Suomen Cupin 3. kierros: Atletico Malmi – PPV 1-4 (1-1)
Kahden erinomaisen Suomen Cup -voiton ja jännittävän arvonnan jälkeen vastaamme cupin kolmannella kierroksella asettui samassa Kolmosen lohkossa pelaava PPV. Joukkio oli ainakin atleetti-näkökulmasta melko tuntematon, mutta he olivat kuitenkin edellisessä ”lumipalloiluksi” menneessä ottelussa raivanneet melko vakuuttavasti PuiU:n ja hankkineet muissa treenimatseissakin muutamia mainioita päänahkoja. Tiesimme otteluun lähdettäessä myös, että voittaja tulisi kohtaamaan toisen joukkueen HPS – FC Kuusankoski -otteluparista.
Omalta osaltamme tilanne cup-otteluun lähdettäessä ei olisi voinut olla paljon huonompi. Torstaina oli vielä epäselvää, että saisimmeko ylipäänsä yhtään vaihtomiestä lauantain otteluun. Lopulta kentälle vääntäytyi kuitenkin 16 kappaletta enemmän tai vähemmän flunssaisia ja rikki olevia atleetteja, joten saimme penkille jopa muutaman vaihtomiehen. Puuttuvien listalta löytyivät tänään esimerkiksi maalivahdeista Lepa, puolustuksesta Make, Daddy, Mika, Niko, Rubale ja Sintti ja keskikentältä/hyökkäyksestä Andy, Japu ja Jasu. Syystäkin pelipaikkoja ja taktiikkaa jouduttiin siis hieman varioimaan.
Avaus (4-2-3-1):
Tommi (MV) ; Ile (v), Hena, Leego (C, > Jone 40′), Lippo (v) ; Roni, Timo (> Zimei 81′) ; Koopa, Opa, Nani (v) ; Kunttu (v, > Kuula 70′ (v))
(vaihdossa Eki, Janne, Jone, Kuula ja Zimei)
Bolliksella aurinkoisessa säässä pelattu ottelu alkoi kuitenkin hyvillä fiiliksillä. Vain hetkeä aiemmin toinen Kolmosessa pelaava MPS oli raivannut oman tiensä 4. kierrokselle voittamalla kahdella viime hetken maalilla Kolmosen lohkossamme pelaavan SAPAn. Lähdimme siis ottelussa hakemaan samanlaista glooriaa ja paikkaa seuraavalta kierrokselta mitä todennäköisemmin kohdattavaa FC Kuusankoskea (2.div) vastaan. Ottelun alku oli kuitenkin sysimusta. Vastustaja hyökkäsi oikealta, heitti pitkän pallon ensimmäistä kertaa topparina puolikuntoisena pelanneen Leegon taakse, joka ei valitettavasti tavoittanut palloa. Niinpä PPV:n hyökkäyspelaaja ajautui pieneen kulmaan, josta onnistui kuitenkin nostamaan pallon ulkosyrjällä Tommin ylitse takanurkkaan. Kamppailu sai siis varsinaisen painajaisalun, joka varmasti lisäsi vain hermostuneisuuttamme. Tämä näkyi myös pelissämme, joka oli kaikkea muuta kuin hyvää jalkapalloilua. Palloa yritettiin kyllä pyörittää puolustusalueella, mutta kun se pelattiin keskikentän keskelle, vähintään toinen syöttö meni aina harakoille. Pyrimme myös liian usein tarjoamaan niitä kuuluisia ”ässäsyöttöjä” hyökkäyspäässä avaukseen paluun tehneelle Kuntulle, joka ei kuitenkaan saanut voitettua näitä omille. Myös laidalla olleet Koopa ja Nani jäivät paikoin ilman palloja. Tähän osasyyllisenä oli tietysti myös vastustaja, joka pelasi paikoin höntyilemättä ja katkoi syöttöjämme keskialueella melkoisen hyvällä prosentilla. Toisaalta PPV:n pelikään ei näyttänyt yhtään omaamme organisoidummalta, vaan he hyödynsivät lähinnä vain omia virheitämme.
Parhaat paikkamme ensimmäisellä jaksolla tulivat pitkälti vasempana pakkina pelanneen Ilen kautta. 24 minuutilla hän pelasi pitkällä pallolla Opan lävitse laidasta. Opa sai kuin saikin pysäytettyä pallon ennen päätyrajaa ja pelasi sen sen mainiosti takaviistoon Timolle, joka puolestaan kaadettiin todella sikamaisesti takaapäin rankkarialueen sisäpuolella selkeässä maalitilanteessa. Tuomari antoi kuitenkin pelin jatkua rikkeestä ja kovasta protestoinnistamme huolimatta. Niinpä tasoitusmaali jäi vielä tekemättä. 31 minuutilla yritys kuitenkin palkittiin, kun saimme sivuvaparin oikealta laidalta noin 25 metristä. Ile laittoi korkean keskityspallon, joka kuitenkin kaikkien yllätykseksi leijaili maalivahdinkin ylitse takatolpan kautta vasempaan alanurkkaan. Tämän tasoitusmaalin jälkeen pelimme myös parani asteittan, vaikka emme edelleenkään saaneet pidettyä palloa ja rakennettua tilanteita tarpeeksi rauhassa. Jouduimme myös käyttämään ensimmäisen kolmesta vaihdostamme jo ensimmäisellä jaksolla, kun flunssasta edelleen kärsinyt Jone korvasi pitkäaikaisnilkkavaivaisen Leegon topparin tontilla. Ensimmäisen puoliajan lukemiksi jäivät kuitenkin lopulta tasaiset 1-1.
Toiselle jaksolle tuli ainakin näennäisesti sisuuntunut atleettilauma, joka vielä kopissa huokui itseluottamusta ja puhui rakentavasti pelin parantamisesta ja siitä, kuinka ottelu tultaisiin voittamaan. Jälleen kerran saimme kuitenkin kylmän suihkun, kun 50 minuutilla PPV pääsi tuikkaamaan johtomaalin kulmasta seuranneen flipperin jälkeen. Ja vain seitsemän minuuttia myöhemmin vastustaja lisäsi johtoaan hyödyntämällä kärkästä hyökkäystyöskentelyään. Puolustusalueelta tulleen vaparin jälkeen he pääsivät laukomaan 20 metristä, eikä Tommi saanut vetoa liimattua, vaan sylki sen eteensä, josta vastustajan kärkipelaaja siirsi sen lopulta maaliin. Tässä kohtaa paikoin melko hyvin taistelleiden, mutta lopulta paikoin aika luokattomastikin pelanneen atleetti-ryhmän niskat viimein katkesivat. Kahden maalin johtoasema, 1-3, oli kyllä kirittävissä, mutta maalipaikkamme olivat kuitenkin olleet hyvinkin kortilla koko toisen puoliajan ajan. Oikeastaan paras paikka tuli noin 20 minuuttia ennen loppua, kun Roni laukoi vaparinsa oikeaan tolppaan, josta se kuitenkin kimposi ulospäin.
Lopussa saimme vielä pienoista otetta, kun vastustaja vetäytyi entistä syvemmälle kuoreensa. Pääsimme pyörittämään palloa keskialueen yläpuolella ja heittelemään myös muutamia kohtalaisia keskityksiä, joista ei kuitenkaan maalia saatu aikaiseksi. Kaikki kunnia tästä puolustussuuntaan organisoidusti pelanneelle PPV:lle, jonka toppariosasto oli ainakin kohtalaisen varmalla pelipäällä. Vastustaja viljeli myös ikäviä koiruuksia, jonka useampi atleetti sai veskaria myöten kokea. Niinpä tunnelma matsissa kiristyi loppua kohden, eikä rajuiltakaan otteilta vältytty. Lopullinen niitti itse ottelussa nähtiin 77 minuutin kohdalla, kun PPV hyökkäsi nopeasti vasemmalta laidalta puolustuksemme sekoillessa. Topparina pelannut Mattsson ei saanut vastustajaa kiinni, eikä Lippokaan enää estettyä vetopaikkaa. Pallo päätyi luukulle, josta se myös laitettiin myös sisään. Lukemat olivat tuossa kohtaa masentavantuntuiset 1-4. Tästä huolimatta yritimme vielä hakea kavennusmaalia ja olimmekin siinä melko lähellä, kun 82 minuutin kohdalla PPV:n maalille muodostui todellinen hässäkkä ja useampi pelureistamme yrittämään tuuriaan. Loppulukemat olivat kuitenkin 1-4 ja PPV jatkoi cupissa.
Kaiken kaikkiaan ottelu oli siis todellinen pettymys. Pelaajapulastamme huolimatta saimme kasattua jonkinlaisen kentällisen pelaajia, joilla olisi varmasti pystynyt parempaankin. Vastustaja hallitsi ottelutapahtumia ehkä hienoisesti, mutta lukemista huolimatta ottelu olisi ollut täysin voitettavissa ja PPV varmasti myös lyötävissä paremmalla keskikenttä- ja hyökkäystyöskentelyllä. Pelin tempo pysyi koko ajan melko alhaisena, emmekä päässeet oikein missään vaiheessa hyödyntämään normaalisti vahvuuksiamme, kuten nopeutta ja taitoa. Noin neljäkymmenpäinen yleisö näki siis tällä kertaa korkeintaan nelosdivaritasoisen ja paikoin melko roiskivaakin peliä pelanneen Atletico Malmin, joka ei varmasti tällaisella esityksellä pärjäisi useaakaan kolmosdivarinippua vastaan.
Suomen Cup päättyi siis osaltamme tähän ja alamme pikkuhiljaa valmistautua kahden viikon päästä perjantaina pelattavaan kauden avausotteluun. Toivon mukaan silloin saamme vahvemman kokoonpanon ja parempaa peliä aikaiseksi. Uskon myös täysin, että tulemme hakemaan PPV:ltä vielä revanssivoitot kahteen otteeseen tulevan kauden aikana.