LPS/Kuninkaat – Atletico Malmi 1-1 (0-0)
Kesätauko oli viimein lusittu ja kauan odotettu syyskierros käynnistyi heti äärimmäisen kovalla kamppailulla LPS/Kuninkaita vastaan. Edellinen kohtaamisemme oli päättynyt tasaisiin 1-1-lukemiin, mutta kummankin joukkueen menestyskäyrä oli sittemmin lähtenyt nousuun nihkeän alun jälkeen. Viime ottelusta oli piirtynyt mieliimme myös vastustajan alati vaarallinen hyökkäysryhmittymä, jonka terävimpänä timanttina hääri melkoisen kokenut ja taitava Risto Salmi. Mutta kuten niin monta kertaa aiemminkin, ei Atletico Malmi jaksanut kumarrella kuvia, vaan lähti otteluun hakemaan äärimmäisen arvokasta päänahkaa, joka nostaisi joukkiomme samalla entistä tiukemmin kärjen tuntumaan. Kesä oli kuitenkin harventanut rinkiämme, kun erilaiset lomareissut ja muut aktiviteetit vaikuttivat negatiivisesti harjoitteluaktiivisuuteen ja loivat sitä myöten myös jonkinlaisia tummia pilviä taivaalle ennen feikki-Kuninkaiden kohtaamista. Joukosta olivat poissa myös Niko ja Piccis, jotka ottelun sijaan viettivät kuuden jälkeen vapaa-aikaansa valtion laitoksessa munkkeja nauttien. Jos valtio vei meiltä jotain pois, niin se myös antoi vastaavasti jotain takaisin. Haaviimme tarttui kesän siirtomarkkinoilla nimittäin melkoinen saalis (vähintäänkin kahden kilon siian veroinen). Aiemmin mm. MPS:n edustusjoukkueessa ja erinäisissä juniorijoukkueissa palloillut, mutta myös treeneissä ja tapahtumissamme yhtenään tavattu Teemu Lipponen puki viimein päällensä Atletico-uniformun. Hänen liittymisensä ryhmään oli ennen kaikkea laitapuolustajatilanteen kannalta helpotus, sillä Niko jätti ison aukon taakseen inttiin lähtiessään. Muuten Atletico Malmi lähti otteluun oikeastaan (tämänhetkisellä) parhaalla kokoonpanollaan, jos Bulgarian reissun jälkeistä ”matkaväsymystä” potenutta Japua ei lasketa mukaan.
Avaus (4-4-2):
Andy, Kuula (C, > Janne 75′)
Nani, Leego, Jone, Zimei (> Koopa 46′)
Lippo, Daddy, Timppa, Rubale
Mertsi (MV)
(vaihdossa Janne, Koopa, Kunttu, Sinkki, Tavi ja V)
Ottelun alku helteisellä Herttoniemen hiekalla todisti heti, että pelistä olisi tulossa luultavasti yhtä tasainen kuin edellisestäkin kamppailusta. Alku oli siis tasaista vääntöä, vaikka Atletico Malmi pyrkikin prässäämään ja tappelemaan jokaisesta pallosta totuttuun tyyliin äärimmäisen kovalla intesiteetillä. LPS-keskikenttä ei kuitenkaan sortunut mihinkään radikaaleihin pallonmenetyksiin, vaan ilmeisen suuren kokemuksen myötä hallitsi myös taidollisesti kenttätapahtumia jossain määrin. Ottelun ensimmäiset 15 minuuttia mentiin kuitenkin melko lailla päästä päähän, tosin ilman sen suurempia maalipaikkoja. Parhaat mestamme tulivat noin 10 minuutin molemminpuolin hyökkäyspäämme vasemmalta puoliskolta. Kuula antoi ensiksi vaarallisennäköisen vaparin, joka kuitenkin osui muurissa ollut kaveria päähän ja kimposi päätyrajasta ylitse. Joitakin hetkiä myöhemmin saimme vasemmalta sivurajaheiton, joka pelattiin nopeasti Kuulalle laitaan. Tämä keskitti ja Andy jatkoi munkin aivan maalin edestä, tosin aavistuksen yläriman ylitse. Ensimmäisen vartin jälkeen paine siirtyi kuitenkin jostain syystä melko vahvasti päähämme. LPS sai useita kulmatilanteita muutaman minuutin sisään, eikä palloa saatu oikein kunnolla siivottua keskirajan ylitse. Jälleen kerran vaaralliseksi osoittautunut laajasalolaishyökkäys pääsi myös tälläilemään melkoisen hyviä vetoja, mutta onneksemme ne suuntautuivat joko pelaajiamme päin tai maalin ohitse. Myös Mertsi joutui koppaamaan muutaman sisäänpäin kiertäneen kulmapotkun, mutta kokemuksensa myötä hän osasi tehdä sen myös melkoisella varmuudella ilman, että valmennus- ja johtoportaan tarvitsi suuremmin pelätä.
Ensimmäisen puoliajan keskivaihe olikin atleetti-laumalla jonkinlaista suvantovaihetta, jolloin oikein mikään ei tuntunut toimivan. Emme saaneet oikein hyökkäyksiä aikaiseksi, eikä puolustuskaan hoitanut kaikkia tilanteita täydellä varmuudella. Vasemmassa laidassa debyyttiotteluaan uurastanut Lippo osoitti kuitenkin heti ensimmäisessä ottelussa olevansa kelpo pelimies, sillä sen verran kovalla prosentilla hän riisti vastustajalaitureilta palloja. Tämä ja keskellä tutusti pelanneiden Timpan ja Daddyn vahva rutiini tekivät kuitenkin LPS-hyökkäykset pääosin turhiksi, joten ensimmäisen puoliajan jälkeen lukemat olivat melkoisen ansaitusti 0-0.
Toiselle jaksolle lähdettiin myötätuulen saattelemana heti astetta suuremmalla tsempillä. Sinkki suoritti mainion vaihdon laittaen edellisen LPS-ottelun ehdottoman tähtipelaajan, Koopan, kehiin oikealla pelanneen Zimein tilalle. Vaihto näytti tuottavan heti tulosta, sillä Koopa kirmaili täysin erilaisella tsempillä ja kyvyillä kuin aavistuksen pimentoon jäänyt Zimei ensimmäisellä jaksolla. Samalla pelimme siirtyi myös entistä enemmän oikealle laidalle, jota pitkin tilanteet pyrittiin luomaan. Mm. Kuula ja Andy pääsivät muutaman kerran mainioihin vastahyökkäyksiin, mutta nämä kehitelmät päättyivät liian usein joko hyökkäyksen pysähtymiseen harhasyötön, paitsion tai huonon pystypallon myötä. Toisaalta kulmalipulle päästyämme palloa yritettiin pelata oikeaoppisesti takaviistoon. Yhtään oikeasti vaarallista tilannetta näistä ei kuitenkaan tullut. Samanaikaisesti ottelu näytti silti siirtyvän entistä enemmän Atletico Malmin hallintaan. LPS kehitteli kyllä joitakin kuvioita, mutta viimeinen silaus puuttui. Tällaisella meiningillä mentiin pitkälti ottelun toinen kolmanneskin, kunnes feikki-Kuninkaat (ON VAIN YKSI KUNINGAS!) pääsi iskemään täysin varoittamatta. Kaikki lähti liikkeelle atleettien pelatessa itsensä ulos keskikentällä pallontavoittelutilanteessa. Tuolloin laajasalolaiset olivat aiemminkin olleet vaarallisimmillaan, ja tällä kertaa myös ratkaiseva pystysyöttö onnistui. LPS-peluri heittikin ulkokierteisen syötön puolustajiemme välistä ikävästi siihen kuudentoista rajan holleille, jonne puolestaan toinen vastustaja oli leikannut puolustuslinjaamme pitkin. Mertsi oli jo tulossa palloa vastaan maalilla, mutta ei kuitenkaan ennättänyt ennen LPS-hyökkääjää. Tämä ottikin pallon haltuun aivan 16 rajan vasemmassa laidassa, siirsi pallon myöhästyneen maalivahtimme ohi ja pisti pallon pussiin. Epäuskoisia ilmeitä näkyi vaihtopenkillä taas melkoinen liuta, sillä ottelua oli jäljellä enää n. 20 minuuttia.
Tappioasemaa ei jääty kuitenkaan harmittelemaan kovin pitkäksi aikaa, sillä siirryimme suoraan 4-3-3-taktiikkaan, jossa vaihdosta heti maalin jälkeen kentälle tullut Janne korvasi kapteeni-Kuulan, Andy siirtyi laitaan ja Timppa nostettiin puolustuksesta sentteriksi. Koopa puolestaan tippui oikealta laidalta keskuspuolustajaksi. Tämä myös näytti kannattavan, sillä Atletico tuntui saavan entistä parempia paikkoja loppua kohden. Timppa pääsi puskemaan mm. vain hieman maalin vasemman tolpan ohitse ja muutenkin LPS-puolustus näytti entistä haavoittuvammalta. 81 minuutin kohdalla se sitten viimein tapahtui: Nani heitti kulman oikealta ja Koopa juoksi täysin vartijatta pilkun kohdalle, josta tinttasi pallon päällään maan kautta tolppamiehen ja maalivahdin välistä. Atletico ei tästä kuitenkaan innostunut aivan liikaa, vaan jatkoi samalla taktiikalla ja lähti hakemaan vielä voittomaaliakin. Peli aaltoili sitä myöten entistä vahvemmin päästä päähän, eikä häkki kummassakin päässä ollut mitenkään mahdoton skenaario. Esimerkiksi Jone pääsi nostamaan vaarattomannäköisen roikkupallon vasemmalta laidalta, jonka LPS-maalivahti pelasti yläriman ylitse kuitenkin vain vaivoin. Niinpä loppulukemiksi jäi tältä kaudelta jo entuudestaan niin tutut 1-1.
Syyskierroksen avaus osoitti siis, että vielä on hirmuisesti tekemistä, mikäli haluamme tapella tosissaan kärkipaikoista. Ottelu loi kuitenkin uskoa siihen, että hieman heikommallakin esityksellä, ja tappioasemasta huolimatta pysyimme hankkimaan näinkin kovaa jengiä vastaan edes yhden pisteen. Laajasalolaiset osoittivat nimittäin olevansa erityisesti hyökkäyspäässä hyvin vaarallinen joukkue. He juoksuttivat taidollaan ja kokemuksellaan kovakuntoista atleetti-ryhmää sietokyvyn äärirajoille, eikä useampi takaiskumaalikaan ollut mitenkään äärimmäisen kaukana. Ottelun jälkeen ehdinkin jo povailla LPS/Kuninkaita jonkinlaiseksi mustaksi hevoseksi loppukautta ajatellen.
Omalta kantilta ajateltuna ottelu taas osoitti sen tosiseikan, että puolustuspää (maalivahtia unohtamatta) on Nikon poissaolostakin huolimatta oikein hyvässä kunnossa. Lippo toi kaivattua puolustusvarmuutta, vaikka ei päässytkään vielä käyttämään hyökkäyspään avujaan hyväkseen. Toisaalta myös koko joukkueen laitapeli jäi jokseenkin suppeaksi, vaikka toinen jakso toikin siihen pienoista parannusta. Yritimme edelleenkin puskea aivan liikaa keskialueelta lävitse ja pyrkiä turhan nopeisiin ratkaisusyöttöihin, vaikka pallollinen osaamisemme riittäisi hyvin myös dominoivampaan pelinhallintaan. Laajasalolaisten 3-5-2-taktiika teki myös sen, että jo nimiensäkin puolesta kova keskikenttäkolmikko tarjosi todellisia haasteita keskialueella matsi toisensa jälkeen hyvin uurastaville Leegolle ja Jonelle. Varsinkin ensin mainittu sai kokea sen, miltä tuntuu pelata aavistuksen kovempia kavereita vastaan. Leego hoiti kuitenkin oman tonttinsa mainiosti ja pääsi erityisesti loppua kohden entistä paremmin otteluun mukaan. Silti keskusalueen kaksikon pallollinen pelaamisensa jäi ehkä tilanpuutteesta ja tiukasta prässistä johtuen varsinkin ensimmäisellä jaksolla turhan minimaaliseksi. Tämä taas tarkoitti sitä, ettei hyökkäyksessä hyviä juoksuja ja haastoja tehnyt kaksikko Andy-Kuula pystynyt luomaan kunnollisia tilanteita, tai jos loikin, niin maalinedustalla ei ollut tarpeeksi keltaista väriä. Yhtä kaikki, ottelu antoi kuitenkin paljon lupauksia siitä, että Atletico tulee tässä syksyn myötä oikeasti haastamaan kärkeä ja viemään pisteitä jokaiselta vastaantulevalta nipulta. Loppukaudesta sitten näkee, että mihin asti tämä riittää.
Atletico Malmin seuraava ottelu pelataan tulevana maanantaina Zenithiä vastaan Myllypurossa alkaen klo 18. Matsi on sinälläänkin eräs kauden merkittävimmistä, sillä venäläistaustaan viittaavalla nimellä potkiva joukkio keikkuu tällä hetkellä sarjataulukon kärjessä jo 4 pistettä meitä edellä. Voitto tasoittaisi siis kärkitaistoa, kun taas tappio tietäisi entistä tukalampia asemia sarjan keskikastissa. Tervetuloa siis seuraamaan aitoa malmilaista jalkapalloviihdettä, jossa sarjasijoituksista taistellaan tosissaan loppuun saakka!
Ottelun tähtipelaajapisteet:
3 – Teemu Lipponen: Odotin, että pitkä tauko jalkapalloilusta olisi näkynyt pienenä epävarmuutena. Siitä ei ollut kuitenkaan minkäänlaista tietoa, sillä Lippo hallitsi ja voitti palloja melkoisen varmasti. Suuri plussa myös kovasta pääpalloprosentista, pienestä koostaan huolimatta.
2 – Mikko Kouri: Piristi huomattavasti peliä tullessaan kentälle toisella jaksolla. Koopa toi uutta liikettä oikeaan laitaan, eikä sovi unohtaa myöskään tärkeää tasoitusmaalia.
1 – Janne Hampaala: Kliseinen ja tylsä valinta, mutta olihan Leego jälleen kerran varsinkin rikkovassa roolissa suurempi kuningas kuin yksikään vastustajista.