Atletico Malmi – LaKu 2-1 (1-1)

Edellisten otteluiden noususuhdanteelle haettiin hedelmällistä jatkoa, kun tämän kauden uusi vähemmän mielekäs pyhättömme, Ala-Malmin hiekka, toimi jälleen ottelupaikkana. Vastukseksemme saimme puolestaan salaperäisen LaKun, joka ei joukkiomme veikkailuista huolimatta sisältänyt tummaihoista väkeä. Heidän pelaajistonsa valui pikkuhiljaa kentälle hieman ennen pelin alkua jokseenkin vähämiehisenä, mutta toisaalta ei voinut kehua juuri omaa ryhmäämmekään. Kaikenlaiset sairastapaukset ja sen sellaiset verottivat jo muutenkin vähälukuista arsenaaliamme, ja lopulta saimme jälleen kootuksi vain sen yhden vaivaisen vaihtomiehen aloituskentällisen lisäksi.

Muurisen eteenpäin on menty -taktiikan mukainen avausryhmittymä (4-4-1-1):
Paul-Mikael (MV) ; Oke (v), Mika, Janne, Teemu ; Sola (v), Kalle (C), Juha, Juho ; AP ; Make
(vaihdossa Keponen)

Itse ottelu alkoi melko tylsästi. Hallitsimme hyvin peliä ja pallo liikkui mieheltä toiselle, mutta emme varsinaisesti saaneet kunnollisia tilanteita. Vastustaja ei vaikuttanut kovin kovalta, vaikka muutama tekninen peluri nousikin hyvin esille joukosta. Ottelu oli kuitenkin melko hyvin hallussa, ja saimmekin tehtyä avausmaalin AP:n komealla yksilösuorituksella, jossa hän kiemurteli pallon kanssa maalivahtia vastaan nokitusten, eikä onneksi erehtynyt. 0-0-tavoitteemme ensimmäiselle puoliajalle oli siis murskaantunut, tosin hyvällä tapaa. Vahvasta puolustuspelistämme huolimatta palasimme kuitenkin melko äkkiä takaisin lähtöruutuun, kun vastustaja yllätti maalivahtimme boksin sisältä erinomaisella laukauksella. Tämän lisäksi ensimmäisellä puoliajalla ei ollut juuri mitään mainittavaa, mitä nyt lopussa peli ja otteet yltyivät hieman törkeiksikin, kun Solaa kohdeltiin kaltoin ja vastustaja kalasti tuomarilta vielä kuumaveriselle kreikkalaisellemme keltaisen kortin.

Toinen jakso jatkui melko lailla edeltäjänsä merkeissä. Sama pieni mies onnistui ärsyttämään montaa omaa peluriamme ja tunteet kuumenivat kovasti. Tuomarin ”sokeuskaan” ei juuri tilannetta parantanut. Kapteeni-Kalle koetti rauhoitella pelaajistoamme ja pian jo pelikin alkoi kulkea mallikkaasti. Kovin montaa erinomaista tilannetta emme silti saaneet aikaiseksi, ja vain AP:n loisto-otteet pelastivat meille voiton tästä pelistä. Toinen, ja ratkaiseva maali kun syntyi sekin tämän miehen viimeistelystä. Kalle tosin tarjoili oivallisen syötön, josta ei voinut olla rankaisematta. Maalin jälkeinen ottelu olikin vain jonkinasteista pelailua ja takaiskumaalien välttämistä. Kolme pistettä tyydytti kovasti, vaikka olivathan ne toki ansaitut peliesityksiä tarkastellessa. Loppunumerot siis 2-1.

Näin siis nousimme yhdeksään pisteeseen ja varmistelimme entisestään sarjapaikkaamme. Joidenkin kiikareissa kiilsi jo ajatus nousukamppailuistakin, mutta sellaisilla lienee vielä melko aikaista spekuloida. Pääasia, että peli tuottaa jälleen tulosta ja ihmiset nauttivat tuosta pallonpotkiskelusta. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan seuraavaa ottelua.

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Aripekka Junno: Ei tarvinne kyseenalaistaa. Kaksi maalia ja oivallista taistelua.
2    –     Mika Mäkelä: Takalinjojen lukko, joka ei välttämättä kerää aina ansaitsemaansa kiitosta.
1    –     Kalle Niemi: Yhtä oleellinen pelaaja kuin Mikakin. Jälleen hyvää kahdensuunnan peliä.