Käpylän Sekunda – Atletico Malmi 2-4 (0-3)
Pitkän ja raskaan kauden jälkeen oli viimein aika sen kauan odotetun hetken, nimittäin viimeisen ja ratkaisevan ottelun Käpylän Sekundaa vastaan. Panoksena ei ollut enempää tai vähempää nousu Viitoseen. Voitolla nimittäin nousisimme neljänneltä sijalta ensimmäiseksi ja sitä myöten lohkovoittoon, tasapelillä taas kolmanneksi ja karsimaan noususta, ja tappio taas tietäisi vielä ainakin yhtä lisäkautta Kuutosessa MPS:n heikompitasoisen nelosjoukkueen tapaan. Oman jännityksensä otteluun toi se, että vastustaja keskikastin sijoituksestaan huolimatta oli tarjonnut tiukan vastuksen kaikille kohtaamilleen joukkueille, ainakin noin numeroiden puolesta. Heidän maalieronsa näytti nimittäin niinkin erikoiselta kuin 9 tehtyä maalia ja 10 päästettyä (12 pelissä). Lähdimme siis avaamaan tuota puolustuksen sumppua hieman jännittynein fiiliksin. Poissa ydinkokoonpanosta olivat vain Kalle (dokauskiireet), V (flunssa) ja Jullukka (päävamma :D), joita tuurasivat totuttuun tapaan Santtu ja edellisotteluista tuttu Teemu.
Avaus (4-1-3-2):
Santtu (MV) ; Daddy, Mika, Lipi, Teemu ; Liégo ; Nikodemus, Piccis, Jani (C) ; Kuula, Cunttu
(vaihdossa Janne, Juho, Nasu ja Tommi)
Jännitys ei juuri helpottunut ottelun alettuakaan, päinvastoin. Oli nimittäin päivänselvää, mistä ottelussa oli kyse. Me koitimme saada väkisin survottua sen yhden maalin, vastustaja taas lähti varovaisesti pelailemaan ja odotti vastaiskumahdollisuuksia. Alku olikin odotetun vaikea. Pallo poltti hieman jalassa, eikä tilanteita syntynyt odotetulla tavalla. ”Metsäpalovaaran veljekset”, Cunttu ja Kuula, olivat tosin alati vaarallisia Sekundan puolustusalueen keskimmäisellä kolmanneksella. Niinpä pyrimme pelaamaan heille palloa, jonka jälkeen odoteltiin ehkä hieman liikaa, että nämä kaksi kaveria olisivat tehneet ihmeitä. Boca Seniorsin paikalle saapuneiden katsojiemme iloksi numerot pysyivätkin pitkään nollassanollassa ennen kuin Kunttu viimein räjäytti pankin. Leego teki hyvää duunia oikealla ja syötti päädystä etutolpalle, josta Kunttu ohjasi pallon reppuun. Muutamaa minuuttia myöhemmin Kunttu siirtyi tarjoilijaksi ja petasi paikan Kuulalle, joka laukoi boksista vierasjohdoksi 2-0. Ennen taukoa saatiin vielä kolmaskin osuma, kun Kuula otti tuntumaa kenttään kuin ammuttuna ja tilanteesta tuomittiin rankkari, jonka Kunttu toimitti varmasti maaliin. Toisen maalin jälkeen pelkäsin vielä vahvasti takaiskuja, mutta viimeistään kolmas maali vapautti hieman jännittynyttä tunnelmaa. Näinpä pääsimme tauolle näennäisesti turvallisessa 3-0-johdossa.
Johto oli myös sen verta vakuuttava, että puoliajan aikana Bocankin kaverit turhautuivat ja päättivät poistua, mutta ei peli ollut kuitenkaan ratkennut vielä. Jonkin aikaa noissa samoissa lukemissa väännettyämme vastustaja sai nimittäin kavennettua lukemiksi 3-1 onnenkantamoisella kaukovedolla, joka kaiketi muutti hieman suuntaa ja jatkoi siitä Santun ohi taka-alakulmaan. Eikä aikaakaan kun vastustaja oli jo toistamiseen asialla, ja kolmen maalin johto olikin yllättäen kaventunut yhteen. Tässä vaiheessa skeptisimmät kannattajamme manailivat jo tasoitusmaalia, ja sitä varmasti jokainen meistä sisimmässään myös pelkäsi. Niinpä aina kun Sekunda pääsi laukaisusektorille, pamppaili ainakin allekirjoittaneella sydän äärettömän kovalla tahdilla. Mutta lopulta tämäkin piina päättyi. Jani syötti Kuulan boksiin oikealta ja tulinen sivallus etukulmaan oli liikaa Sekundan veskarille. Tuuletuksista ja vaihtopenkin spontaanista riemusta oli nähtävissä, että kuinka kaikki jännitys purkautui taas, ja saatoimme pelata vähän vapautuneemmin.
Loput reilu 10 minuuttia potkiskelimme enää vain loppuvihellystä odotellen. Mitään kummoisia tilanteita ei nähty kummassakaan päässä. Niinpä tuomarin viheltäessä pilliinsä alkoi riehakas juhla. Olimme saavuttaneet oman tavoitteemme ja vieläpä voittaneet koko lohkon. Ei voinut siis paljon enempää vaatia. Pukukopissa oli ottelun jälkeen tunnelma suhteellisen katossa, ja kuohuviini virtasi. Tamineet vaihdettuamme autoilimme virallisen Atletico-kannatuskappaleen soidessa siitä vielä sponsoriravintolaamme Tivoliin jatkamaan juhlahumua. Lohkovoitto tarkoitti myös sitä, että kautemme olisi jatkuva vielä ainakin muutaman pelin verran. Pääsemme nimittäin pelaamaan myös piirin mestaruusotteluita, ja välierissä ensi torstaina kohtaamme talven harjoituskaudeltakin tutun FC Pihlajisto/Lepren. Kiitoksia kaikille pelaajille, taustavoimille ja faneille – ensi kaudella näemme sitten Viitosessa!
Ottelun tähtipelaajapisteet:
3 – Santeri Kunttu: Tehot 2+1 puhuvat puolestaan.
2 – Jani Lehti: Alati vaarallinen hyökkäyksessä, tehot 2+0 sekä hankittu rankkari.
1 – Janne Hampaala: Pelasi jälleen omalla tasollaan, mutta kärkipari vei enimmät tähdet 😀