Kolmonen: EIF/Akademi – Atletico Malmi 1-1 (1-0)
Maalit
0-1 Christoffer Lindholm 26′
1-1 Timo Kinnunen 70′
Avaus (4-4-2)
Niko Lempinen (MV)
Pauli Saastamoinen
Henri Mattsson
Panu Paajanen
Ville Ruuska
Timo Kinnunen (C)
Jani Putkonen
Toni Valido
Roni Tran 72′ Olli Harmainen
Mikko Kouri 85′ Juho Launonen
Jani Lehti
Muut vaihtopelaajat
Riku Seppänen
Juha-Matti Leinonen
Raportti
Kaksi aiempaa ottelua olivat päättyneet harmittaviin tappioihin, vaikka esitykset lupasivatkin huomattavasti parempaa. Niinpä illan ottelun teemana oli jatkaa noususuhdanteisia otteita ja hankkia vielä ne puuttuvat avauspisteet. Näiden tavoitteiden tiellä oli kuitenkin ainoastaan yksi este, nimittäin viime kauden päätteeksi Nelosesta suvereenisti noussut ja vielä Atleticoakin kovemmat maalisaldot paukutellut EIF/Akademi. “Rantaruotsalaisista” koostunut ryhmä oli siirtänyt kotiottelunsa Tammisaaresta Karjaalle, mutta matka tuntui silti aivan yhtä pitkältä varsinkin, kun edelliskaudella oli tottunut ainoastaan Helsingin sisäisiin otteluihin.
Päivän kokoonpano tarjosi sekä hyviä että huonoja uutisia. Edellispelistä puuttuneet Panu Paajanen ja Henri Mattsson palasivat kokoonpanoon suoraan toppareiksi, mutta sen sijaan muuten yksitoistikko meni miltei täydellisesti uusiksi, kun mm. Antti Säynätkari, Joonas Peltonen, Niko Ruokolainen, Jani Hannula ja Antti Nurkka puuttuivat flunssan, loukkaantumisten ja vappukrapuloiden seurauksena. Jalkeille saatiin kuitenkin siitäkin huolimatta varsin iskukykyinen nippu muutamalla vaihtomiehellä ryyditettynä.
Ottelun ensimmäinen jakso oli tiukka ja tasainen, mutta tapahtumiltaan melko tylsä. Siitä kertonee kaiken oleellisen, ettei allekirjoittanutkaan raapustanut paperille kuin kaksi muistiinpanomerkintää. Alkupuolella peli näytti hyvin varovaiselta, eikä kumpikaan joukkue prässännyt kovin ylhäältä. Atletico esimerkiksi vetäytyi suosiolla omalle puoliskolleen ja pyrki ottamaan kotijoukkueen iskut vastaan koko joukkueen voimin. Se myös näytti toimivan, sillä EIF:n pelinrakentelu oli pahasti jäissä koko avauspuoliajan ajan. Keskikentällä tuli paljon pallonmenetyksiä, eikä kotijoukkue hätyytellyt Atletico-maalia kuin käytännössä laitapakeilta tai toppareilta lähteneillä pitkillä palloilla. Ne pysähtyivät kuitenkin järjestäen huomattavasti kookkaamman Atleetti-puolustuksen linjaan. Atleticon hyökkäystekeminen oli kuitenkin paikoin sen verran munatonta ja huono-onnista, ettei varsinaisia maalipaikkoja syntynyt myöskään toisessa päässä.
Pari sellaista kuitenkin siunaantui lähempänä ensimmäisen jakson puoliväliä. 26. minuutilla Atletico sai aivan vaarattomanoloisen sivurajaheiton noin puolikentässä. Huono palautus ja vääräaikainen ylösnousu johtivat kuitenkin siihen, että oikean puolen laitamiehemme pelasivat itsensä täydellisesti ulos tilanteesta, EIF-peluri korjasi pallon ja pelasi sen keskustan kautta oikealle laiturilleen, joka teki todella oikea-aikaisen juoksun linjan taakse ja sai pallon vielä hyvin haltuunkin ennen puolustuslinjamme hätyyttelyä. Siihen päälle vielä kliininen viimeistely takakulmaan ja peli olikin yhtäkkiä 1-0. Vain hetkeä myöhemmin tapahtui myös toisessa päässä, kun keskikentän maestro, Timo Kinnunen heitti näppärän zipin vasemman puolustajan taakse. Japu Putkonen ennätti palloon hyvin ja pääsi vielä nokikkain veskarinkin kanssa, mutta laukoi kuitenkin päin. Pallo kimposi siitä rankkarialueen rajalle, josta ripariin ehtineen Roni Tranin laukaus ohitti jo veskarin ja suurimman osan puolustuksestakin, mutta osui kuitenkin maaliviivalle seisseeseen viimeiseen puolustajaan. Niinpä tasoitus jäi lopulta tekemättä ja puoliaikatulokseksi siis melko tylsän ja tasaväkisen kamppailun päätteeksi kotijohto, 1-0.
Toiselle jaksolle lähdettiin täysin samalla miehityksellä ja taktiikalla, sillä valmennusjohto uskoi, että ratkaisun avaimet olivat omissa käsissämme ja peliä toisaalta pystyi parantamaan huomattavasti. Näin myös kävi, sillä sivurajan sisäpuolelle marssi selkeästi valmiimpi Atleetti-lauma. Toisen jakson alkupuoli olikin silkkaa Atletico-hallintaa ja maalipaikkoja syntyi kertaheitolla huomattavasti enemmän. Ensimmäisen vartin aikana Roni pääsi kertaalleen laukomaan hienon riiston päätteeksi, Japu kokeilemaan veskarin kurotustaitoja hieman keskitykseltä haiskahtaneella vedolla sekä esimerkiksi Hena Mattsson puskemaan Jani “Kuula” Lehden vaparin vain hieman ohi takatolpasta.
Lähimmäksi maalia pääsi kuitenkin Japu 62. minuutilla Hän teki jo jonkinlaisen tavaramerkkiriistonsa oikealta puolustajalta, eteni keskemmäksi kohti maalia ja ampui vielä veskarin ulottumattomiin, mutta valitettavasti kuitenkin sivuverkkoon. Myös EIF:llä oli muutamia puolittaisia paikkoja, jotka tulivat pääasiassa laidoilta tulleista keskityksistä. Pääpallot painuivat kuitenkin pariinkin otteeseen melko selvästi ohi.
Ansaittua ja odotettua tasoitusta saatiin lopulta odottaa aina ottelun 70. minuutille saakka. Maalia edelsi kaksi melko mielenkiintoista tilannetta, joista ensimmäisessä rikottiin Kuulaa rankkarialueen vasemmassa laidassa ja vain hetkeä myöhemmin Ronia oikealla. Herkemmin tulkinnut tuomari olisi voinut viheltää kummasta vaan rankkarin, mutta niin vaan pilli ei soinut, vaikka Roni jäikin makaamaan maalin edustalle. Paine kuitenkin jatkui ja lopulta pienen flipperin jälkeen puolustajan heikohko purku päätyi pilkun kohdalla odotelleelle Timolle, joka puolestaan tälläsi sydämensä kyllyydestä vastapallon keskelle ja ylös. Vapauttava 1-1-maali oli siis viimein syntynyt.
Tasoituksen jälkeen Opa Harmainen vaihtoi itsensä Ronin tilalle ja pyrki lisäämään vettä myllyyn. Peli kuitenkin tasoittui, eikä Atletico onnistunut käyttämään momentumiaan. EIF pääsi puolestaan ensimmäistä kertaa toisella jaksolla peliin kunnolla mukaan ja vyörytti tilanteita molemmilta laidoilta. Sisään vaihdetut, varmasti maksimissaan noin B-junnuikäiset kaverit olivat kuitenkin paikoin melko heppoisia, eikä joukkue onnistunut rakentelemaan juuri satunnaisia keskityksiä vaarallisempia tilanteita. Viimeistään toppariparina erinomaisesti luutineet, Panu Paajanen ja Henri Mattsson hoitivat pallot väljemmille vesille.
Loppua kohden peli myös aukeni, eikä alun tarkasta kyttäilystä ollut enää tietoakaan. Kamppailu aaltoili mukavasti päästä päähän ja piti taatusti katsojatkin jännittyneinä. Omista miehistämme lähimpänä olivat Japu ja Rudi Ruuska, joista molemmat paukuttivat puolivolleyt maalin ohi. Ensin yrittämään pääsi Japu, joka sai Kuulan syötön linjan ylitse, otti pallon vielä erinomaisesti haltuun, mutta ei onnistunut nostossaan täysin. Rudi taas pääsi kokeilemaan hieman rankkarialueen ulkopuolelta, eikä laukonutkaan yhtään hassummin vaikeasta asennosta huolimatta. Pallo kuitenkin aavistuksen ohi. Vastustaja taas kokeili maalissa melko työttömäksi jääneen Lepa Lempisen taitoja muutamaan otteeseen, mm. vasemmalta tehdyn nousun ja takaviistoon tulleen syötön päättäneellä laukauksella sekä hieman kauempaa oikealta yllättävästi lähteneellä vedolla. Ensin mainittu viuhui kuitenkin sekä yli että ohi, toisen taas Lepa nyrkkeili varman päälle pelaten päätyrajasta yli. Aivan lopussa Juho Launosen tuli vielä sisään ja samalla Hena Mattsson nousi kärkeen voittamaan pidempiä avauksia omille. Tämä ei kuitenkaan tuottanut enää lisämaaleja, joten lukemat tasattiin tällä kertaa Karjaan pimenevässä illassa sopuisasti 1-1.
Melko tasapaksuna alkanut ottelu sai siis jännittävän ja tapahtumarikkaan lopun, jossa rehellisyyden nimissä kumpi tahansa olisi voinut viimeistellä sen ratkaisevan voittomaalin. Uskon kuitenkin, että erityisesti oman pelinsä kanssa kamppaillut EIF/Akademi oli varmasti tyytyväisempi tasapeliin kuin malmilaisryhmä. Paikkoja tammisaarelaisten päässä nimittäin riitti, eikä suurimaalinen vierasvoittokaan olisi ollut mahdottomuus. Maalinteko-ongelmat jatkuivat kuitenkin edelleen, eivätkä viimeiset syötöt napsuneet täysin halutulla tavalla maalipaikoissa. Pistetili saatiin joka tapauksessa tämän kauden Kolmosenkin osalta avattua, joten tästä on taas hyvä vetäytyä punomaan uusia juonia reilu viikon päästä pelattavaan kotiotteluumme FC Espoon Akatemiaa vastaan.
Tähtipelaajapisteet
Panu Paajanen: Erinomaista työskentelyä puolustuksessa. Miltei virheetön ottelu. | |
Timo Kinnunen: Tasoitusmaalin lisäksi oli jälleen tärkeässä roolissa sekä ylös- että alaspäin pelattaessa. | |
Henri Mattsson: Puolustuksen varmoista otteista kuuluu osasyy Henalle, joka pelasi Panun kanssa mainiosti yhteen. |