Joukkueenjohdon mietteitä, osa 1: “Menestystä voi odottaa jatkossakin”

Timo Kinnunen valotti omassa haastattelussaan ansiokkaasti valmennuksen näkökulmaa menneeseen vuoteen, mutta nettisivutoimitus päätti antaa myös johdolle puheenvuoron. Syksyisenä iltana saman pöydän ääreen istahti Atleticon toinen omistajista ja joukkueenjohtajista, Janne Vottonen. Johdollisten toimien ohella Akatemiassa nykyisin palloilevalle ”Vodalle” kausi oli jo 15 Atleticon mukana.

Olet nyt ehtinyt lomailla parisen viikkoa. Mitkäs fiilikset?

– Hyvät on fiilikset! Jalkapallo ja seuratoiminnan pyörittäminen on hienoja harrastuksia, mutta imevät myös tuhottoman paljon aikaa. Pakko sanoa, että loma tuli ihan aidosti tarpeeseen. Kiva tehdä arkiviikolla välillä muitakin juttuja.

Uskon sen. Olet nyt ehtinyt sulatella asioita hetkisen ja käydä läpi myös mennyttä kautta. Millaiset tunnelmat siitä lopulta jäi? Oletko tyytyväinen vuoteen?

– Mitä enemmän asiaa on pohtinut ja jutellut eri ihmisten kanssa, niin sitä tyytyväisempi olo on. Nousuun oli erinomaiset saumat, mutta kolmas sija oli lopulta iloinen yllätys. Vaikka matkan varrelle mahtui muutama aika jäätävä floppi, ei lohkosta mielestäni löytynyt yhtään sellaista joukkuetta, jota emme olisi voineet voittaa. Viikkarit ansaitsi toki nousunsa, mutta viimeinen peli osoitti, että hieman paremmalla onnella ja keskittymisellä siellä ykköspallilla olisi voinut olla myös Atletico.

Keikuitte tosiaan pitkään nousutaistossa ja keräsitte miltei kaksi kertaa edelliskautta enemmän pisteitä. Osasitko odottaa tällaista menestystä?

– Ennen kauden alkuahan asetimme minimitavoitteeksi sijoittua keskikastiin ja joukkueen sisällä puhuttiin tähtäimenä neljän kärjestä. Syksyn säilymistaiston jälkeen tavoite kuulosti vielä ehkä hiukan kovalta, mutta viimeistään talven treenipelit todistivat, että saumoja on vaikka mihin. Voisi sanoa mieluummin niin päin, että menestykseen tottuneelle jengille kolmas peräkkäinen rimpuilukausi Kolmosessa olisi ollut yllätys.

Veitte nimiinne myös Koillis-Helsingin herruuden. Yllättikö se?

– Se on tietysti aika toissijaista, koska kilpailimme eri lohkoissa. Mutta ihan rehellisesti sanottuna, ei se yllättänyt. Olen seurannut paikalliskilpailijoiden tekemistä sivusta jo vuosia ja nähnyt, että kuinka paljon Atletico on mennyt samaan aikaan eteenpäin. Sanoisin, että tämä oli oikeastaan vain ajankysymys, eikä missään nimessä sattumaa.

Mitä viime vuoteen nähden tehtiin eri tavalla? Missä olette menneet eteenpäin?

– Vaatimustaso on tietysti noussut koko ajan sitä mukaa, kun pelaajien taso on kasvanut. Uskon ja toivon, että joukkue on myös piirun verran ammattimaistunut unohtamatta kuitenkaan sitä koossapitävää kaveriporukkahenkeä. Sen mitä olen treeneissä mukana potkinut tai seurannut sivusta, niin tempo on noussut vuosi vuodelta. Lisäksi jos jätkät saavat 2-3 sellaista pallollista treeniä, joissa on paikalla käytännössä aina se 20 tyyppiä, mennään väkisinkin eteenpäin. Itseluottamuksen kasvu on tietysti yksi tekijä, ja muutama ratkaisupelaaja lisää jo entuudestaan vahvaan rinkiin.

Oletteko johdon kanssa tyytyväisiä Timo Kinnusen valmennuspanokseen?

– Timo on tehnyt loistavaa duunia! Kaveri on ollut nyt kolme vuotta valmentajana ja saavuttanut joka kaudella johdon asettamat tavoitteet. Timon panoksella oli ehdottomasti merkittävä vaikutus sarjasijoitukseen ja johto on ollut oikein tyytyväinen siihen pelitapaan, mitä Timo on joukkueeseen ajanut. Tästä niin sanotusta ticoticostahan huudellaan jo lehdissä ja foorumeillakin.

Kenet lasket kauden pelillisiin onnistujiin?

– Tähän voisi varmaan listata melkein koko joukkueen. Mutta jos yksittäisiä nimiä heitän, niin talismaani-asemaan kohonnut Jani Putkonen oli odotetun kova ja esimerkiksi Janne Hampaala teki loukkaantumisten jälkeen huikean paluun keskikentän keskustan avainpelaajaksi. Uusista pelaajista Elis Rintalan tärkeyttä ei voi korostaa liikaa, eikä me oltaisi raavittu niin paljon pisteitä missään nimessä ilman Mikko Huupposta. Myös Samu Nurminen ja Patrick Purola osoittautuivat erinomaisiksi hankinnoiksi. Lisäksi vanhoista pelaajista topparipari, Antti Säynätkari – Mikko Kouri oli kauden edetessä loistava. Mutta kuten sanottua, koko joukkue ansaitsee ilman muuta kiitoksen hienosta tasonnostosta ja venymisestä ratkaisupeleissä.

Jos katsellaan jo hieman tulevaisuuteen, niin millä mallilla valmistautuminen kauteen 2014 oikein on?

– Sanoisin, että niin hyvällä mallilla kuin se voi tässä vaiheessa olla. Ihan kamalasti ei olla sitä jouduttu kuitenkin vielä miettimään. Hyvä jos saunaillasta on toivuttu ja päätösristeilykin odottaa. Sen jälkeen huilitaan tuonne marraskuun puoliväliin, jonka jälkeen höntsäillään kerta viikkoon loppuvuosi. Varsinainen pre-season alkaa totuttuun tapaan tammikuussa, joten tarkemmat suunnitelmat tehdään varmaan joulukuun aikana. Pari ylläriä on jo nyt takataskussa, mutta niistä lisää myöhemmin.

Tuleeko pelaajarinki muuttumaan paljonkin?

– Jengi on pelaajamäärän ja ikärakenteen puolesta erittäin optimaalinen, eikä tämänkäänvuotisesta poppoosta ole omien puheidensa mukaan kukaan vaihtamassa ainakaan Akatemiaa pidemmälle. Saa nähdä, että lopettaako sitten joku. Atleticollehan on muodostunut vähän sellainen maine, että kun kerran tulet jengiin, et sieltä todennäköisesti vaihda enää toiseen. Se on meidän vahvuus, että porukka viihtyy niin hyvin ja korkeintaan siirtyy Akatemiaan tai jossain kohtaa lopettaa. Mutta joo, pelaajatilannetta kartoitetaan tarkemmin loppusyksyn höntsissä ja haetaan tarvittaessa yksittäisiä vahvistuksia. Tunkua kyllä olisi, joten ei tässä ainakaan heikennytä.

Olet ollut toiminnassa mukana jo vuodesta 1998. Vieläkö ”vanha” jaksaa motivoitua uuteen kauteen? Ja pysyvätkö taustat muuten samoina?

– ”One more year”, vai mitä ne kendojanarit tällä hetkellä hokevat? Ei vaiskaan, taustat pysyvät pääosin samoina, eli ydinporukasta me jatketaan V-P Liimataisen kanssa luonnollisesti molempien jengien pyörittämistä tulevinakin vuosina ja Timo jatkaa pelaamisen ohella myös valmentamista, vaikka häntä haluttaisiin nähdä entistä enemmän kentällä. Sen vuoksi valmennuspuolelta saattaa kuulua vähän yllättäviäkin juttuja lähiviikkoina, mutta ei niistä vielä sen enempää.

Millaisin tavoittein lähdette tulevaan vuoteen?

– On vielä hieman liian aikaista määritellä tavoitteita, kun pre-seasonin alkuunkin on reilu kaksi kuukautta. Käydään niistä johdon, valmennuksen ja pelaajien kanssa keskusteluja, mutta en näe mitään syytä, miksi sijoituksen pitäisi ainakaan laskea tämänvuotisesta.

Timo Kinnunen mainitsikin jo edellisessä haastattelussa, että kausi 2013 tulee jäämään historiaan kautta aikojen kovimpana Atletico-vuonna, jolloin mentiin eteenpäin sekä kentällä että sen ulkopuolella. Allekirjoitatko väitteen?

– Onnistumisia ja epäonnistumisia on koettu aiempinakin vuosina, mutta vuosi 2013 on varmasti onnistumisten puolesta ihan kärkipäässä. Pelillisesti mentiin valtavasti eteenpäin ja kentän ulkopuolella nähtiin juuri näitä Timon mainitsemia spektaakkeleja, kuten sadalle hengelle pidetyt 20-vuotisjuhlat ja tietysti pitkään visioitu poikakalenteri. Esimerkiksi juhlat näyttivät parhaimmillaan, että miten iso juttu Atleticosta on oikeasti kasvanut ja miten isosti se koskettaa ihmisten elämää. Sata henkeä oli ihan minimi osallistujamääräksi, mutta lopulta tilat ja ruokapuoli asettivat omat rajoituksensa. Poikakalenteri taas oli yksi osoitus siitä, että tästä jengistä on moneksi.

Eikö joku voisi sanoa tällaisen kauden jälkeen, että tästä on suunta vain alaspäin?

– No en nyt sanoisi noinkaan. Meillä on niin loistava jengi kasassa, että menestystä voi odottaa jatkossakin, enkä usko, että erilaisilta tempauksiltakaan tullaan välttymään myöskään. Brändi vähän edellyttää sitä.

Mielenkiintoista, että nostit esille brändin. Onko sitä rakennettu tietoisesti?

– No sanotaan vaikka niin, että on siihen puoleen kokeiltu kaikenlaista, mitä tuolla kauppiksessa opettivat markkinointiin ja viestintään liittyen. Joukkue on siltä osin toiminut vähän laboratorionakin ja sitä kautta syntynyt ehkä tietynlainen kulttimaine. Mutta silti Atletico on ennen kaikkea koko pelaajiston ja taustojen yhteinen juttu ja sitä kautta hyvin yhteisönsä näköinen. Tottakai sitä buustataan sitten vahvalla näkyvyydellä ja “sikariportaan mahtikäskyillä”, mutta näillä varmistetaan vaan se, että joku muukin voisi kiinnostua meistä. Oli sitten kyse katsojista tai yhteistyökumppaneista, joiden molempien osalta kiinnostus on selvästi nousussa.

Tästä puolesta voisit varmaan jakaa ajatuksen jos toisenkin lisää, mutta eiköhän meillä ole asiaa jo sen verran, että jätetään ne toiseen kertaan. Kiitos haastattelusta ja mukavaa syksynjatkoa!

– Kiitokset itsellesi!