Atletico Malmi – Arsenal 2-2 (1-1)

Kauden ensimmäisellä puoliskolla oli vastaan tullut käytännössä kaksi tiukkaa vastustajaa; Puotila ja Arsenal. Ensin mainitulle ehdimme hävitä kummatkin ottelumme, Arsenalin taas olimme kynineet melkoisen vakuuttavasti lukemin 4-2. Nyt tilanne oli kuitenkin täysin erilainen, sillä syyskierros oli käynnistynyt osaltamme vähemmän vakuuttavasti, Arsenal taas oli tiukassa kahdeksan ottelun voittoputkessa. Edellispelin vakuuttavasta voitosta ja mainiosta pelaajatilanteesta huolimatta lähdimme otteluun mielestäni selkeinä altavastaajina. Ottelun ajankohta, sunnuntai-aamu klo 13.00 oli myös jonkinlainen kysymysmerkki, ”Malmin raittiusseurasta” kun puhutaan. Ilahduttavan moni oli kuitenkin osannut pitää korkin kiinni edellisiltana, joten hyiseen syyskeliin marssi melko virkeännäköinen atleetti-lauma. Kunttu oli tehnyt paluun ja vaihtopenkki pullisteli muutenkin toinen toistaan erilaisempia vaihtoehtoja, eikä tärkeitä poissaoloja ollut kuin keskuspuolustuksessa (Merssi ja Mika).

Avaus (4-4-2 timantti):
Sinkki (MV) ; Niko, Make (v), Daddy, Rubale ; Jani, Leego, Jone, Piccis (v) ; Kuula (C), Koopa
(vaihdossa Janne, Kalle, Kunttu, Tavi, Tommi ja V)

Ottelun alku oli perinteisen sekavaa, eikä kumpikaan joukkue saanut suurempia onnistumisia. Lähdimme otteluun jälleen hieman pelaavammalla mielellä, mutta Arsenalin tiukka keskikenttä pakotti meidät siirtelemään palloa kerta toisensa jälkeen suoraviivaisemmin kohti kärkiä. Ehkä tämä oli tietoinenkin valinta, sillä juoksuvoimaa riitti hyökkäyspäässä, toisaalta taas syötöt suuntautuivat liiaksi pystyyn ja ylöspäin, kun niitä olisi pitänyt kohdistaa välillä myös laitoihin ja leveyteen. Nyt liian moni pallo hakeutui suoraan Arsenalin maalivahdille tai puolustuksessa mainiosti luutineelle ”Philip Senderosin” näköiselle raamikkaalle pelurille. Vastustaja oli muutenkin skarpannut selkeästi edellisotteluun nähden. Heidän pelinsä oli ehkä aavistuksen organisoidumpaa ja taistelumentaliteetti oli mielestäni vielä astetta kovempi. Joukossa oli myös joitain uusia vahvistuksia, joita ei ensimmäisessä pelissä nähty (tiedä sitten oliko kaikilla esimerkiksi lisenssiasiat ja muut paperit kunnossa?). Joka tapauksessa saimme huomattavasti pelaavamman ja taistelevamman vastuksen.

Kuten tällaisissa iloisissa hyökkäyspeleissä yleensä on tapana, syntyy maali yleensä selkeästä puolustus- tai tuomarivirheestä. Tällä kertaa mukana oli kumpaakin, sillä ensimmäinen häkki tuli niin sanotusti puun takaa jo joskus 5-10 min kohdalla. Pallo menetettiin kriittisesti vasemmassa laidassa, jossa vastustaja haistoi oikealla edenneen pelitoverinsa pelaten pallon sinne puolustuslinjamme ylitse. Omat pelurimme toki odottivat paitsiovihellystä, sillä sen verran räikeältä jassolta tuo vaikutti. Toinen päätuomareista (heitä oli jälleen kerran paikalla vain kaksin kappalein) päätti kuitenkin antaa pelin jatkua, ja Arsenal onnistui Sinkin mainiosta torjunnasta huolimatta siirtämään oikealta tulleen vedon riparin sisään. Tuomarivirhe tai ei, lukemat olivat kuitenkin yhtäkkiä 0-1. Aiemmista otteluista poiketen tunnuimme jostain syystä vaan sisuuntuvan tuosta takaiskusta. Puolustuspäähämme virtasi edelleen vaarallisia tilanteita, mutta Make ja Leiska hoitivat keskellä nämä jokseenkin vaivatta ja kovalla itsevarmuudella. Myös Rubale ja Niko olivat erittäin hyvällä pelipäällä laidoillaan. Hyökkäyspäässä taas saimme jälleen kerran vaarallisimmannäköiset tilanteemme vahvoista vastahyökkäyksistä ja erikoistilanteista. Sellaisesta tuli myös tasoituksemme ensimmäisen jakson loppupuolella. Kuula antoi ottelussa useammankin vaarallisen kulman, ja yhden niistä Leego onnistui puskemaan sisään suorastaan lentäen puolisen metriä muiden yläpuolella. Kun vielä Sinkki onnistui ottamaan muutaman tärkeän torjunnan ja puolustus pelasi virheittä, jäi taukolukemiksi 1-1.

Toisella puoliajalla Arsenal jatkoi melko samanlaista taistelevaa fudista, itse taas aloimme pikkuhiljaa pelata enemmän ja enemmän. Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä enemmän Arsenal alkoi käyttää energiaa turhaan mussutukseen ja tuomaripelin kritisointiin. Myös kuntopuoli näytti hiipuvan loppua kohden, sen verran aktiivisesti he olivat tulleet peliin kiinni jo ensimmäisellä jaksolla. Oma pelimme taas muuttui ehkä astetta järkevämmäksi esim. Kallen tulon myötä keskikentälle. Vaikka tempo hidastui ja vastahyökkäykset jäivät vähemmälle, aloimme pelata ja liikuttaa palloa enemmän omalta jätkältä toiselle, maltillisesti ja järkevästi. Ensimmäisen puoliajan jokseenkin pimennossa pelannut Kouri pääsi myös toisella tapaa mukaan laidalta, vaikka hänet korvannut Kunttu jäikin krapulaisena ja puolikuntoisena miltei yhtälailla pimentoon hyökkäyspäässä. Toisella laidalla kirmannut Nani taas kärsi Arsenalin pelatessa äärimmäisen rajusti ja keinoja kaihtamatta; nappulanjälkiä löytyi varmasti useampikin nilkoista ottelun jälkeen. Kaikesta huolimatta hän sai kuitenkin viimein pallon häkkiin tyypillisellä näätämaalityylillään. V laittoi kerrassaan mainion laakapallon keskelle, jossa Nani sitä jo odotti koko pakan perällä. Hänellä oli käytännössä edessään ainoastaan tyhjä maali ja hieman jopa ylimääräistä aikaa. Tässä vaiheessa moni oletti jo, että peli olisi ratkennut. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun pallo pyöri omassa päässämme ja Rudi onnistui sohimaan sitä kädellään. Tuloksena rankkari, jota asettui laukomaan se samainen ”Philip Senderos”. Erittäin elastisessa ja notkeassa nykykunnossaan Sinkki onnistui tökkäisemään sitä kulmaksi juuri riittävästi vasemmasta alakulmasta. Tämä ei jäänyt kuitenkaan viimeiseksi tilanteeksi. Oma hyökkäyspelimme oli entistä vaarallisempaa, ja tilanteita tuli hyvässä putkessa. Jostain kumman syystä emme saaneet kuitenkaan ottelua ratkaistuksi, vaan Arsenal tuli aivan viimehetkillä tasoihin, jälleen kerran jonkinlaisen puolustusvirheen saattelemana. Alakertamme oli jokseenkin sekaisessa tilanteessa Maken pelattua itsensä ulos. Vastustaja heitti pienen tsipin Daddyn yli ja puolittaiseen läpiajoon päässyt kaveri laukoi pallon Maken ahdisteluista huolimatta Sinkin ohi aivan oikeaan takakulmaan. Mutta jottei kuvailustani jäisi nyt sellainen olo, että Arsenal hallitsi ottelua lopussa, täytyy totuuden nimissä todeta, että avaimet olivat täysin meidän käsissämme. Piccis laukoi pitkästä aikaa vaparin ja teki sen erittäin vaarallisesti. Tuloksena pallo kimpoili ylärimasta maaliviivalle ja siitä vielä ylöspäin. Jone ehti vielä ensimmäisenä ripariin, mutta hän sai jotenkin ihmeellisesti puskettua pallon siitä vielä yli. Tästä pari minuuttia eteenpäin ja Daddy puski melko lailla samanlaisen ylärima-maaliviivayhdistelmän Kuulan kulmasta. Kumpikaan tilanne ei tuottanut kuitenkaan lopulta tarvittavaa tulosta, eikä rouva Fortuna näyttänyt muutenkaan lopussa kuin persettään, joten lukemiksi jäivät tasaiset 2-2.

Yhteenvetona voisi sanoa, että tasaisista lukemista huolimatta ottelu oli täysin voitettavissa, ja oma pelimme varsinkin toisella puoliajalla vaihtojen ja vastustajan väsymisen myötä parempaa. Ja vaikka Arsenal juhlikin tasapeliä meitä enemmän, oli se lopulta ehkä kuitenkin omalta kantiltamme parempi tulos. Nyt eromme pysyi samana ja omat asetelmamme loppukautta ajatellen varsin hyvinä, kun taas latinojoukkio olisi kaivannut tästä ehdottomasti voiton taistellakseen nousupaikasta. Vielä kun ottelun jälkeen kuulimme, että MauPa päätti luopua sarjasta, muuttui tilanne taulukossavieläkin otollisemmaksi. Puotila on ainoastaan yhden pisteen päässä, ja Arsenal jo melko ratkaisevantuntuisesti viisi pistettä perässä, kun nyt on pelaamatta enää kolme ottelua. Yksi siis nousee ja toinen karsii, joten loppuasetelmat ovat vähintäänkin mielenkiintoiset, kävi omissa peleissämme miten tahansa.

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Sami Kahi: Muutama täysin käsittämätön game-saver, mukaan lukien tuo rankkari. Piti joukkuetta pystyssä viimeisenä lukkonamme.
2    –     Janne Hampaala: Ilman häntä olisimme olleet taatusti helisemässä erityisesti keskikentällä. Raastoi ja taisteli, yritti myös pelata palloa roiskimisen sijaan.
1    –     Marko Ruokolainen: Taatusti aliarvostettu puolustuspeluri. Itseluottamusta ja pelitaitoja löytyy muidenkin edestä, oli sitten parina Merssi, Daddy tai erittäin potentiaalisena uutena vaihtoehtona edelliskausilla samanlaisessa asemassa ollut Mika.