Analyysi Atleticon alkukaudesta – Takana haastava kevätkierros

heinäkuu 21, 2017

Syyskierroksen alkuun on enää reilu viikko, joten nettisivutoimitus päätti tarkastella mennyttä kevätkautta hieman normaalia perusteellisemmin. Matkaan on mahtunut runsaasti ilonaiheita, mutta myös haasteita ja vastoinkäymisiä. Seuraavassa yhteenveto ja taustaryhmän mietteet.

Kabinettivoitto kevään käännekohtana

Atleticon kevätkierroksen 2017 ottelut tuloksineenKausi starttasi Tikan vieraana ja alku vaikuttikin erittäin lupaavalta Ticon haettua rutiinipisteet Espoonlahdesta. Pelissä oli kuitenkin runsaasti hakemista, mikä näkyi myös tulostaululla seuraavissa otteluissa. Ensin Atletico koki kirvelevän tappion HPS:lle maalin erolla ja hävisi perään täysin ansaitusti Honka/Akatemialle lukemin 3-1.

Kurssi ei kohentunut myöskään Regions’ Cupissa, jossa divariporrasta alempana kovaa jälkeä tehnyt JäPS/47 aiheutti malmilaisryhmälle shokkitappion ja päätti samalla europelihaaveet ennen kuin cup oli ehtinyt kunnolla edes käynnistyä. Neljäs tappio putkeen ja ehkäpä kevään pohjanoteeraus nähtiin Kolmosen kotiavauksessa, kun EIF/Akademi nollasi tehottomat Atleetit ja onnistui iskemään sen tarvittavan osuman vähistä paikoistaan.

Malmin Derby Ponnistajia vastaan toi pientä helpotusta joukkueiden tasatessa pisteet tiukan taiston päätteeksi. Varsinainen käännekohta oli kuitenkin nurmikauden avaus HooGeeta vastaan. Vierailija oli kentällä maalin verran parempi, mutta sortui täysin ”harrastelijamaiseen puuhasteluun” peluuttamalla maalillaan joukkueeseen kuulumatonta vahvistusta, vieläpä väärällä nimellä. Tulos kääntyi kabineteissa Atleticon 3-0-voitoksi ja osoitti, että malmilaiset ovat valmiita tekemään töitä jokaisen pisteen eteen niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Samanlaista asennetta kaivattiin myös viikkoa myöhemmin Espoonlahdessa, kun EPS myllytti, mutta Tico puolusti hyvin ja iski kaksi loistavaa vastaiskumaalia napaten täydet pisteet 1-2-lukemin.

Kolmen tappiottoman ottelun putki katkesi Atlantiksen vieraana Pukinmäessä, eikä voittajasta jäänyt epäselvyyttä. Kelkka oli silti selvästi kääntynyt, sillä kaksi seuraavaa ottelua toivat helpohkot voitot häntäpään FC POHUsta ja LoPasta. Kevätkierros päättyi lopulta CLE:n isäntänä Pukinmäessä. Atletico pelasi tunnin miesalivoimalla, mutta hallitsi siitäkin huolimatta kenttätapahtumia. Pisteet lähtivät kuitenkin latinoryhmän mukaan lukemin 1-3.

Kolmosen sarjataulukko 21.7.2017

Parasta Atleticoa ei ole vielä nähty tällä kaudella

Päävalmentaja Eddie Finch mietteliäänä PihlajamäessäKeskusteltaessa alkukaudesta päävalmentaja Eddie Finchin (kuvassa oik.) kanssa, kuvastuu kommenteista ennen kaikkea selkeä turhautuminen siihen, ettei joukkue ole näyttänyt vielä parastaan tai pystynyt pelaamaan yhtäkään täysin ehjää ottelua. Uskoa parempaan huomiseen silti löytyy:

– Mitään ei ole vielä menetetty, mutta selvästikään emme ole siellä, missä haluaisimme olla – ei Kolmosessa eikä Regions’ Cupissakaan. Tappiot HPS:lle, EIF:lle ja JäPSille olivat erityisen harmillisia, mutta jos katsoo kevätkierrosta kokonaisuudessaan, ei Atletico ole ollut lähelläkään parastaan edes yhden kokonaisen nelivitosen verran, toteaa Finch.

– Toisaalta menetimme pisteitä myös CLE:lle, mutta pelaajien panoksesta siinä ottelussa en löydä mitään huomautettavaa. Pelasimme kymmenellä miehellä sääntöjen rajoja ja sietokykyäkin koetellutta joukkuetta vastaan, mutta näytimme silti koko ajan vaarallisemmilta – joukkueelta, jolla oli enemmän tahtoa ja maalipaikkoja.

Samanlaisia mietteitä löytyy myös johtoportaasta, jossa alkukautta on seurattu ristiriitaisin tuntein.

– Kausi on ollut toistaiseksi ilman muuta pettymys, sitä ei käy kieltäminen. Vahvan viime kauden ja kohtuullisen hyvin sujuneen preseasonin pohjalta ennustelin, että meillä olisi erittäinkin realistiset saumat tapella kuumimmassa kärjessä ja toisaalta edetä Regions’ Cupissa jopa päätyyn saakka. Huhti-toukokuulle osunut suvantovaihe kuitenkin tappoi nämä haaveet, mutta tuosta derbystä ja sitä seuranneesta kabinettivoitosta saatiin käännettyä kausi jälleen positiivisempaan suuntaan, veistelee Janne Vottonen.

Tilanne ei ole missään nimessä uusi, vaan myös pelaajistossa on tunnistettu samoja ongelmia kuin esimerkiksi edeltävällä kerralla, kun uusi päävalmentaja otti Tico-lauman johdettavakseen.

– Kausi on ollut tähän mennessä odotettua haastavampi. Hyvin sujuneen harjoituskauden jälkeen kilpailuvaihteen päälle saaminen ei onnistunut. Tavallaan ongelmat on samoja kuin Antti Raudoskosken valmentajakaudella: pelaajat eivät ole keskittyneet perusasioihin vaan odottaneet uuden valmentajan ratkovan tilanteet myös kentällä. Tämä on näkynyt ennen kaikkea puolustuspelissä, joka on perinteisesti ollut Atleticon vahvuus. Otteet onneksi paranivat kevään edetessä ja uskon, että kesän kääntyessä syksyyn on Tico taas entisensä, muotoilee monet hyvät ja huonot hetken kapteeninnauha käsivarressaan kokenut Tico-ikoni Timo Kinnunen.

Kokonaistilannetta tarkasteltaessa on hyvä kuitenkin muistaa, että mistään kriisistä tai edes ongelmista ei voi kuitenkaan puhua. Atletico on kolme pistettä kolmossijasta ja tunnelma kopissa on säilynyt optimistisena pitkin kevättä. Kriisipalavereille ei ole ollut siis minkäänlaista tarvetta.

Vaikka lohkotaulukko osoittaa kärjen jo käytännössä karanneen, on FC Honka/Akatemian ja Atlantis FC:n takana on tasaista ennen putoamistaistoon juuttunutta kolmikkoa Tikka – FC POHU – LoPa. Seitsemän muuta joukkuetta löytyvät yhdeksän pisteen sisältä Atleticon ollessa kolme pistettä kolmospaikasta.

– Hongan Akatemia ja Atlantis ovat ansaitusti kärkikahinoissa, eikä tästä tai muistakaan Helsinki-Uudenmaan Kolmosen lohkoista taida löytyä yhtäkään heidän tasoistaan joukkuetta. Muilta osin lohko on ollut jopa odotettuakin tasaisempi ja ristiinpeluuta tapahtuu vielä varmasti. Jos katsoo näitä meidän hävittyjä pelejä, niin Hongalle ja Atlantikselle hävittiin ns. ansaitusti, mutta kaikki muut hävityt pelit on olleet pienten marginaalien matseja. EIF/Akademi-matsi kaatui tehottomuuteen, HPS:ää vastaan matsi olisi voinut päättyä kenttätapahtumien perusteella kuinka vaan. Lisäksi siinä ja kevätkierroksen päättäneessä CLE-matsissa oli myös tuomariratkaisuja, jotka ikävä kyllä vaikuttivat tulokseen melko merkittävällä tavalla. Uskon, että syksyn pelit voivat olla vähän erilaisia, toteaa Vottonen.

Vaikka jotain on jäänyt siis vielä hampaankoloon, uskoo Tico-johto vahvaan syksyyn:

– Kevätkierroksen perusteella en näe yhtäkään syytä, miksi Atletico ei pystyisi voittamaan jokaisen pääkilpailijansa ja hyvin luoduilla taktiikoilla haastamaan myös kärkikaksikkoa. Siten kolmas sija ja positiivismerkkinen syksy on enemmän kuin mahdollinen. Mutta se toki vaatii töitä treeneissä ja kentillä sekä vähän onneakin, toteaa Vottonen.

Analytiikka valmennuksen tukena

Kevätkierroksen saldona oli siis 16 pistettä 11 ottelusta maalierolla 20-18. Maaleja syntyi keskimäärin 1,82 kappaletta per ottelu päästettyjen määrän ollessa 1,64. Raa’an numeroanalyysin pohjalta Atleticon kevätkierros ei ollut poikkeuksellinen suuntaan tai toiseen, mutta joukkueen analytiikasta vastaava Antti Säynätkari löysi muutamia selkeitä eroavaisuuksia edellisvuosiin.

– Ensinnäkin alkukauden tahmea hyökkäyspeli näkyy selvästi myös laukaussarakkeessa: Atletico laukoi keskimäärin vain 12,5 kertaa per ottelu (esimerkiksi vuonna 2015: 14,0 per ottelu) ja – mikä huomionarvioisinta – maalia kohti menneiden laukausten määrä suorastaan romahti 5,3 laukaukseen per ottelu (2015: 7,0). Tehtyjen maalien määrä oli aikaisempiin vuosiin verrattuna merkittävästi pienempi: vain 1,82 maalia per ottelu (2015: 2,50 ja 2016: 2,91).

Edellä mainittujen lukujen perusteella olisi helppo syyttää hyökkäystä tehottomuudesta. Atleticon organisaatiossa huomattiin kuitenkin varhain, ettei ongelma ole tehottomuus vaan maalipaikkojen vähyys ylipäänsä.

– Pelinrakentelu oli hidasta ja murtavia syöttöjä ei nähty riittävästi. Esimerkiksi EIF/Akademi- ja HooGee-peleissä pallonhallinta oli selvästi Atleticolla (57 % ja 56 %), mutta laukaukset ja maalipaikat vastustajilla.

Päävalmentaja Eddie Finch sai korpivaelluksen keskellä loihdittua Atleticon peliin terävämmän ilmeen ja tuotua murtautumismalleja hyökkäyspäähän.

– POHUa ja LoPaa vastaan tilanne oli saatu käännettyä päälaelleen: pallonhallinta oli vastustajilla (55 % ja 52 %), mutta Atletico rokotti armottomasti vauhdikkailla vastahyökkäyksillään. Atleticon pitkäaikaisen pelaaja-valmentajavelho Timo Kinnusen saarnaama ”suunnanmuutos plus” oli palannut keltapaitojen peliin – ja tulostaululle, tiivistää Säynätkari.

Atletico Malmin pistepörssi Kolmosessa 21.7.2017Pelaajakohtaisista tilastoista selviää puolestaan se, että joukkueen sisäistä maalipörssiä johtaa tällä hetkellä Jesse Ketonen seitsemällä osumallaan Miro-Aleksi Tissarin ollessa toisena neljällä maalilla. Syöttötilastojen kärkisijaa pitävät pistepörssissä maalikaksikon ohella neljän kärkeä miehittävät Patrick Purola ja Yasine Aloui. Jälkimmäisin keikkuu myös varoitustilaston kärjessä kolmella keltaisellaan. Ulosajoon oikeuttavia punaisia kortteja on kerätty ainoastaan yksi, Jonatan Waseniuksen CLE-pelissä hankkima.

Poissaoloja ja uusia vastuunkantajia

Syitä odotettua heikommille esityksille haettaessa, nousi haastatelluista esille runsaat poissaolot ja jopa tuplasti vertailuryhmiään kovemmat loukkaantumisluvut.

– Loukkaantumisia on ollut tosiaan hirmuinen määrä ja siihen olen ilman muuta pettynyt. Osin katse kääntyy pelaajistoon, joka voi valmistautua ja treeneihin ja peleihin vielä nykyistäkin paremmin ja toisaalta huoltaa itseään niiden tapahtumien jälkeen. Toisaalta täytyy kantaa myös oma vastuu tässä asiassa ja tunnistaa riskitekijät aiempaa paremmin. Esimerkiksi Jasun (Jaakko Peltonen) loukkaantuminen Atlantis-pelissä harmittaa edelleen, toteaa päivätöissään mm. Veikkausliiga-joukkueiden palautumis- ja loukkaantumisdataa pyörittelevä Finch.

Loukkaantumisten ja muiden poissaolojen taakse on aina vähän turhan helppo piiloutua, mutta kokoonpanoissa on ollut kieltämättä reilusti vaihtelua. Ainoastaan Mikko Vesterinen on pystynyt pelaamaan tähän mennessä kaikissa otteluissa Jesse Ketosen ja Timo Kinnusen missattua pelit mieheen. Kokonaisuudessaan Atletico on peluuttanut 11 ottelussa 31 eri miestä Akatemia-avut mukaan lukien. Näistä yli puolet on esiintynyt vain kourallisissa otteluita.

Viime kausien avainmiehistä Janne Hampaalalla ja Kustaa Käellä on vielä kausi tyystin avaamatta, kuten myös Mosa Cupissa itsensä loukanneilla Simo Dahirilla ja paluumuuttajana Tico-rinkiin liittyneellä Teemu Lipposella. Antti Säynätkarikin on joutunut tyytymään loukkaantumisten vuoksi analyytikko-rooliinsa. Muita silmiinpistävän vähän pelanneita Tico-takuumiehiä ovat Henri Mattsson (3 peliä), Jukka Haarala (2 peliä), Miro Rissanen (2 peliä), Jaakko Peltonen (4 peliä) ja Roni Tran (4 peliä).

– Kyllähän tuota listaa kuunnellessa hirvittää. Tärkeitä pelaajia ilman muuta liian suurta vaihtuvuutta. Leegon (Hampaala), Simon (Dahir), Henan (Mattsson) ja Jugin (Haarala) vammat näyttävät vähän huolestuttavammilta, mutta toisaalta kevään Espanjassa viettänyt Kusti (Käki) ja Lippo (Lipponen) ovat palanneet jo treeneihin ja uskoisin, että ainakin ensin mainittu pelaa jo heti ensi viikolla. Myös Jasu (Peltonen), Rise (Rissanen) ja Roni (Tran) pitäisivät olla näillä näkymin käytettävissä, listaa Vottonen

Parasta mahdollista Atletico-kokoonpanoa ei siis ole välttämättä vielä edes tällä kaudella nähty. Toisaalta poissaolot ovat vastaavasti tarjonneet näytönpaikkoja muulle porukalle ja Finch löytääkin useita onnistujia haastavasta keväästä:

– Yksi lupauksia herättävä asia on ollut joukkueen nuoremman osaston entistä vahvempi esiinmarssi. Pelaajat, kuten Aksu (Akseli Innanen), Pati (Purola) ja Ben (Tissari) ovat olleet tärkeissä rooleissä. Patin esitys LoPaa vastaan oli ehkäpä tämän kauden parasta Atleticoa. Ja samalla kun vanhempi Tico-rinki ikääntyy ja kärsii aiempaa enemmän loukkaantumisista, kehityssuunta on välttämätön jatkuvuuttakin ajatellen.

Myös uudet pelaajat keräävät Eddieltä kiitosta:

– Olen ollut todella tyytyväinen kaikkien uusien pelaajien integroitumisesta ja kontribuutiosta joukkueen eteen. Mölli on pelannut kaikki Kolmosen ottelut alusta loppuun ja tuonut erinomaista sitoutumista niin treeneihin kuin peleihinkin vieden joukkuetta eteenpäin. Yasine (Aloui) on osoittanut kykynsä haastaa vastustajapuolustuksia tällä tasolla sekä sen, että hän osaa myös leipoa mukiinmeneviä kakkuja. Erkka (Niini) nappasi meidän kevätkierroksen ainoan nollapelin ja on pystynyt toimimaan loistavana target-miehenä myös hyökkäyksessä tarvittaessa. Ruben (Launiala) taas on kehittynyt erityisesti mentaalipuolella viimeisinä kuukausina. Hänen aloituskokoonpanopaikkansa Malmin Derbyssä oli täysin ansaittu ja onnistunut, minkä lisäksi pelit viime viikon Helsinki Cupissa osoittivat hänen kypsyneen. Lipponen taas tekee paluuta vasta loukkaantumisten jälkeen, joten tuntuu lähes uudelta hankinnalta.

Syyskierros starttaa tulevan viikon lauantaina, 29.7., kun Atleticon vieraaksi saapuu myös kevätkierroksen avausottelussa kohdattu Tikka. Ottelu pelataan tuttuun tyyliin Pukinmäessä klo 15:00. Syksyn otteluohjelman ja tarkemmat ajankohdat löydät täältä.