Nelosen pronssiottelu: HDS/Mondial – Atletico Malmi 7-8 rp., 3-3, 3-3 (1-1)
Atleticon lohkopelit päättyivät vähemmän mairittelevaan 0-6-kotitappioon kärkijoukkue Zenithiä vastaan, mutta vielä aukeni se viimeinen tilaisuus paketoida kausi paremmissa tunnelmissa, nimittäin lohkon kakkostilan myötä irronnut paikka Nelosen pronssiottelussa! Vastustajaksi tuli ykköslohkon runner-up, ulkomaalaislegioona HDS/Mondial, jota käytiin etukäteen jopa scouttaamassa viimeisen päälle pariin otteeseen.
Himmeimpien mitalien ohella ottelussa oli panoksena selvittää joukkueiden keskinäinen järjestys mahdollista Kolmosen nousua varten. Edessä oli siis ei enempää eikä vähempää kuin kauden tärkein ottelu. Atleticon lähtökohdat olivat ainakin kunnossa, kun jalkeille saatiin varmasti koko kauden timanttisin kokoonpano, niin laadun kuin määränkin puolesta: käytettävissä oli peräti 19 pelaajaa, joista lopulta Pommi joutui jäämään ulos 18 nimeen rajoitetusta ryhmästä.
Avaus (4-3-3):
Japu, Kunttu (v, > Andy 113′), Kuula (C, > Tavi 91′)
Leego (v, > Mika 98′), Timo (> Koopa 75′), Jone (v, > Nani 69)
Lippo, Make, Daddy, Rubale
Mertsi
(vaihdossa Andy, Edu, Janne, Koopa, Mika, Nani ja Tavi)
Ottelu alkoi Atleticon painostuksella, ja vartin sisään saatiin jo tukku kulmapotkuja, jotka poikivat myös ottelun avausmaalin. 14. minuutilla Kuula linkosi pallon vasemmalta etutolpalle, ja Daddy ohjasi juoksusta munkin kauniisti takakulmaan. Peli pysyi Atleettien hallussa maalin jälkeenkin, ja HDS alkoi jo esittää hermostumisen merkkejä. Suu kävi niin omille kuin tuomarillekin, ja Atletico joutui myöhästyneiden taklausten sun muiden pikkusikailun kohteeksi.
Puolen tunnin paikkeilla HDS malttoi välillä keskittyä pelaamiseenkin, ja osat vaihtuivat Atleticon hieman tuskaillessa pelinsä kanssa. Parin minuutin sisään keltapaitojen maalilla nähtiin kaksi tiukkaa tilannetta. Ensimmäisessä “Diplomaattien” hyökkääjä laukoi Mertsin hyvän torjunnan jälkeen paluupallon karkeasti ohi, mutta toinen eksyikin jo sitten maaliin asti. Kusipaidat eivät saaneet palloa purettua väljemmille vesille, ja pienen sekoilun päätteeksi HDS:n liukas kärkipelaaja pääsi rankaisemaan läheltä hyvällä laukauksella takayläkulmaan.
Pari minuuttia ennen taukoa Atleticon johtomaali oli enemmän kuin lähellä, mutta Timo onnistui kiskaisemaan vielä metrin etäisyydeltäkin yli kohti Stadikan kallioita Leegon liukkarin riparista. Tasainen ottelu oli tauolle poistuttaessa siis lukemissa 1-1.
Toinen jakso sai Mannelauman vinkkelistä mainion alun. Neljä minuuttia oli ehditty pelata, kun Timon mahtava syöttö vapautti Kuntun vastustajan linjan taakse heti puolen kentän jälkeen. Pakin hengittäessä niskaan Kunteri ajoi boksiin saakka kuin sarvikuono juottopaikalle ja kiskaisi niin paljon kuin jalasta lähti, toimittaen pallon auringonvarmasti läheltä “yläpeltiin”: 2-1! Upean johtomaalin riemua kesti kuitenkin vain 8 minuuttia. HDS:n rajaheitto Atleticon oikealta laidalta tavoitti hyökkääjän pään vitosen kulmalta, ja puskuohjaus upposi etunurkkaan. Edes Mertsi ei voinut maalille mitään vaikka oli hyvin tilanteessa mukana.
Ja vain reilut 10 minuuttia myöhemmin HDS siirtyi ottelussa ensimmäistä kertaa johtoon. Hyökkäys tuli jälleen Atleticon oikealta sivustalta, ja päädystä ruuhkan läpi tullut leikkaus meni Lipposen viime hetken katkoyrityksestä huolimatta maaliin saakka.
Tasoitus 3-3:een nähtiin jälleen vakioksi muodostuneen 10 minuutin päästä. HDS:n pakki yritti purkaa Atleticon hyökkäystä omassa boksissaan, mutta huitaisi siivouspotkunsa suoraan ylöspäin. Nani voitti päällään ykköspallon, ja kun Kunttu ensin tuuletti puolittaisella saksariyritelmällään pölyt pallon ympäriltä, pääsi Japu lopulta laukomaan komean kääntölaukausvolleyn harvinaisesti oikealla jalallaan maalin takayläkulmaan. Peliä oli vielä vartti jäljellä, mutta 90 minuutin täyttyessä lukemat olivat edelleen tasan ja edessä puolen tunnin jatkoaika.
Erittäin kovatempoinen puolitoistatuntinen oli syönyt kummaltakin joukkueelta enimmän terväyyden, ja jatkoaika meni hieman varmistellessa. Vaihdosta kentälle tullut Andy pääsi kertaalleen karkaamaan punaisten puolustukselta, mutta ei aivan ehtinyt palloon ennen vastaan rynnännyttä maalivahtia. Jatkoajalla ei maaleja nähty, joten ratkaisu siirtyi Atleticon divarihistorian ensimmäiseen rangaistuspotkukilpailuun.
Kolmesta epäonnistuneesta laukauksesta huolimatta rankkarikisa oli sinänsä tasokas, sillä kaikki yritykset pysyivät maalikehikon sisäpuolella. Ensimmäinen uhri oli kisan aloittaneen Atleticon toinen laukoja Japu, jonka veto kilahti yläristikon kautta niukasti kalkkiviivan väärälle puolelle. HDS:n neljäs vetäjä pamautti tolppaan, ja viiden laukojaparin jälkeen oltiin tasatilanteessa 4-4.
“Äkkikuoleman” ensimmäisen 11-metrisen upotti Mikko “varma olo” Kouri jäätävällä viileydellä alakulmaan ja sysäsi paineet vastustajan vetäjälle. Mertsi aavisti oikealleen suuntautuneen vedon hyvin ja olisi varmaan kopannutkin pallon, ellei tolppa olisi ehtinyt eteen ensin. Pallon suloinen kilahdus alumiinissa päästi keskiympyrässä ja kalkilla odotelleet Atleetit piinasta ja Mertsi hautautui nopeasti jonnekin kasan alimmaksi.
Rp-kisa kokonaisuudessaan:
0-1 + Lippo
1-1 + HDS
1-1 – Japu (yläristikko)
2-1 + HDS
2-2 + Andy
3-2 + HDS
3-3 + Nani
3-3 – HDS (tolppa)
3-4 + Make
4-4 + HDS
4-5 + Koopa
4-5 – HDS (tolppa)
Atleticon mainio kausi sai lopulta ansaitsemansa päätöksen. Huikea, yli kaksituntiseksi venynyt ottelu tarjosi paikallaolijoille jännitystä sekä erittäin kovatempoista ja laadukasta jalkapalloviihdettä alusta loppuun. HDS oli ehdottomasti tasokkain kauden aikana vastaan asettunut joukkue. “Diplomaatit” vain erehtyi tuhlaamaan resurssejaan liiaksi sääntöjenvastaisiin otteisiin ja turhaan purnaamiseen erotuomarille. Keltainen kortti nousi ottelussa yhteensä 12 pelaajalle, joista Atleetteja oli vain kaksi.
Ottelun jälkeen pronssiset mitalit voittajien kaulaan ripusti Atleticon entinen joukkueenjohtaja, nykyisin Helsingin piirin puheenjohtajana toimiva Mikko Pukki, joka vahvisti samalla, että molemmat pronssiottelijat liittyisivät lohkovoittajien seuraan Kolmosessa ensi kaudella!
Ottelun tähtipelaajapisteet:
3 – Timo Kinnunen
2 – Janne Hampaala
1 – Santeri Kunttu