JoJon kolumni: Atletico lähtee huomenna starttaavaan kauteen vahvistuneena

Valmistautuminen kauteen 2021 on ollut kaikkea muuta kuin helppo: toiminta keskeytyi viime vuoden marraskuussa kuin seinään koronan sulkiessa hallit ja kaupungin hallinnoimat ulkokentät. Tämän jälkeen elettiin löysässä hirressä ja taukoiltiin futistoiminnasta tyystin aina huhtikuun 19. päivä saakka, jolloin Atletico käynnisti omatoimisen harjoittelujakson.

Muutama viikko nopeus-, vauhti ja voimakestävyyttä Joonas Pramin yhdessä valmennusjohdon kanssa suunnitteleman ohjelman pohjalta valmistivat joukkuetta toukokuun puolivälin nurkilla siintäneeseen futistreenistarttiin juuri niin hyvin kuin yksilöharjoittelu voi joukkuelajiin valmistaa.

Lyhyt, mutta tuloksellinen preseason

Ensimmäiset treeniviikot mentiin edelleen erikoisohjein, sillä turvaväliohjeistukset ja Palloliiton harjoittelua ja pelaamista koskevat linjaukset kielsivät kontaktien ottamisen. Siten treeneissä ei pelattu pienpelejä, ei isompia pelejä eikä varsinkaan joukkueiden välisiä treenipelejä. Kesäkuuta kohti mentäessä treenaaminen kuitenkin vapautui ja kesäkuun alkuun saatiin myös luvan kanssa sopia harjoitusotteluita – joita sitten pelattiinkin (Regions’ Cup -ottelu mukaan lukien) kahdeksaan päivään kolme kappaletta niin, että joukkue olisi edes puoliksi valmis huomenna starttaavaan kauteen.

Valmistavat pelit sujuivat tuloksellisesti hyvin, sillä Tico kaatoi Malmin Palloseuran sisäisessä mittelössä Kolmoseen nousseen MPS/2020 lukemin 1–2 ja otti nyt tiistaina myös hienon 4–0-voiton viime kauden Kolmosen kärkijengeihin lukeutunutta Pöxyjä vastaan. Väliin mahtui myös Regions’ Cupin 2. kierroksen ottelu, jossa joukkue möyhensi paria sarjatasoa alempana palloilevan FC FC:n murskalukemin 0–9.

Treenipelien tuloksia ei kannata tietenkään liikaa tuijottaa, mutta hyvien tulosten voi nähdä olevan ainakin osittain seurausta siitä, että joukkue on onnistunut valmistautumisessaan olosuhteisiin nähden hyvin. Treeneissä on ollut paria poikkeusta lukuun ottamatta n. 20 pelaajaa ja niin intensiteetti kuin vaatimustasokin ovat noussut selvästi viime kauteen verrattuna. Uudet pelaajat ovat tuoneet mukanaan piristysruiskeen ja pakottaneet samalla myös vanhemman kaartin skarppaamaan omaa tekemistään. Ja se taas on palvellut niin joukkuetta kuin valmennusvastuun ottanutta uusvanhaa kaksikkoa, Timo Kinnunen – Antti Säynätkarikin. Ja vaikka peli ei valmista vielä olisikaan, ollaan ainakin hyvällä tiellä, ja joukkue hitsautunut uusien pelaajien myötä tapahtuma tapahtumalta vahvemmaksi.

Muutoksia pelaajarintamalla

Niin, uusia pelaajia on tosiaan tullut sisään useampikin kappale ja jo entuudestaan vahva joukkue on ainakin paperilla vahvistunut entisestään. Kevin Nurmi ja Alexander Lindström nähtiin jo viime syksynä joukkueen treeniringissä ja myös loppukauden ottelukokoonpanoissa, mutta nuorempaa kaartia ja uusia tuulia edustavat myös niin Olli Hänninen, Aleksi Myllys kuin Daniel Nieminenkin.

Näistä Hänninen, Myllys ja Nieminen ovat vielä suurelta osin katsomattomia kortteja, mutta kolmikon startti ainakin yhden preseason-pelin otannalle lupaa hyvää: ”Häbä” 3+0 ja Myllys 1+1 sekä Niemiselle kahdesta pelistä nollat omassa päässä. Kevin ja “Allu” taas ovat kehittyneet jo pelkästään viime syksystä valtavasti ja tulevat pelaamaan isoissa rooleissa, mikäli kehityssuunta ja työnteko jatkuu vaan samanlaisena. Nurmea uskallan myös ennustaa niin maali- kuin syöttöpörssinkin kärkikahinoihin. Ja toisaalta täyttämään TiPS-paitaan vaihtaneen Jonne Ketosen jättämän aukon.

Tämän viisikon lisäksi Tico hankki myös neljä kokeneempaa pelimiestä, joista Aleksis Ulander oli tuttu mies jo viime kaudelta ja siirtoikkunan päätargetteja edellisvuotisten hyvien otteidensa vuoksi. Vanhempi “Allu” kunnostautui samalla kertaa myös pelaaja-agenttina ja houkutteli Henry Ruotsalaisen mukaansa niin ikään kesän loppuun ulottuvalle lainalle. Ruotsalainen oli PK-35-aikoinaan keskinäisissä peleissä paksulla punakynällä ympyröity mies ja tiesimme tasan tarkkaan, millaisesta pelaajasta on kyse. Erittäin Ticon näköinen hankinta niin vahvuuksiltaan kuin pelimoraaliltaan. Selkeitä vahvistuksia siis kumpainenkin.

Juuso Ollila ja Tony Nyyssölä kuuluvat niin ikään tähän vahvistusten kastiin isolla V:llä. Vaikka Mikko Vesterinen jätti lopettamisellaan melkoisen aukon Tico-keskikentälle, ovat paikkaajat vähintään samaa kaliiberia ja vielä nuoremmissa pakkauksissa. Ollila on taatusti koko sarjatason parhaita pelaajia ja todellinen luksusvaihtoehtoehto omalle pelipaikalleen. Uskon ja tiedän jo niin treenien kuin parin pelinkin otannalla, että hänen otteissaan piisaa nähtävää niin koti- kuin vierasfaneillekin, jos vaan mies pysyy kunnossa. “Nype” puolestaan täyttää viimein sen aukon keskikentän pohjalla, jonka Mikko Huupponen aikanaan jätti nappikset naulaan ripustettuaan. Vastustajan näkökulmasta erittäin veemäinen ja työteliäs kaveri, joka nostaa omalla duunillaan ympärillä olevien pelaajien tasoa. Molemmilta on lupa odottaa paljon potentiaalista kärkitaistoa ajatellen.

Murroskohta vaati reagointia

Laatua piisaa ja myös vaihtuvuus on ollut siis aiempaa suurempaa. Tämä johtuu pitkälti siitä, että Atleticon ydinrunko on pysynyt samana jo pidemmän aikaa eikä isompia ravisteluita ole nähty sitten vuoden 2013, jolloin joukkue vahvistui kerralla useammalla pelaajalla, mikä taas omalta osaltaan auttoivat tekemään Atleticosta Kolmosen kärkijengejä. Viime kaudet ovat kuitenkin näyttäneet, että osalla pelaajista on niin fysiikka kuin ajankäyttökin tullut vastaan eikä jalka ikävuosien myötä välttämättä liiku enää entisaikojen malliin. Treeniprosentit ovat laskeneet ja tätä jouduttiin paikkaamaan pudottamalla viikottaisten treenikertojen määrä kahteen, jotta varmistuttaisiin toisaalta palautumisaika ja intensiteetti ja suotuisat osanottajamäärät tapahtumissa. Se taas näkyi mm. viime kauden sarjataulukossa; Atletico pelasi heikoimman Kolmosen kautensa moneen vuoteen ja jäi keskikastiin lohkossaan.

Vaihtoehtoja oli käytännössä kaksi: joko jatkaa samaan tapaan ja hyväksyä se, että parhaat päivät on kenties jo nähty tai sitten tunnistaa murroskohta ja reagoida siihen vaadittavin toimin. Jäähdyttelyjengiä Tico-edarista ei tule, joten siksi päädyttiin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja lähdettiin kiristämään vaatimustasoa jälleen pykälällä, tai ehkä parillakin, palauttamaan treenikerrat kolmeen ja varmistamaan muillakin pienillä toimilla, että vaatimustaso saadaan hilattua taas ylöspäin. Tämä taas vaati väkisinkin uusia, nuorempia pelaajia ja ennen kaikkea aiempaa laajempaa rinkiä jo entuudestaan vahvaa, mutta kapeaksi käynyttä ydinrunkoa vahvistamaan. Onneksi siirtomarkkinoilla on ollut liikenteessä poikkeuksellisen paljon potentiaalisia vaihtoehtoja ja imu Ticon suuntaan syystä tai toisesta vahvempaa kuin parilla aiemmalla kaudella yhteensä. Niin määrällisesti kuin laadullisestikin.

Uudet pelaajat ja aiempaa laajempi kilpailu asettavat tietysti myös omat haasteensa eikä valmennusjohtoa käy kateeksi esim. huomista peliä ajatellen: rosterissa on taas pitkästä aikaa yli 20 nälkäistä, pelikuntoista ukkoa, joista matsiin pitäisi pystyä valitsemaan avausyksitoistikko ja päättää myös, ketkä joukosta jätetään lapun ulkopuolelle tyystin ylihuomisen saunailtaa odottelemaan. Positiivinen ongelma kertoo toisaalta siitä kaivatusta kokoonpanon laadusta ja, että vaihtoehtoja löytyy useammallekin pelipaikalle.

Tämä tulee olemaan avainasemassa myös tulevaa kautta ajatellen. Pelit Kolmosessa kestävät yhä 90 minuuttia, mutta vaihtojen määrää on nostettu viidestä seitsemään. Ja kuten lyhyt harjoituskausi on pienessä mittakaavassaan osoittanut, ratkeavat monet Kolmosen peleistä varmasti jatkossakin vasta toisella puoliajalla. Oletan, että tämä vain korostuu normaalia lyhyemmän preseasonin vuoksi. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että penkiltä löytyy uusia, laadukkaita jalkoja taistelemaan väsyneitä ja kenties vaihtojen myötä myös heikentyneitä vihollismiehistöjä vastaan.

Se, mihin nykymiehistö sitten todellisuudessa riittää nähdään mm. huomenna Bolliksella ja viikon kuluttua kotiavauksessa, Pukinmäessä. Mutta ainakin näin joukkueenjohtajana voi seisoa selkä suorassa ja katsoa suuresti rakastamansa joukkueen lähtökohtia alkavaan kauteen optimistisin ja luottavaisin mielin.

Janne Vottonen
Atleticon joukkueenjohtaja

Kirjoittaja on ticolainen jo vuodesta 1998