Valtti – Atletico Malmi 1-4 (0-3)

Ansaitun Kontu/2-voiton jälkeen oli luvassa sitä niin sanottua pakkopullaa, kun lohkon selkein heittopussi, Valtti, asettui vastaamme äärimmäisen pienikokoisella Vuosaaren hiekalla. Ottelu piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan pelata jo samaisen viikon maanantaina, mutta Valtin pyynnöstä suostuimme vaihtamaan peliajankohtaa muutamalla päivällä, paikan muuttuessa sitten siinä samalla. Otteluun lähdettiin siis vain yksi tavoite mielessä: kolme pistettä oli saatava mahdollisimman selkeällä ja runsasmaalisella voitolla. Tähän olikin täydet edellytykset, vaikka avausmiehistöstä puuttuivat niin työkiireiset Japu ja Mertsi kuin myös viime ottelussa jalkansa valitettavasti loukannut Andy. Penkille saatiin kuitenkin kolme vaihtomiestä ja kentällekin täysin iskukykyinen porukka.

Avaus (4-4-2):

Kunttu, Kuula (C)
Nani (> Zimei 64′), Timppa (v), Leego, Jone (> Janne 78′)
Lippo, Daddy, Make, Rubale
Pommi

(vaihdossa Janne, Mika ja Zimei)

Edellisessä kohtaamisessamme kevään viimeisessä ottelussa Valtti oli ollut sanalla sanoen luvattoman huono. Heiltä puuttui tuolloin pelaajia, ja samanlainen oli tilanne tälläkin kertaa. Pahimmat puutteet oli ilmeisesti korvattu lainatuilla ikämiehillä ja osa kavereista valui kentänlaidalle vasta pelin jo alettua. Lopulta he saivat kuitenkin kentällisen jätkiä kasaan ja lopussa myös jokusen vaihtomiehen. Itse peli taas lähti täysin Atletico Malmin dominoidessa kenttätapahtumia. Ensimmäisen 11 minuutin aikana pallo taisi käydä kerran tai pari puolustusalueellamme, eikä näistä tilanteista yksikään ollut sellainen, jossa Valtin pelaaja olisi saanut pallon oikeasti hallintaansa. Toisessa päässä taas tilanteita luotiin urakalla, mutta todelliset maalipaikat jäivät jokseenkin uupumaan. Lähimmäksi maalia pääsi kärjessä jälleen esimerkillisesti taistellut Kuula, joka oli päästä tekemään avausmaalin Maken mainion avauksen ja Leegon vieläkin mainiomman puskun jälkeen. Byyrari venyi kuitenkin pallon eteen. 11 minuutin kohdalla sai myös Valtti kenties ottelun parhaan paikkansa, kun vastahyökkäyksen turvin he pääsivät nousemaan vasemmalta puoleltaan. Sieltä lähti kova ja matala keskitys, jonka maalissa Mertsiä ja Sinkkiä tuurannut Tommi torjui eteensä. Onneksi jokusen vuoden muuta porukkaa vanhemmalta näyttänyt kaveri onnistui kuitenkin sutimaan pallon metrin etäisyydeltä vielä yläriman kautta maalin ylitse.

Ensimmäinen puolituntinen olikin sitten Atleettien täydellistä hallintaa, jossa odoteltiin oikeastaan vain sitä, että koska avausmaali syntyisi. 33 peliminuutin jälkeen se oli jo lähellä, kun Leego puski linjan takaa vain aavistuksen ohi Timpan mainion noston jälkeen. 38 minuutin kohdalla Kuula tuli paikattavaksi kentän laidalle, mutta samalla kentällä tapahtui: Jone antoi jälleen erinomaisia kulmapotkujaan vasemmalta, josta pallon häkkiin laittoi tällä kertaa Timo vain muutama metri takatolpasta. 1-0-johtomaali vapautti peliämme kummasti, eikä vaihtopenkilläkään jaksettu enää stressata huonosta viimeistelystä. 41 minuutilla maaliverkot lauloivat toistamiseen. Leego pyöritteli keskialueella useammankin pelaajan, pelasi pallon vasemmalta laidalta nousseelle Lipolle, joka ampui kuulan vastustamattomasti etukulmasta sisään tehden näin Atletico-uransa ensimmäisen maalin. Lippo oli vauhdissa heti seuraavallakin minuutilla, kun hänen pitkä avauksensa tavoitti Kuulan pään ja päätyi siitä linjan taakse kirmanneelle Kuntulle. Pienen pompun ottanut pallo sinkoutui puolestaan Kuntun jalasta takakulmaan. Neljäskään maali ei ollut kovin kaukana ensimmäisen jakson lopussa, kun Valtti-veskari sai tehtyä melkoisen venytyksen Kuulan mainion vedon tielle. Lukemat kuitenkin 3-0 ensimmäisen puoliajan jälkeen.

Toiselle jaksolle ei siis tarvinnut tehdä kummempia muutoksia, vaan peliin lähdettiin täysin samoilla eväillä kuin ensimmäisellekin puoliajalle. Valtti taas lisäsi aavistuksen verran höyryä, mutta pääasiassa tämä näkyi vain syntyneiden rikkeiden määrässä. Otteluun oli lähdetty valitettavasti vain kahdella tuomarilla, mikä vaikutti jälleen kerran kielteisesti ottelun tuomioihin. Tuomarikaksikko vaikutti nimittäin olevan jälleen kerran täysin kujalla omissa vihellyksissään, tai sitten he sallivat poikkeuksellisen rajua peliä erityisesti Valtin suunnasta. Faktahan on tietysti se, että muilla keinoilla he eivät olisi voineet meitä edes pysäyttää… 52 minuutin kohdalla yksi viheltämättömyys kuitenkin kostautui ikävällä tavalla. Keskikentällä tapahtui aivan päivänselvä rike, jonka seurauksena Valtin pelaaja pääsi läpi ja viimeisteli nätisti tolpan kautta, vaikka Atleetit näyttivät odottavan vihellystä loppuun saakka. Takaiskumaali ja paskat tuomiot eivät kuitenkin lannistaneet muuten iloista atleettilaumaa, vaan suuremman maalimäärän metsästys jatkui entisestään. 59 minuutilla Pommi avasi pitkän, Kunttu jatkoi sen eteenpäin Kuulalle, joka nosti veskarin ylitse ja vain niukasti ohi. Heti perään Leego pääsi puolestaan laukomaan volleyn, joka sekin meni valitettavasti ohitse. Maalia ei tarvinnut odottaa kuitenkaan montaa minuuttia, sillä jo 65 minuutin pelin jälkeen sellainen nähtiin, tosin hyvin paitsiolta haiskahtaneesta tilanteesta. Kunttu heitti nopean rajaheiton oikealta boksiin Rudille, joka nosti pallon, rehellisyyden nimissä paitsioasemassa takatolpalla olleelle Kuulalle, joka ei saanut sitä ohjattua enää ohi tyhjästä maalista. Loppu olikin sitten enää pelailua ja lopun odottelua. Muutamasta hyvästä tilanteesta huolimatta lisämaaleja ei nähty, eikä Valttikaan onnistunut hätyyttelemään Tommin vartioimaa maalia. Loppulukemat siis 4-1.

Selkeästä voitosta huolimatta ottelusta jäi jokseenkin paska maku. Ensinnäkin tuomarityöskentely (ja linjatuomareiden puute) oli jälleen kerran hyvinkin syvältä, varsinkin kun kerta toisensa jälkeen sallittiin turhankin rajua peliä. Myöskään Valtti ei tarjonnut minkäänlaista pelillistä haastetta, joten ottelu mentiin alusta loppuun hakien lisämaaleja. Niitä taas ei hyvistä keskikentän rakenteluista huolimatta syntynyt, sillä Valtti miehitti lihamuurillaan rankkarialueen rajan ja erityisesti keskustan melko tehokkaasti. Sinällään ottelussa ei nähty oikeastaan mitään poikkeuksellisia epäonnistumisia, saati sitten erityisiä onnistumisiakaan. Keskikentän keskusta pelasi todella hyvin Leegon ja Timon johdolla, jota sitten laidoilla olleet Jani ja Jone täydensivät omalla esityksellään. Myös Kuula teki erinomaista duunia kärjessä taistellen kapteenin esimerkillä jokaisesta pallosta. Puolustus pääsi tänään jokseenkin helpolla, mutta erityisesti laitanousuissaan vaaralliset Rubale ja Lippo osallistuivat erittäin hyvin myös hyökkäyksiin.

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Timo Kinnunen: Dominointia keskikentällä.
2    –     Teemu Lipponen: Hyvää laitapeliä sekä maali.
1    –     Janne Hampaala: Caterpillar.