Yhteenvetoa kaudesta 2005

Kausi 2005 oli Atletico Malmin ensimmäisen Helsingin piirin kuudennessa divarissa. Nousuun huipentunut Seiska 2004 päätti kolmen vuoden nyhjäämisen pohjalla ja löi samalla tuulilasiin uusia haasteita. Kuutosen-valloitukseen lähdettiin silti melko luottavaisina, ja tavoitteena oli lähinnä sarjapaikan säilyttäminen.

Alkukaudesta pari ensimmäistä ottelua meni totutellessa. Kuitenkin jo avauskamppailu valoi lisää uskoa joukkueeseen, sillä niukasta 3-4-tappiosta huolimatta pelissä pysyttiin mukana hyvin, ja maalintekokin näytti onnistuvan. Kauden ensimmäisen ja myös joukkueen historian avausmaalin Kuutosessa sai nimiinsä V-P Liimatainen.

Ensimmäiset sarjapisteet irtosivat kauden kolmannessa pelissä. Samalla käynnistyi myös syksyyn asti jatkunut kuuden ottelun tappioton putki, johon mahtui peräti viisi voitokasta matsia. Pistepotin paisuessa sarjasijoituskin kohosi kuin aamuaurinko pilvettömälle kesätaivaalle, ja taistelu lohkon kärkisijoista ei kuulostanut mitenkään mahdottomalta ajatukselta. Kesätauolle mentiin aivan kärjen tuntumassa.

Syyskausi käynnistyi voitokkaasti, mutta sen jälkeen pistetili karttui enää niukasti. Peli ei kulkenut kevään malliin, ja loput viisi matsia tuottivat vain yhden vaivaisen pisteen. Loppukaudesta tilastoja tahri entisestään kaksi todellista murskatappiota. Toisaalta nyt syksyllä vastaan tuli lähinnä enää sarjan kovimpia joukkueita. Mollivoittoisesta putkesta huolimatta ennen kautta asetettu tavoite sentään täyttyi ja sarjapaikka varmistui elo-syyskuun vaihteessa.

Kausi paketoitiin tappiolla lohkoykkösenä kautensa päättäneelle ECL:lle, ja Atleticon lopullinen sijoitus 14 joukkueen keskikastissa oli 9. ECL sai lohkovoitollaan paikan Viitosesta kaudeksi 2006 ja toiseksi tullut FC Made pääsi nousukarsintaan. Sijoille 12-14 jääneet LaKu, HiRtto ja Ysinolla putosivat Seiskaan.

Atleticon keltapaitaan liittyi kauden alla ja aikana lukuisia uusia kasvoja, joista muutama nousi pelien edetessä todellisiksi runkopelaajiksi. Myös vanhat pelurit olivat totta kai vahvasti esillä.

Maalikuninkaaksi viidellä rysällä kruunattiin Aripekka Junno. Häntä säestivät neljällä maalilla Marko Borodavkin sekä kolmesti osunut kapteeni Kalle Niemi. Kalle oli myös Jani Solanakiksen lisäksi ainoa pelaaja, joka oli mukana kaikissa 13:ssa Kuutosen ottelussa. Sarjapelien “Ilta-Sanomien tähtikisassa” voiton vei keskikentän työmyyrä Joni Borodavkin. Kauden erikoisuudeksi voidaan vielä laskea se, että yhtäkään atleticolaista ei poistettu kentältä kesken ottelun punaisella kortilla.

Kaudella 2006 edessä on jälleen uusia haasteita. Peleihin voidaan varmasti kokemuksen puolesta lähteä rima korkeammalla, mutta suurin kysymysmerkki tullee koskemaan kokoonpanoja. Suomen valtio nimittäin lohkaisee ison viipaleen Atleticon pelaajistosta, kun valtaosa joukkueen 1986-syntyneistä lähtee jo vuoden alussa suorittamaan asevelvollisuuttaan. Toivottavasti edes osa pääsee piipahtamaan joukkueen mukana tulevan kauden varrella.

Ensi vuonna siis jälleen uudet kujeet. Kiitokset joukkueelle ja faneille menneestä vuodesta!