Lohko- ja tilastoanalyysi 2017

lokakuu 13, 2017

Kun pallon pyöriminen kentällä pysähtyy viimeisen kerran kauden päättymisen merkiksi, alkavat kulisseissa samoin tein pyöriä numerot. Vuorossa on perinteinen sarjasesongin aikana kertyneen materiaalin perkaus lohko- ja tilastoanalyysin muodossa!

Lohko

Katsaus lohkon yleistilanteeseen suoritettakoon kolmessa osassa.

Kevät

Puolet Helsinki-Uusimaa-piiriyhteisön Kolmosen ykkös- eli “länsilohkon” 12 joukkueesta pelasi kevätkierroksella erinäisistä ottelusiirroista johtuen vain 10 peliä täyden 11 sijasta. Ennakkosuosikit FC Honka/Akatemia ja Kakkosesta pudonnut Atlantis FC olivat kauden ensimmäisellä puolikkaalla omaa luokkaansa; ensinmainittu pääsi kesätauon viettoon vain yksi tasapeli muuten puhdasta kulkuaan tahrimassa, ja Atlantiksenkin ainoa pistemenetys tuli tappiolla kärkikaksikon keskinäisessä. Kumpikin joukkue myös voitti kevään kuluessa parhaimmillaan kahdeksan matsia peräjälkeen. Atlantiksen LoPalle tarjoama 11-0-möyhennys oli lisäksi kauden suurinumeroisin voittomarginaali yksittäisessä ottelussa.

LoPan syöksykierteelle vahvat pohjat loi jo edellämainittuun viitaten joukkueen umpisurkea kevät, jonka aikana lohjalaiset eivät kyenneet voittamaan otteluistaan ainuttakaan. Kuvaavasti Atlantista ja Honkaa vastaan LoPa päästi kahdessa perättäisessä ottelussa omiin yhteensä 20 maalia.

Ticon alkukausi ailahteli voimakkaasti niin pelillisesti kuin seurauksena tuloksellisestikin. Pilkahduksia valosta tunnelin päässä toivat kuitenkin kaksi täyspottia neljän ottelun voitottoman jakson perään – näistä toinen kentällä EPS:n kustannuksella ja toinen kabinetin puolella (*); lohkon toinen nousija, espoolainen HooGee menetti Pukinmäestä ryöväämänsä pisteet protestin myötä peluutettuaan ottelussa pelioikeudetonta pelaajaa. Atleettien sijoitus kuudentena kauden puolivälissä oli joka tapauksessa kaukana kaikista ennakko-odotuksista.

Syksy

Sarjan jälkipuoliskolla yksi oli ylitse muiden, eikä se ollut Honka tai Atlantis vaan Tico! Mukavaan kuuden ottelun voittoputkeen kautensa päättäneet malmilaiset keräsivät kesätauon jälkeen lohkon joukkueista eniten pisteitä ja voittoja sekä tekivät eniten ja päästivät vähiten maaleja. Matkan varrella Atleettien käsittelyssä kaatuivat sekä Atlantis että Honkakin, jolle shokkitappio Pukinmäessä oli kauden ainokainen. Syyskauden alkajaisiksi viiden ottelun jaksoon Tico-tappionsa oheen kaksi tasapeliä nuhjannut Honka selvisi kompuroinnistaan kuitenkin suhteellisen kuivin jaloin, kun sopivasti samoihin aikoihin Palloliitto päätti sanktioida Atlantista 12 pisteen vähennyksellä kurinpitotoimena edelliskauden törttöilyistä (tämä huomioitu lopullisessa sarjataulukossa).

Kevään jälkeen hieman yllättäen kärkiduon vanavedessä kolmantena keikkuneen CLE:n formi romahti kauden edetessä täysin, ja koko syyskierroksen kuntopuntarissa latinojen taakse jäi ainoastaan LoPa. CLE:lle 14 maalia 10 ottelussa keväällä laukoneen kolumbialaisen Robert “El Rayo” Harrisin puuttuminen loppukaudelta parin muun profiilipelaajan ohella heijastui joukkueen iskukykyyn väistämättä.

Yhteenveto

Atletico kiri syysvireensä turvin lopulta komeasti sarjataulukon kakkossijalle, jo toistamiseen kolmen vuoden sisään (viimeksi 2015). Paalupaikan vei nimiinsä Honka, joka lohkovoittonsa myötä nousee ensi kaudeksi liiton sarjojen puolelle Kakkoseen – saavuttaen näin jo vuoden päivät “jälkilämmöllä” muhineen tavoitteensa; Honka oli lähellä nousua jo edellisenä syksynä, mutta jäi tuolloin rannalle yhden pisteen erolla. Skenaarion toistuminen heti uudestaan ei tosin ollut kaukana, sillä Atlantis olisi ilman liiton rapsuja (**) yltänyt vahvoilla otteillaan pronssipodiumin sijasta 54 pisteeseen…

Ticon paikallisvastustaja Ponnistajat päätyi tasaisella suorittamisellaan “Arsenal-henkisesti” neljänneksi niin kevään kuin koko kauden lisäksi myös pelkän syksyn otannassa. Kahden keskinäisen 1-1-derbytasurin myötä Malmin herruus jäi ratkomatta kentän puolella, mutta henkinen yliote lienee silti sarjasijoitusten varjolla toistaiseksi Atleticolla 😉

Otteitaan hädin tuskin välttävästi petraamaan onnistuneen kestojumbo-LoPan seuraksi Uudenmaan Neloseen putoaa Espoon Tikka. Syksyn kriittisillä hetkillä horroksestaan herännyt nousijajoukkue FC POHU säilyi sarjassa vaivaisen pisteen puskurilla Tikkaan nähden, vaikka haagalaiset saivatkin kauden aikana kyseenalaisen kunnian sortua lohkon pisimpään, 12 ottelun voitottomaan putkeen, johon mahtui peräti yhdeksän perättäistä tappiota.

Ykköslohkon maalikuninkuus meni niin ikään Tapiolaan; Atleettejakin neljällä osumalla keskinäisissä otteluissa kurittanut Joona Rämö teki Hongalle 24 maalia, mikä riitti koko Kolmosen pörssin kolmanteen sijaan FC Kontun Joni Häppölän (28) sekä FC Futuran Anton Britschgin ja LPS:n Topi Rihtniemen (molemmat 25) jälkeen. Ticon ykköspyssy oli 13 maalia viimeistellyt Jesse Ketonen.

Tilastot

Kesätauon kynnyksellä nähtiin palloa alkukaudesta tehottomasti pyöritelleen Atleticon paluu juurilleen, kun näennäinen pallonhallinta vaihtui tuttuun räjähtävän nopeaan suunnanmuutospeliin. Kaikesta päätelle keltapaitojen valmennusjohto jatkoi kesätauon jälkeen saman myrkyllisen liemen saostamista; syyskierroksella nähtiin murhaavan tehokas Atletico. Muutama valikoitu tilasto valottaa asiaa kirkkaasti: pallonhallinta 44,9 % (keväällä 51,7 %), laukauksia per ottelu 17,4 (12,5), maaleja per ottelu 3,18 (1,72) ja maaleja per laukaus 18,3 % (13,7 %). Luvut kertovat yksiselitteisesti sen, että pienemmästä pallonhallinnasta huolimatta Atletico loi syyskierroksella enemmän maalipaikkoja ja käytti nämä paikat tehokkaammin hyväksi. Alla koko kauden keskiarvot:

Atleticon analyysijaoston lempipuuhaa on Pivot-taulukoiden näprääminen yön pimeinä tunteina. Alla perinteiseen tapaan muutama taulukko, joiden avulla voi yrittää hahmottaa korrelaatiota tilastojen ja ottelun lopputuloksen välillä. Esimerkkinä: kun Atletico on rikkonut enemmän kuin vastustaja, se on voittanut neljä, pelannut tasan yhden ja hävinnyt kolme ottelua.

Tämän kauden tilastoista ei pomppaa silmille mitään järisyttävää. Yhtenä huomiona “kotiedun” olemassaolon voi tilastollisesti merkittävällä todennäköisyydellä kyseenalaistaa. Paikan päällä Tapanilassa ja Pukinmäessä tehdyn kattavan kvalitatiivisen havainnoinin perusteella koostettiin raportti, joka tukee edellä mainittua tilastollista analyysiä: kyseisillä kentillä nähtiin sekä kauden hirveimpiä räpellyksiä (EIF/Akademi, HooGee) että vakuuttavimpia otteita (FC Honka/Akatemia).

Rikkeiden ja kulmapotkujen määrällä vaikuttaa olevan astetta vahvempi yhteys ottelun lopputulokseen kuin pelipaikalla, ja laukauksilla vielä kertaluokkaa selkeämpi yhteys. Tässä vaiheessa pitää toki muistaa, että korrelaatio ei ole sama asia kuin kausaliteetti. Kulmapotkujen ja laukausten suuri määrä kertoo pikemminkin kokonaisuutena onnistuneesta hyökkäyspelaamisesta – pelkkä aktiivinen kulmapotkujen hakeminen tai omalta kenttäpuoliskolta pyssyttely eivät riitä ottelun voittamiseen.

Tilastojen omituisuutena mainittakoon EIF/Akademi’ta vastaan pelatut ottelut; tammisaarelaiset saivat yhteensä aikaiseksi vain kaksi laukausta Atleticon maalia kohti. Tästäkin huolimatta sarjassa lopulta kahdeksanneksi sijoittunut EIF naarasi kahdesta keskinäisestä ottelusta täydet kuusi pistettä. “Onneksi” eroa lohkon voittaneeseen Hongan Akatemiaan jäi yhdeksän pistettä – muussa tapauksessa nämä kaksi työtapaturmaa aiheuttaisivat Atletico-leirissä vielä nykyistäkin enemmän harmitusta.