Tico jäi lopulta alkusarjan neljänneksi PPJ:n porhallettua pisteen verran ohitse ja sekä HPS:n että Finnkurdin noustua tasapisteisiin.

Yksinkertaisen alkusarjan jälkeen lohko jaettiin kahteen osaan, ylä- ja alaloppusarjaan, jossa Tico pääsi kohtaamaan vielä top6:en kuuluneet joukkueet kertaalleen. Pelit käynnistyivät toistamiseen HPS:n vieraana, jossa kauden veemäisimmäksi vastustajaksi niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin osoittautuneet paloheinäläiset yrittivät ottaa koppiperseilyillään luulot pois malmilaisilta, mutta saivatkin sitä myöten vastaansa ärsytetyn ja juuri oikealla tavalla latautuneen Atleticon. Astetta vahvemmalla rosterilla tällä kertaa liikkeellä olleet Atleetit hallitsivat varsinkin ensimmäistä jaksoa suvereenisti, mutta maalit antoivat odottaa vielä toiselle puoliskolle. Kotijoukkueen ilta synkkeni, kun maalilla pelannut Daniel Ivanov ajettiin suoralla punaisella pihalle ja Kevin Nurmi iski tilanteesta tuomitun vapaapotkun sisään. Ticolla oli myös paikat tappaa peli toisella maalilla, mutta kun se jäi tekemättä, iski alivoimalla pelannut kotijoukkue. Paria minuuttia ennen täyttä aikaa syntynyt tasoitus jätti hiukan karvaan maun pelistä, mutta toisaalta HPS loi vielä lisäajallakin pari mainiota maalipaikkaa ja olisi paremmalla osumatarkkuudella voinut jopa voittaakin ottelun. Tällä kertaa lopputulokseksi kirjattiin 1-1.

Hiukan vahvempaa HPS-peliä seurasi jälleen heikompi peli, kun Tico sai Regions’ Cupin puolivälierissä vastaansa vaasalaisen FC Kiiston. Kauden aallonpohjiin niin ikään lukeutunut kamppailu tuntui isät vastaan pojat -tyyppiseltä kohtaamiselta, jossa fyysisempi Kiisto vei ja Tico vikisi. Lopussa näytti jo siltä, että Tico saisi kuitenkin kammettua itsensä rankkareihin, kun 86. minuutilla Ville Koskimaa pisti pallon omaan maaliin näyttävässä kaaressa ja tasoitti lukemat 1-1:en. Sampo Rintala iski kuitenkin ottelun toisen osuman lisäajan kolmannella minuutilla kuin tyhjästä ja vei kiistolaiset näin lopulta melko ansaitusti välieriin.

Vastus ei tästä edelleenkään helpottunut vaan seuraavaksi vuorossa oli uusintakohtaaminen lohkon selvästi parasta joukkuetta, PPJ:tä vastaan. Ottelusta muodostui liki yhtä haastava kuin kevätkierroksenkin kohtaamisesta sillä erotuksella, että maaleja nähtiin tällä kertaa enemmänkin. Tico meni johtoon Jesse Ketosen osumalla, mutta PPJ tasoitti seuraavasta mahdollisesta tilanteesta ja viimeisteli aivan puoliajan loppupuolella vielä 1-2-osumankin. Ottelu näytti jo ratkeavan Pekka Sihvolan rankkariviimeistelyyn, mutta Tico kampesi itsensä vielä mukaan taisteluun. Olli Hännisen rankkari epäonnistui, mutta sitä seurannut kulmapotku kimpoili PPJ-pakin kautta omaan maaliin. Ticon kirivaihde meinasi jäädä ohkaiseksi, mutta niin vaan lisäajan kolmannella minuutilla joukkue iski vielä kertaalleen, kun Alexander Lindström rankaisi jälleen pallopoikia ja pisti pelin tasoihin.

Myös kevään maalikarkeloille LPS:ää vastaan saatiin toivottu pikauusinta, kun Tico haki suvereenin 5-1-voiton. Hienosti läpi iltapäivän pelannut kotijoukkue iski avausvarttiin jo kolme osumaa ja tappoi juuri ennen taukoa kavennuksen saaneilta laajasalolaisilta viimeisenkin toivon toisen jakson alkajaisiksi, joten tuossa pelissä ei lopulta jäänyt epäselvyyttä paremmasta.

Toisinto saatiin myös TiPS-kohtaamisessa, sillä toinenkin keskinäinen peli oli odotetun tasaväkinen. Tico siirtyi pelissä 0-1-johtoon jo 12. minuutin pelin jälkeen Joonas Pramin iskiessä kulmapotkun sisään. TiPS nousi kuitenkin ensimmäisellä jaksolla tasoihin ja iski toisen alkuun johto-osuman melkoisella lahjamaalilla. Kustaa Käki punnersi Ticon vielä 2-2:en ja paikkoja oli jopa voittomaaliinkin vierailijan halutessa täyttä pistepottia selvästi enemmän. Lisää maaleja ei kuitenkaan nähty ja näin Tikkurilan yöhön jouduttiin poistumaan vain yhden pisteen rikkaampana ja valitettavasti nousutaiston lopullisesti hävinneenä.

Kauden viimeisessä pelissä FC Finnkurdia vastaan ei siis ollut enää nousutaiston kannalta panosta, sillä voittajan ratkoivat PPJ ja HPS omassa keskinäisessä pelissään. Toisaalta asetelmat olivat harvinaisen selkeät: voitolla loppusijoitus olisi toinen, tasurilla kolmas ja tappiolla neljäs illan vastustajan, FC Finnkurdin kivutessa niukasti ohi. Ottelu sai pahimman mahdollisen startin, sillä Finnkurd paineli jo kahden maalin johtoon Emmanuel Sarpongin kahdella osumalla. Tico ja Aleksi Myllys kavensi kuitenkin ensimmäisellä jaksolla ja Olli Hänninen toi Atleetit tasoihin 74. minuutilla. Ottelun loppuun saatiin myös harvinaisen dramaattinen loppu, kun Antti Johansson katseli ensin punaista ja hetkeä myöhemmin Sarpong iski hatun täyteen vapaapotkusta. Tico tarvitsi kuitenkin tasoituksen ja sellaisen myös sai, kun pelikellon veteli jo lisäaikaansa. Maalivahti, Kaapo Sinervo nousi sankariksi ja kävi ampumassa pallon sisään viimehetkien kulmapotkusta tarjoillen kaudelle samalla eeppisimmän mahdollisen lopetuksen.

Yläloppusarjan lopulliseksi sijoitukseksi merkittiin näin kolmas 29 pisteellä. PPJ oli ykkönen 32 pisteellä, HPS toinen 31 pisteellä ja Ticon perässä sitten Finnkurd 29, TiPS 23 ja LPS 20 pisteellään. Vaikka nousukarsintaan saakka ei taso tällä kertaa riittänytkään, oli kolmas sija hyvä suoritus tasaisessa ja kovatasoisessa B-lohkossa. Loppusijoitus koheni merkittävästi edeltävästä kaudesta ja palautti Ticon jälleen Kolmosen kärkijengien joukkoon – sinne, minne se ehdottomasti kuuluukin.