Lohko- ja maalintekokatsaus 2020

11 marraskuun, 2020

Kauden päätyttyä on kuukauden sulattelun jälkeen aika katsastaa viime vuosien tapaan lohkon tapahtumat sekä luoda silmäys lajin syvimpään statistiseen elementtiin eli maalintekolukuihin. Koska sarja pelattiin läpi ilman varsinaista kesätaukoa, ei kevät- ja syyskierrosta viime vuosista poiketen käsitellä tällä kertaa erikseen.

Lohkon tapahtumat

Normaalisti kolmessa 12 joukkueen lohkossa kaksinkertaisena sarjana pelattavan Palloliiton Etelän (eli liiton viime vuoden organisaatiouudistukseen saakka Helsinki-Uusimaa-piiriyhteisön) Kolmosen formaatti rukattiin poikkeuksellisesti koronakevään lyhentämän pelikauden johdosta kahteen 18 joukkueen yksinkertaiseen lohkoon. Niin ikään lohkomuotoiseen Kakkosen nousukarsintaan etenisivät molemmat lohkovoittajat sekä parempi (mittarina sarjapisteet) lohkokakkonen; kummankin lohkon kolme viimeistä putoaisivat Neloseen. Parittomasta ottelumäärästä johtuen puolet joukkueista sai otteluohjelmaan yhdeksän kotipeliä, loput kahdeksan; jakauma meni suoraan viime kauden sijoitusten perusteella.

B-lohkon ennakkosuosikit ottivat odotetusti muun letkan vedettäväkseen heti alkukierroksilta, joskin tuleva lohkovoittaja, Kakkosesta edellisenä syksynä pudonnut VJS antoi kilpakumppaneilleen FC Futuralle ja TiPSille muutaman pisteen etumatkaa ensimmäisten pelipäivien parilla kompuroinnillaan. 12 ottelun jälkeen yhä pistemenetyksittä porskuttanut Futura näytti jo vahvimmalta “mestarikandidaatilta”, kunnes porvoolaisten “jumalmoodi” mureni ja viidestä viimeisestä pelistään joukkue voittikin vain yhden.

Futuran kaksi viimeistä peliä venyivät koronakuumotusten takia lohkon yhteisen päätöspäivän yli, joten kärjen lopullista marssijärjestystä saatiin odottaa ylimääräinen viikko. Jännitettävääkin riitti, sillä Futura oli viimeisessä ottelussaan ensimmäisen puoliajan jälkeen vielä häviöllä PuiUlle ja jäämässä rannalle nousukarsinnoista, joihin pääsisi lohkokakkonen nimenomaan korkeampien pistemäärien B-lohkosta. Ottelu päättyi lopulta tasan ja riitti nostamaan Futuran tasapisteisiin VJS:n kanssa. PuiUn voittaessa olisi kakkossijalle noussut TiPS paremman maalieronsa turvin, mutta nyt tiksiläiset jäivät pisteen erolla sijalle kolme ja ulos karsinnoista. Kärkitrion sijoitukset menivät sopivasti kolmikon keskinäisten otteluidenkin mukaisesti, kun VJS voitti Vantaan “Itä-Länsi-ottelun” ja Futura pelasi molempien kanssa tasan.

(Nousukarsintaan VJS sai seurakseen Lännen kaksi lohkovoittajaa, paimio-sauvolaisen Peimari Unitedin ja Tampereen Ilves-Kissat, ja eteni Kakkoseen yhdessä Kissojen kanssa. Futuran karsintaryhmästä sarjaporrasta ylemmäs kampesivat Etelän toinen lohkovoittaja Käpylän Pallo sekä Idän B-lohkon yläloppusarjan ykkönen, Kotkan Peli-Karhut; Futura jäi Kolmoseen lopulta maalierolla koko kolmikon päädyttyä tasapisteisiin.)

Lohkon ylivoimainen yllättäjä löytyi heti sijalta neljä; seuransa uusi lippulaiva SAPA/3 oli noussut ensi kertaa Kolmoseen vasta täksi kaudeksi, mutta otti kaikilta luulot pois pelattuaan kauden alusta peräti 15 ottelua tappiotta, aiheuttaen matkalla sekä VJS:n että Futuran kauden ainoat häviöt sarjapeleissä. Pitkään keulakolmikon vauhdissa pysytelleiden “savannalaisten” kompastuskiveksi muodostui lohkon suurin tasapelien määrä (6), ja viimeistään neljän 2-2-tasurin putki hyydytti nousukkaat pois podiumilta. Ainoat tappionsa SAPA kärsi vasta kauden kahdessa viimeisessä ottelussa sijoituksen varmistuttua turvallisesti jo aiemmin.

Viidenneksi päätynyt FC Kontu oli koko Etelän 36 joukkueesta ainoa, jonka otteluista yksikään ei päättynyt tasan. Kauden vaikuttavimmasta ryhtiliikkeestä vastasi PKKU/2, joka vielä kahdeksan kierroksen jälkeen majaili putoamisviivan alla kolmella tasuripisteellä; keravalaiset kirivät lopulta jopa kuudenneksi huimalla yli puolen kauden ja yhdeksän ottelun mittaisella voittoputkellaan.

Koillisen mestaruudesta painineella kolmikolla oli sarjassa tasaista – parhaiten sijoittui Tico niukalla pisteen erolla PuiUun ja Ponnistajiin. Keskinäisten otteluiden vertailussa voimasuhteet menivät päin vastoin; Ponnistajat selvisi tappiotta (4 pistettä) ja PuiU (3 p) kaatoi Atleetit, joille puolestaan jäi käpälään vain Malmin Derbyn tuoma tasuripiste. Puipan urotekoihin voidaan lukea tasapelit lohkon kahta kärkijoukkuetta vastaan, ja VJS:ltä niisti toki Ticokin pisteen.

Lohkon häntäpää alkoi kärjen tapaan erottua joukosta hyvissä ajoin. Pisimpään kauden avausvoittoaan lilliputeista haeskeli Jokelan Kisa, aina 12. pelipäivään saakka, eivätkä muutkaan kaksi putoajaa, Nopsa ja nuorekas JäPS/47 ehtineet kumpikaan tuulettaa ensimmäistä täyttä pistepottiaan edes sarjan alkupuolikkaan aikana. JäPSin kauden ainoaa voittoa seurasi koko lohkon pisin tappioputki, seitsemän ottelua aina kauden loppuun saakka. Myös viimeisimpänä sarjassa säilynyt KoiPS laittoi pelinsä jännäksi kuuden häviön suoralla kauden lopusta lukien.

Ticon otteita sotki jo edellisellä kaudella ikävän tutuksi käynyt epätasaisuus otteluiden välillä ja myös sisällä. Tuloskunnon esitettyä kohentumisen merkkejä osui otteluohjelman keskikolmannekselle juuri pahimpaan rakoon synkempi kuuden pelin voitoton putki, johon mahtui peräkkäiset matsit sarjan koko kärkiviisikkoa vastaan – saldona näistä kohtaamisista surkeat kaksi pistettä, vaikka peliesityksillä rahkeita olisi pitänyt riittää ehdottomasti isompaankin pottiin. Vuoristoratana aaltoilleen loppusuoran päässä käteen jäi yhdeksännen tilan myötä heikoin sijoitus (niin absoluuttisesti kuin täyteen 22 ottelun kauteen suhteutettunakin) kauden 2012 säilymisen jälkeen, ja samalta mittausjaksolta myös tappioita kertyi ensi kertaa yhden kauden puitteissa enemmän kuin voittoja. Pelaajatilastoista pisti esiin yksi todella erityinen positiivinen “poikkeama”, sillä Patrick Purola oli ainoa kauden kaikissa sarjaotteluissa pelannut Atleetti; edellinen ottelumäärässä mitaten täyden sarjakauden Kolmosessa pelannut “teräsmies” oli Ville Ruuska Ticon debyyttikaudella 2010.

Lohkon koti-vierastaulukoistakin löytyi jälleen poimittavaa. Kärkikolmikosta Futura oli sarjan selvästi paras vierasjoukkue ja tasoitti sillä asemiaan kahden pääkilpakumppaninsa kovempia kotirekordeja vastaan; SAPA ja Kontu pelasivat pisteissä mitaten tasaisimmin niin kotona kuin tien päälläkin; putoajista JäPS sai vieraista kasaan ainoastaan yhden pisteen, JoKin matkaa Neloseen tasoitti voitoton kotisaldo ja Nopsan karmea vierasmaaliero oli jo yksinään heikompi kuin millään muulla joukkueella kotoa ja vieraista yhteensä! Keskikastissa huomio kohdistuu viime kauden tapaan TuPSiin ja Ticoon, joista kummankin pisteet kotitaulukossa riittävät komeasti lohkon ylimpään kolmannekseen (lisäksi Ticon maaliero kotona oli peräti sarjan kolmanneksi kovin edellä mainittujen isojen voittomarginaalien osuttua “isännöintivuoroille”), kun taas vieraissa molemmat romahtivat jälleen täysin, voittaen kumpikin vain yhden matkapelin. Vastaavasti FC Kuusysi raapi kolme neljäsosaa pisteistään vieraskentiltä, vaikka joukkueen maaliero kummastakin oli identtisesti pakkasella.

Maalipörssin voitti A-lohkon Atlantis FC/Akatemian Emmanuel Sarpong 21 osumalla, vanavedessään VJS:n kaksikko Vili Lankinen (20) ja Charles Katashira (19) sekä Futuran Markus Tukiainen (19). Ticon parhaat maalintekijät Jesse Ketonen ja Patrick Purola osuivat kumpikin yhdeksän kertaa, mikä riitti pörssin jaettuun 22. sijaan.

Maalinteko

Vertailussa laukaus- ja maalitilastot päättyneeltä ja edeltävältä kaudelta. 2019 otteluita oli 22 ja tänä vuonna 17, joten taulukoissa on nyt myös ottelukohtaiset keskiarvot eri tilastoista.

Ticon laukomisherkkyys oli keskimäärin samalla tasolla kuin viime kaudella, mutta vaikka ohi ja kohti suuntautuneiden yritysten suhdeluku putosikin miltei viidenneksellä, meni samalla kohti maalia lauotuista palloista verkkoon saakka lähes joka toinen – todella kova lukema!

Vastustajat pääsivät 17 ottelussa laukomaan yhteensä jopa enemmän kuin edeltävän kauden 22 ottelun aikana. Suhteellinen tarkkuus kohti lauotuissa laski hieman, sitä vastoin viimeistelytehokkuus kasvoi selvemmin. Päästetyistä maaleista lisää edempänä.

Kauden maalimääristä yleisellä tasolla löytyi niin hyvää kuin huonoakin. Atleetit tekivät maaleja lohkon joukkueista kovan kärkitrion jälkeen peräti neljänneksi eniten (48) ja ottelukohtainen keskiarvo (2,82) on läpimurtokaudesta 2013 alkaen Ticon historian kolmanneksi kovin Kolmosessa. Hyökkäyspään nollapelejä tuli vain yksi – samaan tasaisuuteen on pystytty vain kertaalleen kaudella 2017 (ja kaudella 2013 Tico osui verkkoon joka pelissä, tuolloin ainoana joukkueena lohkossaan). Tehdyt maalit jakautuivat tavanomaisen laajasti 15 eri pelaajalle – kuitenkin normaalia tasaisemmin, sillä tänä vuonna kukaan ei päässyt kaksinumeroisille; viimeksi henkilökohtainen kymppi on jäänyt tyystin puhkomatta 2010.

Toisaalta kasvusuuntainen trendi oli vallalla myös toisessa päässä kenttää; 37 omiin päästettyä prässäsi lopullista maalieroa todella rankasti ja on kaudesta 2013 alkaen myös korkein yhdellä kaudella päästettyjen määrä niin kokonaisuudessaan kuin ennen kaikkea keskiarvonakin – 2,18 per ottelu on ensimmäinen kakkosen ylitys Ticolle Kolmosessa koskaan! Jopa putoamiseen päättyneellä kaudella 2010 päästettyjä maaleja kertyi 22 ottelussa vähemmän, 36. Nollapelejä omassa päässä oli silti viime vuosien keskiarvoa hipovasti neljä.

Lähes puolet tehdyistä maaleista (23) syntyi yhteensä vain neljässä reilummaksi revenneessä voitossa heikommista joukkueista. Murskavoitoille voi ajatella kertyneen hintaa tasaisemmissa otteluissa tekemättä jääneiden osumien kautta, kun tarkastellaan “uutta” maalit per sarjapiste -indeksiä eli “montako tehtyä maalia tuotti yhden pisteen”; tällä kaudella 48 maalia tuotti 22 pistettä eli suhdeluvuksi muodostuu 2,18. Vertailun vuoksi toissa kaudella 50 maalia tuotti 49 pistettä suhdeluvulla 1,02 – eli tuolloin vain kaksi maalia enemmän toi pisteitä yli tuplasti! Lukemat ovatkin Ticon Kolmosen aikakaudelta taulukon kaksi ääripäätä. Tämän statistiikan todellista painoarvoa voidaan sitten pohtia erikseen…