Kolmonen: Atletico Malmi – FC Vantaa 0-3 (0-1)

Maalit

0-1 Jarmo Vianto 36′
0-2 Jan Rissanen 56′
0-3 Olli Valto 73′

Tilastot

Avaus

Rolf Ermilä (MV)
Henri Mattsson 83′ Miro Rissanen
Iiro Helinen 48′
Antti Säynätkari
Jani Hannula
Jani Putkonen 53′ Patrick Purola
Janne Hampaala (C)
Mikko Huupponen
Samu Nurminen
Jonne Ketonen
Jesse Ketonen 67′ Miro Tissari

Muut vaihtopelaajat

Lauri Nurmi (MV)

Raportti

Avauskierros HIFK/2:ta vastaan sujui kaikkea muuta kuin puhtain paperein. Korkeat odotukset ja innostunut fiilis vaihtuivat pettymykseen ja alakuloon, kiitos tuomarifarssin ja heikon yleisesityksen. Kelkkaa lähdettiin kääntämään kauden kotiavauksessa, jossa vastaan asettui viime kaudella niukasti Kolmosessa säilynyt FC Vantaa. Joukkueet eivät olleet tähän mennessä kohdanneet vielä kertaakaan toisiaan, joskin Vantaan listalta löytyi jonkun verran sellaisia pelaajia, jotka olivat tuttuja muiden alueensa joukkueiden riveistä.

Atleticon kokoonpano päivän otteluun oli mallia niukka. Edellisviikkoiset ulosajot harvensivat sitä osaltaan, mutta myös vappu teki tehtävänsä. Penkille saatiin silti kolme vaihtaria varaveskarin körötellessä paikalle toisen puoliajan aikana. Avausmiehitys oli silti poissaoloista huolimatta jälleen melko vahva.

Sateisen kolea keli antoi oman lisämausteensa Mosan tekiksellä pelatussa ottelussa. Niinpä alku olikin varovaisen pallottelun ja railakkaiden liukutaklausten aikaa. Kumpikaan joukkue ei ottanut pallonhallintaa merkittävällä tavalla, vaan peli aaltoili päästä päähän. Varsinaiset maalipaikat jäivät kuitenkin ensimmäisellä jaksolla todella vähiin, ellei sellaiseksi laske Jesse Ketosen läpiajoa, johon maalivahti ehti kuitenkin väliin.

Jos maalipaikat jäivät vähiin, niin rikkeitä nähtiin sitäkin enemmän. Varsinkin vierailijan pelityyli pyrki ottamaan Atleeteilta luulot pois heti alkuunsa. Osa taklauksista olikin melko vaarallisen näköisiä, mutta kortteja ei kuitenkaan alkuun vielä jaeltu. Myös kulmapotkuja nähtiin molemmissa päissä, mutta yksikään niistä ei ollut lopulta kovinkaan lähellä tuottaa tulosta.

Avausmaalia odoteltiin lopulta niinkin pitkään kuin ottelun 36. minuutille. Tuolloin Atletico menetti pallon keskialueella, Vantaa käänsi pelin ja löysi tilaa Henri Mattssonin takaa vasemmalta laidalta. Jarmo Vianto nousi oikealta laidalta oikea-aikaisesti, leikkasi palloon hieman ennen boksin rajaa ja eteni kohti maalissa melko toimettomaksi jäänyttä Rolf Ermilää, joka sai todeta Viannon laukauksen paremmakseen. FC Vantaa siirtyi siis 0-1-johtoon ehkä hieman yllättäenkin.

Enempää vaaranpaikkoja saati maaleja ei ensimmäisellä puoliajalla enää nähty, joten Atleticokin vetäytyi koppiin punomaan juoniaan. Toinen jakso käynnistyikin uudenlaisella, tutummalla ilmeellä ja oli tuoda tasoituksen heti alkuunsa. Keskelle kaventanut Samu Nurminen löysi laidasta Jonne Ketosen, joka tarjoili varsinaisen tuhannen taalan paikan velipojalleen. Vitosen viivan kohdalla keskellä boksia seisoskellut Jesse ehti ottaa pallon vielä haltuun ja viritellä viimeistelyään rauhassa, mutta sijoituksen sijaan Jesse haki ratkaisua voimalla keskelle. Veto pysähtyi kuitenkin päin FC Vantaan maalivahtia.

Heti muutamaa minuuttia myöhemmin momentum kääntyi vierasjoukkueen eduksi. Iiro Helinen tuli hieman myöhässä tilanteeseen ja rappasi vantaalaispelurin kumoon viimeisen kolmanneksen rajamailla. Vapaapotku oli selviö, mutta tuomari kaivoi Iiron ja koko pelaajiston yllätykseksi taskustaan keltaisen ja heti perään punaisen kortin, sillä toppari oli joutunut pysäyttämään vantaalaishyökkääjän epäurheilijamaisin ottein jo ensimmäisellä jaksolla.

Niinpä Atletico joutui jo toista ottelua peräkkäin pelaamaan valtaosan kamppailusta yhden miehen vajaalla. Taustatiimi reagoi tähän samantien ja vaihtoi ryhmitystä tuoden Jani Putkosen tilalle myös Patrick Purolan. Tämä ratkaisu vaikutti oikealta, sillä miesalivoimasta huolimatta Atletico pysyi erittäin hyvin pelissä mukana ja oli oikeastaan se hallitsevampi taho vantaalaisten kytätessä vastaiskupaikkoja.

Ulosajon lisäksi malmilaisilla ei ollut muutenkaan onnea mukanaan, sillä kesken jonkinmoisen painejakson ”Valkoinen Baletti” rankaisi jälleen. Ottelun toinen laukaus maalia kohden toi mukanaan myös toisen maalin. Olli Valto antoi lapikkaansa laulaa vapaapotkusta noin 35 metristä. Huikea kuti osui ylärimaan ja tippui hyvin vaparissa varastaneen ja paitsion rajamailla pyörineen Jan Rissasen jalkaan, joka onnistui runnomaan pallon sisään siitäkin huolimatta, että Ermilä oli riparissa hyvin mukana ja meinasi ehtiä väliin. Lukemat siis 0-2, kun ottelua oli pelattu 56 minuuttia.

Hetkeä myöhemmin Jessellä oli jälleen paikka kavennukseen. Pikakiituri viiletti läpi ja onnistui myös ohittamaan maalivahdin sekä viimeistelemään, mutta lippu oli ehtinyt nousta. Paitsiovihellys jätti jonkin verran jossiteltavaa, sillä se ei ollut selvin mahdollinen. Kolme minuuttia tästä eteenpäin sama mies sai illan kolmannen huippupaikkansa, mutta tälläkin kertaa veskari venyi tielle Samu Nurmisen erinomaisesta esityöstä huolimatta.

Valkopaidat saivat puolestaan harvat paikkansa erikoistilanteista. Kulma- ja vapaapotkut näyttelivät suurta roolia myös loppupuolella. Ensin 71. minuutilla tullut sivuvapari löysi ensimmäisenä vantaalaispään, mutta pusku meni kuitenkin metrin verran yli ja ohi. 73. minuutilla vapari tuotti kuitenkin tulosta, kun jo kertaalleen ylärimaa kolkutellut Valto paukautti jälleen kauniin kudin muurin yli aivan oikeaan kulmaan. Toimettomuuttaan maalillaan palellut Ermilä ei ehtinyt muuta kuin ihailla pallon lentorataa katseellaan.

Kolmas maali oli lopulta se, mikä taittoi malmilaisten niskat. Päät valuivat kohden rintaa, mutta kauden avausosumaa haettiin vielä muutamien vaihtojen kautta. Vantaa taas vaikutti tyytyväiseltä tulokseen ja keskittyi pitkälti puolustamaan tiiviisti ja useamman miehen voimin. Sen kummempia vaaratilanteita ei kuitenkaan nähty enää kummassakaan päässä. Ottelu päättyi siis malmilaisten kannalta harmittavaan 0-3-tappioon.

Vaikka lukemat olivat tänään selvät ja ulosajo ottelun kannalta isoin vaikutustekijä, jätti peli silti paljon jossiteltavaa. Vantaa oli paremmalla jalalla liikenteessä heti alusta saakka, mutta onnistui laukomaan vain kolmesti kohti maalia – vieläpä niin, että jokainen näistä löysi tiensä verkkoon. Atletico taas tuhlaili omat harvat paikkansa, mutta paremmalla viimeistelyllä olisi hyvinkin voinut voittaa ottelun yhtä monella maalilla kuin vierailijakin. Toisaalta turhat varoitukset ja lepsut otteet sekä puolustus- että hyökkäyspäässä tekivät kamppailusta yhtä haastavan kuin viikkoa aiemminkin HIFK:n vieraana. Siten tappio oli kai tietyllä tapaa ansaittu. Ainoastaan se tapa, jolla se tuli, oli äärimmäisen harmillinen.

Kaksi tappiota kahdesta ottelusta sekä lohkon jumbosija ovat tietysti asioita, joihin lähdetään hakemaan muutosta heti ensi viikolla. Atletico treenaa hyökkäyspelaamista ensin torstaina Vitosen HIFK/4:ää vastaan Regions’ Cupin 3. kierroksella, jonka jälkeen se kohtaa lauantai-illan vierasreissullaan sarjan erinomaisesti kahdella voitollaan aloittaneen TuPSin.

Tähtipelaajapisteet

	Antti Säynätkari: Vahva maassa ja ilmassa. Puolustussuuntaan Atleticon eliittiä.
	Janne Hampaala: Pysyi lähimpänä omaa tasoaan. Kysymysmerkkinä se, että kertooko Leegon peruspelin riittäminen kahteen tähteen enemmän pelaajasta vai joukkueen esityksestä FC Vantaata vastaan?
	Jesse Ketonen: Jatkuvasti vaarallinen. Heti, kun sihti löytyy, tulee tekemään tuhojaan.