25 tarinaa Atleticosta – Atletico ja rivalryt (21/25)
Juttusarjassa käsitellään MPS/Atletico Malmin värikästä historiaa joukkueen 25-vuotisen taipaleen (1993-2018) varrelta. Luvassa on rehellistä kuvausta niin pelikentillä kuin niiden ulkopuolella nähdyistä tapahtumista läheltä ja kaukaa, tuoreeltaan ja ajan patinoimina muistoina.
Artikkeleita julkaistaan yhteensä 25 kappaletta sekä näillä nettisivuilla että myös painetussa muodossa.
—
Artikkelisarjassamme on käsitelty tähän mennessä mm. Atleticon oman historian kannalta merkittävimpiä hahmoja, niin kentillä kuin niiden ulkopuolella, puhuttu cup-menestyksestä ja menestymättömyydestä sekä muisteltu vaikkapa uskomattomimpia maaleja matkan varrella. Yksi kohtalaisen olennainen osa-alue on jäänyt kuitenkin käsittelemättä – nimittäin ne joukkueet, joiden ansiosta näitä merkkihetkiä on päästy kokemaan. Jalkapallo kun olisi varsin tylsää ilman vastustajia. Ja varsinkin niitä joukkueita, joiden kohtaaminen tuo pientä lisälatausta tai laittaa juoksemaan sen ylimääräisen kilometrin. Niitä joukkueita, joiden kohtaamiset ruksitaan kalenterista ensimmäisenä ja joihin liittyvät tarinat jäävät luultavasti elämään vuoksiksi eteenpäin. On siis aika omistaa luku parhaille ystävyysseuroille ja rakkaimmille kilpailijoille.
Oman matkamme kilpailijat on käytännössä jaettavissa kolmeen ryhmään: 1) pahimmat kilpailijat, joiden kanssa on taisteltu mm. nousuista, 2) tutut taisteluparit, joiden kanssa on kohdattu jo vuosien ajan ja 3) paikallisderbyt, joissa vastaan asettuu tuttuja lähialueiden joukkueita. Tässä artikkelissa avataan kutakin kategoriaa tarkemmin sekä annetaan ääni myös rakkaimmille kilpakumppaneille.
FC Puotila ja Arsenal – Divarivuosien pahimmat kilpakumppanit
Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat kaikki ne joukkueet, joiden kanssa on kilvoiteltu nousuista ja joiden kohtaaminen on herättänyt normaalia enemmän tunnetta, olkoon se sitten positiivista tai negatiivista. Parhaimpia esimerkkejä näistä ovat mm. edesmenneet FC Puotila ja Arsenal, jotka taistelivat samoista nousupaikoista alemmissa divareissa ja joita vastaan pelatut ottelut nousevat vieläkin tasaisesti esille saunailtakeskusteluissa.
”FC Puotila ja Arsenal omat ekat muistot. Muistan kuinka Ana (Antti Raudoskoski) aina puhui kopissa Puotilasta ja se oli meidän pahin kilpailija, kun sarjanousuja ja säilymisiä pelattiin. Arsenal oli sitten se, ketä vastaan ei kukaan halunnut pelata, koska oli täynnä räkiviä, sukille vetäviä maahanmuuttajia.”
– Kalle Niemi, Atleticon pelaaja vuodesta 2002- ja valmentaja vuodesta 2010-
FC Puotilan pelimiehet olivat tosiaan suurimmaksi osaksi samanikäisiä, Valtin, Kontun ja muiden itähelsinkiläisten joukkueiden junioreista poimittuja futaajia, jotka muodostivat jossain määrin Atleticoon verrattavissa olevan porukan.
”Puotilahan oli hyvin meidän tyyppinen kaveriporukka ja pelit heitä vastaan olivat lähes aina todella intensiivisiä, tiukkoja ja kuumia. Silti jäi sellainen mielikuva, että kummatkin joukkueet kunnioittivat toistensa tekemistä ja tämä kuuma kamppaileminen ja pienet ylilyönnitkin jäivät aina, kuten kuuluukin, kalkkien sisäpuolelle. Muistaakseni kerran pöllytettiin ne ihan kunnolla, muuten pelit olivat aina tasaisia. Ja Puotila-peleissä oli todellakin kunnon paikallismeininki.”
– Antti Raudoskoski, Atleticon pelaaja vuosina 2005–2007 ja valmentaja vuosina 2007–2008 sekä 2014
Ensimmäinen kohtaaminen Puotilan kanssa osui vuodelle 2007, jolloin molemmat joukkueet pelasivat Kutosta. Keskinäinen kohtaaminen päättyi Atleticon eduksi lukemin 1-2 ja tämä varmisti lopulta myös lohkovoiton siitäkin huolimatta, että joukkueet sijoittuivat lohkossa tasapisteisiin täysin identtisellä rekordilla. Sama parivaljakko kohtasi myös seuraavalla kaudella Vitosessa, jolloin Puotila voitti molemmat kohtaamiset lukemin 1-0 ja 1-2 sijoittuen lohkossa ykköseksi vaivaisen yhden pisteen erolla.
”Peleissä Puotilaa vastaan oli tavallista enemmän tunnelatausta. Useana kautena oltiin samassa lohkossa ja taisteltiin samoista sijoituksista, eli yleensä lohkovoitosta. Joukkue oli erittäin samantyyppinen Atleticon kanssa, sillä molemmilla oli ’nuoria ja taitavia’ kundeja lähiöstä, jotka pyrkivät pelaamaan palloa maassa. Itselleni ensimmäinen ja vieläkin oikea paikallisvastustaja, jolle vihasi hävitä ja jonka rakasti voittaa. Parhaiten muistan pelin Tapulin hiekalta – luultavasti kaudelta 2008 Vitosessa – jossa Puotilan ensimmäinen maali tuli pilkulta, kun päätä pidempi ja vähintään 20kg painavampi hyökkääjä nojasi allekirjoittaneen kumoon, jäin alle ja sain keltaisen. Samaisessa pelissä taisin saada vielä toisen, tällä kertaa oikein tuomittuna ja pelini loppui siihen. Puotila vei matsin 2-1 ja lohkovoiton Atleticon jäädessä toiseksi.”
– Mika Mäkelä, Atleticon pelaaja vuodesta 2004-”FC Puotilan kanssa pelattiin Kutosessa samassa lohkossa ja keskinäiset ottelut oli hyvinkin lämminhenkisiä. Myös seuraavalla kaudella osuttiin Vitosessa samaan lohkoon, minkä ansiosta Puotilasta muodostuikin tiukka ja odotettu vastustaja Vitosen kaudelle. Tiukkoja vääntöjä, mitä on kiva jälkikäteen muistella.”
– Jani Lehti, Atleticon pelaaja vuodesta 2007-
Kumpikin joukkueista jatkoi pelejään kuitenkin Nelosessa kaudella 2009, jolloin ensimmäinen kohtaaminen päättyi sopuisasti 1-1-lukemiin syyskierroksen kohtaamisen ollessa puolestaan melkoinen möyhennys. Lukemat Tapulin tulostaululla näyttivät nimittäin 11-1 Atleticon eduksi. Atletico jatkoi tuolla kaudella kakkossijalta Kolmoseen ja FC Puotila sijoittui puolestaan seitsemänneksi. Sittemmin joukkueet eivät enää kohdanneetkaan, vaikka myös Puotila nousi kaudeksi Kolmoseen ennen lopullista hajoamistaan.
Arsenal taas tuli tutuksi lähinnä Vitosen kaudella 2008, mutta jätti sitäkin lähtemättömämmän vaikutuksen. Tulisieluiset latinot syljeskelivät päälle, haistattelivat ja tekivät kaikkensa, jotta joukkue voittaisi keskinäiset kohtaamiset. Nämä pelit muistetaankin monen mielissä ehkä ikävimpinä divariotteluina Atleticon historiassa. Onneksemme joukkue sijoittui kuitenkin Puotilan ja Atleticon perään kolmanneksi eikä ryhmää tarvinnut enää kohdata tulevina vuosina.
”Arsenal on jäänyt muistikuviin pelaavana latinojenginä ja heitä vastaan saatiin aina hyvät mähinät. Arsenalin valmentajalla oli ’läheiset’ välit useampaan meidän kundiin ja kuulumisia kyseltiin monesti pelin tiimellyksessä. Liekö tällä ollut vaikutusta myös siihen, että eräs meidän soturi päätyi turvautumaan pulloon ennen toista kohtaamista.”
– Jani Lehti”Arsenal taisi olla Ticon ensikosketus latinojoukkueisiin, joita Helsingin alasarjoissa on sittemmin tullut vastaan useampiakin. Järjestään taitavia ja temperamenttisia jätkiä – pallo pysyi hallussa, hermot eivät aina niinkään – ja ehkä joltain osin oman pelikulttuurinsa uhreja, koska eteläamerikkalaisittain sormien läpi katsottavia pulkkataklauksia eivät Helsingin aladivarituomarit yllättäen hyväksyneetkään. Valmentaja oli kova kaveri paukuttamaan suutaan kalkkien kummallakin puolen. Tiukkoja pelejä saatiin kyllä aikaiseksi!”
– Ville-Pekka Liimatainen, Atleticon pelaaja vuodesta 2000- ja joukkueenjohtaja vuodesta 2006-
Töölön Taisto – Kaupunki vs. lähiö
Toiseen kategoriaan sopii puolestaan kantakaupungista ponnistava Töölön Taisto, jonka kanssa kohdattiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 2004 harjoituspelien merkeissä. Atletico pelasi tuolloin Seiskassa, kun taas TöTa oli perustettu juuri harrastesarjoihin. Vaikka ensimmäinen kohtaaminen päättyi Töölön Pallokentällä malmilaisryhmän vakuuttavaan 8-0-murskavoittoon, haluttiin perinnettä jatkaa myös tulevilla kausilla ja siitä saakka joukkueet ovat kohdanneet liki vuosittain joko harjoitusottelun merkeissä tai sittemmin myös kilpailullisissa peleissä joko cupeissa tai sarjaotteluissa.
”TöTalla on ollut pitkälti samanlainen joukkue kuin meillä: hyviä futaajia, jotka ovat pelanneet junnuissa kovia pelejä ja opiskeluiden ja töiden takia jatkaneet divarissa pelaamista.”
– Elis Rintala, Atleticon pelaaja vuodesta 2014-”TöTa pelasi mun mielestä aina todella kivaa futista ja arvostin sitä tapaa pelata paljon. Toki siinäkin joukkueessa varmaan oli aikoinaan sellainen dominoefekti, kun muutama laadukas pelaaja siirtyi, niin imivät he mukanaan omia kavereitaan. Samalla joukkueen henki ja tekeminen vaikutti ulospäin hyvältä ja laadukkaalta. Todella laadukas jengi, enkä ihmettele yhtään, että tahkoavat tänä päivänä Kolmosta.”
– Antti Raudoskoski
Joukkueet kohtasivat harjoitusottelun merkeissä keväisin vuosina 2004-2010, jonka jälkeen oli ensimmäisen kilpailullisen kohtaamisen aika Atleticon hakiessa vauhtia Nelosesta kaudella 2011. Tuolloin pelit päättyivät Atleticon 2-3- ja 4-1-voittoihin malmilaisten napatessa lohkon ykkössijan ja Töölön Taiston ollessa kolmas. Asetelma kääntyi kuitenkin päälaelleen kaudella 2014, jolloin Töölön Taisto pudotti Atleticon saman kauden aikana ensin Suomen Cupista ja myöhemmin keväällä vielä Regions’ Cupista, rankkareilla ja yhden maalin erolla.
”Atleticoa vastaan ollaan pelattu vuodesta toiseen hyviä ja kiihkeitä pelejä. Ensimmäistä kertaa kohdattiin harjoitusottelussa vuonna 2004, kun malmilaiset tahkosivat Seiskaa ja me harrastesarjaa. Tuolloin keltapaidat olivat selkeästi parempia, olivat niin useamman vuoden ajan, mutta vuodet vierivät ja Töölö kuroi eroa kiinni. Ikimuistoinen ensimmäinen voitto Atleticosta otettiin Suomen Cupissa talvella 2014, kun olimme vahvempia pilkkukisassa. Voitonjuhlista huomasi, että jonkinlainen pikkuvelikompleksi oli vihdoin murrettu. Sen jälkeen pelit – niin Kolmosessa, cupeissa kuin talvikaudella – ovatkin olleet hyvin tasaisia vääntöjä.”
– Lauri Kervinen, Töölön Taiston manageri
Vaikka joukkueiden välille onkin koitettu rakentaa jonkinlaista Keskustan ja lähiöiden välistä vastakkainasettelua, eikä tiukalta kamppailulta ole säästytty pelikentilläkään, on TöTan ja Atleticon suhdetta voinut pitää keskimääräistä ystävällismielisempänä juuri johtuen jonkinlaisesta pikkuveli-isoveli-asetelmasta ja siitä, että esimerkiksi taustatiimien välillä on vallinnut vahva molemminpuolinen kunnioitus. Mallia on otettu myös toimintatavoista puolin ja toisin.
”Kaiken kaikkiaan ystävyysseurasuhteeksikin kutsuttu kanssakäyminen Atleticon kanssa on ollut hedelmällistä molemmille ja molemmat ovat omaksuneet ideoita ja toimintatapoja toisiltaan. Mukaan mahtuu myös yksi oman ’managerinurani’ nöyryyttävimmistä hetkistä, 10-0-murskatappio Mosa Cupissa vuonna 2015, vieläpä oikein HS:n toimittajien valvovan silmän alla. Tästäkin kuitenkin selvittiin huumorilla – hyvälle vastustajalle suo joskus vähän isommatkin voitot.”
– Lauri Kervinen”Pitkän yhteisen historian varrella on ollut aidosti mukava todistaa Taiston vahvaa noususuhdannetta niin pelillisesti kuin organisaationakin – jopa omalla kustannuksellakin; ’Pysy aina pikkuveljenä’-läppä kuivui aika nopeasti, kun TöTa laittoikin Ticon lauluun kahdesta cupista perätysten. Nykyisellään punnituksessa vaaka pysyy vaaterissa ja keskinäisissä päivän kunto sanelee loput. Samaa polkua on kuljettu joka tapauksessa, alkuun vuoron perään ja nykyisin veljellisesti rinnatusten.”
– Ville-Pekka Liimatainen
Ponnistajat ja PuiU – Derbykumppaneista rakkaimmat
Kolmanteen kategoriaan istuvat puolestaan ne rakkaimmat derbyjoukkueet, Malmin Ponnistajat ja Puistolan Urheilijat. Vaikka oma joukkueemme ei juuri paikallispeleistä päässytkään ensimmäisillä kausilla nauttimaan, muistan jo tuolloin seuranneeni MPS:n edustusjoukkueen edesottamuksia tarkasti ja luokitelleeni Ponnistajat sekä PuiU:n pahimpiin inhokkijoukkueisiini. Sittemmin asenteet ovat ehkä hieman pehmentyneet, mutta edelleen sekä malmilaiskilpuri että puistolalaiset herättävät vahvoja tunteita, olipa kyseessä sitten sarjapeli tai näennäisesti panokseton ottelu harjoituskaudella. Saman fiiliksen jakaa myös Tico-pelaajisto:
”Eniten fiilistä tuntuisi olevan ehkä Ponnistajia vastaan ja henkilökohtaisesti PuiUa vastaan, joka totta puhuen ollut jo pienestä pitäen jonkin asteinen inhokkiseura.”
– Niko Eriksson, Atleticon pelaaja vuodesta 2016-”Selkeät rivalryt ovat PuiU, joka on kohdannut Atleticon monella tasolla ja myös alemman divarin joukkueet Akatemia ja PuiU/86 ovat ottaneet yhteen lähemmäs kymmenen kertaa.”
– Masi Mailammi, Atleticon pelaaja vuodesta 2010-”PuiU ollut aina siinä rinnalla, koska pelaajaliikennäkin ollut edestakaisin heidän kanssaan. Rakas vihattu.”
– Kalle Niemi
Keskinäiselle matkalle mahtuu monen monta hienoa kohtaamista ja näistä derbyasetelmia on pyritty myös aktiivisesti buustaamaan esimerkiksi aiemmin esitellyn Mosa Cupin avulla. Derbyhenki muodostuu toki alueellisista vastakkainasetteluista, mutta vielä enemmän siitä, että moni vastapuolen pelaaja on pelikenttien lisäksi tuttu myös mm. junioripeleistä, koulujen käytäviltä tai nykyisin myös Malmin yöstä.
”PuiU-pelit antavat ylimääräisen latauksen, kun pääsee pelaamaan rakasta kasvattiseuraa vastaan, jossa pelaa monta tuttua naamaa. Tapulissa varttuneena sitä on ehkä opittu pitämään itseään parempana kuin radan toisella puolella asuvia ihmisiä. Atleticon alkuvuosina moni peleistä meni PuiUn tahdissa, mutta kun saatiin kaapattua PuiUsta heidän parhaat pelaajansa, Henri Mattsson ja Toni Valido, niin sen jälkeen pelit on olleet yhtä dominointia.”
– Ville Ruuska, Atleticon pelaaja vuosina 2001 ja 2007-”Pelaaminen Ponnistajia vastaan on ollut aina vähän spesiaalia ensinnäkin, koska kyseessä on aito malmilainen paikallisvastustaja sekä toisekseen, koska joukkue vilisee hyviä kavereita ja muita tuttuja -92-ikäluokan pelaajia. Tiukkoja matseja ovat aina olleet, mutta kertaakaan ei olla taidettu hävitä.”
– Miro Rissanen, Atleticon pelaaja vuodesta 2013-
”Ponnistajat on ollut aina kiva kohdata, koska kyseessä on Malmin derby, mikä tekee pelistä yhden kauden odotetuimmista. Ponnistajilla on nälkäinen, taitava ja nuori joukkue (meihin verrattuna), jonka runko koostuu ticolaisille tutuista kavereista. Osa tuntee Ponnistajien pelaajia nuoruusvuosilta ja osa Malmin yöelämästä. Malmilaiset elämäntavat näkyvät vahvasti molempien joukkueiden arjessa. Vuosien saatossa olemme kohdanneet Ponnistajat useaan otteeseen ja lähes poikkeuksetta ottelut ovat olleet hyvin yleisöystävällisiä ja tasaisia. Ehdottomia lempivastustajia.”
– Aku Vapaa, Atleticon pelaaja vuodesta 2014-
Derbyasetelmien lisäksi toistuvat kohtaamiset niin treeni- kuin pelikentilläkin ovat kuitenkin lähentäneet joukkueita ja vaikka kentällä mennäänkin välillä naama irvessä, osataan kalkkiviivojen ulkopuolella tunnetusti myös kaveerata.
”Atleticon kohtaamisessa on ollut sitä tiettyä jotain ihan sen takia, kun pääosa jätkistä on sellaisia ihmisiä, ketä näkee vapaa-ajalla tai yöelämässä. On sitä oltu myös Ticon päättäjäisristeilylläkin mukana, joten on se aina mielenkiintoista seurata Ticon otteita paikan päällä sekä silloin kun pelataan vastakkain, että millä meiningillä he ovat meitä vastaan.”
– Maxim Poljakov, Puistolan Urheilijoiden manageri
Keskinäisen kunnioituksen lisäksi mukana on myös tietynlaista arvostusta toisen osapuolen tekemistä kohtaan, vaikka sitä ei aina ääneen tule sanottuakaan.
”Atletico on tehnyt ison työn ja henkilökohtaisesti arvostan suuresti sitä työtä, mitä taustoissa tehdään, oli sitten puhe kalenterista tai Mosa Cupista. Taustatiimi hoitaa hommansa erittäin kiitettävästi ja jos on tarve jostakin sopia, niin yleisesti onnistuu. Joukkueella on ollut hyvää vauhtia ja vääntöä jo usean kauden ajan; on ollut mielenkiintoista seurata kilpailijan kasvamista systemaattisella työllä MPS:n edariksi.”
– Vesa Hiltunen, Malmin Ponnistajien joukkueenjohtaja ja pitkäaikainen valmentaja
Myös alemmissa sarjoissa pelataan derbyjä
Derbykohtaamisia tarkastellessa ei voi sivuuttaa myöskään alempia sarjatasoja ja Atletico Akatemiaa, jonka paikallistaistot ovat muodostuneet Mosa Cupin ja samoilla sarjatasoilla palloilevien paikallisjoukkueiden myötä vieläkin tutummiksi. Rakkaimpia kilpureita tiedustellessa nousee pari joukkuetta ylitse muiden: siltamäkeläinen, MPS/Kanuunoista juurensa juontava FC Kanuunoiden Kerma (FC KaKe), Atleticon kanssa niin ikään -86-syntyneiden joukkueen pohjalle rakentuva PuiU/86 sekä pihlajamäkeläinen FC Hieho.
”Sellaisia joukkueita vastaan on aina ollut erityinen fiilis pelata, joissa vastustajan puolella on ollut kavereita pelaamassa. Tällaisia ovat olleet mm. PuiU ja KaKe.”
– Juho Pukki”FC KaKe -pelit ovat olleet Akatemian kanssa tasaisia ja hyvällä tavalla tunnelatautuneita. Yksittäisenä matsina tulee mieleen Mosa Cupin pilkkukisa, joka tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan, kunnes taisi olla 15 pari, jossa tuo KaKen eduksi ratkesi.”
– Lauri Kolkka, Atleticon pelaaja vuodesta 2012-”KaKea ja Hiehoa vastaan on ollut magee pelata, kun niissä on tuttuja ja kavereita. PuiUa vastaan on jostain syystä syntynyt sellainen Barca – Real Madridmainen jännite, niin ne on erilailla mageita matseja.”
– Henri Tikka, Atleticon pelaaja vuodesta 2010-”Paikallispeleissä on luonnollisesti aina oma viehätyksensä sarjatasoon katsomatta, ja tietenkin tuttuja kavereita vastaan on keskimäärin mukavampi pelata; aina tosissaan toki muttei kuitenkaan liian vakavasti. Vitsien murjonnan saa aloittaa ennen alkuvihellystä ja lopettaa vasta joskus päätöspiippauksen jälkeen. Yhtenä ’naapurisopuun’ liittyvänä kohokohtana FC KaKen paidan päälle vetäminen seuran 10-vuotisjuhlaottelussa oli itselleni hieno hetki ja ennen kaikkea suuri kunnia.”
– Ville-Pekka Liimatainen
Näitä otteluita on osattu odottaa toki myös vastapuolella:
”Vuosien varrella useita todella tiukkoja ja tunteita herättäviä derbyjä Atletico Akatemian kanssa, jota joukkueemme on aina kuumeisesti odottaneet. Kyseisissä matseissa nähty aladivarifudikseen välillä kuuluvaa suunsoittoa sekä torikokouksia, mutta silti menty aina pilke silmäkulmassa.”
– Tomi Suvinen, PuiU/86:n joukkueenjohtaja”Atletico on divarisarakkeelta se ensimmäinen muisto, sillä FC Hiehon ensimmäinen Seiskadivarin ottelu pelattiin Tapulin hiekalla Atletico Akatemiaa vastaan. Ottelussa riitti myös paljon tapahtumia ja käänteitä. Atletico paineli heti pelin alkumetreillä kahden maalin johtoon, minkä seurauksena pienimuotoinen epätoivon tunne valtasi koko kehon. Niin vain lehmälauma sai kuitenkin koottua itsensä ja kampesi tukalasta asemasta loistavalla toisella puoliajan pelaamisellaan 4-2-voittoon. Atleeteissa pelaa ja on pelannut lukuisia ystäviä, joiden vuoksi myös joukkueiden otteita tulee seurattua tiiviisti. 25 vuotta on kunnioitettava ikä. Monet joukkueet kaatuvat jo viiden vuoden sisällä. Jotkut porskuttavat 15 vuotta, mutta 25 vuotta ei ole ihan selviö näissä divareissa. Todella kunnioitettava historia!”
– Niko Vehviläinen, FC Hiehon joukkueenjohtaja”Mieleenpainuvin muisto minulle Atletico Akatemian ja KaKen välisistä kohtaamisista on 2011 syksyltä 6. divarista. Tuo Tapulin hiekalla pelattu trilleri, jossa pitkän sivurajaheiton päätteeksi KaKen treeneissäkin kerran pyörähtänyt legendaarinen voimahyökkääjä Santeri Kunttu rouhi tasoituksen aivan ottelun viimeisillä hetkillä. Itse olin syöttänyt n. 15 minuuttia aikaisemmin 1-2-johtomaalin. Se taitaa olla samalla allekirjoittaneen viimeisin ‘tehopiste’ pelaajana virallisessa ottelussa. Ottelu päättyi 2-2, voitolla olisimme vauhdittaneet huomattavasti sarjanousuamme Kuutosesta Vitoseen. Onneksemme klaarasimme kuitenkin kauden päätösottelun, jossa voitolla lunastimme suoran nousun Vitoseen. Siitä lähtien olemmekin kynsin hampain pitäneet ’Femman’ paikastamme kiinni – Atletico Akatemian tullessa myöhemmin perässä – ja sen jälkeen kohtaamisia onkin ollut useampi.”
– Niko Jylhä, FC KaKen puheenjohtaja
Ja aivan kuten esimerkiksi edarin ja Töölön Taiston tapauksessa, on kilpailusuhde usein laajentunut myös molempia hyödyttäväksi yhteistyöksi, jotka inspiroivat ja kannustavat toisiaan entistä parempiin suorituksiin:
”Mitä tulee KaKeen ja Atleticoon, kyseessä paljon muutakin kuin perinteinen ’rivalry’-suhde, vaikka toki myös sitäkin. Ennen kaikkea kyseessä on osoitus siitä, miten intohimolla ja tarmolla elämään ja tekemisiinsä suhtautuvat ihmiset voivat inspiroida toinen toistansa ja saada aikaiseksi jotain merkityksellistä ja ikimuistoista.”
– Niko Jylhä
Nostakaamme siis malja 25-vuotiaan Atleticon lisäksi myös kaikille niille rakkaille kilpakumppaneille, sillä ilman teitä tuskin olisi Atleticoakaan.
Teksti: Janne Vottonen
Kuvat: Lauri-Matti Liimatainen, Juuso Haltsonen ja Mari Sjöholm