Atletico Malmi – PPV/Seos 1-1 (0-1)

Viimeviikkoisen tappiollisen katastrofiottelun jälkeen lähdimme metsästämään jälleen paluuta voittokantaan. Tapulin hiekalle kauden toiseksi viimeiseen kotiotteluumme asettui vastaan tällä kertaa aiemmilta kausilta tuttu PPV/Seos. Jos viime ottelussa sää oli osoittanut huonot puolensa vesilammikoiden ja kaatosateen muodossa, tällä kertaa luvassa oli auringonpaistetta täydeltä taivaalta ja jonkinmoisia hellelukemia. Kamppailuun lähdettiin kuitenkin pääosin hyvin mielin, kun Bulgaria-joukkio oli jälleen takaisin ruodussa vahvistamassa kokoonpanoamme. Oikeastaan Tavi ja Nasu olivat ainoat isommat poisjäännit normaalista kokoonpanostamme. Lisänä myös jo vakipeluriksemme laskettavan Santun paluu maalipuiden väliin.

Avaus (4-4-2):
Santtu (MV) ; Leiska, Lipi, KeijoBruuks, V-P ; Pikkis, Hampaala, Lehti, Jani (C) ; Niko, Kunttu
(vaihdossa Janne, Kalle ja Tommi)

Alku oli jokseenkin hämmentävää taistelua. PPV kun sai aloitukseen kasattua 7+1-miehisen porukan, ja he luonnollisesti keskittyivät lähinnä pelaamaan aikaa ja roiskimaan palloa sillä välin kun odottivat täydennystä. Itse taas hallitsimme peliä aivan suvereenisti ja pyöritimme palloa suhteellisen näyttävästi laidasta toiselle. Edellisistä otteluista tuttu ongelma vaan nosti jälleen päätään, sillä näennäisestä hallinnasta huolimatta emme päässeet kunnolla puhkaisemaan vastustajan puolustussumppua. Osasyynä tähän oli vielä sekin, että PPV pisti taitojalkapalloilullemme kapuloita rattaisiin potkimalla nilkoille ja muutenkin harrastamalla ilkeitä konnuuksia. Tuomari taasen oli sitä samaa totuttua tasoa, eli ei juuri välittänyt pelin kulusta tai muutenkaan rankaissut näitä päivänselviä rikkeitä. Erityisesti keskikentän tehokaksikkomme Leego ja Jani saivat osakseen täysin järjetöntä ja epäasiallista häirintää. Kun PPV sitten lopulta joskus 10 minuutin kohdalla sai täydennysmiehiä, tasoittuivat puntit hieman, vaikka pelin luonne ei kamalasti muuttunutkaan. Alusta asti oli ollut täysin selvää, että pelaisimme sitä yhtä maalia. No maali lopulta tuli kuin tulikin, mutta täysin väärään päähän… Kuin varkain onnistui PPV nimittäin iskemään avausmaaliin hieman paitsiolta haiskahtaneesta tilanteesta, kun joku punapaidoista suti vasemmalta tulleen poikkisyötön lähietäisyydeltä sisään.

0-1-lukemat jäivät myös taukotilanteeksi, ja toisella puoliajalla oli täysin selvää, että lähtisimme hakemaan enemmänkin kuin pelkkää tasoitusta. Pelimme oli silti edelleen jollain tapaa lukossa, emmekä siksi saaneet kunnon tilanteita luotua. Katsojan näkökulmastahan ottelu oli täysin selvä, eikä PPV:llä juuri ollut muuta asemaa ottelussa kuin rikkoa omaa peliämme ja potkia nilkoille. Ruma peli siis jatkui ja yritimme luoda siinä sivussa parhaamme mukaan jotain tilanteita. Erityisesti Leego osoitti jälleen taistelutahtoa puujalasta huolimatta, ja Jani näytti laidallaan kapteenin esimerkkiä jälleen kerran. Kärjessä taas Kunttu ja Niko jäivät hyvästä yrityksestä huolimatta usein palloitta, tai saivat kerta toisensa jälkeen todeta, että ilmassa heitetyt syötöt olivat liian vaikeita useamman pelaajan pidellessä. Hyväksi onneksemme saimme kuitenkin reilu 5 minuuttia ennen loppua vapaapotkun hieman rankkarialueen ulkopuolelta. Suhteellisen tuore vahvistuksemme, Kuula, laukoi sen kohden maalivahtia, jonka torjunnasta Pikkis puski sumassa pallon ylähirteen. Siitä se kimposi lopulta ripariin juosseelle Jannelle, joka karatepotkutyylisesti heilautti aivan maalin edestä irtopallon puolivolleystä takayläkulmaan. Numerot olivat viimein 1-1. Tiukasta loppurynnistyksestä ja taistelusta huolimatta aika loppui kuitenkin kesken, joten tälläkin kertaa jäimme ilman täyttä pistepottia.

Mitä ottelusta sitten jäi käteen, ja mikä meni pieleen? Yksi piste on luonnollisesti parempi kuin ei mitään, sillä se voi osoittautua loppukaudesta hyvinkin arvokkaaksi. Kolmea pistettä lähdimme silti metsästämään, joten jollain tapaa voimme olla hyvinkin pettyneitä tulokseen. Peli rullasi ihan mallikkaasti ja suurimman osan ajasta hallitsimme ottelua täysin suvereenisti. Maalitilanteita ei kuitenkaan saatu tarpeeksi, sillä kovin moneen häkkiin meillä ei olisi ollut paikkoja. Toisin sanoen keskikentän yli mentiin loistavasti, mutta PPV:n puolustusalueen tiukka prässi jätti meidät vaille aukkoja, joihin pallon olisi pelannut. Laitapelaamisemmekin jäi lopulta melko ponnettomaksi. Seuraavassa ottelussa tulisikin ehkä pyrkiä suoraviivaisemmin maalitilanteisiin ja pyrkiä löytämään niitä kaivattuja aukkoja nopeammalla pallonliikuttelulla. Laadukkaita keskityksiäkin tarvitsisimme lisää ensi viikon keskiviikkona Veijareita vastaan. Silloin toivottavasti palaamme myös täysien pisteiden kantaan.

Selkeistä tähtipelaajapuutteista huolimatta päätimme jakaa kuitenkin pisteitä seuraavasti:
3    –     Janne Hampaala: Sai osumia edestä ja takaa, mutta kenellekään tuskin jäi selväksi, kuka oli kentän herra.
2    –     Jani Hannula: Ei päässyt edelleenkään näyttämään parasta osaamistaan, mutta tsemppasi kunnioitettavan esimerkillisesti.
1    –     Janne Vottonen: Ei vakuuttanut pelillisesti, mutta lopun tärkeä tasoitusmaali ansaitsi kiitoksen myös tähtien muodossa.